Ilta oli jo langennut koko ninjamaailman ylle, kun tuttu parivaljakko suuntasi matkansa kohti vuorta, joka oli myrskypilvien ympäröimänä. He olivat suorittaneet tehtävänsä nopeasti sen vaativuustasosta huolimatta ja olivat nyt matkalla takaisin talolle, missä Hamin pitäisi odottaa.

"Olet hiljainen tänään, Itachi", Kisame tokaisi heidän ohitettuaan puron. "Lieneekö siihen joku erikoinen syy?"
Itachi ei vastannut toverilleen ja Kisame tuhahti hiljentyen. Miehellä oli koko matkan ajan ollut outo tunne, eikä se todellakaan vaikuttanut hyvältä. Nyt tunne oli käynyt vain pahemmaksi ja Uchiha alkoi olla huolissaan geninistä, jolle oli antanut luvan käydä Konohassa.

Entä jos konohalaiset olivat saaneet tietää Hamin puuhista? Entä jos tyttö virui nyt vankina Konohan synkimmässä kolkassa tai mikä pahempaa, makasi kuolleena jossakin ojassa?

'Ei olisi pitänyt päästää häntä lähtemään...' Itachi manasi ja katsoi vettä tihuttavalle taivaalle. 'Toivottavasti olet kunnossa, Hami...'

---------------------------------------

Violetteina loistavat silmät tuijottivat laajentuneina eteenpäin ja tärisevät kädet irroittivat otteensa veltosta ruumiista. Hami oli pidellyt henkilöstä kiinni jo kokonaiset kolme tuntia. Tyttö perääntyi asunnon ulko-ovea vasten ja sai todistaa sitä veristä näkyä, jonka hän oli itse aiheuttanut sisällään asustavien voimien avulla.

Talo ei ollut enää sen näköinen, miltä se oli näyttänyt aiemmin. Nyt koko huoneisto oli veritahrojen peittämä ja huonekalut olivat lennelleet sinne tänne tilassa riehuneen enkelin jäljiltä. Hami painoi kätensä kaulassaan olevan haavan päälle ja yritti epätoivoisesti pysäyttää verenvuotoa. Viilto oli tullut katanasta, jota tytön isäpuoli oli käyttänyt suojellessaan vaimoaan. Mutta nyt he molemmat olivat kuolleet mitä raa'immalla tavalla...

Happea haukkoen Hami tuijotti kahta veristä ruumista, joista toinen makasi olohuoneen lattialla ja toinen portaissa. Oliko tyttö todella mennyt tappamaan omat vanhempansa?

Tyttö havahtui ajatuksistaan, kun kuuli hälinää talon ulkopuolelta. Hän hivuttautui lähimmän ikkunan luokse ja raotti verhoa sen verran, että näki ulos.

"Mitä on tapahtunut?"

"Kuulimme kamalaa huutoa ja meteliä. Voisiko olla mahdollista, että tuolla on tapahtunut jotain kamalaa?"

"Pitäisikö tarkistaa?"

"Odotetaan, että ANBU tulee..."

Väkijoukon puheensorina jäi taakse, kun Hami syöksyi olohuoneen poikki takaovelle ja häipyi talosta vähin äänin. Kaikki tulisivat saamaan selville, että tyttö oli kaiken sen takana, mitä talossa oli tapahtunut. Kaikki tulisivat vihaamaan Hamia. Kaikki tulisivat pitämään häntä kylmäverisenä surmaajana.

Vasta kylästä päästyään Hami tajusi, kuinka samanlainen olikaan nyt Itachin kanssa. Mutta hän ei halunnut olla. Hän halusi olla parempi. Tyttö oli pitänyt aina itseään kilttinä ja sellaisena, joka auttoi aina apua tarvitsevia. Hän oli tainnut erehtyä pahan kerran. Hami ei enää tuntenut itseään.

-------------------------------------

"Tyhjä", Itachi sanoi astuttuaan asuntoonsa. Hän ei aistinut Hamin chakraa. Ei missään. Mies oli vannottanut hänet tulemaan takaisin iltaan mennessä. Jotain oli täytynyt sattua.

