SasoDei • Me tapaamme vielä - Aisurando
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
4
Katsottu 1395 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K11- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 551 sanaa, 3485 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2013-02-09 00:27:54
Kansio:
Paritus (S-K13) - poikarakkaus Kiitos. En jaksanut kirjoittaa tähän mitään ihmeellistä.
Arvostelu
4
Katsottu 1395 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Monet veripisarat purkautuivat suustani. Vaaleat pitkät hiukseni menivät vereen, minun omaan vereeni. Siniset silmäni olivat auki, menossa pian kiinni. Tiesin, että tämä olisi minun elämäni loppu ja halusin purkaa sen, rakkaimmalle henkilölle. Kylmät tuulet piiskasivat kasvojani, vaaleita ja verisiä kasvojani. Pelkäsin. Tiesin ettei hän pärjäisi ilman minua. Hänen olisi pakko pärjätä. Pelkäsin Dannan puolesta, miten hän pärjäisi? Hän ei ollut näkemässä tätä tuskaa, ei vielä. Ihan pian. Minua ei varmastikaan saataisi enää parempaan kuntoon, ei vain saataisi. Menetän sen kallisarvoisen henkeni. Vaaleat hiukseni alkoivat hulmuta tuulessa - silmistäni muodostui läpinäkyvät kyyneleet. Ei. En saisi itkeä. Olisin rohkea kuolemaani asti, vaikka joutuisin helvettiin. Se ei kiinnostanut. Tahdoin vain päästä tästä kärsimyksestäni eroon. Lopulta, kuulin huutoa. Tunnistin sen, miehen lempeäksi, itkuiseksi ja hätäiseksi ääneksi. Sasori. Sasori no Danna.
Pian näin hänet tarkemmin. Kyyneleet olivat valuneet punapään vaaleanruskehtavista silmistä. Kasvoillani ei ollut hymyä. Vain se mitätön ja viaton ilme. Tunsin kun Sasori, tuo punapää, jota rakastin, siveli kasvojani, hiuksiani ja käsiäni. Se tuntui mukavalta, ihanalta - mutta tämän jälkeen en enää tuntisi sitä. Ajattelin vain Dannaa, mitä hänelle käy? Jääkö hän eloon, vai kuoleeko hän mukanani niin kuin aina sanoi? "Deidara", kuulin tuon itkuisen äänen. Oman Dannani silmät olivat sokaistuneet kyynelien ja surun takia. Yritin lohduttaa. "D-Danna... kaikki.. on hyvin...", yritin sanoa, mutta se tuotti tuskaa minulle. Puhuminen oli haastavaa, en pystynyt enää. Tiesin sen. Toivoin, että Danna rakastaisi ja muistaisi minua hyvällä. Lupaisin aina öisin ilmestyä hänen luokseen ja olla aina yöt hänen luonaan.
Kun aloin köhimään verta, Sasori hätääntyi. Hän yritti selvästi auttaa minua - mutta kieltäydyin. Käskin häntä pitämään itsestään huolta ikuisesti. "Sinä pääset... t-tästä yli.. Danna...", sanoin köhimisen jälkeen. Muutama veripisara valui suustani jälleen kerran tuohon kamalan hiekkaiseen maahan. Kuulin kun punapää vaikeroi ja vannoi rakastavansa minua. Olin hiljaa. "Deidara... minä rakastan sinua", lause sai minut hieman hymyilemään. Yllättäen tunsin taas jotain. Oloni heikkeni entisestään. Vannoin itsekin rakastavani tuota punapäätä. Hyvästini jäivät lyhyiksi, silmistäni katosi elo, vartaloni, käteni ja kehon osani menivät rennoiksi, en hengittänyt enää. Sydämeni ei tykyttänyt verta elimistööni. Olin lähtenyt. Kuollut rakkaani edessä. Hän itki. Selvästi. Minun olisi tehnyt mieli jäädä eloon, halata ja rauhoitella. Suudella vielä niitä pehmeitä huulia, ei. Se ei vain ollut mahdollista.
Rakkaani itki vuolaammin, halasi elotonta ruumistani ja suuteli vain niitä kylmiä huuliani. Tiesin vain ettei hän pärjäisi ilman minua. En tuntenut enää mitään, mutta tuolla syvällä taivaassa, johon olin helvetin sijasta joutunut, näin mitä Dannani aikoi. Tehdä sen, jotta pääsisi luokseni. "Me tapaamme vielä", oma punapääni oli viimeisiksi sanoiksi sanonut ja lävistänyt sydämensä. Oma, rakas nukkepoikani pääsi minun luokseni ja vannoi jälleen kerran rakastavansa minua niin paljon kun kuolleessa sydämessä oli tilaa.
