Kauneus pettää
Oli kaunis ja aurinkoinen päivä höyrykylässä. Eräs nuori harmaa hiuksinen poika nukkui huoneessaan. Aurinko oli kuitenkin päättänyt herättää tuon pojan ja niin tuo heräsikin valon säteiden osuessa silmiin

Säde valon vaeltaa,
yli kasvojesi vieraan maan.
Pian heräät aamuun kalpeaan.

Tämä kyseinen poika sadatteli ja kirosi aurinkoa kunnes se oli kadonnut. Mutta mitä hän nyt tekisi? Isä oli varmaan vielä nukkumassa ja jos tuo pieni suloinen poika edes mietti herättävänsä hänet ei pojasta olisi jäljellä kun kasa lihan paloja. Äidin luo poika olisi halunnutkin mutta tämä oli  ollut pitkällä tehtävällä ja kuulemma kuollut. Tämä suloinen pieni mutta silti vaarallinen poika ei kertonut sydämmensä asioita muulle kun äidilleen koska tämä osasi aina lohduttaa. Kelle hän nyt kertoisi huolensa? Miten hän osasi tunnistaa mitä tämän sydän halusi? Yhden asian poika tiesi: Koti ei enää tuntunut kodilta. Hän huomasi että koti oli enää kasa tyhmiä esineitä. Hänellä ei ollut enää turva paikkaa.

Mietit mitä tänään teet,
missä sydämmesi harhailee.
Kuin nuo kaikki mykät esineet,
jotka ei huoneesta kotia tee.

Omistettuaan äidilleen pienen hiljaisen hetken poika käveli pitkin kylmää lattiaa kohti ovea. Hän avasi silmänsä vihdoin auki ja asteli ulkoilmaan. Ulkona satoi ja kaikki ihmiset oleskelivat jossain katoksessa tai kävelivät varjojen kanssa kadulla.
Kenelläkään ei ollut kiire minnekkään. Höyrykylä oli kiireetöntä kansaa. Kun poika käveli pitkin katuja ihmiset vain väistyivät pelästyen tieltä. Tämä harmaa hiuksinen poika ei oikein käsittänyt miksi kaikki pelkäsivät häntä mutta se saattoi johtua tämän uskonnosta. Pojan setä nimittäin oli opettanut tälle Jashin jumalasta ja auttanut poikaa kouluttautumaan Jashinin palvojaksi. Se teki kuolemattomaksi ja se huomattiin kun koulussa eräs poika katkaisi vahingossa harmaa tukan kaulan ja tämä oli silti elossa. Pojan paras kaveri Mikuru oli tullut auttamaan saaden pojan pään takaisin vartaloon. Mikuru oli ainut joka ei pelännyt toista. Siksi poika on matkaamassa heidän salaiselle tapaamis paikalle. Sade leikitteli kattojen päällä ja sai linnutkin lähtemään kaupungista.

Liu´ut yli kylmän lattian.
Avaat silmäsi kuin ikkunat,
vesi vihmoo harmaan kattoja.
Linnut lähtee jättäen tämän kaupunkisi taas


Kun poika saapuu paikalle on tyttö makaamassa kuolleena maassa. Poijan tekee mieli itkeä mutta hän ei voi. Jos isä saisi tietää tämän itkeneen ja varsinkin tytön takia hän ei eläisi vaikka olikin kuolematon. Harmaa tukkainen poika ei vaan tajunnut miksi kaikki hänelle tärkeät ihmiset kuolivat. Kuka häntä nyt rakastaa? Kuka häntä tarvitsee? Ei kukaan. Alkoi sataa lunta. Koko kaupunki vaan iloitsi lumesta ja sen tuomasta valkeudesta. Mutta ei tätä yksinäinen lapsi.
Poika sai tarpeekseen ja meni uhraamaan uudelle Jumalalleen kokonaisen baarillisen ihmisiä. Kun ne olivat kuolleet hän alkoi juoda. Hän halusi unohtaa kaiken. Äidin,Mikurun,sedän ja koko kylän.
Tästä päivästä alkaen joka aamu oli julmempi ja raaempi kuin edellinen. Ja joka yö poika pelkäsi uutta aamua vaikkei sitä kellekkään näyttänytkään.

Pian vaipuu lumen peittoon maa
sitä ehkä kauneus lohduttaa.
Sinä kaipaat rakastettavaa,
kaipaat unohduksen humalaa.
Joka aamu hieman julmempaa,
kaipaat särjettyjen jumalaa.
Joka aamu hieman julmempaa,
peläten kohta alkaa uusi päivä horisontin takaa sarastaa.

Niin vuodet vierivät. Poika on jo 20. Kukaan ei enää tunne tätä miestä. Hän ei puhu enää kellekkään. Hän on päättänyt että ei enää hankkisi suhteita muihin ettei tämän tarvitsisi enää karsiä. Muille tuo henkilö on kylmä ja tuntematon vieläkin pelottava hahmo joka uhraa väärin uskovaisia jumalalleen.
Toisin sanoen hän luovutti.

Säde valon vaeltaa,
yli vartalosi kylmän maan.
Ootko luovuttanut kokonaan?

Vaikka mies näyttää kylmältä ja välinpitämättömältä hänen sisimpänsä on riekaleina. Hän pelkää kaikkea ja se pelko haluaa näyttää kylmältä ja kovalta tietämättä itsekkään miksi.
Yhtäkkiä miehen edessä seisoi joku henkilö ketä hän ei ole koskaan nähnyt.
-Hidan?   Toinen mies kysyi. Jashinisti katsoi pelästyen miestä.
-Mitä perkeleen asiaa!  Toinen vaan mumisi jotain helposta tehtävästä.
-Olen Kakuzu ja kuulun terroristi järjestöön nimeltä Akatsuki. Johtajamme on kiinnostunut sinusta ja haluasi teidät järjestöömme.   Kakuzuksi itseään väittävä mies kertoi.
-Entä jos kieltäydyn?  Harmaa tukkainen mies kysyi.
-Kuolet kylän mukana.  Kakuzu totesi

Kun kaikki pelko sisälläsi,
uskoo vain kylmyyteen ulkopuolella.
Ja sydän puhki jäätynyt anelee:
Oisimpa poissa mut pois pääse en en en.

Jashinisti mietti pitkään miten pitäisi suhtautua. Kun mies oli miettinyt jo parisen tuntia Kakuzu ei jaksanut odottaa vaan raahasi toista mukaansa.
-Minne viet mua saatanan paska! harmaa tukkainen Jashinisti huusi.
-Olet miettinyt liian pitkään eli tein valinnan itse.  Kakuzu tokaisi
"Jos toi vitun paska pakottaa nii kai se on toteltava. Jos ne on terroristeja saatan voida uhrata Jashinille paljon uhreja. En vaan saa luoda siteitä kenenkään kanssa. Kauneus nimittäin pettää nauraen ilkeämmin kun kukaan muu."  Jashinisti ajatteli

Jos kaksi kaatuu eteen kauneuden,
toinen toistaan yössä palvellen.
Jos kaksi kaatuu eteen kauneuden,
kohta pettää se heidät heleästi nauraen.

THE END :D