"Itachi-sama, olemmeko jo perillä...?"

Hami oli raahustanut mieskaksikon perässä mukisematta jo monta tuntia ja alkoi nyt väsyä. Olisipa heidän tehtävänsä helppo. Silloin he palaisivat nopeammin takaisin talolle ja Hami pääsisi takaisin pehmeään sänkyynsä nukkumaan.

"Kuinka lähellä olemme, Kisame?" Itachi kysyi partneriltaan, joka ei ollut vielä avannut suutaan koko matkan aikana. Kisame tarkasteli hetken metsikköä ja nyökkäsi syvemmälle pimeyteen. "Tuolla."

Hamin pää tupsahti esiin Itachin takaa ja tyttö silmäili metsää. "Ei näytä ollenkaan kivalta..."

"Häntä ei olisi kannattanut ottaa mukaan", Kisame huomautti Uchihalle. Nuorukainen ei vastannut, vaan suuntasi Kisamen osoittamaan suuntaan Hamin seuratessa tiukasti perässä. Haimies huokaisi ja seurasi kaksikkoa tiheään pöheikköön, jonka läpi he joutuivat kulkemaan ennen kuin saapuivat suuren luolan eteen, jonne ei aurinko päässyt paistamaan. Luolan suu oli pimeä, eikä sisäpuolelle nähnyt.

"Minä en tuonne mene", Hami sanoi nopeasti ja risti kädet rinnalle. "Saatte hoitaa homman yksinänne."

Kisame tuhahti. "Joko uskot, Itachi, ettei tuota penikkaa olisi pitänyt raahata mukaan?"

Hami mulkaisi Kisamea murhaavasti ja veti kunain esiin. "Haluatko tapella?"

"Pärjäisin sinulle yhdellä sormella", Kisame vastasi.

"Lopettakaa", Itachi sanoi. "Kuten sanoit, Kisame, tehtävä on hoidettava tämän päivän aikana. Meidän on siis kiristettävä vauhtiamme."

Uchiha oli lopen kyllästynyt Kisamen käytökseen. Kyllä, Itachille oli mennyt perille, ettei haimies olisi halunnut Hamia mukaan mutta miksi asiasta piti jatkuvasti huomauttaa? Luulisi aikuisen miehen osaavan käyttäytyä niin kuin miehen kuuluukin.

Hami työnsi kunainsa takaisin koteloon ja mutisi itsekseen jotain 'sinisestä miehestä'.

"Kisame, tarkista luola. Ja Hami, pysy sivussa. Jos joudumme taisteluun, sinä tuskin osaat puolustautua", Itachi sanoi. Hami nyökkäsi ja astui taaemmas. Samassa maa tytön jalkojen alla petti ja hän putosi kiljahtaen syvään kuoppaan.

"Hami?" Itachi kysyi vilkaisten olkansa yli. Mies huomasi montun ja asteli sen luokse. "Oletko kunnossa?"

"Joo... Aijaih... Taisin reväyttää jotain..." tyttö mutisi hieroen selkäänsä.

"Ansa", Itachi kuuli Kisamen sanovan. Itachi katsahti taakseen ja huomasi suuren ninjajoukon piirittäneen heidät.

'Hienoa', mies huokaisi mielessään ja katsoi takaisin Hamiin. "Tilanne kärjistyi. Pysy siellä."

"Mitä siellä tapahtuu? Itachi-sama!" Hami huusi. Uchiha ei enää vastannut ja tyttö yritti epätoivoisesti kiivetä takaisin ylös. Valitettavasti kuopan seinämät oli kaivettu suoriksi, eikä niistä saanut kunnon otetta.

"Kymmenen pistettä sille, joka tämän on tehnyt..." tyttö mutisi ärtyneenä ja potkaisi ähkäisten seinää. 'En ikinä pääse täältä pois...'

