Itachi ja Hami saapuivat talolle taivaan salamoidessa edelleen. Uchiha avasi oven tytön tuhistessa hänen sylissään ja astui hämärään eteiseen. Lieni aika ottaa kynttilät käyttöön.

Mies seisoi hetken paikoillaan, miettien, mitä tekisi Hamin verisille vaatteille ja tämän likaisille kasvoille. Hän ei voisi kylvettää tyttöä, se olisi ollut yksityisyyden rikkomista. Olihan tyttö vasta 13-vuotias mutta Hami itse ei ehkä näkisi asiaa sillä tavalla. Naiset kun tuntuivat olevan tarkkoja siitä, etteivät väärät henkilöt nähneet heitä ilman vaatteita...

Samassa Hami raotti silmiään ja katsoi unisena Itachiin. "Missä me olemme...?"

"Talolla", Itachi vastasi. "Voitko paremmin?"

Hami hetkautti harteitaan ja katsoi poispäin miehestä. "On aika kurja olo..."
Itachi nyökkäsi ja laski tytön sylistään. Hän tiesi tarkalleen, miltä Hamista tuntui, olihan mies tappanut oman klaaninsa. Mutta tapahtuneesta oli jo monta vuotta, eikä Uchiha viitsinyt muistella asiaa sen enempää.

Hami laski katseensa vaatteisiinsa ja voihkaisi. "Voi ei, minun mekkoni..."

"Muistat varmaankin, missä kylpyhuone on", Itachi sanoi. "Voit käydä pesulla. Kun olet valmis, hoidan tuon viillon kaulassasi."

Hami nosti kämmenensä viiltohaavan päälle ja huomasi Itachin kaavun olevan edelleen hänen harteillaan. Tyttö otti kaavun käteensä ja ojensi sen Uchihalle. "Kiitos, kun... autoit minua."

"Olet oppilaani", Itachi muistutti ottaessaan kaapunsa vastaan. "Velvollisuuteni on pitää sinusta huolta."

Hami hiljeni ja hymyili pienesti. Sitten tyttö käänsi selkänsä nuorukaiselle ja lähti huonettaan kohti. "Minulla ei mene kauaa."

Itachi odotti, että tyttö katosi huoneeseensa ja nojasi seinään hieraisten otsaansa hermostuneena. 'Mikä minua oikein vaivaa...? Tytön astuttua kuvioihin en ole voinut muuta ajatellakaan kuin häntä...'

Mies löi nyrkkinsä vaimeasti seinään ja puristi kaapua kädessään. Hän oli ollut viime aikoina hyvin stressaantunut mutta ei niinkään tehtävien vuoksi. Ehkä Hami aiheutti sen. Ehkä Uchiha oli todella alkanut välittää liikaa. Mutta hän ei voinut olla välittämättä. Ei, ennen kuin genin katoaisi hänen elämästään, mitä Itachi ei tietenkään olisi halunnut. Mutta hän tiesi, että jonain päivänä olisi vain päästettävä irti.

----------------------------------------

Hami kaivoi Itachin tuomia vaatteita ja löysi niiden seasta löysän, mustan t-paidan ja pitkät, mustat housut. Ne saisivat kelvata. Huoneessa oli nimittäin niin pimeää, ettei tyttö jaksanut kiinnittää huomiota pukeutumiseensa tai edes etsiä sen edustavampia vaatteita. Hami riisui kenkänsä, kunaikotelonsa ja polvitukensa - tuen hän oli saanut käyttöönsä akatemiassa, kun oli rasittanut liikaa polveaan. Tämän tehtyään tyttö nappasi valitsemansa vaatteet syliinsä ja oli juuri astumassa ulos huoneestaan, kun muisti erään asian ja vetäisi Itachin antaman nauhan hiuksistaan.

"Et saa kastua. Muuten Itachi-sama suuttuu", Hami sanoi ja oli puhuvinaan nauhalle. Sitten hän laski nauhan sängylleen, jonka jälkeen genin avasi huoneen oven ja hipsi hämärän käytävän poikki kylpyhuoneen luokse.

"Hami."

Tyttö katsoi taakseen ja huomasi Itachin kynttilä kädessään.

"Ota kynttilä mukaasi. Myrsky varmaankin vei valot mennessään", mies sanoi ja ojensi kynttilän Hamille. Tyttö nyökkäsi nopeasti, hymyili ja pujahti sitten vessaan. Itachi palasi olohuoneeseen ja sytytti lisää kynttilöitä, joita levitti sitten ympäri taloa; hän vei yhden omaan huoneeseensa, muutaman keittiöön ja lopuksi vielä yhden Hamin huoneeseen. Kun mies oli laskenut kynttilän pöydälle, hän huomasi punaisen nauhan sängyn päällä ja hymyili mielessään.

