Naruko avasi silmänsä ja huomasi olevansa huoneessa, jonka seinät olivat valkoiset. Hän itse makasi sängyssä ja sängyn oikeanpuoleisessa seinässä oli ikkuna. Vaikka hän makasikin, hän huomasi ikkunasta, että taivas oli tummies pilvien peitossa. Nyt oli siis ilta.

"Tämähän on Konohan sairaala! Mitä teen täällä? Missä Alicia on?" Naruko ajatteli hermostuneena samalla, kun nousi istumaan. "Auh!" nainen huudahti kivusta, sillä hänen päätään alkoi yllättäen kivistää, minkä seurauksena hän asettui takaisin makuulle ja asetti oikean kätensä otsalleen, jolloin hän tunsi siinä jotain karheaa, joka oli myös pehmeää. Tunnusteltuaan otsaansa hetken hän ymmärsi, että hänen otsansa eteen oli sidottu sideharso. Hän vilkaisi myös oikeaa kättään, jolla oli tunnustellut otsaansa. Kyseinen käsi oli valkoisen sideharson peitossa.

"Mitä ihmettä on tapahtunut?" Naruko ajatteli tokkurassa samalla, kun tunnusteli oikeaa poskeaan kuin varmistaakseen, oliko hän saanut kasvoihinsakin haavoja. Hänen epäilyksensä vahvistuivat, kun hän tunsi leukansa kohdalle laitetun laastarin.

"Äiti! Oletko kunnossa!?" Alician ääni kysyi samalla, kun huoneen ovi avattiin. Pian Alicia oli rynnännyt äitinsä sängyn vierelle ja katsoi tätä huolissaan.

"Kaikki hyvin, Alicia. Mutta kertoisitko, mitä minulle on tapahtunut?" Naruko kysyi hieman tokkuraisena. Hänestä tuntui, kuin ruuvinpuristin olisi kiristynyt hänen päänsä ympärille. Vähän ajan kuluttua päänsärky kuitenkin helpotti.

"Se paha setä sieppasi sinut kotoamme ja lähti viemään sinua Äänenmaahan. Onneksi näin kaiken ja menin isän luokse hakemaan apua. Kun olimme kertoneet kaiken Hokagelle, isä lähti etsimään sinua. Hän pelasti sinut siltä ilkimykseltä. Kun hän toi sinut kylään olit pyörtynyt. Hokage tutki sinut ja sanoi, että pyörtymisesi johtui pitkän matkan aiheuttamasta väsymyksestä. Olin huolissani. Onneksi olet kunnossa", Alicia sanoi samalla, kun hänen äitinsä nousi istumaan, jolloin hän halasi äitiään kyynelien valuessa hänen silmistään. Onneksi hänen äitinsä oli kunnossa.

Samalla, kun Naruko silitti tyttärensä mustia hiuksia, sieppauksen yksityiskohdat ja Sasuken yllättävä saapuminen palautuivat hänen mieleensä eikä hän tiennyt, mitä hänen kannattaisi ajatella.

"Minun täytyy ainakin kiittää Sasukea siitä, että hän pelasti minut. Mutta nyt hän varmaan pitää minua heikkona. Kiitän häntä senkin uhalla, että hän nauraisi minulle", Naruko ajatteli samalla, kun Tsunade tuli Sasuken kanssa huoneeseen.

"Alicia. Sinulle on pieni tehtävä", Tsunade sanoi tytölle, jolloin tämä kääntyi hänen puoleensa.

"Tehtävä?" Alicia kysyi uteliaana.

"Aivan. Tonton livahti taas jonnekkin piiloon. Menisitkö etsimään sitä?" Tsunade kysyi Sasuken katsellessa tilannetta vierestä. Vaikkei Sasuke sitä ulkoisesti näyttänytkään, hän oli alkanut pitää Aliciasta. Hänellä tosin kestäisi vieläkin aikaa sopeutua ajatukseen, että hänellä oli tytär.

"Nähdään myöhemmin, äiti. Missähän se possu piilottelee?" mustahiuksinen tyttö sanoi hiljaa, ennen kuin poistui huoneesta ja lähti etsimään Tontonia.

"Naruko, menen suoraan asiaan. Sinun täytyy levätä täällä ainakin vuorokausi, jotta elimistösi toipuisi lamauttavan lääkkeen vaikutuksesta. Et ole nyt parhaassa mahdollisessa tehtävien suorittamiseen vaadittavassa kunnossa. Jos kyse olisi pelkästä lihaskivuista, laittaisin Guyn pitämään sinulle pari venyttelytuokiota", Tsunade sanoi.

