Aamu oli kostea ja taivas sinersi kauniina Tulenmaan yläpuolella. Monien mielestä oli vielä liian aikaista herätä mutta eräs oli jo joutunut vääntäytymään ylös sängyn pohjalta ankaran herrashenkilön komennuksesta. Kaksikko seisoi pienen lammen rannalla ja toinen heistä hieroi unisena silmiään.

"Itachi-sama, miksi herätit minut jo nyt...? Aurinkokaan ei ole vielä noussut..." pieni, violettisilmäinen tyttö mutisi. Itachi katsoi hetken häntä ja käänsi sitten kasvonsa kohti vuoria. Pian kirkkaat auringonsäteet osuivat hänen kasvoihinsa ja lämmittivät mukavasti. Heidän onnekseen sade ei ollut jatkunut edellisen päivän jälkeen. Itachi katsoi takaisin geniniin, joka haukotteli väsyneenä, ja risti kätensä rinnalleen. "Aloitamme joka päivä auringonnousun aikaan. Onko selvä?"

Tytön hartiat lysähtivät ja hän nyökkäsi vaisusti. Miten mies voi olla noin epäreilu? Ensin hän kieltää tyttöä poistumasta talolta ja nyt tämän pitäisi herätä joka aamu auringonnousun aikaan. Tyttö alkoi jo epäillä selviytymismahdollisuuksiaan.

"Aloitamme chakran hallinnalla ja elementeillä", Uchiha sanoi. "Tiedätkö jo omat elementtisi?"

Tyttö nyökkäsi. "Ilma ja vesi."

"Selvä. Lienet jo oppinut jotain chakrasta, vai kuinka?"

Tyttö vaipui mietteisiinsä ja yritti palauttaa mieleensä asioita, joita oli oppinut akatemiassa. Vasta nyt hän huomasi, että oli itse asiassa oppinut aika paljonkin. Ja kun Itachi opettaisi häntä vielä lisää, tytöstä tulisi todennäköisesti aika taitava ninja.

"Opetan sinua käyttämään chakraasi. Aloitetaan veden päällä kävelemisestä", Itachi sanoi. Tytön suu loksahti auki ja hän vaipui epätoivoon. Miten veden päällä muka pystyi astelemaan?

"Sinun on keskitettävä oikea määrä chakraa jalkapohjiisi ja pidettävä sitä yllä, jotta pysyt pinnalla. Luuletko selviytyväsi?"

Miehen kysymys kuulosti enemmänkin haasteelta. Tyttö ei antaisi Uchihalle sitä iloa, että tämä voisi koko ajan pilkata häntä.

"Totta kai minä selviydyn!" tyttö tuhahti ja heilautti ruskeat hiuksensa taakse. Sitten hän asteli lammen reunalle, asetti kätensä yhteen ja keskittyi chakraansa. Tyttö tunsi voiman kulkevan sisällään ja siirtyvän jalkoihin. Mutta oli yllättävän vaikeaa pitää chakra aloillaan samassa paikassa. Tytön kuitenkin onnistui pitää chakransa kurissa ja hän päätti siirtyä seuraavaan vaiheeseen; veden päällä kävelemiseen.

"Muista keskittyä, Hami", Itachi muistutti sivusta. Tyttö ei vastannut ja ajatteli vain ja ainoastaan chakransa hallintaa siihen asti, kunnes astui veteen. Jalat tuntuivat pysyvän tukevasti pinnalla ja brunette päätti ottaa toisen askeleen. Se oli varovainen ja arka mutta tyttö pysyi edelleen kuivana. Hän otti vielä yhden askeleen, tällä kertaa päättäväisemmin ja luuli jo onnistuneensa, kunnes tunsi vajoavansa pinnan alle jääkylmään veteen.

"Phuah! Miksei se onnistunut?!" tyttö ihmetteli uituaan pinnalle.

"Et keskittynyt tarpeeksi", Itachi vastasi. "Yritä uudelleen."

