Suigetsu katseli maisemia autossa istuessaan, matkalla kouluun ja Itachi yritti jatkaa uniaan vaikka herätyskello oli soinut.
 Juuri kun Itachi oli saamassa uudelleen unen päästä kiinni, hänen puhelimensa soi. Hän avasi laiskasti silmänsä ja kääntyi takaisin yöpöytää päin, otti puhelimensa ja vastasi. ”Mm? Ai hei Sasuke. Oliko asiaa?”

 "Ei mitään erikoista, halusin vain kuulla miten sulla on mennyt." Sasuke vastasi ja ikävä riipaisi häntä sisältä, mutta korppi koitti pitää sen poissa äänestään. 
'Minun on ikävä sinua niisan...' poika ajatteli.
Ita hymähti ja sulki silmiään. "Herätit mut. Mut ei siinä mitään. Miten itselläsi menee?" vanhempi veljeksistä kysyi ja nousi istumaan samalla työntäen jalkansa aamutossuihinsa. 

 "No mitäs tässä, menossa juuri kouluun. Muuten, mun luokalle tulee tänään kuulemma joku uusi oppilas." Sasuke kertoi ja vilkaisi rannekelloaan. "Tuntuu vieläkin oudolta mennä sinne, kun Yuki ei ole enää siellä..."
Yuki oli Sasuken tyttöystävä, mutta sitten tytön perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Yuki joutui vaihtamaan koulua. Yukin lähdön jälkeen, Sasuke oli kieltänyt itseltään sanan rakkaus ja kaiken siihen liittyvän.
Itachi huokaisi hiljaa ja sanoi: "Ymmärrän kyllä, ja siihen tottuminen vie aikansa. Uusi oppilas? Kenties saisit hänestä itsellesi kaverin. Mutta on lopetettava, alkaa olla kiire. Kivaa koulupäivää. Nähdään", Itachi sanoi ja lopetti sitten puhelun, otti aamutakkinsa ja laittoi päälleen. Hän nousi seisomaan ja lähti suunnistamaan keittiötä kohti, vieläkin unenpöpperöisenä. Itachi teki aamutoimensa ja selvisi autolleen riittävän aikaisin. Hän avasi ovet avaimellaan ja meni sisään kuljettajan puolelta ja sulki oven, työnsi avaimet virtalukkoon ja käänsi avainta.
   Sasuke laski puhelimen korvaltaan ja huokaisi. Sitten hän änki kännykän housujensa taskuun ja kohensi sitten reppunsa asentoa. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Sasuke saapui koulun pihalle ja meni ulko-oven vieressä olevalle penkille istumaan.

   "Hei, tuolla se koulu on!" Sui huudahti ja osoitti ikkunasta koulurakennusta. Kisame käänsi auton koululle vievälle tielle, ajoi sitten parkkipaikan läpi, sen päädyssä olevalle kääntöpaikalle ja pysäytti auton.
  "Hyvää koulupäivää. Pidä hauskaa." Vanhempi veli toivotti. 
"Kiitos! Onnea sullekin töihin!" Sui toivotti takaisin ja nousi autosta, työnsi oven kiinni ja jäi sitten hetkeksi vilkuttamaan veljelleen. Poika kääntyi sitten koulurakennuksen suuntaan, nielaisi ja lähti kävelemään kohti pihaa.
 Sasuke oli juuri nousemassa penkiltä, mennäkseen sisälle, kun hän huomasi Suigetsun. 'Voisiko tuo olla se uusi...?' korppihiuksinen mietti.

"Sasuke-kun!" Kuului pirteä tytön ääni.
'Voi ei…' Sasuke voihkaisi mielessään ja käänsi katseensa vasemmalle. Haruno Sakura juoksi Uchihan luo.
"Huomenta, Sasuke-kun!" Sakura toivotti.
"Hmp..." Korppi vastasi ja meni sitten sisälle.
Suigetsu katseli ympärilleen ja vaikutti hiukan epätoivoiselta ja hermostuneelta. Rakennus oli niin iso entiseen kouluun verrattuna. 'Minne minun nyt pitää mennä?' poika kysyi itseltään mielessään kun oli astunut sisään ja saapunut aulaan, josta lähti monia käytäviä eri suuntiin.

