(Chikane)

”Lopeta tuo, Mika-sama!” huusin vihaisena naiselle, jolla oli pitkät, lantiolle asti ylettävät mustat hiukset ja silmälasit. Naisen oikea silmä oli musta ja vasen oranssi ja naisella oli yllään punainen, hieman kaapumainen, kunoichille sopiva mekko, joka yletti hieman hänen reisiensä yli ja hänellä oli jaloissaan mustat saappaat ja hän oli myös aika laiha.

”Jätä hänet rauhaan!” huusin valtaistuin salin edessä seisovalle naiselle, joka oli sitonut edessään olevan nuoren, 16-vuotiaan, ruskeahiuksisen, vihreäsilmäisen ja hoikan tytön violetista chakrasta luomillaan ketjuilla seiniin, jotka olivat salin vastakkaisella puolella. Nainen ei kuitenkaan ottanut huutoani kuuleviin korviinsa, vaan löi tyttöä oikealle poskelle ja arvasin, että siihen ilmestyisi punainen käden jälki.

”Maron, Maron. Olen hyvin pettynyt sinuun. Et kyennyt suorittamaan haluamaani chakra-rituaalia, joka olisi nostanut voimiani uusille tasoille”, Mika sanoi ja löi edessään olevaa tyttöä, jolla oli yllään violetti, hihaton toppi ja mustat, polviin asti ylttävät housut, sekä ruskeat ninja-saappaat.

”Käskin jättää hänet rauhaan!” huusin vihaisena ja ojensin oikean käteni kohti tyttöä ja yritin juosta häntä kohti, mikä oli hankalaa, sillä kolme, Mikan alaisina olevista kunoicheista olivat kietoneet kätensä ympärilleni ja estivät minua ryntäämästä johtajansa kimppuun.

”Hmph! On näemmä odotettava seuraavaa hetkeä, jolloin rituaali voidaan suorittaa, mutta sinä saat hoitaa rituaalin, Chikane”, nainen sanoi minulle ja alkoi tehdä käsimerkkejä, jonka seurauksena chakra-ketjut katosivat ja pudottivat hetki sitten oteesaan olleen tytön lattialle.

”Huh, huh!” tyttö hengitti raskaasti samalla, kun nousi polvilleen.

”Maron! Maron!” huusin huolissani ja puristin eteenpäin ojennetun käteni nyrkkiin. Mieleni teki niin kovasti rynnätä Mikan luokse ja hakata hänet niin pahaan kuntoon kuin mahdollista. Vihasin tuota naista koko sydämmestäni.

Kolme kunoichia irrotti otteensa minusta ja ryntäsin oitis tytön luokse ja autoin hänet jaloilleen, minkä jälkeen kiersin käteni suojelevasti hänen ympärilleen.

”Mika-sama! Löit taas pikkusiskoani!” huusin vihaisena naiselle, joka meni salin perällä olevan koristeellisen, punaisella sametilla päälystetyn valtaistuimen luokse ja istui sille. Valtaistuin korokkeen sivuille oli sidottu verenpunaiset, paksut verhot ja valtaistuimen yläpuolella olevassa katoksessa oli kultaisen käärmeen kuvio. Valtaistuinsali oli muutenkin koristeellinen, mutten piitannut siitä.

”En tekisi mielelläni sellaista”, Mika sanoi nojaten oikeaan käteensä, jonka kyynärpää nojasi valtaistuimen kädensijaan. Hänen katseensa liikkui pitkin vartaloani ja hän nuolaisi punaisella huulipunalla peitettyjä huuliaan. Tuo tapa, jolla hän katsoi vartaloani inhotti minua. Mika oli suunnilleen samanikäinen kuin kolme tunnettua Sannin ninjaa, ja kehtasi katsella itseään nuorempia ihmisiä piittaamatta heidän sukupuolestaan tai iästään. Kaduin koko sydämmestäni sitä, että palvelin tuota naista, jonka mieltymys nuorempia ihmisiä kohtaan ahdisti monia nurkkaan. Minä en kuitenkaan pelännyt häntä tippaakaan.

