Seuraavat päivät Itachi piti matalaa profiilia. Mies kierteli dojon ympäristöä, tarkkaillen samalla naapurustoa naisen varalta. Hänen tuli saada tietää naisesta hieman enemmän, ennen kuin alkaisi tutustua tähän paremmin. Hänen oli karsittava turhat vaihtoehdot heti pois päiväjärjestyksestä. Ei hänellä ollut aikaa tuhlattavaksi oikean naisehdokkaan löytämiseen.
 
”Eikö olisi vain helpointa tutustua häneen suoraan?” Kisame kysyi pyöritellen ramenia kupissaan. Miehet olivat menneet Kisamen pyynnöstä ramenille yhdessä. Vanhempi mies oli ollut jälleen illanvietossa ja paranteli ohimolla tykyttävää päänsärkyä illan jäljiltä.
”Mmh… Se nainen olisi voinut kyllä jättää lyömättä minua pullolla…”
”Tuossa nyt on jo yksi hyvä syy, miksi mieluiten tarkkailen häntä aluksi näin sivummalta”, Itachi totesi puuskahtaen. Mies pyöritteli kanssa nuudeliannostaan puikoissa, vaikka tiesi sen pahaksi tavaksi.
”Ihan yhtä paljon heität aikaa hukkaan tuollakin”, Kisame totesi nostaen lopulta puikot huulilleen. ”Samassa ajassa olisit tutustunut naiseen ja antanut pakit.”
 
Kisame söi varovasti rameniaan Itachin tuijottaessa omaa kuppiaan. Ramen höyrysi muodostaen höyryllä erilaisia kuvioita ilmaan. Itachin äiti oli uskonut, että ramenin höyryt voisivat ennustaa tulevaa. Niistä muodostuvat höyryhahtuvat voisivat kuulemma kertoa merkkejä tulevasta. Itachi ei kumminkaan nähnyt höyryssä yhtään mitään. Hän olisi kaivannut nyt varmistusta, kannattaisiko hänen ottaa seuraava askel naisen kanssa.
 
”Mutta näin hänet eilen ohimennen”, Itachi totesi sitten. Kisame nosti katseensa ramenistaan ryystäen suusta roikkuneet nuudelit suuhunsa.
”Hän riiteli jonkun miehen kanssa. Mies kävi häneen käsiksi.”
”Kai sentään menit väliin?”
”En ehtinyt. Seurasin tilannetta ja ajattelin mennä väliin jos tilanne pahenee, mutta nainen päätti sen itse viemällä miehen maahan ja karkaamalla itse sillä välin.”
”Hmh, ei siis ihan turha tapaus.”
”Vastaavaa ei olisi pystynyt varmistamaan  jos olisin tutustunut häneen heti. Hän olisi voinut luottaa minun hoitavan tilanteen.”
”Mm, ei välttämättä”, Kisame totesi sitten nostaen käden ohimolleen ja hieroen sitä kevyesti. ”Mutta olen edelleen sitä mieltä, että tutustu siihen naiseen, äläkä leiki salapoliisia.”
Itachi katsoi vanhempaa miestä mitäänsanomattomin ilmein alkaen syömään vihdoin ja viimein omaa annostaan. Ehkä Kisame oli kumminkin oikeassa. Ehkä hänen tulisi vain tutustua naiseen suoralta kädeltä ja päättää sitten onko jatko minkään arvoinen.
*
Itachi seisoi Osamun dojon edessä tuijottaen sen valoisia ikkunoita. Ulkona oli alkanut jo hiljalleen hämärtää ja hämärä oli ainoa seuralainen Itachin kanssa viileässä ulkoilmassa. Dojon ovessa oli lappu joka kertoi, että aikuisten alkeisryhmä treenaisi dojossa tuohon aikaan.
 
Hetken aikaa Itachi epäröi. Antaisiko hänen ylpeytensä todella periksi, että hän astuisi dojoon aloittelijana? Hän oli kumminkin saavuttanut nimeä ninjamaailmassa taidokkaana ninjana jo lapsena, halusiko hän todella lähteä esittämään avutonta muiden aikuisten seuraan?
 
Itachi ei ehtinyt kumminkaan ajatella asiaa loppuun saakka, kun dojon ovi aukesi. Sisältä tuleva valo valaisi harmaan asfaltin miehen jalkojen alla muuttaen sen kellertäväksi. Yllättävä valo häikäisi Itachin silmiä haitaten näkyvyyttä. Silti Itachi näki, kuinka dojon ovella seisoi hieman hämmentyneen näköinen nuori nainen. Naisella oli päällään gi ja lanteille oli sidottu musta vyö merkiksi siitä, että nainen oli saavuttanut opettajan arvon. Tämän punaiset hiukset oli laitettu ponihännälle taakse. Nainen oli sama, jota Itachi oli seurannut.
 
