Hami pyyhki hikeä otsaltaan ja haraisi hiuksiaan. Hän oli harjoitellut heittotekniikoita jo kokonaisen päivän ja aurinko oli laskemassa. Itachi oli jo monet kerrat yrittänyt saada tytön lepäämään mutta tämä ei ollut suostunut. Genin oli omasta mielestään hyvässä vauhdissa, eikä halunnut keskeyttää ennen kuin olisi edistynyt tarpeeksi.

Hami heitti viimeisen kunainsa kohti maalitauluja ja lyyhistyi polvilleen. Kunai lensi odotetusti aivan Kisamen yläpuolelle. Tyttö oli saanut monta hyvää osumaa mutta toiset olivat epäonnistuneet täydellisesti.

'Ehkä voisin jo lopettaa...' Hami ajatteli hengästyneenä ja nousi jaloilleen.

"Joko lopetit?"

Hami katsoi olkansa yli ja huomasi Itachin astelevan luokseen. Tyttö hymyili väsyneesti ja kiristi nauhaa hiuksissaan. "Olenko sinun mielestäsi edistynyt?"

Itachi hymyili pienesti. "Tarpeeksi. Nyt sinun täytyy mennä lepäämään. Heikon olotilasi takia sinun ei ole hyvä harjoitella näin rankasti."

Tämän sanoessaan Itachin katse pyyhkäisi taistelutannerta muistuttavaa maisemaa.

"Anteeksi. Minä vain innostuin..."

"Itachi!"

Kaksikko katsoi metsän reunaan ja Kisame kiirehti heidän luokseen. "Minulla on asiaa."

"Eikö se voisi odottaa huomiseen?" Itachi kysyi.

"Ei", Kisame vastasi nopeasti. "Olette vaarassa. Te molemmat."

"Mitä?" Uchiha ihmetteli.

"Sain kuulla Hamin tappaneen vanhempansa", Kisame kertoi. "Konoha sai tämän selville. He ovat myös nähneet Hamin liikkuneen seurassasi ja ovat tulossa etsimään sinua. Pain sai myös tietää tästä."

Itachi hieraisi hermostuneena otsaansa ja vaipui mietteisiinsä. Miten Pain oli saanut tietää Hamista? Ja miten Hami oli liitetty heidän vanhempiensa kuolemaan? Oliko joku nähnyt tytön poistuvan talosta?

"Ei voi olla totta..." Hami vaikeroi istahtaen maahan ja painoi päänsä polviinsa. Tyttö oli luullut, ettei jäisi koskaan kiinni siitä, mitä oli tehnyt vanhemmilleen. Hän oli luullut olevansa turvassa. Ja nyt konohalaiset olivat tulossa todennäköisesti tappamaan heidät. Miten kaikki oli mennyt niin pahasti pieleen?

Itachi kokosi itsensä ja nosti alas vaipuneen katseensa takaisin Kisameen. "Montako?"

Sekä Kisame että Hami tuijottivat nuorukaista hämillään.

"Kuinka monta konohalaista on tulossa?" Itachi selvensi. "Ja tietävätkö he tästä paikasta?"

"Jos kuulemani tiedot pitävät paikkansa, heitä on kokonainen joukko, melkein armeijallinen", haimies vastasi. "Enkä usko, että he tietävät olinpaikkaasi. Vielä."

"On siis vain ajan kysymys, milloin he löytävät meidät", Itachi sanoi. Kisame nyökkäsi ja Uchiha hiljeni. Oli keksittävä vedenpitävä suunnitelma, sellainen, joka toimisi tilanteessa kuin tilanteessa. Hän ja Hami eivät voisi jäädä vuorille, sen Itachi tiesi. Kaksikon olisi siis paettava. Pain tuskin huolisi Itachia enää takaisin Akatsukiin sen jälkeen, kun oli saanut tietää Itachin pikku oppilaasta.

