Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Valo Pimeydessä osa 17 - sango
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 2 - Pituus: 1514 sanaa, 10244 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2012-11-23 16:54:57 - Sarja kesken
Kansio: Paritus (S-K13) - poikarakkaus

Oikei tässä tulee taas uusi VP osa 17! Tässä jaksossa satuu ja tapahtuu esim:  Sasuke lähtee Sakuran ja tyttöjen kanssa kaupungille ja Itachi saapuu kesken työpäivän kotiin. Sasuken kysyessä syytä,  Itachi väitää kaiken olevan kunossa ja käslkee nuorimman olla  murehtimatta. Mutta silti Sasukea nakertaa huoli. Loput selviää lukemalla. Kiitos ja kumarrus teille lukioille, jotka jaksavat kärsivälliseseti odotaa, vaikka tätä tuleekin hitaasi. Ja kiitos myösEmopallerolle,joka lupais autamaan tämän jakson betuksessa. *halaa ja oantaa tumman punaisen ruusukimpun.* Domo ^ ^

Tarinan osat

Arvostelu
4
Katsottu 1088 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Valo Pimeydessä osa 17 

(Opening with Itachi’s POV) 

Mä en ehtiny olemaan kauan töissä, kun Konan tuli mun luo, ja kokeili mun otsaa. Kun kysyin et mitä nyt, niin se ei vastannu, vaan kysy et mikä mun olo oli. Mä menin hämilleni ja sanoin, et ihan hyvä, mitä nyt vähän palelsi. Konan nyökkäsi ja sitten se viittoi mua seuraamaan. 

Me mentiin pukuhuoneeseen, sitten se käski odottaa hetken, meni pukuhuoneen takaosaan, ja tuli sitten hetken päästä mun luo ja näin et sillä oli kädessään kuumemittari. Konan piti sitä kuumemittaria mun edessä ja katsoi mua odottavasti. Kun mä en tehnyt elettäkään, niin Konan alko nostaa mun paidan helmaa. Mä otin sitä ranteesta kiinni ja pysäytin sen. 

”Hei mitä sä teet?” 

”Mittaan kuumeesi.” Se vastas tyynen rauhallisesti. ”Kerta et tee sitä itse…”  

Mä nappasin mittarin sen kädestä ja laitoin vasempaan kainalooni. Viiden minuutin päästä Konan pyysi sen mittarin takas ja katso sitä. Sitten se nosti katseensa muhun ja sanoi: ”Hmm…vain hieman lämpöä… mutta siitä huolimatta luulen, että sinun olisi parempi mennä kotiin täksi päiväksi. Ilmoita jos kuume nousee niin ilmoitan pomolle että et tule tällä viikolla töihin.” 

Ku mä avasin suuni vastaväitteisiin, se lisäsi vielä: ”Se oli käsky, Itachi.” 

”Okei…” Mä sanoin, menin laittamaan mun kassan liukuhihnalle 'seuraava kassa olkaa hyvä' -kyltin ja lähdin laitamaan itseäni kotiinlähtöä varten. 

(End of Itachi’s POV) 

(Sasuke’s POV) 

Seisoin, keittiön ikkunan ääressä, koska siitä näki hyvin tielle. Mä olin valmis lähtöön. Viistoista minuuttia Sakuran soiton jälkeen, se oli lähettänyt mulle viestin, et se olis varmaan kahdenkymmenen minuutin päästä meijän pihassa. 

Vilkaisin kelloa. Se oli ollu viis vajaa kymmenen, ku Sakura oli soittanut ekan kerran ja nyt se oli jo puoli yksitoista. 

’Naiset…’ Mä ehdin juuri ajatella kun kuulin auton äänen ja käännyin katsomaan. 

Ensimmäinen ajo ohi, mut seuraava käänty meijän pihatielle. Tunnistin sen. Se oli Itachin.  

’Mitä ihmettä se tekee kotona jo nyt?’ Mietin ja katselin ku Ita ajo pihaan, sammutti auton ja nousi ja lukitsi ovet. 

Mä laitoin kengät jalkaan ja menin sitä pihalle vastaan. Itachi kohotti kätensä tervehdykseen, ku huomas mun tulevan. Kun mä saavuin sen luo, niin mä halasin sitä pikkaisesti ja kysyin sitten: ”Mitä ihmettä sä nyt jo kotona teet? Eikö sun pitäisi olla töissä?” 