”Ah, täällä olikin vielä joku”, nainen totesi sitten hämmentyneenä. Tämä pyyhki pikaisesti hämmentyneen ilmeen kasvoiltaan hymyillen Itachille rohkaisevasti.
”Tervetuloa Osamun karate dojoon”, nainen toivotti kumartaen Itachille. Itachi kiitti kohteliaasti kumartaen takaisin.
”Olen Akae Ara, aikuisten ryhmän ohjaaja, hauska tavata. Olette varmaan tullut aloittamaan alkeisryhmässä?”
Itachilla jäi kumartaminen kesken kun hän kuuli kysymyksen. Niin, oliko hän nyt tosiaan tullut aloittamaan alkeisryhmässä?
”Kyllä, tulin sen takia”, Itachi totesi sitten kumartaen pienesti. ”Hauska tutustua.”
 
Nainen väisti oviaukolta päästäen Itachin sisälle. Mies riisui kenkänsä eteiseen astuen dojon puolelle, jolloin nainen jäi tuijottamaan miestä.
”Anteeksi, tunnemmeko jostain…?”
Itachi kääntyi katsomaan naista hymyillen tälle pienesti.
”Emme ikävä kyllä taida tuntea.”
”Näytitte jotenkin tutulta…” Akae totesi sitten mietteliään oloisena, kunnes kumarsi. ”Anteeksi, sekoitan teidät varmaan johon kuhun toiseen.”
 
Itachi kumminkin näki naisen ilmeestä, että tämä ei tarkoittanut sitä. Nainen siis muisti hänet siltä illalla, kun he olivat kohdanneet ensimmäisen kerran. Se olisi hyvä merkki.
 
Itachi meni muiden aloittelijoiden seuraan dono puolelle vilkuillen ympärilleen. Dojo oli iso ja seinillä roikkui vanhoja sananlaskuja, viisauksia, kalligrafiaa ja kuvia. Moni kuvista oli todella vanhoja ja esitti dojon aikaisempia opettajia tai mustia vöitä, joita dojossa oltiin graduoitu. Seinällä oli myös Itachin vahtaaman naisen kuva.
 
Kuvassa nainen seisoi vanhan miehen vieressä vakavan näköisenä kädet selän takana, mutta silti naisen silmistä tuikki hymy. Myös naisen vieressä oleva vanha mies hymyili silmillään, vaikka suu ei ollutkaan taittunut hymyyn.
 
”Okei aloitetaan, tulkaa kaikki riviin!”
 
Harjoitukset olivat Itachin mielestä kuolettavan tylsät. Nainen kertoi karaten perusteista ja päästyään siitä tämä alkoi teettää heillä lyhyttä askelta, hamni kamaeta. Dojon päästä päähän, käännöksen jälkeen toiseen päähän... Akae huusi sivusta yhä uudelleen ja uudelleen komentoja, joilla he etenivät ja kävi korjaamassa joidenkin askelia.
 
Kerran Akae tuli Itachin viereen katsomaan, kuinka mies eteni lyhyellä askelella. Nainen katsoi pitkään miehen jalkatyöskentelyä kunnes tuntui heräävän ja nyökkäsi miehelle hyväksyvästi lähtien katsomaan vieressä olijan tekniikkaa. Itachi virnisti naisen selälle pienesti.
 
Alkeiskurssi tuntui Itachista kuolettavan tylsältä heidän käydessään läpi perustekniikoita. Siirtyessä paritekniikkaan opettelemaan perus irrottautumisia Akae sitten kiinnitti huomionsa Itachiin uudelleen.
”Oletko harrastanut jotakin vastaavaa ennen?” nainen kysyi uteliaana katsoen, kuinka Itachi piti parinsa ranteesta itsepäisesti kiinni miehen yrittäessä päästä irti Akaen opettamalla tavalla.
”Voihan sen niinkin ilmaista,” Itachi totesi katsoen samalla, kuinka hänen parinsa naama alkoi punoittaa rimpuilun ohessa. Akae kohotti hieman kulmaansa auttaen Itachin parin irti miehen otteesta. Itachi hieman hämmentyi elettä kääntyen katsomaan Akaen sinisiin silmiin.
 
”Jos sinä tulisit sitten minun parikseni?” Akae kysyi vakavana, mutta samalla hymyillen silmillään. Itachi virnisti mielessään nyökäten naiselle, jolloin tämä kehotti Itachin paria menemään kolmanneksi harjoittelemaan toisen parin kanssa.
 