”Hei! Sinähän olet se uusi, eikö vain?" Kuului naisääni pojan takaa.
Sui kääntyi ympäri ja näki kauniin naisen, joka oli juuri kysynyt, että oliko hän se uusi. "J- joo.." Sui vastasi hiljaa naiselle.
"Taidat tulla minun luokalleni. Minä olen Konan." Nainen esitteli itsensä.
"M-minä olen Suigetsu." Valkotukka sanoi ja kumarsi Konaniksi esittäytyneelle naiselle. Konan kumarsi pienesti päätään ja sanoi sitten hymyillen. "Tervetuloa Konohan yläasteelle Suigetsu. Toivottavasti tulet viihtymään täällä ja saat monta hyvää ystävää." Hänellä oli päällään valkoinen napitettava kauluspaita, polviin asti ulottuva musta hame ja musta matalakorkoiset kengät.
 Sui hymyili ja kiitti Konania. Sitten hän, kysyi hieman ujosti: "Tuota... missäköhän luokkani mahtaisi olla… ?” 
”Ensimmäinen oppituntisi on musiikki, jota minä opetan. Voimme mennä yhtä matkaa, luokkaan niin tapaat oman luokkasi, siinä samalla." Konan vastasi. 
"Selvä, kiitos!" Sui kiitti hymyillen opettajaansa.
 "Ole hyvä vain." Nainen sanoi ja lähti edeltä kohti musiikkiluokkaa.

Samaan aikaan musiikkiluokassa Sasuke istui ison mustan flyygelin edessä, silmät kiinni keskittyneenä ja soitti surumielistä kappaletta. 
 "Jaha, Sasuke kuuluu olevan taas ensimmäisenä luokassa. Teistä tulee huonetoverit, sinusta ja Sasukesta." Konan sanoi kun he lähestyivät luokkaa, jossa ensimmäiset kaksi tuntia pidettäisiin. Luokan edessä oleili jo aika paljon oppilaita. 
 Suigetsu oli kuunnellut tarkkaan mitä opettaja puhui.
'Kuka on Sasuke..?' poika mietti. 'No.. kohtahan minä sen tiedän.'

  Poika kulki Konanin takana ja koitti pysyä näkymättömänä. Konan astui luokaan ja oppilaat seurasivat. Nainen käveli liitutaulun eteen ja kääntyi katsomaan oppilaita kun nämä menivät paikoillensa. Sasuke ei lopettanut soittamista.
 "Huomenta oppilaat." Konan sanoi.
"Huomenta Konan -sensei!" Kuului kuorossa. "Tänään saamme joukkoomme uuden oppilaan, Hoshigaki Suigetsun. Minä toivon että olette hänelle ystävällisiä ja toivotatte hänet lämpimästi tervetulleeksi kouluumme." 
Suigetsu nielaisi hiljaa, ja astui sitten hiljaa luokkaan. Häntä jännitti. Poika käveli hiljaisin askelin opettajan vierelle ja nosti sitten kätensä moikatakseen muille.
 "Moi, olen Hoshigaki Suigetsu, mutta kutsukaa vain Suigetsuksi. Muutin vasta tänne joten kaikki on uutta ja tämä on eka päiväni täällä, joten älkää heti tuomitko minua. " Poika puhui oppilaille hymyillen, jotta sai peitettyä hermostuneen olonsa. Kaikki alkoivat taputtaa, mutta Sasuke ei lopettanut soittamista.
"Sasuke?" Konan sanoi ja käänsi katseensa mustahiuksiseen. "Tervehdihän uutta luokkatoveriasi."

    Uchiha lopetti soittamisen, käänsi tuolinsa ympäri ja sanoi hiljaisella, viileällä äänellä: "Yo."
Sitten poika nousi ja käveli omalle paikalleen. "Älä välitä Suigetsu, Sasuke on aina aluksi tuommoinen, mutta kunhan tutustut häneen paremmin, niin huomaat että hän on ihan mukava." Konan sanoi. "Sinun paikkasi on tuolla Sasuken vieressä." Suigetsu katsoi ujosti Sasukeen ja poikaa jännitti istua hänen viereensä. Poika nielaisi ja tepasteli Sasuken viereen istumaan. Hän oli iloinen siitä, kun muut olivat ottaneet hänet positiivisesti vastaan. Tai, niin hän luuli...