Maailma on ihmeellinen paikka elää. Joskus heräät vaan ja mietit tällainenko oikeasti olen? Mietittyäsi hetken katsot sinulle tärkeintä henkilöä ja mietit kyllä juuri tällainen.
Tämä on tarina kolmesta miehestä ja heidän rakkaudestaan. Miehet olivat eri ikäisiä ja pituisia mutta heitä yhdisti yksi juttu. He kaikki työskentelivät Tokyon shoujo-manga kustantamolla...Mutta ei mennä sinne vieelä...Aloitetaan ensimmäisen miehen Namikaze Deidaran tarina joka alkaa koulu ajoilta...

Deidara Oli taas kirjastossa etsimässä kirjoja. Hän todella rakasti niiden lukemista. Hän rakasti sitä tunnetta kun tarinat veivät hänet omiin fantasioihin. Pitkän etsimisen jälkeen Deidara löysi etsimänsä kirjan. Hän kurottautui ottamaan sitä. Samassa hän tunsi lämpimän käden kätensä päällä. Blondin vieressä seisoi isokokoinen nuori about 18v mies.
-Ka..Kakuzu-sempai!!!  Ota vaan kirja voin ottaa muunkin!!!    Dei huusi nopeasti. Hetken oli ihan hiljaista. Kumpikaan ei liikkunut.
-Mistä tiedät nimeni?      Kakuzu kysyi hiljaa. Deidaran naama oli ihan punainen. Hän hoki kokoajan mielessään Älä sano mitää tyhmää!!!
-Koska rakastan sinua sempai!!!     Deidara tajusi huutaneensa sen ääneen. Onneksi ketään muita ei ollut siihen aikaan paikalla. Kakuzu vaan nauroi ja silitti blondin hiuksia.
-Kiitos.      Tummaihoinen mies tuhahti ja Deidara vain hymyili onnellisena.
************************
"Ompa kiva tulla tänne."    Oli ensimmäinen ajatus minkä Deidara sai mieleen kun astui uudelle työpaikalle. Siis kyllähän Deidara tykkä shoujo-mangasta ja hänellä on hyvä mielikuvitus ja kaikkea mutta kun työhuone on pinkki sekä täynnä pupuja ja muita söpöjä asioita ottaen huomioon että puolet työntekijöistä nayttivät puolikuolleilta niin millaisen kuvan sellainen ympärinstö tuottaa?
-Oletko Namikaze Deidara?    Pitkä mies kysyi blondilta joka astui sisään.
-Joo. Vai onko tälle osastolle tulossa muitakin uusia?      Deidara kysyi nenäkkäällä tyylillään.
-No ei kai. Paikkasi on tuossa oven ja Hidanin lähellä.     Mies totesi ja näytti paikan.
-Et valitettavasti ehdi tutustua Hidaniin tai edes istahtaa tuolille kun jo vien sinut tutustumaan työhösi ja elin ympäristöösi.    Mies tokaisi ja vei blondia mukanaan kohti kaukaisuutta.
Kaikki huoneet olivat samallaisia. Siellä tehtiin samoja hommia kun hänen omallaan ja ihmiset näyttivät puolikuolleilta (tosin niitä oli enemmän kuin omallaan mutta how cares). Mutta yksi asia häiritsi. Vain heidän huoneessaan oli söpöyttä ja pinkkiä.
-Miksi osastomme on erillaisempi kun muut?       Deidara mietti ääneen.
-Hidan ja pari muuta heppua ovat niin energisiä ja saavat kuulemma paremmin ideoita piirtämiseen ja muuhun työn tekoon jos huone on vähän shoujo tyyppinen.       Mies tokaisi.
-Minne olemme menossa Kizunabi-san?       Deidara kysyi lopulta. Yhtäkkiä tumma mies esti kädellään blondin liikkumisen.
-Kizunabi-san mitä teet?       Deidara pelästyi elettä.  Kizunabi vaan hymyili ja otti kädellään toisen leuvasta kiinni ja suuteli tätä. Deidara pelästyi ja työnsi toisen pois läheltään.
-Mitä tuo oli???       Deidara huusi shokissa.
-Ei mitään.     Kizunabi totesi ja alkoi kävellä suuntaan minne heidän piti kai mennä. Koko loppu päivään Deidara ei puhunut toiselle miehelle. Ei vaikka toinen yritti kysyä häneltä jotain.

Ilta alkoi hämärtää.Deidara istui penkillä joka oli ikkunan vieressä. Kizunabi tuli tietysti siihen viereen. Deidara katsoi toista oudosti hetken mutta sitten toinen antoi hänelle tölkin.
-Haluatko?     Tumma mies kysyi hiljaa.
-Joo kiitti.     Deidara totesi hiljaa. He joivat mitä sitten joivatkaan rauhassa. Kun ne oli juotu Kizunabi tönäisi blondin miehen sohvalle ja meni itse tämän päälle. Tumma mies suuteli toista ja nousi pois (ei hän olisi halunnut mutta Dei olisi työnyt häntä oten parempi näin.)
-Mitä sinä teet homo???      Deidara huusi kauhuissaan.
-Rakastan sinua sempai. Niin sinä sanoit minulle kymmenen vuotta sitten.      Deidara katsoi järkyttyneenä toista. Kyllä hän muisti että hänellä oli joskus ollut poikaystävä mutta ei hän muistanut miltä tämä näytti tai edes nimeä.
-Nimeni on Kizunabi Kakuzu.      Kakuzu totesi ja lähti kävelemään.
-Miksi seuraat minua yhä???      Deidara huusi kun oli saanut ajatukset selviksi.
-Koska minä rakastan sinua Deidara. Ja teen kaikkeni jotta sinä rakastaisit taas minua.       Kakuzu totesi kääntyen blondia päin hymyillen.
-Hei Kizunabi-san mitä tarkoitat perkele???       Deidara huusi ja juoksi toista kiinni.
"Miksi oi miksi hän on täällä??? Mikä tämä outo tunne on??? Se ei ole rakkautta!!! Eihän???"       Deidara panikoi mielessään mutta näytteli coolia jota ei mikään hetkauta.

Näin alkoi tarinamme :D
Ensi kerralla on criminal99:n vuoro :3
Anteeksi tämä on lyhyt ja aika huono aloitus mutta teen parannuksen (ainakin yritän)
Joo paritukset on outoja mutta emme jaksaneet tehdä sasunaruu sasodeitä tai kakuhidaa joten päätimme tehdä erillaisia parituksia mitä täällä ei vielä ole ollut (sivistämme teitä :3 kiittäkää siis...no älkää nyt sentään.)
Enyway Nähdään taas <3
Kommentoikaa ihmeessä me toivomme sitä!!!