Keskellä kaunista päivää Iwakaguressa kuului räjähdys. Taas joku kauppa tai muu rakennus oli räjähtänyt. Pian kuuluu naurua ja pieni poika juoksi pois. Hänen perässään juoksi miehiä muutta he eivät juosseetkaan hänen perässään vain kohti hänen suvunsa kartanoa. poika juoksi metsään ja katosi sinne.
-Rouva. Poikanne on taas räjäyttänyt rakennuksen.   Eräs mies valitti.
-Ei kai.  Nainen sanoi huolissaan.

-Ihan sama mitä teen kaikki valittaa äidille eikä koskaan minulle. Kukaan ei koskaan huomaa minua.  Poika mutisi vihaisena.

Ei ne sua huudelleet ei tullet ikkunaan, kun hyppäsit ja taas katosit.

-Hmm. Minne menisin? Kotiin en voi mennä. Isä suuttuu kun kuulee mitä olen taas tehnyt.  Poika mutisi hiljaa.
-Deidara et saisi olla täällä.   Eräs poika totesi.
-Raicoro ei ole sinun asiasi missä olen ja milloin.  Dei sähisi.
-Täällä on vaarallista.  Toinen poika totesi.
-Olen loistava piiloutuja. Olen vain tiellä  jossain olemattomassa sodassa. Niin isä sanoi.   Deidara huokaisi.

Sä mietit minne meet, et suostu palaamaan, sodassa tiellä vain olisit.

-Sinä tiedät että Iwa on kiireinen paikka.   Raicoro yritti saada toisen takaisin kylään.
-Iwa on vain paikka aivottomia ihmisiä jotka eivät ymmärrä taiteesta mitään. Heitä kiinnostaa vain raha eivätkä pysty sopimaan mistään.   Dei tuhahti.

No niillä on ne työt. Ja rahaa riesanaan, ne mistään pysty ei sopimaan.
****
-Deidara-niisan.   Eräs uninen tyttö sopersi ja asteli veljensä huoneeseen.
-Kurotsuchi-chan! Et saisi olla valveilla näin myöhään.  Deidara paasasi veljellisesti.
-En saa unta kun humalaisia miehiä huutaa ikkunan alla. Saanko nukkua kanssasi niisan?   Tyttö kysyi unisena.
-Joo tule vaan. Mutta et kerro isälle.   Dei hymyili ja halasi siskoaan.
-Kiitos. Miksi he ovat humalassa. Jopa isä on yleensä iltaisin.   Sisko kysyi vilpittömästi. Deidara synkkeni.
"En minä muista tiedä mutta isä juo koska hän hukuttaa pois tuskan siitä että edes teki munut. Kurotsuchi on söpö ja taitava ninja ja entäs minä ilkeä kakara joka räjäyttelee paikkoja. Niin minusta ajatellaan." Poika mietti.
-Heillä on vain ongelmia itsellään.   Deidara vastasi hymyillen teennäisesti.

Ne huutaa kaikki yöt ja katuu virheitään. Suakin. Toisiaan kipujaan.
******
-Deidara-san hyvää yötä.    Eräs vanha nainen sanoi ja peitteli blondin pojan sänkyynsä.
-Kiitos Haruka.   Poika totesi ja tuijotti huonettaan. Siellä ei ollut muuta kun sänky,kattokruunu,ikkunat ja silkkiset verhotjotka leijuivat villinä tuulessa.
-Suljenko ikkunan?    Nainen kysyi.
-Älä. Tykkään siitä kun tuuli kutittaa hiuksiani kun nukun.   Poika hymyili ja niin vanha nainen poistui huoneesta.
"Toivottavasti huomenna kaikki on paremmin."  Blondi mietti ennen kuin nukahti. Tuuli leikitteli kattokruunun kristalleja ja vartioi pikku enkelinsä unta. Ilta pimeni pimenemistään ja alkoi tulla kylmä. Tuuli paiskasi ikkunan hiljaa kinni ettei pojalle tulisi kylmä.