”Sopiiko et mä kerron sisällä, mua paleltaa ja väsyttää…” Ita sano ja kiepsautti mut sen kainaloon ja niin me mentiin yhdessä sisälle. 

Ku Ita oli saanut riisuttua päällysvaatteet ja kengät pois, niin se meni olohuoneeseen ja rojahti sohvalle makaamaan ja sulki silmänsä, raskaasti huokaisten. 

”Oletko sä kipeä?” Mä kysyin huolissani ja istuin Itan viereen, siihen sohvan reunalle. 

”En, mulla on vaan vähän lämpöä…” Se mutisi. 

”Pitäisikö mun jäädä kotiin? Sakura on tulossa hakemaan mua jouluostoksille, mut mä voin kyllä perua sen, jos  kerta sä oot kipeä…” Mä sanoin ja olin kaivamassa kännykkää, mun farkkujen taskusta, ku Itachi nappasi mun ranteesta kiinni. 

Kohotin kysyvän katseeni siihen. Itachi pudisti päätään. 

”Ei sun tarvii, kyllä mä pärjään. Mun pitää vaan levätä, niin pian mä oon taas jaloillani...” Se sano mulle, päästi mun käden ja hymyili. ”Mene sä vaan kaupungille, Sakuran ja muiden kanssa. Mä pärjään kyllä.” 

Mä nyökkäsin vieläkin epävarmana. Sitten mun puhelin alko soimaan. Kaivoin sen taskusta ja katoin näyttöä. Se oli Sakura. Vastasin ja nousin ylös, mennen eteiseen. 

”Moi Sakura.” 

”Moi, missäs sitä ollaan? Me ollaan ihan kohta teidän pihalla.” Sakura sano. 

”Okei mä tuun ulos.” Sanoin ja lopetin puhelun. 

Sitten kävin antaa Itachille suukon, ja sanoin vielä: ”Jos tulee jotain, niin soita.” 

”Joo joo, mene nyt.” Itachi sanoi jo hieman huvittuneena. 

(End of Sasuke’s POV) 


(Itachi’s POV) 

Kun ovi sulkeutui Sasuken perässä ja taloon laskeutui hiljaisuus, niin mä suljin silmäni ja yritin nukkua. Shisui tulis parin tunnin päästä himaan ja sitte voitas syödä, sitten jos mä jaksaisin niin voisin säveltää Sasulle uuden laulun… Nämä ajatukset oli mun viimeiset, ennen kuin mä nukahdin. 

(End of Itachi’s POV) 


(Sasuke’s POV) 

Mulla oli koko ostoksilla olon ajan levoton olo Itachin takia ja lopulta, vaikka mä en ollut ostanut kaikille vielä edes lahjoja, niin mä pyysin Sakuraa heittää mut kotiin.  

”Mut ethän sä oo edes ostanut kaikille vielä lahjojakaan…” Se sano hämmästyneenä.  

Mä selitin sille miksi mä halusin mennä jo nyt.   

”…Sitten Ita tuli kotiin ja sano et sillä on vaan lämpöä. Oon huolissani siitä.” Mä lopetin.  

Sakura nyökkäsi ja sano sitten: ”Okei, mä sanon tytöille ja kysyn haluaako ne mukaan vai jääkö ne vielä tänne.” 

Se meni Hinatan, Hanabin ja Inon luo. Parin minuutin päästä se tuli takas. 

”Inon isä tulee hakee ne myöhemmin. Tuu, mä heitän sut himaan.” Se sanoi. 

Nyökkäsin kiitollisena ja me lähettiin takas autolle. 

(End Of Sasuke’s POV) 


(Itachi’s POV) 

Mä heräsin siihen ku mulla oli ihan kauhean kuuma ja jano. Nousin varovasti ja lähdin keittiöön ottamaan lasin vettä. Juuri ku mä olin astumassa keittiöön, niin mua alko huimata. Horjahdin ja olin kaatua, mut onneksi ehdin ottaa keittiön ovenkarmista kiinni. Lattia tuntu keinuvan mun jalkojen alla ja koko keittiö tuntu pyörivän silmissä. Mä suljin hetkeksi silmäni ja hengitin syvään, rauhoittuakseni ja kun hetken päästä avasin taas silmäni, huone ei enää pyörinyt, eikä lattia tuntunut keinuvan, mutta mua huimasi vielä vähän.  

