"Se oli mahtavaa!" Naruto päästi suustaan innostuneen huudahduksen astellessaan ystäviensä kanssa ulos elokuvateatterista. "Noin hyviä leffoja ei näekään joka päivä."

"Aijaa? Viime viikolla katsomastamme leffasta sanoit täysin samaa", Shikamaru huomautti ja Uzumaki tuhahti ristien kädet rinnalleen. "Onko muka väärin, jos ihminen tykkää monesta elokuvasta samaan aikaan?"

Shikamarun ja Naruton jatkaessa kinastelua Sasuke tuijotti heitä toinen kulma koholla, ja käänsi katseensa Sakuran puoleen, joka käveli Uchihan toisella puolella - kyseinen tyttö oli ollut myös heidän mukanaan elokuvissa. "Onko hän aina tuollainen?"

"Ai kuka, Narutoko? Joo", Sakura vastasi hymyillen ja katsoi heidän edellään kulkevaan parivaljakkoon. "Naruto on, no, erilainen meihin muihin verrattuna. Hän on luonteeltaan todella omaperäinen ja itsenäinen. Hän ei pidä siitä, jos muut arvostelevat häntä ja hän suuttuu melko helposti. Mutta on hänellä se aurinkoinenkin puolensa, niin kuin meillä kaikilla."

Sasuke katsoi Narutoon, joka väitteli edelleen Shikamarun kanssa, ja tunki kädet hupparinsa taskuihin. 'En usko, että voisin koskaan olla samanlainen kuin Naruto. En voisi koskaan olla yhtä onnellinen kuin ympärilläni olevat ihmiset. En, jos näyt eivät pian lopu.'

Ino ja hänen poikaystävänsä Sai - hiljainen, hieman Sasukea muistuttava poika - kiirehtivät Sasuken vierelle, ja Ino hymyili ystävällisesti. "Olet siis Sasuke, eikö niin? Mistä päin tulet?"

"Kaupungista, joka oli puolet pienempi kuin tämä paikka", Sasuke vastasi yksinkertaiseksi ja Ino hymähti heilauttaen pitkät vaaleat hiuksensa taakse ja takertui Sain käsivarteen. "Tulet varmasti viihtymään täällä, täällä keksii nimittäin paljon tekemistä. Tiesitkö, että täällä on jopa uimaranta?"

Sasuke pudisti päätään ja käänsi katseensa pois Inosta. 'Eikö blondi näe, etten ole juuri nyt juttutuulella? Haluan vain kotiin nukkumaan. Ehkä tänä yönä saan kerrankin nukuttua kunnolla.'

"Hei", Sakura sanoi yhtäkkiä ja koko ryhmä pysähtyi, jolloin vaaleanpunahiuksinen osoitti sormellaan läheistä ruokapaikkaa kohti. "Mitä jos menisimme syömään? Iltaa on vielä jäljellä."

"Hyvä idea, Sakura", Naruto sanoi virnistäen ja hieroi vatsaansa takkinsa kankaan läpi. "Mulla onkin jo hieman nälkä."

"Sinulla on aina nälkä", Shikamaru huokaisi ja blondi mulkaisi ystäväänsä vihaisesti. "Haastatko riitaa?"

"En", Shikamaru haukotteli ja hieraisi niskaansa. "Oikeastaan olisi varmaan ihan hyvä idea käydä syömässä. Äiti kun ei tee mitään hyvää ruokaa..."

"Taidan jättää väliin", Sasuke sanoi, jolloin kaikki käänsivät kasvonsa hänen puoleensa, ja Sakura katsoi Uchihaa kysyvästi. "Miksi? Olisi mukavaa jos sinäkin tulisit. Voisimme tutustua paremmin."

"Söin jo ennen elokuvaa ja olen vieläkin aika täynnä", Sasuke valehteli ja etääntyi askeleen verran muista lähteäkseen kotia kohti. "Nähdään koulussa."

Sasuke huomasi Naruton katsovan häntä hivenen huolestuneesti mutta Uchiha ei halunnut antaa tuon katseen häiritä, vaan käänsi selkänsä ystävilleen ja ylitti autotien, jatkaen sitten matkaansa Uchihoiden asunnolle päin. Tihkusade oli pojan onneksi laantunut, joten hän säilyisi kuivana koko matkan.

Kulkiessaan pitkin kävelytietä Sasuken ajatukset eksyivät jälleen inhottaviin näkyihin, jotka olivat vainonneet häntä jo kokonaisen viikon, ja nuorukainen yritti karistaa ne mielestään. Hän oli luullut elokuvan vieneen ajatukset muualle mutta nyt, kun Sasuke ajatteli jälkikäteen, hän ei ollut juuri seurannut valkokankaalla liikkuneita kuvia. Oikeastaan hän ei muistanut elokuvasta mitään muuta kuin sen näyttävän loppuratkaisun - kyllä, raina oli ollut jonkin sortin toimintaelokuva. Oliko hän todella vaipunut niin syvälle ajatuksiinsa?

Pysähdyttyään suojatien kohdalle Sasuke huomasi nuoren, tummatukkaisen naisen ylittävän tietä. Kun nainen oli vain noin metrin päässä Uchihasta, maa keinahti pojan alla, ja naisen kasvot ja vaatteet tahriintuivat vereen. Aika tuntui pysähtyvän ja näytti siltä, ettei nainen liikkunut minnekään, vaikka hänen jalkansa liikkuivatkin. Sasukea huimasi ja hän olisi halunnut kääntää katseensa pois mutta ei voinut, niin kuin ei ollut voinut muinakaan kertoina. Hänen oli aina tuijotettava näkyä niin kauan, kunnes se loppuisi.