Ja jossain sun huoneessa. Villi silkki verhot heiluu tuulessa. Kun pimenee sun tyhjässä huoneessa. Tuuli soittaa kristalleja kruunussa. Jos palelee, ne ikkunan sulkee.
*****
Vain varjo seurasi pientä blondia joka käveli pitkin metsä tietä kauemmas ja kauemmas pois kylästä. Hän ei kuullut ääniä enää. Se oli hyvä. Hän ei voisi harjoitella melussa.
-Hmmm. Menin taas kauemmas kun viime kerralla. Oikeastaan kauemmas kun koskaan un.    Poika mietti katsellen maisemia. Kauniita kukkia,lintuja ja puita. Sellaista kauneutta en Iwassa näkynyt. Siellä oli vain kivea ja kalliota. Niin synkkää niin pimeää niin tylsää ja tuttua. Tämä taas oli niin rauhallinen niin kaunis niin valoisa niin iloinen ja vieras. Se otti pojan turvallisin mielin vastaan toisin kuin kylänsä.
"Häivy sinä senkin kakara!!! Olet turha hyödytön idiootti!!!"  Isän sanat pyörivät päässä. Isä kyllä pyytäisi anteeksi kun muka suuttui tyhjästä. Mutta poika tiesi isänsä puhuvan totta. Koko kylä syrji häntä. Kukaan ei ymmärrä blondin kaunista taidetta kaikki vaan välttelevät ja kiusaavat. Eilenkin poika oli hakattu verille.
"Hei luuseri!!! Häivy ja hanki elämä!!!"   Deidara puri hammastaan niin kovaa että siitä tuli verta. Tuonkin oli sanonut pojan parhain ystävä. Pojan sydän oli  riekaleina kaikesta pahasta. Mutta poika kesti kipua kokoajan enemmän tai sitten kuolee veren hukkaan. Kuka tietää

Sä kuljet kauemmas, kuin koskaan aiemmin. Pois äänet kaupungin häviää. Ja purren hammastas, sä tunnet tänään taas vähemmän tätäkin kipeää.
******
-Deidara-niisan?   Tyttö tuli taas illalla veljensä huoneen eteen. Tällä kertaa veli ei ollutkaan siellä. Pöydällä oli lappu jossa luki näin:

Rakkaat perheen jäsenet.
Älkää odottako minua enää kotiin. Sillä en palaa. Lähden kylästä etsimään paikkaa johon kuulun. Tänne en ole koskaan kuulunutkaan. Voikaa hyvin. Älkää huolehtiko minusta tai tulko perässä.
Kurotsuchi. Sinusta tulee hyvä kunoichi. Ja minusta tuntuu että tapaamme kun olet vanhempi mutta emme perheenä. Silloin olemme vihollisia ja ehkä päätän elämäni niin. Tai sitten räjäytän itseni XD (Kuka tietää)
Muistakaa. ART IS A BANG UN!!!!!
<3:Deidei

Tyttö tiputti lapun lattialle ja itki.
-Deidara-niisan.   Hän nyyhkytti  hiljaa mutta lähti äidin viereen nukkumaan. Huoneeseen jäi sänky,ikkuna ja verhot. Ikkuna on jäänyt auki ja tuuli kutitteli kruunun kristalleja. Huoneessa soi musiikki. Kruunun kristallit kertoivat blondin pojan tarinaa kauniilla helinällään. Viimein ikkuna paiskautui taas kiinni ja jätti huoneen unohdukseen ikuisiksi ajoiksi.

Ja jossain sun huoneessa. Villi silkki verhot heiluu tuulessa. Kun pimenee sun tyhjässä huoneessa. Tuuli soittaa kristelleja kruunussa. Yö helisee sun tyhjässä huoneessä huoneessa. Villi sikki verhot heiluu tuulessa. Kun palelee sun tyhjässä huoneessa. Tuuli soittaa kristalleja kruunussa. Jos palelee ne ikkunan sulkee.

Blondi poika katsoi vielä kerran kyläänsä päättäväisen näköisenä. Pian hän kääntyi ja lähti hymyillen kävelemään kohti tuntematonta onnea. Mitä kauemmas poika meni sitä paremmin äänet hävisivät. Se oli hyvä. Hänen ei tarvitse enää koskaan kuulla niitä.

Sä kuljet kauemmas. Kun koskaan aijemmin, pois äänet kaupungin häviäää

THE END