Siitä välittämättä, kävelin astiakaapille ja kurotin ottamaan lasia. Huimaus tuntu yltyvän, mutta mä vaan kurotin yhä lasia ja sainkin kuin sainkin sen käteeni ja käännyin kohti vesihanaa, mutta silloin lattia tuntu keinahtavan ja mä kaaduin taaksepäin. Mun ote lasista irtosi ja mä kuulin kuinka se meni rikki osuessaan lattiaan ja sit kaikki pimeni. 

’Sasu…’ 

(End Of Itachi’s POV) 

(Sasuke’s POV) 

Puolentoista tunnin päästä Sakuran auto kääntyi meijän pihaan. Ku se pysähtyi, niin mä irrotin turvavyön ja nostin mun laukun jalkatilasta sylini. Sitten mä käännyin kattoo Sakuraa. 

”Kiitos ja anteeksi, että sun piti vaivautua mun vuoksi. Ja anteeksi että musta ei ollu oikein ostosseuraksi.” Sanoin hiljaa, mutta Sakura heilautti kättään.  

”Mitä vielä, kyllä me ehditään käymään toistekin. Ja kyllä mä ymmärrän, en mä myöskään pystyisi keskittyy jos Sasori olis kipeä.” 

Nyökkäsin vaiti, avasin oven, nousin ulos ja kun mä olin sulkenut oven, niin Sakura peruutti aika hurjalla vauhdilla tielle, käänsi ja lähti renkaat vinkuen ja mä ehdin nähdä, kuinka se puhu samalla puhelimessa. 

Menin ulko-ovelle, päätä pudistaen ja avaimia taskusta kaivaen. Sitten mä pysähdyin. Mulle tuli taas se outo levoton olo, kun kaupungilla, tällä kertaa entistä voimakkaampana. Oliko Italle sattunut jotain? 

Etsin nopeasti kotiavaimen ja avasin oven, astuin eteiseen, josta näki suoraan olohuoneeseen. Se vaikutti tyhjältä.  

”Ita?” Mä huhuilin vapisevalla äänellä. Ei vastausta. 

”Ita! Itachi?!” jatkoin ja korotin ääntä hieman. 

Ei vieläkään mitään. 

Riisuin kengät ja kävelin ripeästi olohuoneeseen. Se oli tyhjä. Kävelin yläkerran rappusten juureen ja huusin ylös: ”Ita, oletko sä siellä!?”

Ei vastausta vieläkään. Paniikki alko saada musta otteen, mutta onnistuin jotenkin pysymään tyynenä. Sitten mä kännyin ja kävelin keittiöön… 

”ITA!?!” Mä huudahdin ja ryntäsin sen luo. 

Itachi makasi tajuttomana keittiön lattialla ja sen vasen käsi oli veressä ja haavoilla. Samalla kun kaivoin kännykkää, niin ehdin rekisteröidä sen verran että Ita hengitti ja näin lasin sirpaleita sen haavoittuneen käden alla, päässä taisi olla myös haava… Valitessani reksin numeron ja rukoillessani, hiljaa mielessäni että se vastaisi nopeasti, niin silitin toisella kätellä Itan kasvoja ja säpsähdin kun mun sormet hipaisi Itachin otsaa. Se oli tulikuuma. 

Lopulta Tsunade vastasi ja mä käskin sen pelkästään kuunnella ja kerroin missä olin ja miten mä olin löytänyt Itachin ja mitä olin huomannut… 

(End Of Sasuke’s POV)

Kommentit (Lataa vanhempia)
Chii-Chan - 2012-11-26 00:40:13
tää oli ihan hyvä,mutta jäi ihmetyttää miks se soitti reksille kun olis voinu soittaa ambulanssin

Anteeksi ny nää huomautukset se alkoi vain mietittymään liikaa
Toivottavasti kommemttini ei pahoittanut mieltäsi

sango - 2012-11-26 11:24:40
Koska Tsunadella on myös lääkärin koulutus alla. ja se oli ensimmäinen asia, mikä Sasukelle tuli mieleen ja ehkä myös sen takia, koska Tsunade on ainoa lääkäri, johon Sasu luotaa 100%. enkä pahoitanut mieltäni, Saa sitä kysyä niin saa sit tarkennusta.

Daligar - 2012-11-28 13:44:48
Oi joi, Ita rassu pyörty ja loukkasikin itsensä! Ois vaan suosiolla kertonu Sasselle, niin ois saanu oman hoitsun <3
Hyvä osa oli, riennämpä kommentoimaan seuraavaa :)

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste