Hami nuokkui aamiaispöydässä ja yritti epätoivoisesti mutustaa leipäänsä. Vaikka tyttö olikin saanut nukkua täydet kymmenen tuntia, hän ei olisi millään jaksanut nousta ylös. Jokaista raajaa särki ja häntä huimasi edelleen.

'Typerä Itachi... Miksi hänen pitää olla niin tiukka?' Hami ajatteli syödessään viimeistä leipäpalaansa ja vilkaisi keittiön ikkunasta ulos. Taivas oli vaaleansininen, aurinko paistoi, eikä yhtäkään pilveä näkynyt. Päivässä oli siis edes jotain positiivista...

Hami tarttui mehulasiinsa ja kulautti nesteen kerralla alas - hän oli ollut koko yön hyvin janoinen ja ravannut juomassa vähän väliä. Mahtoiko se olla syy tytön väsyneeseen oloon? Hami ei välittänyt ajatella asiaa sen enempää, vaan nousi pöydästä ja vei astiansa tiskialtaaseen - hän kyllä pesisi ne myöhemmin. Sitten hän kävi huoneessaan vaihtamassa vaatteet ja kiirehti etupihalle sitoen matkalla hiuksensa selkänsä taakse. Itachi odotti häntä lammen luona maalitaulujen kanssa.

"H-Huomenta, Itachi-sama", Hami sanoi nopeasti. Itachi nyökkäsi vastaukseksi. "Voitko paremmin?"

Hami nyökkäsi pienesti. "Haavaan ei enää koske mutta heikottaa hieman."

"Oletko juonut runsaasti nestettä?"

Hami nyökkäsi uudestaan ja haukotteli. "Juoksin pitkin yötä keittiössä..."

"Olinkin kuulevinani jotain sellaista käytävästä", Itachi mutisi ja nosti kädet lanteille. "Jatkamme tänään heittotekniikoista. Tee sen verran kuin jaksat ja ilmoita heti, jos sinua alkaa heikottaa liikaa. Onko selvä?"

"Kyllä", Hami huokaisi. Itachi kääntyi maalitaulujen puoleen, jotka lojuivat maassa ja otti yhden niistä käsiinsä. Hän asetti sen puuta vasten ja asteli Hamin luokse ojentaen kunain tytölle. "Näytä, miten heität tämän. Siitä meidän on hyvä lähteä korjaamaan heittotapaasi."

Hami otti kunain käteensä ja käänsi katseensa maalitauluun. Se oli vain muutaman metrin päässä mutta tyttö tiesi ettei osuisi keskelle. Hän oli aina ollut huono heittotekniikoissa ja akatemiassa kaikki hänen luokkatoverinsa olivat pilkanneet häntä.

Tyttö keskitti katseensa tauluun ja ja heitti kunain kohti sitä. Valitettavasti ase lensi roimasti ohi maalitaulun ja katosi jonnekin pusikoiden taakse.

"Hups", Hami sanoi posket punaisina ja kiirehti hakemaan kunainsa. Työntäessään puskat pois tieltään tyttö huomasi kunainsa törröttävän puun rungossa, säikähtäneen jäniksen yläpuolella.

"Voi ei, voi ei!" Hami voivotteli hädissään ja polvistui jähmettyneen jäniksen viereen. Hän nosti sen syliinsä ja halasi eläintä tiukasti. "Anna anteeksi, pikkuinen! Olethan kunnossa, pupu?"

Itachi katsoi epätoivoisena sivusta, pyyhkäisi kasvojaan ja huokaisi. "Meillä on edessämme pitkä matka..."

---------------------------------------------

"Hei, Itachi", Kisame tervehti astellessaan puiden takaa parinsa luokse, joka haimiestä vilkaistuaan keskittyi taas oppilaansa heittoharjoituksiin.

"Luulin, ettei tänään ole tehtäviä", Itachi sanoi katsomatta Kisameen.

"Ei olekaan", Kisame vastasi. "Päätin vain tulla pistäytymään. Halusin nähdä, miten... oppilaasi on kehittynyt."

"Voit päätellä itse", Itachi tokaisi ilmeettömänä, jonka jälkeen Kisame käänsi katseensa Hamiin, joka harjoitteli hieman kauempana. Tyttö oli heittänyt jo monta kymmentä kunaita mutta yksikään ei ollut osunut keskelle maalitaulua. Joko ne olivat osuneet taulun reunaan tai lentäneet kokonaan ohi.

"Hmh... Ei näytä lupaavalta", haimies tokaisi. "Ehkä ipana on vain liian nuori sinun koulutettavaksesi."

Itachi ei vastannut ja kuuli takaansa rapinaa. Molemmat katsoivat taakseen ja huomasivat kaksi tuttua hahmoa metsän reunassa.

'Ei voi olla totta...' Itachi huokaisi mielessään.

"Deidara ja Tobi", Kisame sanoi kaksikolle. "Mitä te täällä teette?"

"Seurasimme sinua, hm", vaaleampi mies vastasi ja asteli pois varjoista toisen seuratessa perässä. "Touhunne alkoivat vaikuttaa hieman epäilyttäviltä."

"Tämä oli senpain idea", oranssimaskinen Tobi sanoi nopeasti, osoittaen Deidaraa, joka mulkaisi partneriaan vihaisesti.

"Halusin vain tietää mitä on meneillään, hm", Deidara vastasi ja katsoi Itachiin. "Sinua kun ei enää juuri näe piilopaikalla."

"Olette aina siellä, missä teitä vähiten kaivataan", Kisame huokaisi. Maalitaulujen luona harjoitellut Hami huomasi paikalle tulleen kaksikon ja katsoi heitä kulmat kurtussa. 'Tutun näköisiä... Taisin tavata heidät ohimennen Akatsukien piilopaikalla. Kisamekin näyttää olevan täällä...'

Hami huomasi pitkähiuksisen, blondin miehen vilkaisevan häntä ja risti kädet rinnalleen. Mies eleili ilmeellään jotain Itachille ja Uchiha katsoi Hamiin. Mies viittoi tyttöä tulemaan luokseen, jolloin genin kipitti kiltisti miesjoukkion luokse.

"Tässä on Hami", Itachi esitteli laskien kätensä suojattinsa olkapäälle. "Hän on oppilaani."

"Tutun näköinen kakara", Deidara sanoi katsoen Hamia. "Olet se, joka raivostui minulle luolalla."

"Luulit minua kuuroksi", Hami muistutti ristien kädet rinnalleen. "Ja sokeaksi."

"Neiti ei viitsinyt vastata kysymyksiin, hm", Deidara tuhahti. Hami katsoi blondia murhaavasti ja hänen olisi tehnyt mieli lyödä tätä. 'Ovatko kaikki Akatsukilaiset yhtä ärsyttäviä...?'

"Ette saa kertoa Painille tästä", Itachi huomautti.

"Leikit tulella, Itachi", Deidara sanoi. Uchiha ei vastannut ja Deidara katsoi takaisin Hamiin. "Eikä tuollainen rääpäle mitään opi, hm. Tyttö on liian nuori ja hintelä."

Hamin päässä napsahti ja hän veti kunain esiin. "Nyt minä kyllä-"

Itachi tarttui Hamiin kohottamaan käteen ja tyttö katsahti häneen vihaisena. "Hän haukkui minua!"

"Se ei oikeuta sinua satuttamaan", Uchiha huokaisi. Hami mutisi jotain, mistä kukaan ei saanut selvää ja laski kätensä alas ja luovutti kunainsa mukisematta Itachille.

"No niin, mene takaisin harjoittelemaan", Itachi sanoi. "Vai oletko onnistunut keskelle heittämisessä?"

"En", tyttö vastasi pudistaen päätään ja hymyili salaperäisesti. "Mutta keksin juuri, miten saattaisin osua paremmin."

Itachi kohotti kulmiaan kysyvästi ja Hami juoksi talolle. Hän oli muistaakseen nähnyt piirrustuslehtiön jossain...

--------------------------------------

Muutaman minuutin kuluttua Hami palasi takaisin pihalle mukanaan kaksi paperia, joita piti rintaansa vasten, ja hyppeli Itachin luokse.

"Mitä sinulla on mielessäsi, Hami?" Itachi kysyi ristien kädet rinnalleen. Hami hymyili lapsekkaasti. "Maalitaulut ovat tylsän näköisiä. Päätin siis tehdä omat."

Hami näytti ensimmäisen paperin Uchihalle ja Itachi tutkaili sitä hetken. Tyttö oli taiteillut paperille Kisamen kasvot ja varsin taidokkaalla tavalla. Oikea Kisame ilmaantui Itachin taakse ja vilkaisi miehen olan yli kiinnostuneena siitä, mitä tyttö oli paperille töhertänyt. Tunnistettuaan itsensä haimies hillitsi raivonsa ja katsoi Hamiin otsa kurtussa. "Oletko tosissasi, kakara?"

"Tietenkin olen!" Hami kivahti ja vilkaisi piirrustustaan ylpeänä. "Minusta siitä tuli aika lailla näköisesi."

"Hm. Olen onnellinen, etteivät minun kasvoni päässeet paperil-"

Deidara keskeytti lauseensa, kun Hami nosti toisen piirrustuksistaan hänen silmiensä eteen ja hymyili leveästi. "Enkö olekin hyvä?"

Deidara tuijotti kasvojaan, jotka oli tuherrettu nopeasti paperille ja puristi kätensä nyrkkiin. "Kuinka kehtaat pilkata minua...?"

"Hmph. Itsekin pilkkasit minua", Hami huomautti. "Tämä on minun tapani kostaa. Lisäksi sain pitkästä aikaa taiteilla hieman..."

"Kutsutko tuota taiteeksi?!" Deidara huudahti ja oli räjähtämäisillään. "Tuo ei ole taidetta! Et edes voi ymmärtää sellaista!"

Hami tuijotti blondia pöllästyneenä, silmät suurina ja veti piirrustuksensa hitaasti rintaansa vasten - hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että tuo hullu Akatsukilainen repisi hänen vaivalla piirtämänsä teoksen.

"Tuota, Deidara-senpai... Hän on vasta lapsi. Ehkei teidän pitäisi..."

"Hän pilkkaa taidetta! Luulee tietävänsä kaiken siitä!" Deidara raivosi Tobille.

'Taas se alkaa...' Itachi ajatteli.

"Kuinka tuollainen kakara voisi tajuta mitään taiteesta? Taide on räjähtämistä!" Tämän sanottuaan Deidara muotoili nyrkissään savesta pienen lintuolennon ja oli aikeissa heittää sen kohti Hamia, kun tyttöä tartuttiin yhtäkkiä käsivarresta ja vetäistiin kauemmas järkensä menettäneestä Deidarasta.

"Itachi-sama..." Hami sanoi hämillään tunnistettuaan pelastajansa. Tobi sai estettyä Deidaran heittämästä pommiaan ja blondi rimpuili hänen otteessaan kuin pikkulapsi. "Päästä irti, Tobi! Minun on näytettävä tuolle, mitä taide oikein on! Hm!"

"Olen pahoillani, senpai!" Tobi pahoitteli.

"Me taidamme häipyä", Kisame tokaisi Itachille. Uchiha nyökkäsi ja haimies raahasi Deidaran metsän hämärään Tobin seuratessa kiltisti perässä.

"Mi... Mitä tuo oli?" Hami ihmetteli hieman järkyttyneenä Itachin päästettyä hänestä irti.

"Deidara vain ottaa taiteen hieman liian tosissaan", Itachi vastasi. "No niin. Oletko varma, että noista sinun... 'maalitauluistasi' on hyötyä?"

"Aivan varmasti", Hami vannoi. "Annathan minun käyttää näitä?"

"En kai voi kieltääkään..." Itachi huokaisi, jolloin hänen oppilaansa hymyili kiitollisena ja kiirehti kiinnittämään omat maalitaulunsa puun runkoon. Sitten hän asteli hieman kauemmas poimien maasta kunain ja heitti sen kohti Deidaran kasvoja. Kunai upposi keskelle blondin otsaa.

"Hahaa, napakymppi!" Hami hihkui pyörähtäen ympäri.

'Olet kyllä kummallinen tapaus, Hami...' Itachi ajatteli hymyillen.