-Masamune olet tunnin myöhässä kokouksesta!!! Miten aijot selittää????   Mustat tai siniset tai jotain sellaista väriä olevat hiukset omaava mies huusi

Tämä mies on Marukawan karhu Yokozawa Takafumi. Hän on äreä etkä koskaan melkein kuule tältä positiivista tai ainakaan lepmeää vastausta. Hän on Masamunen eli Takanon vanha kouluaikainen ystävä jolla ei todellakaan ole hyvät välit Ritsuun.

Takano katsoi Yokozawaa kun tyhmää ja vastasi.
-Onoderan vika älä minua syytä.   
-Miten niin minun vika???   Ritsu huusi naamapunaisena.
-Ryhdynkö selittämään kaikille?     Takano kysyi hymyillen pirullisesti. Ritsu punastui entistä enemmän ja lähti vain kävelemään kohti työhuonetta.
-Mistä puhuitte?    Yokozawa kysyi mielenkiinnolla. Takano katsoi ystäväänsä "ei kuulu sinulle" katseella.
-No eiköhän aloiteta se kokous. Pitää se kuitenkin loppuun saada.   Hän tokaisi ja tökki tuolissa istuvan ryskeatukkaisen miehen hereille.
-Häh!!! Mitä!!!   Mies säpsähti hereille ja alkoi saman tien nauraa.
-Pääsemme siis vihdoin aloittamaan. Tylsää...Olisin halunnut nukkua...    Mies voivotteli iloisena.

Tämä taas on Isaka Ryuichiro. Hänen perheensä on Marukawan johtajistoa (luultavasti) ja hän itse on toimitusjohtaja. Hän tykkää keksiä outoja nimiä ihmisille kuten Ritsulle jonka nimi on nana-hikari (tai jotain sellaista). Hän on luonteeltaan laiska mutta hän on myös tooodeeella yyber lahjakas esim tiedostamaan tuleeko kirja myydyksi vai ei (strange i think).

-Ota tämä vakavasti edes kerran. Olemme sentään kokouksessa.    Eräs nimeltämainitsematon nainen tuhahtaa.
-Joo joo...   Isaka toteaa ja viskaa jalat pöydälle...

Näin kokous alkaa ja kello on yhdeksän...

********
Hatori oli laittamassa astioita koneeseen kun oveen koputettiin. Hän meni avaamaan ja oven takana seisoi blondin ruskeat hiukset omaava mies.
-Mitä asiaa?    Hatori kysyi vaikka tiesi vastauksen jo.
-Tulin tervehtimään Chiakia. Hän ei ollut kotonaan joten arvasin hänen olevan täällä.

Hän siis on Yanase Yuu. Chiakin ja ehkä Hatorinkin yläkoulu aikaisia ystäviä. Yuu on Chiakin yksi assistenteista ja heistä ainut mies. Yuu rakastaa Chiakia mutta raukka (siis Chiaki) ei sitä itse huomaa. *nyyh*

-Yoshino!!! Yanase tuli!!!    Hatori huusi rakkaalle brunetelleen. Pian Chiaki jo saapuikin.
-Yuu mitä nyt?   Hän kysyi väsyneenä.
-Tulin vain tuomaan uuden THE KAN kirjan kun halusit sen (the kan on siis manga sarja jolla on scary mangaka. lukekaa junjou romantica niin tajuatte).    Yuu tokaisi hymyillen ja antoi kirjan Chiakille joka alkoi hypellä ympäriinsä.
-Olet paras Yuu!!!   Chiaki huusi ja halasi toista. Yuu vain nauroi ja lähti pois kun oli kuulemma paljon töitä.

Ääretön hiljaisuus kalvasi huoneistoa. Chiaki ei uskaltanut sanoa mitään. Hän tiesi tehneensä virheen halatessaan Yuuta sillä Hatori tuli helposti mustasukkaiseksi.
-Onko sinusta kivaa flirttailla Yanaselle läheisyydessäni?   Hatori tuhahti lopulta. Chiaki kääntyi hämmästyneenä toiseen.
-MIten niin? Minä ja Yuu olemme vain ystäviä.    Hän tokaisi.
-Jaa...Ei siltä vaikuta.    Hatori jatkoi. Chiaki nousi ylös tuolilta.
-Tiedät etten voi olla kenenkään muun miehen kanssa!!!    Hän huusi...Tajusi mitä sanoi ja lehahti tulipunaiseksi.