Itachi tarkkaili heidän ympärillään parveilevaa joukkiota ja silmäili heidän aseitaan. Uchiha oli varma, että olisi pärjännyt koko ryhmälle yksinkin, joten tehtävä suoritettaisiin nopeasti, ilman hidasteluja. Samassa koko joukon keskeltä asteli esiin nuorehko mies. Hän oli pitkä ja piti mustaa huivia ruskeiden hiuksiensa päällä. Miehen kasvot olivat erittäin kapeat ja arpiset.

"Olette Akatsukilaisia", mies sanoi tarttuen katakanaansa, joka oli huotrassa hänen lantiollaan. "Tiedän, että tulitte tuhoamaan meidät."

"Olette uhka", Itachi sanoi. "Sellaista ei hyväksytä järjestössämme."

"Järjestönne on pelkkä vitsi! Olette kaikki saastaisia rikollisia, jotka pakenevat omaa maataan!" mies huudahti mutta rauhoittui hieman esitelläkseen itsensä. "Olen Kata, tämän joukon johtaja. Jos lähdette nyt, emme tapa teitä."

"Valitettavasti emme voi tehdä sitä", Itachi vastasi. "Tapamme teidät, piditte siitä tai ette."

"Hyvä on sitten", Kata sanoi, veti aseensa esiin ja kohotti sen ilmaan. "Miehet, hyökkäykseen!"

Hami tarkkaili tilannetta montusta mutta ei nähnyt kunnolla. Aseistautuneita ninjoja vilisi hänen silmissään ja tytön yli hypittiin. Tyttö tuijotti seinämää ja puristi kätensä nyrkkiin Hami oli lopen kyllästynyt siihen, ettei koskaan saanut osallistua taisteluihin. Häntä oli aina sanottu heikoksi. Hän oli aina ollut mitätön...

Samassa tytön kasvoille lennähti verta ja hänen katseensa singahti ylös. Itachi oli haavoittunut. Mies näytti edelleen liikkuvan normaalisti mutta haava tämän olkavarressa vaikutti syvältä. Jos osumia tulisi lisää, miten Uchihan kävisi? Ja miten mies ei ollut saanut väistettyä iskua?

Toinen isku meni perille ja Itachin poskeen ilmestyi pieni viilto. Hamia alkoi raivostuttaa. Miksei mies voinut puolustaa itseään? Mikseivät nuo kaksi Akatsukilaista voineet vain tappaa koko joukkiota nopeasti? Kaikki tuntui menevän pieleen. Ainakin Hamin elämässä.

Samassa joku hyppäsi suojaan kuoppaan ja Hami perääntyi seinämää vasten. Mustahiuksinen, vanhahko mies katsahti tyttöön ja hetken kuluttua hän hymyili omahyväisesti. "Vai tällainen saalis..."

"En ole saaliinne!" Hami kivahti vetäen kunainsa esiin. Mies tarttui häntä ranteesta ja väänsi kunain tytön kädestä. Sitten mies heristi sormeaan. "Eipäs leikitä teräaseilla. Ne ovat vaarallisia."

Hän tarttui Hamia leuasta ja tarkasteli hänen kasvojaan. "Saamme sinusta hyvän hinnan..."

"Ei..." Hami kuiskasi. "EI!!"

Sitten tapahtui monta asiaa yhtä aikaa. Hami tönäisi miehen kauemmas ja tunsi jonkin räjähtävän sisällään. Se levisi hänen kehossaan myrkyn tavoin ja aiheutti tuskaisaa painetta tytön päähän. Tyttö tunsi jonkin tunkeutuvan hänen selkänsä lävitse ja hän päästi korvia riipivän huudon.

Itachi oli vain muutaman metrin päässä kuopasta, kun kuuli tytön tuskaisan kiljaisun. Mies huolestui mutta ei päässyt Hamin avuksi. Samassa montusta nousi jonkinlaista hehkuvaa valoa, joka sattui silmiin ja Itachi nosti kätensä otsalleen, jotta olisi nähnyt paremmin noiden kirkkaiden säteiden läpi. Valoa seurasi karmiva miehen kuolinhuuto ja pian jokin alkoi nousta montusta.