Kuitenkin korvissani soi lause, minkä Danna sanoi viimeisiksi sanoikseen: "Me tapaamme vielä"
Pian näin hänet tarkemmin. Kyyneleet olivat valuneet punapään vaaleanruskehtavista silmistä. Kasvoillani ei ollut hymyä. Vain se mitätön ja viaton ilme. Tunsin kun Sasori, tuo punapää, jota rakastin, siveli kasvojani, hiuksiani ja käsiäni. Se tuntui mukavalta, ihanalta - mutta tämän jälkeen en enää tuntisi sitä. Ajattelin vain Dannaa, mitä hänelle käy? Jääkö hän eloon, vai kuoleeko hän mukanani niin kuin aina sanoi? "Deidara", kuulin tuon itkuisen äänen. Oman Dannani silmät olivat sokaistuneet kyynelien ja surun takia. Yritin lohduttaa. "D-Danna... kaikki.. on hyvin...", yritin sanoa, mutta se tuotti tuskaa minulle. Puhuminen oli haastavaa, en pystynyt enää. Tiesin sen. Toivoin, että Danna rakastaisi ja muistaisi minua hyvällä. Lupaisin aina öisin ilmestyä hänen luokseen ja olla aina yöt hänen luonaan.
Kun aloin köhimään verta, Sasori hätääntyi. Hän yritti selvästi auttaa minua - mutta kieltäydyin. Käskin häntä pitämään itsestään huolta ikuisesti. "Sinä pääset... t-tästä yli.. Danna...", sanoin köhimisen jälkeen. Muutama veripisara valui suustani jälleen kerran tuohon kamalan hiekkaiseen maahan. Kuulin kun punapää vaikeroi ja vannoi rakastavansa minua. Olin hiljaa. "Deidara... minä rakastan sinua", lause sai minut hieman hymyilemään. Yllättäen tunsin taas jotain. Oloni heikkeni entisestään. Vannoin itsekin rakastavani tuota punapäätä. Hyvästini jäivät lyhyiksi, silmistäni katosi elo, vartaloni, käteni ja kehon osani menivät rennoiksi, en hengittänyt enää. Sydämeni ei tykyttänyt verta elimistööni. Olin lähtenyt. Kuollut rakkaani edessä. Hän itki. Selvästi. Minun olisi tehnyt mieli jäädä eloon, halata ja rauhoitella. Suudella vielä niitä pehmeitä huulia, ei. Se ei vain ollut mahdollista.
Rakkaani itki vuolaammin, halasi elotonta ruumistani ja suuteli vain niitä kylmiä huuliani. Tiesin vain ettei hän pärjäisi ilman minua. En tuntenut enää mitään, mutta tuolla syvällä taivaassa, johon olin helvetin sijasta joutunut, näin mitä Dannani aikoi. Tehdä sen, jotta pääsisi luokseni. "Me tapaamme vielä", oma punapääni oli viimeisiksi sanoiksi sanonut ja lävistänyt sydämensä. Oma, rakas nukkepoikani pääsi minun luokseni ja vannoi jälleen kerran rakastavansa minua niin paljon kun kuolleessa sydämessä oli tilaa.
Kuitenkin korvissani soi lause, minkä Danna sanoi viimeisiksi sanoikseen: "Me tapaamme vielä"
Kommentit (Lataa vanhempia)
Ren-fan
- 2013-02-09 07:21:14
Ihana mutta surullinen... Vähän häiritsi kun tässä toisteltiin niin paljon ettei Sasori pärjäis ilman Deidaraa, mutta kaipa se kuulu juoneen.
Silti tää oli tosi ihana ja oot hyvä kirjottaa :)
Silti tää oli tosi ihana ja oot hyvä kirjottaa :)
Nozo
- 2013-02-10 13:50:23
Mukavasti kirjotettu ja oli sen verran surullinen että tuli tippa linssiin. :'(
En parituksesta sillai tykkää, mutta kuitenkin.
En parituksesta sillai tykkää, mutta kuitenkin.
Sweetie
- 2013-02-11 13:19:06
Aaaw, tosi suloinen <3 So sad... :'( Ficin pituus ei ainakaan minuu itseeni haittaa yhtään, koska joskus tällasii lyhyitäkin on kiva lukea. :))
Ittoki
- 2013-06-07 16:51:02
Nyt mulla on hyvä sanoa että tuli oikeeasti tippa linssiin, koska mulla o nyt lasit päässä... ;__; Jotenki teki mieli hymyillä ja itseä samaanaikaan... Tää jotenki muistutti vapaamuotoista runoa, mikä on hyvä. Tykkäsin. :)
Ittoki kiittää ja kumartaa. <(^3^)>
Ittoki kiittää ja kumartaa. <(^3^)>
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste