Auringon aamuiset säteet pilkottivat korkeiden rakennusten välistä ja tunkeutuivat Sasuken huoneeseen raollaan olevien verhojen välistä. Paiste osui ikävästi suoraan pojan silmiin ja tämä käänsi selkänsä ikkunalle, yrittäen sitten jatkaa uniaan. Kului hetki ja Sasuken silmät rävähtivät auki, kun hän tajusi erään asian: hän ei ollut laittanut illalla kelloa soimaan.

Poika nousi nopeasti istumaan ja etsi tokkuraisena käsiinsä kännykkänsä, josta hän saattoi nähdä kellon. Pahus. Hän oli nukkunut pommiin mutta jos toimisi nopeasti, hän saattaisi vielä ehtiä bussiin.

Sasuke heitti peiton syrjään, pomppasi ylös ja veti vaatekaappinsa auki. Hän valitsi sattumanvaraisesti ylleen valkoisen t-paidan, tummansinisen, hupullisen puseron ja farkut. Pukeuduttuaan poika tunki koulukirjansa ja -tarvikkeensa reppuunsa ja ryntäsi ulos huoneestaan niin nopeasti, että oli törmätä veljeensä, joka oli kaiketi ollut tulossa herättämään häntä.

"Heräsitkin jo", Itachi tokaisi ja Sasuke loi mieheen vihaisen katseen. "Miksi et voinut herättää minua aikaisemmin?"

"Ajattelin sinun olevan jo hereillä. Taisin olla väärässä", Itachi vastasi katsastaessaan pikkuveljensä silmillään päästä varpaisiin ja pörrötti pojan jo valmiiksi sekaisin olevia hiuksia. "Laita ensi kerralla kello soimaan. Se voisi auttaa."

Sasuke tuhahti huitaisten Itachin käden pois hiuksistaan ja mies hymyili, jolloin nuorempi Uchiha marssi keittiöön ja istui valmiiksi katettuun pöytään nappaamaan suuhunsa jotain ennen lähtöään. Itachi asteli myös huoneeseen, joskin huolettomammin kuin veljensä, ja kaatoi itselleen mukillisen vastakeitettyä kahvia. "Oletko suunnitellut tälle päivälle mitään?"

Sasuke vilkaisi Itachia kulmat kurkussa mussuttaessaan juuri tekemäänsä leipää ja pudisti päätään, jolloin Itachi nyökkäsi. "Vai niin."

"Miten niin?" Sasuke kysyi nielaistuaan leivänpalasen ja katsoi Itachia silmiään siristäen, kun mies istui pöydän ääreen. "Oletko suunnitellut jotain?"

"En minä, vaan Yoko", Itachi vastasi. "Hän haluaisi meidän esittelevän kaupunkia hänelle. Lisäksi hänen pitäisi löytää itselleen työpaikka, joten voisimme samalla käydä kiertämässä muutaman kahvilan, jos sattumoisin löytäisimme hänelle töitä."

"Eikö hän muka osaa lukea karttaa? Mihin hän meitä tarvitsee?" Sasuke kysyi ja Itachi pyöräytti veljelleen silmiään. "Hänestä olisi mukavaa viettää jälleen aikaa veljiensä kanssa. Yoko tietää kyllä, että olemme kiireisiä..."

"Sinä olet", Sasuke korjasi ja Itachi jatkoi. "Miten vain. Hän haluaa vain yrittää korvata kaiken sen ajan, jonka oli poissa luotamme. Kai ymmärrät, mitä tarkoitan?"

Sasuke katsoi veljeään hetken ennen kuin haukkasi leivästään uuden palan suuhunsa ja oli juuri nielaisemassa sen, kun Yoko juoksi keittiöön pyörremyrskyn tavoin. "On tapahtunut jotain kamalaa!"

Sasuke oli tukehtua leipäänsä, ja Itachi ojensi hänelle vesilasillisen, johon poika tarttui empimättä ja yskäisi muutaman kerran ennen kuin joi lasista kunnon kulauksen.

"Mitä nyt, Yoko? Mikä antaa sinulle syyn rynnätä tänne ja lähes tukehduttaa pikkuveljesi?" Tämän sanoessaan Itachi nyökäytti päätään Sasuken puoleen mutta Yoko vähät välitti eleestä. "Matkalaukkuni on kadonnut."

Itachi ja Sasuke tuijottivat sisartaan hämillään ja Yoko risti kädet rinnalleen. "Se oli vielä illalla eteisessä. Missä se on nyt?"

"Kannoin sen vierashuoneeseen", Itachi sanoi ja Yoko kurtisti kulmiaan. "Teit mitä? Tajuatko, että olin saada sydänkohtauksen sinun takiasi? Siinä laukussa on koko elämäni, koko omaisuuteni. Se ei saa koskaan, ikinä, kadota."

"Anteeksi. Minun ei ollut tarkoitus saada sinua suunniltasi. Minusta oli vain parempi siirtää se jonnekin muualle, pois jaloistamme", Itachi sanoi ja Yoko avasi suunsa sanoakseen jotain, kun ulko-ovi kävi ja pitkä, nuorekkaalla tavalla harmaahiuksinen mies asteli keittiöön. "Päivää taloon."

"Huomenta, Hidan", Itachi tervehti kohottaessaan kahvimukinsa huulilleen ja Yoko katsoi pistävästi taloon astellesseen mieheen. "Kukas sinä olet? Ja miten pääsit sisään?"

"Ajattelin ensin koputtaa mutta huomasin oven jääneen auki, joten en viitsinyt vaivautua", Hidan vastasi ja ojensi kätensä kättelyyn. "Nimeni on Hidan."

Yoko ei tarttunut miehen käteen, tuijotti vain, ja Hidan veti kätensä takaisin. "Nyt on sinun vuorosi. Kuka olet? Muistutat kovasti Itachia ja hänen veljeään."

"Olen heidän sisarensa Yoko", Yoko esittäytyi ja Hidan räpytteli silmiään yllättyneenä. "Ai sieltä Amerikasta? Mikä sai sinut palaamaan takaisin?"

"Nuo kaksi", Yoko vastasi viittoessaan kädellään veljiensä puoleen ja asetti kädet lanteilleen. "Lisäksi aloin kyllästyä siihen maahan. Ikävöin tuttuja kasvoja."

"Jaahas, vai niin", Hidan tokaisi ja mittaili naista arvioivasti katseellaan. "Et vaikuta kovin vanhalta mutta uskallan arvata, että olet Sasukea vanhempi."

"Olen yhdeksäntoista", Yoko sanoi ja Hidan nyökkäsi hyväksyvästi, ottaen sitten yhden naisen pitkistä, mustista hiussuortuvista sormiinsa. "Taidat Itachin lailla suosia pitkää hiusmallia."

"Hidan", Itachi sanoi tiukasti mutta jashinisti ei välittänyt miehen varoittavasta äänensävystä, vaan kumartui lähemmäs Yokon kasvoja, hymyillen sitten vinosti. "Mitä jos tapaisimme tänään? Voisin esitellä sinulle kaupunkia."

"Kiitos tarjouksesta mutta veljeni ovat jo lupautuneet siihen tehtävään", Yoko vastasi ja Sasuke pyöräytti silmiään syödessään leipäänsä. 'Vai muka lupautuneet...'

"Ai? No miten olisi illanvietto yökerholla? Haluaisin todella nähdä, kuinka keinutat noita täydellisiä lanteitasi", Hidan kuiskasi, jolloin Yoko risti vihaisena kädet rinnalleen, ja Itachi pomppasi ylös tuolilta.

"Hidan, tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun sanot jotain tuollaista Yokolle. Ensi kerralla heitän sinut ulos. Voin toki tehdä sen nytkin, mutta en haluaisi häiritä naapureiden aamutoimia ryminällämme."

"Okei, asia ymmärretty", Hidan huokaisi nostaen kätensä kasvojensa tasolle antautumisen merkiksi ja vilkaisi vielä kertaalleen Yokoa. "Olisin vain halunnut tutustua häneen paremmin."

"En todellakaan anna suostumustani siihen, sillä tunnen sinut tarpeeksi hyvin", Itachi tokaisi astellessaan kaksikon luokse ja laski kätensä siskonsa olkapäälle. "Tule, Yoko, näytän sinulle, missä vierashuone on."

Hidan hetkautti harteitaan ja käänsi heille selkänsä astellessaan kohti ruokapöytää. "Muista, että tarjoukseni on edelleen voimassa, Yoko. En vetäisi sitä takaisin mistään hinnasta. Vaikutat nimittäin tarpeeksi kipakalta minun makuuni."

Yoko puri hampaitaan yhteen ja oli hyökkäämäisillään Hidanin kimppuun, mutta Itachi sai napattua naisesta kiinni ja raahasi rimpuilevan siskonsa pois keittiöstä. Hidan ei huomannut välikohtausta, vaan istui huolettomana Itachin paikalle ja nojasi tuolilla taaksepäin, Sasuken edelleen syödessä. "Miten koulussa menee, Sasuke? Oletko jo sopeutunut?"

"Mitä se sinulle kuuluu, jashinisti?" Sasuke tuhahti nielaistuaan viimeisen leivänpalasen ja nousi pöydän äärestä. "Ja mikä oikeus sinulla on kävellä asuntoomme kuin omistaisit sen?"

"Deja vu", Hidan tokaisi ja Sasuke katsoi miestä kysyvästi, jolloin Hidan risti kätensä päänsä taakse. "Tuolla tarkoitin, että olet valittanut tästä aikaisemminkin tällä viikolla, muun muassa Deidaran ja Kisamen kohdalla. Onko sinulla jotain meitä vastaan, skidi?"