”Vien siskoni huoneeseeni lepäämään”, sanoin onnistuen suurin ponnistuksin tukahduttamaan sisälläni riehuvan raivon samalla, kun lähdin siskoni kanssa kohti huonettani taluttuan häntä oikeasta kädestä. Mikan kartanossa saatoin luottaa vain siskooni ja hän minuun.

”Hyvä on”, Mika tuhahti ja kuulin hänen äänestään silkkaa ärtymystä samalla, kun tunsin hänen katseensa selässäni. Valtaistuin salin pari-ovien vieressä olevat kaksi nuorta, tummahiuksista miestä avasivat ovat, joista kävelin ulos siskoni kanssa. Käytävä, jolla kävelimme oli valaistu useilla soihduilla, jotka oli kiinnitetty tummiin seiniin.

”Anteeksi, isosisko”, kuulin Maronin kuiskaavan ja vilkaisin häntä nähdäkseni hänen silmissään kyyneliä. ”Tästä koitui vaivaa sinullekin”.

”Älä pyytele anteeksi. Jos jonkun pitäisi pyytää anteeksi, se olen minä. On isosisarusten velvollisuus suojella nuorempia sisariaan”, sanoin rauhallisella äänellä samalla, kun pysähdyin vähän ajan kuluttua käytävällä olevan oven eteen ja avasin oven sulkien sen perässämme.

”Mika-sama löi minua sen takia, etten kyennyt suorittamaan rituaalia eilen illalla. Se etten pystynyt suorittamaan rituaalia johtui siitä, kuinka hän tuijotti minua. Se oli tosi painostava katse”, Maron sanoi itkien samalla, kun istui vuoteelleni itkien.

”Huomasin kyllä, miten hän tuijotti sinua. Mokoma naikkonen!” sanoin hiljaa samalla, kun pyyhin siskoni kasvoilta kyyneliä. ”Älä yhtään syytä itseäsi. On minun syyni, että olemme hänen alaisiaan”. Tein pari käsimerkkiä, jonka seurauksena käteni alkoivat hohtaa vihreää chakraa. Asetin käteni siskoni poskille ja aloin parantaa hänen punoittavia poskiaan, joissa oli selvät kädenjäljet.

”Sinun täytyisi oppia sanomaan vastaan”, sanoin samalla, kun lopetin siskoni poskien parastamisen, kun hetki sitten hänen poskissaan olevat kädenjäljet olivat kadonneet. Uusi vihan aalto Mikaa kohtaan pyyhkäisi ylitseni ja nappasin yö-pöydältäni kunain, jonka heitin seinään. Mikä ihme oli sen naisen ongelma?

Kop kop!

Joku koputti huoneeni ovelle, jonka seurauksena siskoni nousi ylös sängyltäni ja ryntäsi syliini ja kun huomasin hänen tärisevän, kiedoin käteni suojelevasti hänen ympärilleen. Tiesin hänen pelkäävän ja halveksivan Mikaa, mutta hän ei psytynyt sanomaan vastaan, minkä vuoksi olinkin ottanut tehtäväkseni suojella häntä kaikelta mahdolliselta. Se oli isosiskon tehtävä.

”Rauhoituhan nyt. Se ei ole Mika. Hän ei koskaan koputa tai tule alaistensa huoneisiin”, rauhoittelin siskoani silittämällä hänen hiuksiaan ja sain hänet istumaan sängylleni, ennen kuin menin ovelle ja avasin sen nähdäkseni Nanan, yhden kartanon palvelustytöistä. Hänen hiuksensa olivat keltaiset ja hänellä oli siniset silmät. Hän oli pukeutunut mustaan palvelustytön hameeseen, joka yletti nilkkoihin asti. Hameen päällä oli valkoinen esiliina ja hän oli myös aika hoikka ja hänen vaalea ihonsa näytti entistäkin vaaleammalta hänen vaatteidensa takia.