Akae mittaili Itachia katseellaan jonkin aikaa, kunnes otti yhdellä kädellä tämän ranteesta kiinni.
”Osaatko miten hyvin irrottautua erilaisista otteista?” tämä kysyi.
”On sitä tullut harjoiteltua”, Itachi totesi nostaen kevyesti oman kämmenselkänsä naisen käden yli irrottautuen tämän otteesta. Akae hymyili hyväksyvästi ja nyökkäsi samalla.
”Minä otan kiinni, irrottaudu sinä.”
 
Akae nappasi miestä seuraavaksi molemmista käsistä kiinni saaden Itachin hymähtämään huvittuneena. Mies pyöräytti keveästi ranteitaan irrottautuen Akaen otteesta. Nainen jäi hieman hämmentyneenä katsomaan Itachin irrottautumista. Kyllä Itachi tiesi, että hänen keinonsa näyttivät varmasti todella helpoilta eivätkä sopineet karaten tyylisuuntaan. Hänen kunnianhimonsa vain ei sallinut miehen näyttelevän avutonta.
 
”No, kokeillaan jotakin vähän hankalampaa”, Akae totesi sitten napaten miehen kädestä kiinni vääntäen sen selän taakse. Itachi laski nopeasti painopisteensä hieman alemmas laittaen kätensä nyrkkiin ja yksinkertaisesti pyörähti irti Akaen otteesta.
”En ole koskaan nähnyt kenenkään irrottautuvan tuosta noin”, Akae totesi hieman hämmentyneenä. Nainen kumminkin kasasi itsensä nopeasti hymyillen Itachille.
”Huomaa, että olet kyllä harjoitellut aiemminkin. Yritetään sitten kuristuksesta irrottautumista.”
 
Pian jokainen alkeisryhmän aikuinen keskittyi enemmän seuraamaan Akaen ja Itachi mittelöä. Akae alkoi selvästi kiinnostua enemmän siitä, mitä Itachi osasi, sillä nainen kuristi miestä kunnolla, ei pelkästään harjoittelun vuoksi.
 
”Älä satuta itseäsi”, Itachi totesi sitten kuristuksen lomasta.
”En satuta sinua, hallitsen kyllä homman”, Akae totesi rauhoittavasti samalla, kun kuristi Itachin henkitorvea umpeen.
”Ei, tarkoitin sinua”, Itachi korjasi.
 
Akae ei ehtinyt miettiä tarkemmin Itachin sanoja, kun tunsi jalkojensa nousevan maasta. Itachi oli ottanut napakan otteen Akaen kädestä ja heitti naisen kevyesti ylitseen tömäyttäen tämän pehmeästi tatamiin. Nainen ehti tehdä kovan ukemin taaksepäin näin pehmentäen omaa pudotustaan, mutta huomasi samalla, kuinka kevyesti Itachi oli hänet heittänyt. Jos hän ei olisi tehnyt ukemia itse, ei häntä olisi varmasti siitä huolimatta heitto sattunut.
 
”Ei kai sattunut?” Itachi kysyi sitten tarjoten naiselle kättään.
Akae kumminkin nousi itse hieman nolona katsoen Itachia tutkivasti.
”Sinun ei ehkä kannata tulla enää alkeiskurssille”, nainen totesi sitten. Itachin päässä pyöri. Oliko hän nyt jo onnistunut mokaamaan naisen kanssa näin lahjakkaasti? Miksi hänellä piti olla niin korkea kunnianhimo, ettei hän voinut esittää avutonta? Hemmetti!
 
”Anteeksi sensei”, Itachi totesi sitten kumartaen pienesti. ”Tarkoitukseni ei ollut uhata opettajan arvoanne.”
”En minä sitä”, Akae totesi, vaikka naisen posket punottivatkin hieman Itachin sanojen seurauksena. ”Olet aivan liian edistynyt tähän ryhmään. Olet tervetullut huomenna edistyneiden ryhmään.”
Itachi käänsi katseensa Akaen sinisiin silmiin jossa kiilui tuli. Mies hymähti pienesti tuntien voitonriemua sisällään samalla, kun kumarsi naiselle jälleen.
”Olette kovin suopea minua kohtaan sensei. Kiitoksia.”
 
Treenien loppuessa Itachi jäi tahallaan viimeiseksi dojoon, jotta jäisi kahden Akaen kanssa. Nainen huomasi myös Itachi viivyttelyn tullen tämän luokse laittamaan omia kenkiä jalkaansa.
”Oliko sinulla kenties asiaa minulle, kun jäit odottamaan?” nainen kysyi sitten vetäen gedat jalkaansa.
”Mistä niin päättelit?” Itachi totesi välinpitämättömästi. Silti miehen vatsanpohjassa tuntui pieni jännityksenpoikanen. Nainen oli niin lähellä siinä kun tämä laittoi kenkiä jalkaansa. Hänen tulevan lapsen mahdollinen äiti… Ei. Itachi oli varma, että kyseessä oli hänen tulevan lapsensa äiti.
”Ei kukaan ole noin hidas pukiessaan kenkiä,” nainen naurahti sitten suoristautuen täyteen pituuteensa. Itachi suoristautui kanssa katsoen, kuinka nainen hymyili hänelle.
”No, miten on?”
 
Itachi kuuli päässään Kisamen aamuiset sanat, jotka kaikuivat miehen korvissa. Eikö olisi vain helpointa tutustua häneen suoraan?
”Ei, ei ole”, Itachi totesi sitten tuntien, kuinka pieni osa hänen sisällään huusi vastaan. ”Halusin vain varmistaa, milloin edistyneiden ryhmä huomenna aloittaa.”
”Tähän samaan aikaan.”
Itachi nyökkäsi naiselle kävellen tämän kanssa ulos dojosta.
”No, me näemme sitten huomenna”, nainen totesi Itachille. Itachi tuntui silloin jäätyvän totaalisesti. Mies ei tiennyt yhtään, mitä hänen olisi kuulunut sanoa tai tehdä. Ei hänelle ollut koskaan aiemmin käynyt niin. Tuntui, kuin kaikki järkevät ajatukset olisivat valuneet miehen päästä ulos lähtien lempeän tuulen mukana matkaamaan eteenpäin.
”Kyllä, kiitoksia,” Itachi totesi sitten jäykästi kumartaen naiselle.
 
Nainen katsoi hieman hämmentyneenä Itachia, kunnes kumarsi pienesti lähtien kulkemaan katua pitkin eteenpäin. Itachi jäi tuijottamaan naisen perään heräten vasta silloin takaisin tähän maailmaan.
*
”No, sehän meni oikein sujuvasti,” Kisame totesi virnistellen. Itachi oli juuri kertonut miehelle, kuinka harjoitukset olivat menneet. Tämä oli myös muistanut mainita treenien lopun tökeröstä käytöksestään jota nyt häpesi syvästi.
”En ymmärrä mikä minuun meni”, Itachi ärisi ja teekuppi miehen kädessä meinasi uhkaavasti läikkyä yli. Kisame virnisteli tuijotellen Itachin teekuppia, joka lopulta läikähti yli kastellen nuoremman miehen housut.
”Hemmetti!”
 
Itachi alkoi kuivailla housujaan Kisamen ottaessa tuolillaan rennomman asennon ja katsellen Itachia mittailevasti.
”En sanoisi sinun kohdallasi, että kyse on rakkaudesta, ennemminkin pakkomielteestä”, Kisame totesi sitten.
”Minulla ei ole pakkomiellettä”, Itachi ärähti mulkaisten Kisamea pahasti. Mies jätti housujen kuivaamisensa kesken rutistaen servetin nyrkkiinsä. ”Ja miten se muutenkaan tähän liittyy?”
”Ihastuminen olisi voinut selittää jäätymisesi”, Kisame totesi kaataen itselleen lisää teetä.
”En ole ihastunut”, Itachi totesi päästäen servetin vapaaksi pöydälle, jossa se avautui hiljalleen pyrkien takaisin neliskulmaiseen muotoonsa.
”Enhän minä niin väittänytkään”, Kisame vastasi nostaen teekupin huulilleen. ”Sanoin sen olevan pakkomielle.”
 
Kisame tunsi, kuinka nuoremman miehen hermot alkoivat pingottua. Tämä ei pitänyt Kisamen vihjailusta, että hänellä olisi pakkomielle kyseiseen naiseen. Vanhempi mies oli kuitenkin varma, että tällä hetkellä kyse oli täysin siitä. Itachi oli päättänyt jatkaa sukuaan ja päätös oli aiheuttanut tälle pakkomielteen löytää nainen joka siihen tehtävään kelpaisi. Puhe ei Kisamen mielestä ollut sopivuudesta vaan pakkomielteestä. Tosin ei se Kisamea haitannut, ei hän niin tekopyhä ollut. Kunhan Itachi vain muistaisi oman tehtävänsä pakkomielteensä ohella.
 
Kisame laski kupin pöydälle kääntäen terävän katseensa nuoremman miehen päättäväisiin silmiin.
”Onko sillä väliä, onko tuo nainen sinulle pakkomielle vai ei? Jos hän on sopiva, suostuttelet kumminkin hänet kantamaan tulevaa lastasi.”
Itachi selvästi punnitsi vastausta pallotellen silmillään Kisamen silmien väliä. Lopulta mies sulki silmänsä huokaisten.
”Eipä sillä taida olla väliä.”
”Hyvä”, Kisame totesi sitten juoden loput kupin pohjalla olleesta teestään. ”Valmistaudut vain tänään paremmin, kun menet tapaamaan häntä uudemman kerran.”