'Hami on käyttänyt antamaani nauhaa päivittäin...' Itachi ajatteli sivellen nauhaa sormillaan. Kun hän tajusi, mitä teki, pudisti Uchiha nopeasti päätään ja lähti huoneesta hiljaisuuden vallassa.

Olohuoneeseen mentyään Itachi istui sohvalle ja nojasi kyynärpäitään polviinsa. Oli monia asioita, jotka eivät olleet vielä täysin selvillä. Ensinäkin, Hami oli tappanut vanhempansa. Missä tyttö siis asuisi sen jälkeen, kun hän lähtisi Itachin luota? Toiseksi, Konoha saattoi jo tietää Hamin olevan perheensä tappaja. Kylä saattaisi lähettää ANBUn etsimään häntä. Tyttö joutuisi piileksimään kauan ennen kuin voisi elää normaalia elämää. Ja kolmanneksi, oli vain ajan kysymys, milloin Hamin päänsärky alkaisi. Tekniikan käytöstä oli kulunut jo jonkin aikaa, joten kivut alkaisi millä hetkellä hyvänsä...

Samassa kuului kolahdus ja Itachi katsoi kysyvästi kylpyhuoneen suuntaan. Oliko ääni kantautunut sieltä? Itachi nousi sohvalta ja oli aikeissa mennä ovelle kysymään, oliko Hamilla kaikki hyvin, kun tyttö astui ulos kylpyhuoneesta päätään pidellen ja romahti polvilleen puiselle lattialle. Päänsärky oli siis alkanut.

"Itachi-sama..." tyttö kuiskasi hampaidensa välistä miehen tultua hänen luokseen. Itachi otti Hamin syliinsä istuttuaan ensin lattialle ja nojasi seinään. "Särky menee pian ohi."

"Tämä on kamalaa..." Hami itki ja puristi Itachin paitaa nyrkissään. "En enää ikinä menetä hermojani! Silloin... Silloin tekniikka ei aktivoidu, eikä minun tarvitse sietää kipua..."

Uchiha silitti tärisevän tytön kosteita hiuksia ja piti tästä kiinni. Hami oli todella ollut nopea pesunsa suhteen. Tyttö oli vaihtanut jo vaatteetkin...

"Ethän anna minun enää suuttua, ethän?" Hami pyysi ja inahti tuskasta. Sitten tyttö nosti itkuisen katseensa Itachiin ja tarttui toisellakin kädellään miestä paidasta. "En halua kokea tätä kipua enää kertaakaan..."

Itachin kasvoille nousi lohduttava hymy ja hän painoi otsansa Hamin otsaa vasten. "Ei sinun tarvitsekaan. Olen lähelläsi huolehtimassa, ettei niin käy."

"Sinä hymyilit..." tyttö kuiskasi hämillään ja tunsi taas kyyneleet poskillaan. Hän ei ollut nähnyt Itachin hymyilevän vielä kertaakaan, vaikka olikin salaa toivonut sitä. Nyt hänen toiveensa oli toteutunut. Mies oli suonut hänelle ainakin yhden hymynpuolikkaan ja se oli tehnyt tytön todella onnelliseksi.

"Onko kaikki hyv-"

"Sinä hymyilit!" Hami huudahti iloiseen sävyyn ja halasi Itachia tiukasti. "Kiitos, kiitos, kiitos! Olen niin onnellinen..."

Itachi tuijotti ymmällään eteenpäin ja tunsi Hamin kyyneleet olkapäällään. Miten tyttö oli voinut mennä niin sekaisin yhdestä hymystä?

Hami erkani kauemmas Itachista ja hymyili lapsekkaasti. Itachi katsoi häntä edelleen hieman kummastuneena. "Päänsärkysi taisi kadota..."

Hami nyökkäsi ja molemmat nousivat ylös. Kun Itachi oli palaamassa olohuoneeseen, genin tarttui häntä yhtäkkiä kädestä ja mies katsoi tähän kysyvästi. "Mitä nyt?"

"Kiitos, Itachi-sama", tyttö mutisi hymyillen pienesti. Uchiha hymähti ja pörrötti Hamin tukkaa. "No niin, vilkaistaanpa sitä haavaa."