Muutaman piinaavan sekunnin jälkeen, kun nainen ohitti Sasuken ja näky lopulta katosi, poika horjahti ja nojasi raskaasti hengittäen liikennevalopylvääseen. Hän näytti varmasti siltä kuin olisi juuri juossut muutaman kilometrin putkeen, ilman taukoja.

Kun Sasuke rauhoittui hieman, hän vilkaisi taakseen ja näki naisen jatkavan matkaansa siihen suuntaan, mistä Uchiha oli tullut. Pian jokin herätti Sasuken huomion hieman ylempänä ikkunoiden tasolla ja hän kohotti katsettaan, jolloin hän huomasi heiluvan kukkaruukun ikkunalaudalla. Sasuke vilkaisi naista, ja kun poika huomasi ruukun horjahtavan alas laudalta, hän syöksyi tummatukan luokse ja vetäisi tämän taaemmas, jolloin ruukku iskeytyi kosteaan asfalttiin ja hajosi palasiksi.

"Voi luoja", nainen henkäisi tuijottaessaan pirstoutunutta ruukkua ja Sasuke päästi hänestä hitaasti irti, jolloin brunette käänsi säikähtäneet kasvonsa Uchihaan ja hymyili kiitollisena. "Kiitos todella paljon. Pelastit henkeni."

"Olkaa varovaisempi tästä lähtien", Sasuke sanoi ja naisen nyökättyä poika harppoi nopein askelin pois paikalta. Sasuken ehättäessä kulman taakse hän nojasi kerrostalon seinään ja haraisi hiuksiaan, jonka jälkeen hän laski katseensa väsyneenä alas ja peitti silmänsä kämmenellään. 'Mitä tämä oikein on?'

-----------------------------------------

Sasuke raotti veljensä asunnon ovea avattuaan sen lukon, ja kuulosteltuaan hetken hän uskaltautui astumaan hämärään eteiseen. Poika sulki ulko-oven mahdollisimman äänettömästi ja riisui kengät jalastaan avatessaan hupparinsa vetoketjun. Sitten hän suuntasi kulkunsa huonettaan kohti mutta pysähtyi puolimatkaan, kun huomasi olohuoneesta kajastavan valon ja sohvalla nukkuvan Itachin.

'Hän on taas nukahtanut töidensä ääreen. Mitäs tuo niin paljon papereita mukanaan', Sasuke mutisi mielessään laahustaessaan olohuoneeseen ja yllättyi nähdessään siskonsa, joka oli nukahtanut nojatuoliin. Poika vilkaisi vanhempia sisaruksiaan ja huokaisi pyöräyttäessään silmiään. Sitten hän asteli huoneen toisella puolella olevan lipaston luokse, avasi yhden laatikoista, otti sieltä vaalean viltin ja asteli veljensä luokse.

'Te kaksi ette siis osaa raahautua sänkyyn asti, niinkö?' Sasuke ajatteli tympääntyneenä peitellessään Itachin hajamielisesti, ja käveli valokatkaisijan luokse, napsautti huoneesta valot pois ja tallusti keittiöön syömään jotain. Jääkaapin avattuaan hän vilkaisi ruokavalikoimaa, joka ei ollut kovin laaja, ja latoi voileipätarvikkeet keittiötasolle. Sasuke teki itselleen voileivän hujauksessa ja nappasi sen suuhunsa siivotessaan jälkiään. Ennen kuin poika meni huoneeseensa, hän otti itselleen vielä lasin vettä ja söi leipänsä loppuun.

Huoneeseensa astuttuaan Sasuke sulki oven ja heitti hupparinsa tuolin selkänojalle. Kello ei ollut paljon, mutta nuorikko halusi jo nukkumaan, vaikka olisi voinut hyvin viettää vielä muutaman tunnin netissä surffaillessa tai tv:tä katsellessa. Mutta Sasuke ei ollut kiinnostunut sellaisesta juuri nyt. Hän halusi lepoa, hän suorastaan tarvitsi sitä, niin kuin Itachikin aina arkiviikkojen loppupuolella, kun toimistotyöt olivat kuluttaneet hänet loppuun. Näinä päivinä mies oli usein todella huonolla tuulella.

Sasuke istui kirjoituspöytänsä ääreen ja avasi läksykirjansa, jääden sitten tuijottamaan ensimmäistä tehtävää. Hän oli ottanut jopa kynän käteensä tehdäkseen kotitehtävät, jotka oli saanut, mutta ei siitä mitään tullut. Kuului vain pelkkää kynän naputusta, kun Sasuke yritti saada selkoa kirjan kysymyksistä. Hänen päänsä ei vain kerta kaikkiaan kyennyt antamaan ratkaisuja tehtäviin ja lopulta poika päätti antaa periksi. Niinpä hän löi kirjan kiinni, nousi tuolilta, vaihtoi vaatteensa hieman rennompiin ja sammutti valot. Sitten poika heittäytyi sängylle, vetäen peittonsa korviin asti, ja sulki silmänsä siinä toivossa, että seuraavasta päivästä tulisi parempi.