"Aijaih!" Hami parahti huitaisten Itachin käden kauemmas. Mies kun yritti epätoivoisesti puhdistaa geninin kaulassa olevaa viiltohaavaa. Tyttö ei vain tahtonut pysyä aloillaan...

"Pysy aloillasi", Itachi käski. Tyttö katsoi Uchihaan närkästyneenä. "Helppo sinun on sanoa, kun itselläsi ei ole ammottavaa haavaa kaulassa!"

"Rauhoitu", Itachi sanoi, otti takaansa kuivan pyyhkeen ja pudotti sen Hamin päähän. "Kuivaa hiuksesi, ettet vilustu."

Hami mutisi jotain, mistä Itachi ei saanut selvää, ja levitti pyyhkeen hiuksiensa suojaksi.

"No niin, yritetään uudestaan", Itachi huokaisi ja otti pöydältä uuden vanulapun, jolla puhdistaisi Hamin viillon. Tyttö kavahti toiseen päähän sohvaa ja nosti nyrkit pystyyn. "Uskallapas koskeakin minuun."

"Tule tänne, nyt. Vai haluatko, että sidon sinut tuoliin? Voin hyvin tehdä sen", Itachi uhkasi. Hami nyrpisti nenäänsä ja hivuttautui takaisin Itachin luokse. Ei tyttö halunnut kiinni tuoliin - hän ei halunnut kiinni mihinkään. Mutta Uchiha olisi voinut olla hellävaraisempi.

"Lupaa, että pysyt tällä kertaa paikoillasi", Itachi sanoi tiukasti. Hami piti suunsa tiukkana viivana, eikä vastannut Uchihalle. Itachi tarttui Hamia hellästi niskasta ja painoi toisella kädellään kostean vanulapun viillon päälle. Tyttö irvisti kivusta ja läimäytti nuorukaista rintaan. "Tuo sattuu!"

"Totta kai se sattuu. Se on haava", Itachi huomautti painellen viiltoa vanulapulla. Hami katsoi häntä murhaavasti ja Uchiha kurtisti kulmiaan. "Jos on jotain sanottavaa, sano se. Mutta muista, ettei täällä ole ketään muuta, joka voisi hoitaa haavasi."

"En minä sinua ajatellut haukkuakaan!" tyttö tiuskaisi. "Voisit vain... No... Äh, unohda. Antaa olla..."

Hami painoi katseensa alas ja Itachi katsoi häntä ymmällään. Vaikka miehellä olikin jonkun verran kokemusta lapsen vahtimisesta, hän ei silti tuntunut pysyvän kyseisen tytön ajatusten perässä.

Puhdistaessaan suojattinsa haavaa Uchiha vaipui mietteisiinsä ja lopetti hetkeksi sen, mitä oli ollut tekemässä. Se, mitä Hami oli tehnyt vanhemmilleen, oli ollut väärin. Tyttö ei olisi saanut menettää hermojaan tai tappaa heitä. Vaikka aikuiset saattoivatkin joskus olla hyvin julmia ja välinpitämättömiä omia lapsiaan kohtaan, ei tappaminen ollut mikään ratkaisu. Jokaista ihmistä voisi muuttaa...

Itachi hymyili ajatukselleen. Muuttaa? Kuinka typerää. Eivät kaikki voineet muuttua ja Itachi oli omasta mielestään tästä oiva esimerkki. Hän ei koskaan voisi muuttaa menneisyyttään. Jos se olisi ollut mahdollista, hän olisi tehnyt sen jo. Mutta kuolleita ei voinut saada takaisin, eikä Sasuken vihaa ehtymään. Itachin oli jo ajat sitten hyväksynyt kurjan kohtalonsa Akatsukissa ja loppuelämänsä rikollisena.

Hami nosti kulmat kurtussa katseensa takaisin Itachiin, joka näytti hyvin poissaolevalta. Mitähän Uchiha ajatteli? Sen tyttö olisi mielellään halunnut tietää mutta ei viitsinyt kysyä. Niinpä hän päätti palauttaa miehen takaisin maanpinnalle ja nosti kätensä tämän kasvojen eteen.

"Hei", Hami sanoi nopeasti heiluttaen kättään Itachin silmien edessä. Säpsähtäen nuorukainen havahtui omasta ajatusmaailmastaan ja kohtasi Hamin kysyvän katseen.

"Anteeksi, ajattelin omiani..." Itachi mutisi ja jatkoi Hamin vamman hoitamista. Puhdistamisen jälkeen Uchiha kietoi tytön kaulan ympärille sideharsoa, suojaamaan haavaa, ja nousi sohvalta. "No niin, olemme valmiita."

"Vihdoinkin!" Hami henkäisi pompatessaan ylös ja venytteli käsiään. "Paikallaan oleminen on tylsää..."

"Oletko nälkäinen? Voisin tehdä jotain ruokaa", Itachi ehdotti. Hami tuumaili hetken naputtaen leukaansa sormellaan ja virnisti sitten. "Kuulostaa hyvältä."

