Deidara ja seitsemän kääpiötä
 
Olipa kerran kaukaisessa maassa kaunis ja suorastaan ihana kuningatar, joka odotti lasta.
 Kuningas laitettiin tyrmään ja lopulta mestattiin, koska oli pettänyt kuningatarta (kuningas ajautui vahingon kaupalla homobaariin). Kun kuningatar oli suruissaan, niin toisen valtakunnan kuningas, Kakuzu, halusi valtaa ja kuningattaren perinnön, joten nai kuningattaren. Kun kuningattaren lapsi lopulta syntyi, Kakuzu tapatti kuningattaren siinä toivossa että lapsi olisi tyttö ja perintö menisi kokonaan hänelle. Mutta lapsi olikin poika. Vaaleakutrinen kaunis, poika.
 
Vuodet vierivät ja vaaleakutrinen Deidara kasvoi onnellisena linnassa.
 
”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa rikkahin?” Kakuzu esitti saman kysymyksen joka ikinen päivä.
”Sinä tietenkin”, peili vastasi.
Yhtenä päivänä kuitenkin…
 
”Voitin lotossa, un~~!” Deidara huudahti television lotto numeroille ja lähti juoksemaan kohti kylän pankkia.
 
” Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa rikkahin?” Kakuzu taas kysyi.
”Deidara, oi herrani” peili vastasi.
”MITÄÄÄÄ??” Kakuzun silmät laajenivat.
”Deidara voitti valitettavasti lotossa ja sai tuplasti enemmän rahaa kuin sinä teet 10 vuodessa”, peili vielä sanoi ja odotti karjumista ja huutamista vielä lisää.
Kakuzu valahti maahan ja vetäisi henkeä keuhkoihinsa.
”METSÄSTÄJÄÄÄÄÄÄÄ!!!” hän huusi ja ketään ei kuulunut.
”Annoit hänelle potkut viime viikolla, kun hän halusi lisää palkkaa…” peili mutisi.
”NO SITTEN VIEN SEN KAKARAN SINNE METSÄÄN ITSE!!” Kakuzu huusi ja lähti etsimään Deidaraa.
 
Deidara oli juuri tullut pankista iso säkki rahaa käsissään, kun huomasi Kakuzun juoksevan tätä kohti.
Deidara oli tervehtimässä häntä, mutta Kakuzu laittoi Deidaran olalleen ja lähti juoksemaan metsään vielä kovempaa. 
 
Syvällä metsässä Tobi oli juuri etsimässä sieniä päivälliseen ja otti jokaisen sienen mikä vastaan tuli. Kärpässieni, toinen kärpässieni, kanttarelli…
 
Yhtäkkiä Kakuzu ilmestyi Deidaran ja rahasäkin kanssa Tobin eteen.
”Päivää”, Tobi sanoi ja otti koriin jo kuudennen kärpässienen.
Kakuzu katsoi ympärilleen, otti Deidaralta raha säkin ja lähti rahat mukanaan matkoihinsa.
 
”Missäs minä oikein olen, un?” Deidara kysyi samalla kun laittoi mekkoaan paremmin.
 (Kyllä vain, pysymme normaalin tarinan vaatetuksessa.)
”Olet keskellä synkkää metsää, josta ei pääse helposti pois”, Tobi sanoi ja hytkyi paikallaan epäilyttävästi.
”Minne minä nyt menen, un?” Deidara voihkaisi epätoivossaan.
”Tule meille, mennään syömään sienikeittoa”, Tobi sanoi ja otti Deidaraa käsikynkästä.
He lähtivät hytkyen matkaan Tobin johdattelemana. 
Sillä välin talossa, jonne Tobi ja Deidara olivat samaan aikaan matkalla…
”Missä vitussa se perkeleen Tobi viipyy? Mulla on helvetin nälkä!” Hidan kirosi ruokapöydän ääressä haarukka ja veitsi käsissään.
”Tobilla on kestänyt jo yllättävän kauan…” Pain sanoi myös.
”Älä huoli, kyllä hän palaa pian sieniensä kanssa”, Konan sanoi Painille rauhoittavasti.
Zetsu istui keittiön yhdessä nurkassa ihan kuin ei olisikaan.
Kisame ja Itachi olivat kaupungilla. Luultavasti homobaarissa, kuten Kakuzu:kin, joka oli mennyt tuhlaamaan Deidaran voittamia lottorahoja.
 
Yhtäkkiä Deidara ja Tobi ilmestyivät sisään taloon.
”Helvetin kuustoista, toiks sä tänne jonkun vitun naisen!?!” Hidan protestoi heti kun näki Deidaran pitkät kultaiset hiukset.
”Minä olen kyllä ihan mies, un~!!” Deidara sanoi moittien päästäen irti Tobin kädestä.
”Toiks Tobi tänne jonkun perkeleen transun???” Hidan huudahtikädet heiluen.
”Rauhoitutaas nyt ja minä teen teille sienikeittoa!” Tobi hihkaisi ja hyppeli iloisesti keittiöön sienikori kädessään.
 
Kun Tobi kantoi pöydälle isoa pataa, niin Konan pyörtyi sen kamalan hajun takia.
Pain pyörtyi, koska sai paniikin kun Konan pyörtyi.
Mutta se ei haitannut muita.
”Kuka haluaa ensin?” Tobi kysyi ja katsoi vielä tajuissa olevia tyyppejä.
Hidan epäröi vähän hajun takia, mutta antoi kuitenkin Tobille lautasensa.
Tobi laittoi vielä itselleen ja sitten istahti pöytään.
Kohta Hidan olikin jo unten mailla untenmailla.
”Saanko minäkin syödä jotain, un?” Deidara kysyi Tobilta, joka itsekin kohta pimahti.
Zetsu katsoi tapahtumia vähän huvittuneen näköisenä.
 
Yhtäkkiä Itachi tuli ovesta.
Hän käveli normaalisti sohvalle ja nukahti saman tien.
 
 
 Deidara oli vähän kyllästynyt jo istumiseen, joten kulautti loputkin epämääräisestä sienikeitosta alas kurkustaan.
Sitten Deidara valahti lattialle. 
Noin pari tuntia myöhemmin Kisame palasi homobaarista ja istahti Itachin viereen.
Kisame oli ’vähän’ juopunut ja nukahti hänkin. 
” Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa rikkahin?” Kakuzu kysyi seuraavana päivänä peililtään krapulassa.
”Sasori, teidän herruutenne”, peili vastasi ja huokaisi syvään.
”MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH???” Kakuzu huusi ja raivostui.
”Käytitte Deidaran lottovoitto rahat ja puolet normaalista rahastanne homobaarissa ja Sasori on nyt siis teitä rikkaampi”, peili sanoi vielä ja sitten hahmo peilissä katosi.
”EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!” Kakuzu huusi yksin linnassaan. 
Sasori oli metsästämässä oravia kun huomasi metsän keskellä oudon talon.
Hän päätti mennä katsomaan.
”Onko täällä ketään?” Sasori huhuili ja huomasi ensimmäiseksi Zetsun joka oli raahaamassa Tobia yläkertaan.
’Mikä juttu tuokin nyt oli?’ Sasori mietti kun Tobin jalkakin oli kadonnut yläkerran makuuhuoneeseen.
Sasori astui olohuoneeseen ja näki ensin Hidanin.
Sitten prinssimme huomasi Itachin ja Kisamen torkkumassa sohvalla.
Konan oli lattialla ja Sasori astui vahingossa Painin päälle.
”Hghm”, Pain mumisi ja hytkähti sivummalle.Kun Sasori huomasi Deidaran pöydän alla, hän nappasi kultakutrisen prinsessamme olalleen.
Sasori ratsasti saman tien omaan linnaansa. 
Illalla Deidara heräsi epämääräisessä ja isossa makuuhuoneessa alasti.
Hän kuuli askelia ja nousi istumaan.
”Viimein sinä heräsit”, Sasori sanoi ja hymyilikin vähän.
”Missä minä olen, un?” Deidara kysyi.
”Olet linnassani”, Sasori vastasi ja meni suutelemaan Deidaraa.
Deidara punastui täysin, koska oli ollut ihastunut prinssi Sasoriin jo vuosia.
”R-rakastan s-sinua, u-un…” Deidara mumisi ja muisti olevansa alasti…
Sasori kaatoi Deidaran sängylle…
 
Vain yö tiesi mitä he tekivät…
 
(Tai ehkä kaikki voivat aavistaakkin.)