Hami mutisi kiukuspäissään jotain, josta mies ei saanut selvää, ja ui rannalle. Vaatteet vuotivat vettä ja olivat liimautuneet inhottavasti ihoa vasten. Oli kylmä, eikä väsymys auttanut tilanteessa yhtään. Mutta oli jatkettava. Niinpä Hami yritti uudelleen ja keskittyi ankarammin. Hän tunsi taas kerran chakransa kulkeutuvan jalkoihin mutta odotti pidempään. Ehkä tällä kertaa onnistaisi.

Onnistuminen jäi kuitenkin haaveeksi, kun Hami molskahti parin askeleen jälkeen uudelleen hyiseen lampeen. Tyttö kirosi ja kauhoi jälleen rantaan. Itachi seisoi edelleen samalla paikalla, missä oli seisonut siitä asti, kun harjoitukset olivat alkaneet. Mies taisi todella nauttia Hamin mokailuista.

"Uudestaan", mies sanoi, tyyni ilme kasvoillaan. Tyttö huokaisi ja keskittyi jälleen kerran chakraansa.

Päivä mateli eteenpäin mutta Hami ei tuntunut edistyvän. Hän ei koskaan päässyt paria askelta pidemmälle. Aurinko porotti taivaalla, mikä sai tytön tuntemaan olonsa hieman lämpimämmäksi märissä vaatteissa. Hiukset roikkuivat hänen kasvoillaan kuin verhot ja tuntuivat olevan koko ajan tiellä. Kerrankin Hami vihasi niitä. Hän vihasi hiuksiaan niin paljon, että olisi voinut ottaa kunain esiin ja poikkaista ne. Mutta tyttö tiesi, että katuisi sitä tulevaisuudessa.

Hamin harjoitellessa Kisame ilmaantui paikalle. Kyseinen mies oli Itachin pari Akatsukissa ja he suorittivat yleensä tehtäviä yhdessä. Hän muistutti pienine silmineen, sinisine ihoineen ja terävine hampaineen haita mutta ulkonäköseikat eivät olleet koskaan häirinneet Kisamea.

"Kisame", Itachi sanoi yllättyneenä. "Mitä teet täällä?"

"Pain antoi meille tehtävän. Se olisi hoidettava tämän päivän aikana", Kisame sanoi ja katsoi sitten Hamin suuntaan. "Suojattisi?"

"Lupauduin kouluttamaan häntä."

"Deidara kertoikin jostain kakarasta, joka oli istua nököttänyt piilopaikkamme edessä. Tyttö oli kuulemma ollut kovasti perääsi."

Itachi ei vastannut Kisamen lauseeseen ja tarkkaili Hamia, joka oli jälleen kerran molskahtanut veteen. Tyttö ei etenisi ninjanurallaan, jos jatkaisi noin.

"Otammeko hänet mukaan?"

Kisamen kysymys yllätti Uchihan. Olisiko järkevää raahata geniniä mukana? Toisaalta, asia riippui enimmäkseen siitä, millainen tehtävä heitä odottaisi.

"Millainen tehtävä on?" Itachi kysyi.

"Olisi eräs ninjajoukkio, joka pitäisi hoidella päiviltä. Painin mukaan kyseinen ryhmä on uhka järjestöllemme", Kisame vastasi huolettomaan sävyyn. "He piilottelevat tässä aivan lähellä."

Itachi punnitsi vaihtoehtoja. Joko hän jättäisi Hamin talolle ja luottaisi siihen, ettei tyttö karkaa tai hän ottaisi tytön mukaansa. Jälkimmäinen vaihtoehto ei ollut hassumpi mutta Hami tuskin osasi puolustautua. Mitä sitten tulisi tehdä, jos tytön kimppuun hyökättäisiin?

"Hami", Itachi huikkasi. "Tule tänne."

Läpimärkä tyttö laahusti väsyksissä Uchihan ja Kisamen eteen ja romahti polvilleen. Hän oli jo näännyttänyt itseään tarpeeksi. Eikö mies voinut jo lopettaa tytön rääkkäämistä?