Itachi nyökkäsi ja katosi tämän jälkeen keittiöön. Hami jäi seisoskelemaan olohuoneeseen ja katseli ympärilleen. Kirjoja, kirjoja, kirjoja. Ei ihmekään, että Itachi oli niin taitava ninja. Mies oli varmasti opiskellut paljon...

Hamin katse pysähtyi kirjahyllyyn, jonka ylimmällä hyllyllä muiden kirjojen seassa oli se samainen opus, jota Itachi oli näyttänyt Hamille aikaisemmin, kun oli kertonut tytölle Tenshi no Jutsusta. Geninin uteliaisuus heräsi ja tyttö asteli hyllyn luokse, yrittäen epätoivoisesti kurottaa kirjaa käteensä. Valitettavasti Hami oli aivan liian lyhyt ja tarvitsi lisäpituutta - jostain. Mutta mistä? Tytön katse kiersi ympäri hämärää huonetta ja etsi tuolia tai muuta vastaavaa, jonka avulla hän saisi kirjan alas.

Lyhyen etsinnän jälkeen Hami löysi melko korkean puujakkaran huoneen nurkasta ja kipaisi hakemassa sen. Tyttö asetti jakkaran tukevasti hyllyn eteen ja nousi varovasti sen päälle kokeillakseen, pysyisikö tuoli pystyssä. Hetken siinä seistyään Hami käänsi katseensa ylös hyllyyn, missä hänen tavoittelemansa opus oli. Hitaasti tyttö ojensi kätensä kohti kirjaa mutta ei vieläkään aivan yltänyt.

"Voi hitto..." Hami mutisi ja nousi hitaasti varpailleen, ylemmäs ja ylemmäs...

---------------------------------------

Itachi oli juuri saanut katettua pöydän, kun kuuli äänekästä ryminää olohuoneen puolelta. Mies huolestui ja riensi nopein askelin takaisin Hamin luokse. Uchihan saavuttua olohuoneen oviaukolle hän löysi lattialta tajuttoman Hamin ja hänen vieressään lojuvan jakkaran. Yksi tuolin jaloista näytti olevan poikki.

"Hami!" Itachi kyykistyi herättelemään tyttöä ja ravisteli tätä hellästi olkapäistä. "Hami, oletko kunnossa? Sano jotain!"

Miehen onneksi Hami raotti silmiään ja nosti toisen kätensä otsalleen hieroakseen sitä. "Mitä...?"

Itachi huokaisi helpotuksesta ja auttoi tytön istumaan. "Mitä tapahtui?"

"Minä... yritin saada kirjaa hyllyltä", Hami vastasi, vieläkin hieman pökerryksissä pudotuksesta. "Alkoi huimata ja horjahdin... Sitten jakkara hajosi..."

"Tuossa kunnossa sinun ei kannata tehdä enää mitään tuollaista", Itachi torui tiukkana. "Haavasi olisi voinut aueta tai olisit voinut loukata pääsi."

"Anteeksi..." Hami sanoi hiljaa hieroen takaraivoaan - sinne oli noussut pieni kuhmu. "En vain viitsinyt häiritä sinua."

Uchiha huokaisi ja nousi jaloilleen. "Tästä lähtien pyydät minulta apua, jos tarvitset sitä. Ymmärrätkö?"

Hami nyökkäsi ja kompuroi Itachin avustuksella sohvalle istumaan. Olikohan verenhukka aiheuttanut hänen huimauksensa?

"Tämänkö halusit?"

Itachi nappasi hyllystä Hamin tavoitteleman kirjan ja ojensi sen tytölle. Hami nyökkäsi ja otti sen syliinsä. "Kiitos."

"Oletko varmasti kunnossa? Vaikutat kalpealta", Itachi sanoi. Hami hymyili pienesti ja veti pyyhkeen pois hiuksistaan - ihme, että sen oli pysynyt hänen päässään jopa tytön kaatuessa.

"Ehkä olen vain väsynyt. Tai sitten verenhukka alkaa painaa", Hami tokaisi ja hieraisi kipeää kaulaansa. Itachi katsoi toista epäillen ja nosti kätensä tämän otsalle. "Sinulla on kuumetta."

"Ai? Jaahas..." Hami sanoi viisaasti ja hänen teki mieli lyödä päänsä seinään. Uchiha veti kätensä pois tytön tulikuumalta otsalta ja nosti Hamin pystyyn. "Lienit aivan liian kauan sateessa. Mene huoneeseesi lepäämään."

"Harjoitellaan huomenna, jooko? Menneet päivät ovat olleet tylsiä. En ole oppinut juuri mitään", Hami valitti kaksikon astellessa ulos olohuoneesta.

"Harjoittelemme, jos olet siinä kunnossa, että voit osallistua opetukseen", Itachi vastasi. Hami nyökkäsi hymyillen lapsekkaasti ja vakavoitui äkkiä. "Entä ruoka? Minulla on nälkä..."

Itachi laski kätensä Hamin pään päälle ja pörrötti hänen yhä kosteita hiuksiaan. "Tuon sen huoneeseesi. Menes nyt. En halua sinun rasittuvan enempää."

Tyttö totteli ja tassutteli kirja sylissään huoneeseensa Itachin katsoessa hänen peräänsä. Miten mies voisi koskaan päästää Hamista irti?