Oli kirkas päivä, Mitaru Orenji oli patikoimassa metsässä. Hän oli patikoinut jo 30 kilometriä ja oli menossa leirintäalueelle levähtämään. Mitaru oli jo pahasti väsynyt ja nälkäinen. Hän oli jo miltei perillä, kunnes tapahtui yllättäen jotain odottamatonta.Mitaru heräsi sängyllä keskiaikaisesta talosta. Hän oli ymmällään, sillä ei muistanut mitään tapahtuneesta. Hän luuli jo kuolleensa, kunnes muisti hetken ennen kuin häneltä meni taju. Hän näki jonkin äärimmäisen räjähdyksen, jota edelsi todella kirkas valo. Mitä oikein oli sattunut? Kuului narahdus. Mies tuli huoneeseen ja kysyi Mitarun voinnista. Mitaru sanoi voivansa hyvin, ja kysyi tapahtuneesta. Mies ei tiennyt mitä oli sattunut ja pahoitteli että nyt 1013 vuonna oli huono lääkeyrttisato.

"1013! Olenko...olenko hypännyt 1000 vuotta ajassa taakseppäin!?" Mitaru huudahti. Hän meni paniikkiin, ja ei kestänyt kauan kunnes häneltä meni toistamiseen taju.
Seuraavalla kerralla kun hän heräsi, tämä sama mies tuli hätääntyneenä huoneeseen mukanaan miekka, jonka molemmissa päissä oli pieni sirppi. Mies käski Mitarua ottmaan miekan, ja pakenemaan paikalta kiireesti. Mitaru nousi sängystä, otti miekan ja aukaisi ulko-oven. Hetken päästä hän tajusi että maa, jossa hän oli, oli sodan keskellä.
Mitaru ei jäänyt epäröimään, vaan lähti juoksemaan lähintä metsää päin, ja onnistui pakenemaan parin läheltä piti tilanteen jälkeen. Hän juoksi vielä jonkin matkaa ja meni sitten puiden ja pensaiden ympärömään suojaisaan koloon. Sieltä häntä ei ainakaan löydettäisi.
Kuului valtavia räjähdyksiä ja huutoja, mutta Mitaru ei uskaltanut tehdä mitään muuta kuin istua paikoillaan kolossa. Mutta hän ei voisi olla siellä kauaa, sillä hän muisti ettei ollut syönyt mitään joten pian nälkä alkaisi kalvaa mahanpohjaa.

Monien tuntien jälkeen hän kuuli kun ihmisiä juoksi ohitse. Hän kurkisti pensaiden välistä, ja huomasi että muutaman metrin päästä juoksi kolme hänen ikäistään poikaa, tai tarkemmalta katsomalta yksi oli tyttö. Mitaru tajusi että hänen olisi tehtävä jotain, ja siispä hän huusi heille ja käski odottaa.
Nuoret pysähtyivät ja katselivat ympärilleen säikähtäneen näköisenä. Mitaru tuli piilostaan ja pyysi heitä ottamaan hänet mukaansa. Nuoret suostuivat ja he kaikki jatkoivat yhdessä matkaa piilopaikalle.Parin päivän kuluttua, kun Mitaru oli kuullut nuorilta ninjamaailmasta ja tekniikoista, Mitaru alkoi päästä perille siitä, mitä kylässä oli juuri käynyt. Mitaru oli ystävystynyt näihin kolmeen, jotka hän oli tavannut metsässä. Heidän nimensä olivat Higashi, Nichi ja Kita.
He olivat kertoneet mitä oli juuri tapahtunut. Mitaru ei halunnut uskoa tapahtunutta, olihan hän pari päivää sitten ollut 2013-luvulla. Hänen oli pakko opetella selviytymään yksin.
Tai no olihan jo muutenkin yksin, sillä hänen äitinsä ja isänsä olivat hylänneet hänet.
Vaikkakaan hän ei tiennyt miksi.

Viimeisen parin viikon aikana Mitaru oli opetellut taistelemaan ja kuullut miten ninja tekniikota käytetään ja osasi itsekkin jo yhden. Hän tiesi että hänen elementtinsä on tuuli, vaikkei tosin osannut käyttää sitä, olihan hän vasta päässyt opettelemaan. Siitä huolimatta hänen pitäisi mennä pian taistelukentälle.

Koska Mitarulla oli hetki aikaa, hän meni juttelemaan Higashin ja muiden kanssa. Heiltä hän sai tietää että viisi vuotta sitten ninjasudet olivat polttaneet heidän pikku kylänsä, ja he kolme olivat ainoat selviytyneet. He olivat paenneet metsään ja löytäneet tämän ninjakylän.
Mitaru sai tietää että Kita oli jäljittäjäninja ja osasi myös parannustekniikoita. Nichi oli taitava miekankäyttäjä ja osasi käyttää harhatekniikoita ja Higashi osasi muita vahvoja ninjatekniikoita.
Mitaru taas osasi vain siirtymistekniikan eikä sitäkään kunnolla. Sitäpaitsi se vei paljon chakraa, eikä Mitarulla ollut vielä kunnon chakravarastoja. Koska Mitaru oli vasta tutustunut ninjamaailmaan, eivätkä hänen kolme ystäväänaä halunneet jättää Mitarua yksin taistelukentälle, he ajattelivat perustaa ryhmän.Mitaru, Higashi, Nichi ja Kita lähtivät nyt kohti taistelukenttää. Sinne oli matkaa kymmenen kilometriä mutta niinkin pienessä matkassa voi mennä paljon pieleen. He olivat päässeet jo puolimatkaan, kunnes Kita havaitsi viisi vihollista. Nelikkö meni asemiin.
Selviävätkö he vihollisista tai ylipäätään sodasta?