"Minulla ja Kisamella on tehtävä suoritettavana", Itachi aloitti ja kyykistyi Hamin tasolle. "Haluaisitko... lähteä mukaan?"

Hetkeen tyttö ei vastannut mitään, vaan tuijotti Itachia silmät suurina. Vastahan mies oli kiduttanut tätä chakranhallinnalla. Miten Hami muka jaksaisi lähteä kaksikon mukaan tehtävää suorittamaan?

"Olen väsynyt. Haluan nukkumaan", Hami sanoi nyrpeänä ja risti kätensä rinnalle. Siinä asennossa hän näytti Itachin silmissä kiukuttelevalta 5-vuotiaalta.

"Kai tajuat, että minun on pakko ottaa sinut mukaan, koska en voi ottaa sitä riskiä, että lähdet heti, kun jätän talon", Itachi selitti. Hamin kädet lysähtivät alas ja hän nyökkäsi huokaisten. "Kai minä sitten tulen..."

"Oletko varma tästä, Itachi? Tyttö olisi vain tiellä", Kisame huomautti. Hami tuhahti ja nousi tarmokkaasti ylös. "En ole tiellä, lupaan sen."

"Hyvä. Mene vaihtamaan vaatteesi. Lähdemme pian", Uchiha ilmoitti.

"Mutta eihän minulla-"

"Hain edellisenä yönä joitakin vaatteita, jotka saattavat mahtua sinulle. Ne ovat huoneessasi olevassa laukussa", Itachi sanoi. Hami hiljeni ja lähti hämmentyneenä talolle. Kuka olisi uskonut, että Itachi Uchiha hakisi hänelle vaatteita?

"En pidä tästä. Jos Pain saa tietää hänestä-"

"Olen järjestänyt kaiken. Vaikka tämä tulikin yllättäen, osasin ottaa tilanteen haltuun heti", Itachi sanoi.

"Mutta tuo genin... Vaikuttaa siltä, että joudut tuhlaamaan häneen paljon aikaa", Kisame tokaisi katsoen Hamin perään. "Ja miksi penikka on raahattava mukaan? Ei hän täältä lähtisi."

"En ota sitä riskiä, Kisame", Itachi vastasi. Kisame ei sanonut mitään ja tuhahti paheksuvasti.

------------------------------------------

"Valmis!"

Hami seisoi mieskaksikon edessä, yllään musta pitkä toppi, mustat tiukat shortsit ja beigenvärinen pitkähihainen paita, jossa oli napaan ulottuva helma. Tyttö oli jättänyt jalkaansa pitkävartiset shinobikenkänsä, kunaikotelonsa ja polvitukensa, jotka kaikki olivat edelleen vielä kosteita mutta kuivuisivat kyllä matkan aikana.

"Lähdetään sitten. Emme voi kuhnia koko päivää", Kisame sanoi ja lähti jo edeltä, kun Itachi ja Hami jäivät seisomaan paikoilleen.

"Ah, olin unohtaa", Itachi sanoi nopeasti ja otti kaapunsa sisästä punaisen, pitkän nauhan. Mies oli pukenut kaavun ylleen ennen lähtöä. Hän katsoi Hamiin ja ojensi nauhan hänelle. "Sido tällä hiuksesi. Muuten ne voisivat olla tiellä."

Hami katseli lumoutuneena kädellään lepäävää kankaankaistaletta. Se oli silkinpehmeä ja niin punainen, että muistutti veren väriä. Tyttö sitoi hiuksensa löysälle poninhännälle ja hymyili enkelimäisesti. "Kiitos, Itachi-sama."

Itachi katseli hetken bruneten säteileviä kasvoja. Iho oli kermanvaalea ja täysin virheetön. Suuret silmät loistivat smaragdien lailla violetteina ja tummat ripset kehystivät niitä. Kasvot olivat pyörehköt ja nenä kapea. Tämä genin oli harvinaisen kaunis lapsi ja sai Itachin tuntemaan sisällään jotain, jonka oli jo kauan sitten kadottanut.