”Chikane-san, Mika-sama haluaa puhua sinulle”, palvelustyttö sanoi.

”Näin hänet hetki sitten. Unohtiko hän jotain?” kysyin tuijottaen tyttöä jäätävästi.

”Ei, mutta hän haluaa tavata sinut mahdollisimman pian”, palvelustyttö sanoi. Juuri tuon takia en pitänyt Nanasta. Hänellä oli paha tapa toistaa itseään.

”Menen tapaamaan häntä kohta. Voit mennä”, sanoin hiljaa. Nana niiasi minulle ja lähti siihen suuntaan, josta olin itse tullut Maronin kanssa hetki sitten. Suljin oven ja kun olin kääntämässä katseeni siskooni, vilkaisin itseäni sattumalta huoneen vastakkaisella seinällä olevasta kokovartalo peilistä. Tiesin sanomattakin, miltä näytin. Minulla oli pitkät, siniset hiukset, jotka ylettivät melkein polviini asti ja olin sitonut niihin keltaisen nauhan, jossa oli kaksi sinistä kukkaa. Vartaloni oli hoikka ja ihoni oli vaalea ja silmäni vaaleansiniset. Kaulassani oli hieman kukan terälehtiä muistuttava sininen koru, jossa oli helmiä, kuten ranteissani olevissa rannekoruissa. Olin pukeutunut tummansiniseen, hihattomaan toppiin, jossa oli myös vaaleansinistä. Minulla oli myös mustat, tiukat housut, joiden lahkeiden reunat olivat polvieni yläpuolella ja minulla oli mustat saappaat, jotka olivat samanlaiset kuin siskollani. Olisin halunnut pukeutua peittävämpiin vaatteisiin, mutta Mika halusi kaikkien hänen alaisuudessaan olevien kunoichien pukeutuvan hieman paljastaviin vaatteisiin. Aavistelin, että hän yritti sillä tavoin nauttia heidän vartalonsa katselemisesta ja se kuvotti minua.

Olin saanut ulkonäköni takia kehuja monilta, mutta sivuutin ne aina. Aina kun joku mainitsi ulkonäköni, mieleeni palasivat ne lukuisat kerrat joilla Mika oli tuijottanut minua.

"Toivottavasti et joudu vaikeuksiin minun takiani", kuulin Maronin kuiskaavan ja vilkaisin häntä huomatakseni, että hän oli asettunut makuulleen sängylleni.

"Älä huoli. Olen kunoichi ja osaan huolehtia itsestäni", sanoi samalla, kun otin läheisen tuolin selkänojalla olevan punaisen viltin, minkä jälkeen menin siskoni luokse asettaakseni viltin hänen päälleen.

"Kaikki on kunnossa.", sanoin samala, kun peittelin siskoni viltillä ja silitin hänen hiuksiaan, jotta hän rauhoittuisi. Vähän ajan kuluttua kuulin tasaista hengitystä, minkä ansiosta tiesin siskoni nukahtaneen. Poistuin sängyn luota melkein hiipien, ja avasi oven mahdollisimman hiljaa sulkien sen perässäni äänettömästi, joten herättäisi pikkusiskoani. Kun olin sulkenut oven, lähdin hiljaisena siihen suuntaan, jossa Mikan valtaistuinsali oli, jotta saisin tietää, mitä asiaa hänellä oli minulle. Jotenkin aavistin, että Mikalla oli pahat mielessään ja hän juoni jotain.

Vähän ajan kuluttua saavuin suurien pari-ovien eteen ja tartuin hiljaisena ovien kahvoihin ja työnsin ne auki samalla, kun menin sisälle nähdäkseni halveksimani naisen istumassa valtaistuimellaan. Hänen katseensa liikkui jälleen pitkin vartaloani ja onnistuin vain vaivoin hillitsemään itseni, etten olisi alkanut huutaa Mikalle.

"Halusit tavata minut", sanoin lopulta oltuani hiljaa jonkin aikaa.

"Kyllä, Chikane. Minulla on sinulle S-tason tehtävä, jonka takia saatat joutua olemaan jonkinaikaa poissa täältä", Mika aloitti.

"Millainen tehtävä?" Kysyin kohottaen samalla oikeaa kulmaani. Uteliaisuuteni oli herännyt, kun olin kuullut että saattaisin joutua lähtemään vähäksi aikaa pois Mikan kartanosta. Se ei sinänsä haitannut minua, sillä yritin aina vältellä Mikaa, kun sain siihen tilaisuuden. En tosin olisi halunnut jättää Maronia yksin kartanoon, sillä heti, kun Mika oli maininnut, että saisin tehtävän arvasin ettei Maron saisi osallistua siihen. Mieleeni ilmestyi väkisinkin ajatus siitä, että jos olisin kauankin poissa, Mika saattaisi yrittää lähennellä siskoani vasten hänen tahtoaan. Pelkkä ajatuskin siitä sai minut raivostumaan, sillä Mika yritti lähennellä kaikkia alaisiaan ja olin joskus öisin herännyt jonkun naisen tai miehen tuskanhuutoihin, mikä sai minut halveksimaan Mikaa entistä enemmän. Mika ei kunnioittanut lainkaan toisten yksityisyyttä ja sen takia olin opettanut siskoni tekemään suojaus-tekniikoita Mikan varalta.

"Haluan, että tuot tänne erään nuoren miehen, joka on tunnettu S-luokan rikollinen. Hän surmasi oman klaaninsa vuosia sitten. Hänen nimensä on Uchiha Itachi", Mika sanoi.

"Uchiha Itachi! Sama mies, joka murhasi huhujen mukaan oman klaaninsa ja on yksi Akatsukin jäsenistä. Mitä tuo naikkonen hänestä haluaa?" ajattelin inhoten samalla, kun minun kävi tahtomattakin sääliksi kyseistä miestä.

"Miksi haluat, että tuon hänet tänne?" kysyin hiljaisena. Olin jo monesti tehnyt Mikalle selväksi, ettei minun kanssani kannattanut leikkiä.

"Sanotaan vaikka, että haluan nähdä, onko hän maineensa veroinen. Äläkä yhtään ajattele kieltäytyväsi, ellet halua, että rankaisen sisartasi samalla tavalla kuin sinua viime täydenkuun aikaan, kun rohkenit hyökätä kimppuuni", Mika sanoi ja minusta tuntui siltä, kuin ilmat olisivat karanneet hetkeksi keuhkoistani, kun muistelin Mikan antamaa rangaistusta. Hän oli iskenyt voimakkaan chakravirtauksen suoraan minuun, kun olin puolustautunut hänen lähentely-yrityksiltään ja hyökännyt hänen kimppuunsa. Silloin vaatteeni olivat revenneet joistain paikoista ja olin saanut myös haavoja, enkä voinut kunnolla käyttää chakraa vähään aikaan. Olin myös sairastunut ja jäänyt joksikin aikaa pois tehtäviltä. En missään nimessä halunnut, että Maron joutuisi kokemaan saman.

"Hyvä on. Aloitan valmistelut", sanoin hiljaisena ja suuntasin kulkuni valtaistuinsalin oville, jotka avattiin ja suljettiin perässäni, kun suuntasin kulkuni huoneeseeni. Minun olisi aloitettava valmistelut, sillä Mikan äänensävystä olin onnistunut päättelemään, että hän halusi minun lähtevän tehtävällä mahdollisiman pian. En tiennyt, mitä hän halusi Uchiha Itachista, mutta päätin tällä hetkellä asettaa siskoni turvallisuuden etusijalle. En halunnut Mikan satuttavan siskoani samalla tavalla, kuin hän oli joskus satuttanut minua. Pelkkä ajatuskin siitä, että sisareni joutuisi kokemaan saman kuin minä, sai minut ahdistumaan. Minun olisi onnistuttava tehtävässäni, jotta voisin suojella Maronia.