'Hyvä luoja...' mies ajatteli hänen silmiensä laajetessa järkytyksestä. Ensin hän näki vain valtavat, valkoiset siivet, jotka peittivät kaiken alleen. Sitten Hami nousi ylös kuopasta, suoristi itsensä ja levitti sädehtivät siipensä. Tyttö näytti Uchihan silmissä aivan enkeliltä suurine siipineen ja violetteina loistavine silmineen. Miehen katse kiinnittyi johonkin punaiseen, joka peitti tytön käsiä ja rintakehää. Verta, Itachi ajatteli. Oliko tyttö juuri tappanut jonkun?

Hamista säteili voimaa, jollaista Itachi ei ollut koskaan ennen tuntenut. Se oli aluksi hyvin puhdasta ja lämmintä mutta tätä tunnetta seurasi voimakas pimeyden tunne. Aivan kuin jokin paha olisi juuri päässyt valloilleen...

"Mitä hemmettiä oikein tapahtuu?" Kisame ihmetteli. Samassa Hami huusi, kuin lapsi, joka oli juuri menettänyt äitinsä ja valtava paineaalto iski jokaiseen paikallaolijaan niin voimakkaana, ettei kukaan pysynyt pystyssä. Lähimmät puut irtosivat juuriltaan ja kaatuivat nurin. Lehdet lennähtivät ilmaan ja kieppuivat Hamin ympärillä pyörremyrskyn tavoin.

"Itachi, minusta tuntuu, että meidän kannattaa mennä suojaan", Kisame tokaisi. Kata katsahti kaksikkoon ja huudahti: "Te ette mene minnekään!"

Juuri ennen kuin joukko miehiä ehti Itachin ja Kisamen kimppuun, valkoiset siivet viskasivat hyökkääjät kauemmas kaksikosta. Sitten Itachi kohtasi Hamin lapsenomaiset kasvot, jotka olivat kääntyneet mieheen päin.

"Hami..."

Tyttö hymyili pienesti ja hipaisi Itachin silmän alla olevaa viiltoa. "Tämä on sinulle, Itachi-sama..."

Sitten tyttö lennähti ilmaan ja hyökkäsi joukkojen kimppuun. Hän pyörähti jokaisen ninjan ympäri huimalla vauhdilla ja siirtyi aina vain seuraavaan. Hamin jälkeenjättämät uhrit rojahtivat verisinä maahan, eivätkä enää nousseet.Paikka oli muuttunut sotatantereeksi, vaikka se ei ollut ollut tarkoitus. Mutta tätä veren tahrimaa enkeliä tuskin saisi pysäytettyä.

Tuskaisten huutojen ja verenvuodattamisen jälkeen Hami laskeutui maahan. Hän hengitti raskaasti ja pyyhki verta käsistään. Ne tärisivät ja puristuivat nyrkkiin, kun tyttö veti syvään henkeä. Sitten siivet katosivat, yhtä nopeasti kuin olivat syntyneetkin ja Hami lyyhistyi maahan.

"Hami!" Itachi ryntäsi suojattinsa luokse ja käänsi tämän kyljelleen. Ei vammoja. Mutta tyttö ei ollut enää tajuissaan.

"No huhhuh... Mitä tuo oli?" Kisame ihmetteli katsellen ympärillään makaavia, ruhjoutuneita ruumiita.

"En tiedä", Itachi vastasi riisuessaan kaapuaan ja kietoi sen Hamin ympärille. "Mene ja kerro Painille, että tehtävä on suoritettu."

"Palaatko talolle?" haimies kysyi. Itachi nosti tajuttoman tytön käsivarsilleen ja pyyhkäisi veritahrat pois tämän kasvoilta. "Minun on selvitettävä asioita."

Sitten Uchiha katosi metsään kiroten itsensä siitä, että oli antanut lapsen suojella häntä.