Sasuke puristi kätensä nyrkkiin, sillä häntä raivostutti, kun Hidan kutsui häntä sillä nimityksellä. Ei, Sasukella ei ollut mitään Itachin ystäviä vastaan - kai. Hän ei vain voinut sietää heidän epämääräisiä vitsejään ja kaksimielisiä puheitaan, joita poika sai kuulla lähes joka ikinen viikonloppu miesporukan yökerhokierroksen jälkeen - Itachilla kun tuntui olevan jokin pakkomielle raahata aina ystävänsä juuri Uchihoiden asunnolle. Tai ehkä Hidan ja muut pakottivat miehen siihen. No, joka tapauksessa Itachin ystävät olivat alkaneet käydä heidän luonaan menneen viikon aikana useammin, eivätkä Sasuken hermot todellakaan kestäneet yhtäkään ylimääräistä ärsykettä, varsinkaan nyt, kun näyt olivat alkaneet.

Itachi palasi takaisin keittiöön ja sillä punaisella sekunnilla Sasuke nosti lattialle pudottamansa repun selkäänsä, jonka jälkeen hän kiirehti veljensä ohitse eteiseen, istahti lattialle ja alkoi etsiä kenkiään. Minne hän oli jättänyt ne edellisenä iltana?

"Oletko jo menossa?" Itachi kysyi ilmaantuessaan keittiöön vievälle oviaukolle.

"Jo. Kello on vaikka mitä ja minun on ehdittävä bussipysäkille", Sasuke vastasi vetäessään ensimmäistä kenkäänsä jalkaansa ja Itachi nojasi ovenpieleen. "Muista tulla suoraan kotiin. Yoko ei pidä odottelusta."

"Se on käynyt selväksi menneiden vuosien aikana", nuorempi Uchiha mutisi, veti toisen kengän jalkaansa ja nousi jaloilleen, jolloin Itachi astui lähemmäs veljeään ja laski kätensä tämän olkapäälle. "Sasuke."

Sasuke katsoi Itachiin kulmat kurtussa ja kohtasi tämän huolestuneen katseen, jolloin mies tarkasteli pikkuveljensä kasvoja, kuin etsiäkseen niistä jotain. "Onko kaikki hyvin? Olet käyttäytynyt oudosti viime aikoina."

Sasuke katsoi veljeään hetken, työnsi tämän käden pois olkapäältään ja puki harmaan kangastakin ylleen. "Kaikki on okei. Ei tarvitse vahdata koko ajan."

"Jätätkö nyt jotain kertomatta?" Itachi kysyi ristiessään kädet rinnalleen ja loi katsekontaktia välttelevään pikkuveljeensä pistävän tuijotuksen. "Vaikutat hermostuneelta."

"Hemmetti, jätä minut jo rauhaan, Itachi!" Sasuke ärähti katsahtaessaan mieheen ja tämä säpsähti pojan vihaisen äänensävyn vuoksi, jolloin Sasuke katui heti sanomaansa, nosti repun selkäänsä ja asteli ovelle kulmat syvässä kurtussa. "Nähdään myöhemmin."

Tämän sanottuaan Sasuke avasi oven ja kohtasi lähes saman tien Deidaran yllättyneen katseen, jolloin maailma jälleen keinahti ja Deidaran takana oleva kaupunkimaisema värjäytyi mustaksi. Sasuke räpäytti silmiään, jolloin hehkuvanpunainen veri ilmaantui koristamaan Deidaran valkeita kasvoja ja vaaleita hiuksia. Sasuke otti silmät suurina askeleen taaksepäin ja pian näky katosi, jolloin poika tajusi Deidaran tuijottavan häntä kysyvästi. "Säikäytinkö?"

Sasuke yritti koota itsensä ja astui ovesta ulos, työntäen Deidaran pois tieltään. "Opettelisitte kaikki koputtamaan."

Sasuke tunsi Deidaran katseen selässään harppoessaan pitkin käytävää, joka veisi alas johtaville portaille. Uchihat asuivat kaksikerroksisen rivitalon toisessa kerroksessa ja omasivat paljon naapureita niin viereisissä asunnoissa kuin alakerrassakin. Toisessa kerroksessa asuvilla oli käytössään ulkokäytävä, jota pitkin heidän oli kuljettava päästäkseen maan tasalle.

Sasuke kuuli veljensä jutustelevan Deidaran kanssa asunnon käytävällä ja poika päätti vilkaista huvikseen taakseen. Tällöin hän huomasi Itachin blondin ystävän nojaavan käytävän heikkotekoiseen kaiteeseen, joka painui hieman taaksepäin Deidaran asettaessa kätensä sille. Sasuke ähkäisi turhautuneena, teki äkkikäännöksen ja lähti juosten kohti kaksikkoa. "Älä nojaa siihen!"

Deidara ja Itachi käänsivät katseensa ymmällään Sasukeen päin ja samassa kaide Deidaran takaa meni poikki, jolloin blondi horjahti taaksepäin. Hänen onnekseen Sasuke ehätti juuri ja juuri tarpeeksi ajoissa paikalle, tarttui taaksepäin kaatuvaa miestä rinnuksista ja vetäisi hänet turvaan, tönäisten sitten hänet takamukselleen käytävälle.

"Idiootti. Katsoisit, minne nojaat", Sasuke mutisi hengästyneenä ja huomasi Itachin tuijottavan hämillään. Sasuke tuhahti, kohensi reppunsa asentoa ja lähti kiireellä lähimmälle bussipysäkille.