"Ai se gorilla?" Naruko ajatteli itsekseen. Vaikka Guy ei näyttänytkään gorillalta, miehen yleinen touhotus nuoruudesta ja hyperaktiivinen käytös toivat tytön mieleen väkisinkin gorillan.

"Onneksi tilanne ei ole tämän vakavampi. Sasuke löysi maahan tiputtamasi vaaleat hiukset ja seurasi niitä. Täytyy sanoa, että se oli hyvin keksitty, ja että se muistutti äitisi keksimää viestitystä, kun hänet siepatiin. Ethän ala väitää vastaan, vaikka, joudutkin lepäämään vielä vuorokauden?" Tsunade kysyi katsellen sängyllä istuvaa naista, joka näytti uniselta.

"Ei tulisi mieleenkään, huoh", Naruko sanoi haukottelun lomasta.

"Hyvä kuulla. Menenkin tästä. Kello on jo paljon ja minulla on vielä tehtävää", Tsunade sanoi vilkaisten samalla seinällä tikittävää kelloa, joka oli 21:30 illalla. Hän lähti huoneesta hiljaisuuden vallassa ja suuntasi kulkunsa siihen suuntaan, jossa oli erään toisen potilaan huone. Hänellä olisi vielä myös paperitöitä, joita hän ei voinut laittaa Shizunen allekirjoittamiksi, sillä hänhän oli Hokage.

"Sasuke. Kiitis, kun pelastit minut. Minä olin hölmö, kun annoin siepata itseni sillä tavalla. Mutta se mies uhkasi Alician turvallisuutta. Minulla ei ollut vaihtoehtoja", blondi sanoi puristaen samalla peittoa. Hän vältteli Sasuken katsetta parhaansa mukaan.

"Kuka tahansa äiti olisi toiminut samalla tavalla kuin sinä. Ajattelit tyttäremme parasta. Naruko, en ole koskaan ymmärtänyt sinusta yhtä asiaa", Sasuke sanoi samalla, kun istui naisen sängyn reunalle. Hän asetti kätensä naisen leuan alle ja kohotti tätä hieman nähdäkseen tämän silmät, jotta voisi päätellä, vastaako nainen rehellisesti hänen esittämäänsä kysymykseen, jonka hän aikoi kysyä kohta. "Miksi tukahdutat omat tunteesi?" tummahiuksen kysyi kysymyksen, joka oli jo jonkin aikaa vaivannut hänen mieltään.

"Mitä sinä nyt tuollaista kysyt?" Naruko kysyi punastuen samalla tahtomattaan, kun kohtasi miehen pohjattoman mustat silmät.

"Sinä et koskaan kerro omia tunteitasi minulle. Etkö kenties luota minuun?" Sasuke sanoi samalla, kun otti naisen käviensä suojiin ja halasi tätä. Hän ei päästäisi Narukoa otteestaan, ennen kuin nainen kertoisi vastauksen. Hän tavallaan pelkäsi, että jos hän kysyisi kysymyksensä, hän ei saisi rehellistä vastausta, jos nainen ei olisi hänen lähellään. "Miksi tukahdutat omat tunteesi ja ajattelet muiden parasta?" tummatukka kysyi painaen naisen lähemmäs itseään.

"S-se johtuu siitä ajasta, jolloin olin ninja-akatemiassa. Kukaan ei leikkinyt kanssani välitunneilla ja jos jotkut tulivat edes juttelemaan minulle, heidän vanhempansa kielsivät heitä puhumasta minulle. En ymmärtänyt sitä, sillä enhän silloin vielä tiennyt Kyuubistä. Eräänä päivänä kokosin rohkeuteni ja kysyin joiltain aikuisilta "Mitä teillä on minua vastaan?"
He eivät tietenkään vastanneet, vaan jatkoivat minun välttelemistäni. Heidän lapsensa seurasivat vanhempiensa esimerkkiä ja jättivät minut porukasta. Olin ulkopuolinen. En ymmärtänyt sitä. Omasta mielestäni minulla oli oikeus tietää, miksi minua välteltiin. Sen kokemuksen jälkeen päätin salata tunteeni muilta. Lopulta kolmas Hokage, joka oli aina ollut tukenani, kertoi minulle totuuden Kyuubistä. Vähän sen jälkeen, kun sain tietää sinun liittyneen Akatsukiin, minun oli vaikea ajatella, mitä päässäsi liikkuu. Silloin en uskaltanut luottaa sinuun. Kun kuulin, että olit ruvennut juopottelemaan, en ollut varma, onko sinussa enää tippaakaan sitä vanhaa Sasukea. Tulit kuitenkin pelastamaan minut Otogakuren ninjalta. Nyt uskallan luottaa sinuun", Naruko sanoi lopulta.

"Hyvä kuulla. Olen miettinyt kaikenlaista siitä lähtien, kun esittelit minut tyttärellemme. Haluaisin seistä rinnallasi ja nähdä hänen kasvavan. Enkä halua eilisiltaisen toistuvan. Minun täytyy näemmä ruveta henkivartijaksesi, vaikka oletkin vahva kunoichi. Vai onko sinulla jotain sitä vastaan?" Sasuke kysyi ja pieni, kiusoittelun kiilto nousi hänen silmiinsä.

Narukosta tuntui sitlä, kuin hänen sydämensä olisi ruvennut heittelemään kuperkeikkaa ja hetken hän luuli, että oli kuullut väärin. Hän yritti varmuuden vuoksi katsoa miehen silmiä siltä varalta, että tämä huijaisi häntä. Hän ei kuitenkaan huomannut mitään huijaamiseen viittaavia eleitä miehen kasvoilla tai silmissä.

"Ei", Naruko sanoi tarkoittaen samalla sitä, mitä sanoi. Hän saattoi tuskin uskoa sitä, että hänen pieni toiveensa oli juuri toteutunut.

"Hyvä. Sasuke sanoi ja painoi huulensa naisen huulille sulkien samalla silmänsä.

Naruko punastui entistä enemmän, jos se nyt oli mahdollista. Hän kuitenkin kiersi kätensä Sasuken niskan taakse ja piti tiukasti kiinni. Lopulta hän irrottautui suudelmasta saadakseen happea. Häntä myös väsytti ja hän halusi nyt levätä. Niinpä hän asettui makuulleen heti, kun Sasuke oli irrottanut otteensa hänestä ja alkoi etsiä mukavaa asentoa.

Sasuke ymmärsi, että nainen halusi levätä, joten hän poistui huoneesta hiljaisuuden vallassa sulkien oven perässään.

"Onko äiti kunnossa?" Alicia kysyi tultuaan isänsä luokse pitäen Tontonia sylissään.

"Kyllä. Hänen täytyy levätä. Hokage meni tuonne päin", Sasuke sanoi osoittaen suuntaa, johon Tsunade oli mennyt.

"Kiitos, isä", Alicia sanoi ja lähti isänsä neuvomaan suuntaan.

Sasuke katsoi Alician perään hymyillen huomaamattaan. Nyt hän viimeistään oli varma siitä, että hänen kannattaisi seisoa Narukon ja Alician riinalla. Hän tiesi, että Naruko oli vahva, mutta hänkin voisi opettaa tyttärelleen Ninjitsua. Alician olisi myös hyvä tutustua isäänsä. Kaikki oli oikeastaan hyvin. Sasukella vain menisi aikaa tottua siihen, että hänellä ja Narukolla oli yhteinen lapsi.

Lopulta Sasuke suuntasi kulkunsa aulaan. Hänen olisi mentävä nukkumaan. Naruko ja Alicia olivat turvassa, joten hän voisi hyvin mennä kotiin lepäämään. Hän tarvitsi myös aikaa ajatella tilanteen saamaa käännettä. Mutta hän uskoi kuitenkin, että tottuisi uuteen tilanteeseen. Tilannehan oli myös osittain hyvä Uchihan klaanin kannalta, sillä nyt klaania oli siunattu jälkikasvulla. Narukokin oli viimein avautunut hänelle, vaikka se oli varmasti ollut vaikeaa naiselle, joka oli jinchuuriki. Naruko oli ansainnut kyläläisten luottamuksen kovalla työllä. Sasuke antaisi opetuksen sellaisille ihmisille, jotka rohkenisivat arvostella Narukoa, tai Aliciaa. Sasukella oli nyt jotain, jota hän tiesi voivansa suojella ilman pienintäkään epäluottamuksen aiheuttamaa huolta. Hänellä oli nyt perhe.