"Lähdetkö etsimään häntä?" Kisame kysyi ohimennen, kun Itachi sulki oven ja asteli takaisin sateeseen.

"Kyllä", Uchiha vastasi. "Tyttö on minun vastuullani. Ja jos hän kertoo talon olinpaikasta Viidennelle, minun on pidettävä huolta siitä, etten jätä paikkaan minkäänlaisia merkkejä oleilustani. Mutta ensin on saatava selville, minne Hami on mennyt."

Kisame huokaisi ja kulki Itachin ohitse. "Pidä hauskaa. Minä häivyn."

Sitten haimies katosi paikalta ja Itachi lähti etsimään oppilastaan. Metsää oli vaikka millä mitalla mutta Itachi havaitsi onneksi herkästi chakraa. Jos Hami oli siis lähistöllä, mies kyllä huomaisi sen ajan myötä.

Sade tuntui yltyvän askel askeleelta ja Uchiha pysähtyi hetkeksi vilkuilemaan ympärilleen. Ei merkkiäkään Hamista. Mies jatkoi matkaansa ja saapui pian Konohan portin luokse. Vartijoista ei onneksi ollut tietoakaan, joten Itachi pääsisi helposti sisään. Mutta kannattaisiko se? Tyttöhän oli pelkkä genin. Ei sellaisen pitäisi merkitä Itachille mitään...

Mies säpsähti kuullessaan risun katkeavan ja katsoi sivulle. "Hami?"

Tyttö nyökkäsi itkuisena ja painoi katseensa alas. Itachi huomasi suojattinsa veriset vaatteet ja huolestui. "Mitä on tapahtunut?"

"Tapoin..."

"Mitä?"

"Tapoin vanhempani!" tyttö huudahti ja tuijotti miestä kyynelehtien. Juuri sillä hetkellä salama välähti Hamin takana. Itachi katsoi Hamia järkyttynein silmin mutta toipui pian. Eihän mies voinut sellaisella hetkellä näyttää tunteitaan. Niin kuin ei koskaan. Hän asteli bruneten luokse ja ja riisui kaapunsa levittääkseen sen tytön harteille mutta genin perääntyi askeleen, eikä suostunut ottamaan kaapua vastaan. Silloin Itachi huomasi viillon Hamin kaulassa ja tarttui tyttöä olkavarresta. "Sinut on saatava kuntoon. Tuo haava vaikuttaa syvältä."

"En ansaitse sinulta tällaista, Itachi-sama... Tapoin vanhempani. En ansaitse näin hyvää kohtelua..." tyttö kuiskasi pää painoksissa. Uchiha katsoi oppilastaan säälivin silmin, eikä olisi halunnut satuttaa tätä enempää mutta yksi ainoa kysymys painoi miehen mieltä ja hänen oli pakko kysyä sitä. "Käytitkö sitä tekniikkaa?"

Hami värähti ja tarttui Itachin käteen, irroittaen miehen otteen olkavarrestaan. "Käytin..."

Itachi huokaisi epätoivoisena ja Hami katsahti häneen hätäisenä. "Mutta en tarkoittanut sitä! En halunnut heille pahaa! He eivät enää halunneet minua... He eivät enää rakastaneet minua! Mitä minun olisi pitänyt tehdä? En pystynyt kävelemään pois...! Sitten se tunne taas valtasi kehoni, enkä voinut... estää sitä... Minä vain..."

Tyttö vajosi polvilleen kyyneleiden virratessa hänen kasvoillaan ja pyyhki verisiä käsiään mekkonsa repeytyneellä helmalla. Itachi polvistui Hamin eteen ja levitti kaapunsa hänen harteilleen. "Lähdetään täältä ennen kuin joku näkee meidät."

Sitten mies nosti tytön syliinsä ja lähti takaisin päin, talolle, missä he olivat asustaneet jo muutaman päivän. Hami nojasi poskeaan Itachin rintaa vasten ja tarttui sormillaan miehen paidankauluksesta. "Olet liian hyvä minulle, Itachi-sama... Sinä todella olet kuin isoveli..."

Itachi pysyi vaiti ja nosti toisen kätensä tytön hiuksiin. 'Et tiedäkään, kuinka oikeaan osuit, enkeli...'