Makuuhuone sai taas muuta käyttöä kun nukkumistä...Ehkä he saavat sen tarinan valmiiksi tänään tai sitten se venyy vähän...No kello oli jo kaksi päivällä...

********
Ulkona oli jo vähän hämärää kun Kisa pääsi kottiin.
-Ai Kisa-san pääsit tänään ajoissa kotiin. Sepä mukavaa!!!    Yukina hymyili onnellisena.
-Niin...Mutta sain melkein kaikki hommani tehtyä nopeasti kun pomoni oli myöhässä kokouksesta tunnin.    Kisa huokaisi ja oli painumassa sänkyyn mutta Yukina esti sen.
-Et ole kuitenkaan syönyt mitään kunnollista tänään. Syö kun se on lämmintä.    Yukina ojensi toiselle raamen kuppia.
-Minua väsyttää...    Kisa marisi.
-Mutta Kisa-san tein sen vartavasten sinulle.    Yukina leperteli suloisella äänellä ja alkoi itkeä tekokyyneliä.
-Selvä selvä.   Kisa antautui. Kuka ei olisi niin söpön prinssin edessä.

Niin he söivät maukkaan raamenin yhdessä onnellisina. Kello oli jo kahdeksan illalla...

********
-Olipa tänään pitkä päivä.    Takano haukotteli junassa joka oli matkalla kohti kotia.
-Olisi ollut lyhyempikin jos olisit päästänyt minut menemään.    Ritsu huokaisi.
-Ett olisi ehtinyt tähän aikaan kotiin jos olisit kävellyt Marukawalle asti.    Takano tokaisi.
-Ja sinun vikasi kun meillä kesti.    Hän vielä huokaisi.
-Oikeasti miten niin minun?    Ritsu murahti. Takano vaan hymyili.
-Mitäs olet niin suloinen.    Takano kuiskasi toisen korvaan ja kun refleksistä Ritsu työnsi toisen kauemmas again tulipunaisena.

Kotimatka oli Ritsulle piinaavan pitkä sillä Takano kulki hänen vierellään pitäen toista kädestä kiinni.
-Takano-san muut katsovat.   Ritsu valitti. Sade oli lakannut mukka oli vielä viileää ja märkää.
-Entä sitten. Mitäs eivät ennen ole nähneet ihmisiä jotka pitävät toisiään kädestä. Se on heidän ongelmä ei meidän.    Takano totesi välinpitämättömästi.

Kun he saapuivat kerrostalon sisälle (missä siis asuvat) Ritsu yritti päästä portaisiin mutta Takanopa päätti että toinen tulee hänen mukaansa hissiin.
-Enkö itse saa päättää minne menen ja mistä?    Ritsu tuhahti.
-Onodera tule luokseni täksi yöksi.    Takano sanoi reagoimatta kysymykseen.
-Häh? Miksi? Haluan nukkua omassa sängyssä.   Ritsu änkytti aika suloisesti. Hän ei osannut reagoida tuollaiseen kysymykseen.
-Voin herättää sinut aijoissa niin ehdimme junaan.    Takano totesi. Se ei kuitenkaan ollut se mikä oli ongelma. Ongelmana oli se ettei Ritsu todellakaan saisi unta jos jäisi toiselle yöksi.

Kun he olivat oikeassa kerroksessa Ritsu asteli suoraan omaan kämppäänsä...Mutta samoin asteli Takanokin.
-Lopeta seuraaminen!!!    Ritsu huusi ärtyneenä.
-Älä suutu. Minusta vaan tuntuu ettei meillä ole ollut paljon aikaa toisillemme viime aikoina.   Takano rauhoitteli ja suuteli Ritsua huulille.
-Eiköhän tämä riitä...Sait jo aamulla ja...ja...ja haluan nukkua.    Ritsun piti etsiä pitkään sanoja. Hän aavisti mitä oli tulossa ja vaikka mitä hän tekisi ei sitä voinut estää. Mutta ei se paljoa haitannut.
-Ei...Haluan sinua vielä...Olet kun huume jota tarvitsen tai kuolen.    Takano kuiskasi toisen korvaan ja riisui toisen takian.
Ilta jo yöksi vaihtunut on. Kello on siis kaksitoista keskiyöllä...

ÄLKÄÄ AGAIN VIHATKO MUA!!! tai no mua voi vihata mutt ficcii ei...tai no ihan rauhass...tein sen sydämmellä...make for love