"Itachi-sama..." Hami aloitti.

"Kiitos, kun ilmoitit asiasta", Itachi sanoi nopeasti, osoittaen kiitoksensa Kisamelle. "Voit mennä. Minulla ja Hamilla on... hieman puhuttavaa."

'Puhuttavaa?' Hami oli ymmällään. Mikä oli niin tärkeää, että siitä piti puhua tällaisella hetkellä?

Kisame nyökkäsi ja kääntyi kannoillaan, kadoten taas pian metsän hämärään. Hami huomasi Itachin lähtevän talolle päin ja tyttö nousi seisomaan. "Itachi-sama..."

"Seuraa minua", tyttö kuuli miehen sanovan. "Minulla on suunnitelma."

---------------------------------------------

Hami nosti laukkunsa sängylleen ja riensi lipaston luokse etsimään vaatteita, jotka saattaisivat olla hyödyllisiä. Muutama musta paita ja parit housut, ei hän muuta tarvitsisi. Laukku ei saanut painaa liikaa, sillä se saattaisi hidastaa matkaa. Kaiken lisäksi Hamin oli pakattava mukaansa vielä aseita ja evästä, jotta hän selviäisi hengissä paikkaan, josta Itachi oli kertonut hänelle.

"Kuuntele tarkasti", Uchiha oli aloittanut, kun he olivat asettuneet olohuoneeseen. "Olen matkustellut paljon, joten olen hankkinut tämän paikan lisäksi muitakin piilopaikkoja ympäri ninjamaailmaa. Yksi niistä on Hiekankylän rajalla. Suuntaamme sinne, koska se on lähimpänä. Siten saamme aikaa miettiä, mitä teemme seuraavaksi. Tänne ei ole enää turvallista jäädä. Konohalaiset ovat tulossa, enkä usko, että he ovat kovin iloisia vanhempiesi kuolemasta, saati sitten minun osallistumisestani opetukseesi. Meidän on lähdettävä jo tänä iltana. Pakkaa mukaasi vain kaikki tarpeellinen. Ja pukeudu lämpimästi. Tästä illasta saattaa tulla kylmä."

Hami mutisi omiaan ja kaivoi hermostuneena lipastoa. Hänen oli siis löydettävä sellaiset vaatteet, jotka pitäisivät lämmön kehossa ja olisivat mukavat yllä. Tyttö päätti lyhyen etsinnän jälkeen pukea ylleen mustat pitkät housut, mustan löysän paidan - jossa oli pitkät hihat -, pitkävartiset shinobi-jalkineensa ja pitkän, vaalean kaulahuivin, jonka hän oli löytänyt huoneen nurkasta. Tyttö oli ylpeä siitä, että oli ollut niinkin nopea vaatteiden valitsemisessa ja asteli peilin eteen.

Hami näytti omasta mielestään hieman lumiukolta pyöreine kasvoineen ja vaaleine huivineen. Huivi oli niin pitkä, että tytön oli pitänyt kietoa se kaulansa ympäri ainakin kolmesti. Hiukset olivat päässeet taas valloilleen mutta Itachin antama punainen nauha roikkui edelleen kiinni tytön muutamassa pitkässä suortuvassa. Hami veti nauhan pois hiuksistaan, selvitteli pehkoaan hetken ja sitoi ne taas kiinni, tällä kertaa tiukemmin kuin aikaisemmin. Sitten hän nappasi pakkaamansa repun sängyltään ja astui ulos huoneesta.

Käytävässä Hami kohtasi ANBUn asuun sonnustautuneen Itachin. "Oletko jo valmis?"

Tyttö nyökkäsi. "Minun täytyy vielä tehdä evästä. Käykö se?"

Nyökkäys. "Energiasi on riitettävä Hiekankylään asti. Ennen sitä emme voi juuri pysähdellä, joten ota niin paljon ruokaa mukaan kuin haluat ja jaksat kantaa."

"Etkö sinä aio syödä mitään?" tyttö kysyi ymmällään. Itachi pudisti päätään ja kulki oppilaansa ohitse olohuoneen oviaukolle. "Minun on keskityttävä muihin asioihin."

Hami katsoi Uchihan perään, kun tämä katosi olohuoneeseen, ja kipitti keittiöön tekemään itselleen muutaman voileivän. Itachi oli todennäköisesti jo pakannut vesipullot - kukaan ei voinut olla niin tyhmä, että unohtaisi ne.

'Kaikki on lopussa...' Hami ajatteli katsellen tyhjentynyttä jääkaappia. 'Itachi ei ole ehtinyt hakea juuri ruokaa, kun on hoitanut koko ajan minua ja vammojani...'

Hami tunsi syyllisyyden vihlaisevan sisintään ja painoi katseensa alas. Hänen takiaan Itachi oli nyt ongelmissa. Hänen takiaan Itachi ei kuulunut enää Akatsukiin. Hänen takiaan Itachi joutuu nyt pakenemaan konohalaisia. Hänen takiaan Itachin koko elämä oli mennyt pilalle.

Hami yritti koota itsensä ja otti esille voileipientekotarvikkeet. Tyttö väsäsi muutaman leivän eväsrasiaan ja tunki rasian reppuunsa. Sitten hän siivosi jälkensä ja käveli takaisin käytävään. Kuulosti siltä, että Itachi hääräsi edelleen olohuoneessa.

Hami asteli ulko-ovelle ja avasi sen, jotta saattoi astua ränsistyneelle kuistille. Tyttö sulki oven perässään ja istui kuistin portaille niiden naristessa hänen allaan. Hän nojasi kyynärpäitään polviinsa ja leukaansa kämmeniinsä, silmien kiertäessä viimeistä kertaa noita maisemia, jotka olivat tulleet hyvin tutuiksi viime päivien aikana. Kauempana sijaitseva lampi mustutti Hamia päivästä, jolloin hän oli opetellut veden päällä kävelemistä. Se oli tuntunut tuolloin hyvin raskaalta ja typerältä mutta nyt muisto oli muuttunut rakkaaksi. Oli ollut oikeastaan aika hauskaa kuunnella Itachin saarnoja chakran hallitsemisesta ja kastua sitten läpimäräksi, kun taidot olivatkin pettäneet veden päällä.

Hami huokaisi syvään ja hengitti keuhkoihinsa illan raikasta ilmaa. Syksy oli alkanut tehdä tuloaan. Kevyt, kylmä tuuli puhalsi pihan poikki ja leikki hetken aikaa maahan pudonneilla lehdillä. Ne tanssahtelivat ja pyörivät piirissä, kun ilmavirtaus kuljetti niitä pitkin nurmea ja päätyivät lopulta jonnekin metsän reunamille. Taivas oli yhtä sininen kuin se oli ollut päivän alussa, eikä pilviä näkynyt juuri ollenkaan. Aurinko oli painunut jo vuorien taakse, eikä suonut Hamille enää säteitään. Olikohan sekin pettynyt Hamiin? Jospa luonto joskus rankaisisi Hamia siitä, mitä tyttö oli tehnyt Itachille. Ei hän tietenkään ollut suoranaisesti tehnyt mitään Uchihalle mutta tyttö oli myrkyttänyt miehen elämän tulollaan. Hamin ei olisi koskaan pitänyt lähteä Konohasta. Tällöin hänen perheensäkin olisi vielä elossa...

Hamin ajatukset katkesivat, kun hän tunsi käden olkapäällään. "Oletko kunnossa?"

Hami katsoi olkansa yli ilmeetömän Itachin kalpeisiin kasvoihin ja käänsi kasvonsa pian muualle. "Olen pilannut elämäsi, eikö niin?"

Ennen kuin Itachi ehti vastata, Hami jatkoi. "Olen ollut pelkkä taakka sinulle, Itachi-sama. Olen aiheuttanut pelkkää harmia, eivätkä harjoitukseni ole edistyneet. Olet ollut tosi hyvä opettaja mutta minä..."

"Hami", Itachi keskeytti. "Älä soimaa itseäsi. Et ole ollut mikään taakka. Olet oppilaani."

"Mutta silti!" tyttö tiuskahti ja pomppasi seisomaan, kääntyen Itachin puoleen. "Olet nyt pulassa minun takiani. Et voi palata enää Akatsukiin, koska olin niin typerä, että tapoin omat vanhempani ja sain Konohan perääni! En... ansaitse myötätuntoasi..."

Kuumat kyyneleet valuivat Hamin kylmettyneille poskille ja hän painoi päänsä alas. Kyllä, hän oli lapsi ja sai itkeä milloin halusi. Kyllä, hän oli pelkuri, koska ei pystynyt kantamaan vastuuta teoistaan. Ja kyllä, hän oli maailman turhin ja kamalin ihminen, koska oli saattanut opettajansa niin isoihin ongelmiin.

Itachi katsoi Hamia hetken ja naurahti sitten pienesti. "Oletko todella tuota mieltä? Että kaikki on sinun syytäsi?"

Hami nyökkäsi muttei nostanut katsettaan. Itachi huokaisi ja kyykistyi Hamin tasolle, ottaen tytön kasvot käsiinsä. "Hami, katso minuun."

Genin pudisti päätään ja Itachi pyyhki peukaloillaan kyyneleitä pois tämän kasvoilta. "Kun tapasimme ensimmäisen kerran, en ajatellut, että tässä kävisi näin. En ajatellut, että tulisin opettamaan sinua. Mutta minun oli vaikea kieltäytyä. Et olisi jättänyt minua rauhaan, ethän?"

"En niin..." Hami niiskutti.

"Sinun opettamisesi on ollut antoisaa. Olen löytänyt uuden tarkoituksen elämälleni. Olen löytänyt jonkun, jota voin auttaa", Itachi sanoi ja soi oppilaalleen lempeän hymyn. "Ole siis kiltti, äläkä syytä itseäsi mistään, mitä et ole oikeasti tehnyt tai aiheuttanut."

Hami katsoi Itachin mustiin silmiin ripsiensä alta. "Mutta en halua pilata elämääsi, Itachi-sama. Jos lähdet mukaani, joudut pakoilemaan koko loppuelämäsi."

"Hami, olen Akatsukissa. Joudun muutenkin pysyttelemään piilossa", Itachi huomautti ja pyyhki loputkin kyyneleet lapsen kasvoilta. "No niin, onko kaikki nyt hyvin?"

Hami nyökkäsi pienesti, niiskuttaen edelleen ja halasi Itachia tiukasti. "Kiitos, Itachi-sama..."

Itachi kietoi kätensä tytön ympärille ja silitti tämän hiuksia. Mies tiesi kyllä, että pakomatkassa oli riskinsä. He saattaisivat kuolla. Mutta Uchiha ei antaisi Hamin menettää henkeään niin nuorena. Hän suojelisi tyttöä kaikin keinoin loppuun asti, vaikka se tarkoittaisikin kuolemaa.

Kuului rasahdus ja Itachi nousi seisomaan. Hami siirtyi hänen taakseen ja takertui miehen käsivarteen kiinni. "Mikä se oli?"

Itachi vilkaisi lähimetsää muttei havainnut liikettä. Oliko se ollut vain jokin eläin?

"Ilta on saapunut", Itachi sanoi ja tarttui Hamin käteen. "Meidän on lähdettävä matkaan."

"Kyllä, Itachi-sama", Hami vastasi hiljaa ja puristi opettajansa kättä siinä toivossa, ettei hänen koskaan tarvitsisi irroittaa otettaan.