Itachi käveli hiljaisuuden vallassa öisessä puistossa Chikanen seuratessa hänen esimerkkiään sateen kastellessa heitä koko ajan entistä märemmiksi kylmän, kevyen tuulen tuivertaessa heidän ylitseen.

Öinen, kylmä ilma nosti Chikanen ihon kananlihalle ja sai hänet palelemaan entistäkin enemmän.”Kumpa minullakin olisi kaapu! Sellainen suojaisi ainakin jonkin verran sateelta ja lämmittäisi myös hieman. En ole varma, kuinka kauan voin turvautua liekkipalloni lämpöön. Kirottu Mika! Saa vielä katua, että pakottaa alaisensa pukeutumaan näin!” Chikane ajatteli katsoen oikean kätensä lämpimänä lepattavaa tulipalloa nopeuttaen samalla askeliaan pysyäkseen Itachin kävelyvauhdissa, ja jotta hänelle tulisi ainakin hieman lämpimämpi olo.

Itachilla oli myös hieman kylmä ja hänen hiuksensa liimautuivat inhottavan kosteina hänen päänahkaansa. Vaikka Akatsuki-kaapu kestikin hieman sadetta ja lämmittikin häntä hieman, niin sekään ei voinut estää kylmien väreiden juoksua hänen selässään.

”Juuri minun tuuriani, että alkoi sataa”, Itachi ajatteli hieman turhautuneena.

(Itachi)

Halusin suorittaa tehtävän mahdollisimman pian, jotta voisin mennä Chikanen ja Kisamen kanssa jonnekin pitämään sadetta, mutta puisto, jossa paraikaa olimme, oli sen verran suuri, että tehtävä kestäisi vielä jonkin aikaa. En ollut myöskään nähnyt Kisamea sen jälkeen, kun olimme hajaantuneet nopeuttaaksemme etsintöjä, ja se huoletti minua hiukan.

Ei sillä, että olisin ollut huolissani partnerini turvallisuudesta. Se, mikä minua huolestutti oli se, että vihollisemme tunsi puiston paremmin kuin me itse ja saattoi siis väijyä ties missä. Meidän olisi oltava valmiita taistelemaan hetkenä minä hyvänsä ja oltava äärimmäisen varovaisia.

Zak!”Olin kuulevinani jotain. Se taisi tulla tuolta päin”, sanoin vilkaisten oikealle puolelleni, josta ääni olit tullut.

Kuulemani ääni oli todennäköisesti kantautunut korviini tuulen mukana ja se oli ollut sateen ja tuulen takia hieman epäselvä, mutta se muistutti etäisesti kaivamisesta aiheutuvia ääniä.

"Käydään katsomassa", Chikane totesi lähtien kulkemaan edelläni valaisten tietämme liekkipallonsa avulla. Minulla oli jotenkin sellainen aavistus, että ajautuisimme pian taisteluun, ja että sen jälkeen tapahtuisi jotain odottamatonta.

"Alamme lähestyä jotain chakranlähdettä", Chikane totesi, kun olimme kulkeneet jonkinaikaa hiljaisuuden vallassa varoen päästämästä ääntäkään, jotteme paljastuisi, jos vihollinen olisi lähettyvillä. Koskaan ei voinut olla liian varovainen.

Vähän ajan kuluttua saavuimme aukealle, jossa tummiin vaatteisiin pukeutunut, Takigakuren otsasuojusta kantava mies kaivoi maata lapiolla. Vaikka ympärillämme olikin melko pimeää, pystyin hahmottamaan miehen ulkonäön melko hyvin, mikä tosin johtui siitä, että olin aktivoinut Sharinganini. Doujutsuni ansiosta tunnistin miehen samaksi henkilöksi, jonka perään Akatsukin johtaja oli minut ja seuralaiseni lähettänyt.

'Hän on etsimämme henkilö', kuiskasin kevyesti vieressäni olevan naisen korvaan. Vaikka ympärillämme oli myös sumua, saatoin helposti huomata Chikanen punastuvan, vaikkakin hyvin kevyesti.

"Hyvä on. Minä hoidan jalat, niin hyökkää sitten", sinihiuksinen kunoichi totesi samalla, kun sammutti kädessään olevan liekkipallon. Ennen kuin huomasinkaan, hän syöksyi nopeasti miestä kohti, ennen kuin heittäytyi maahan toiselle kyljelleen ja kampitti miehen. Tein oman siirtoni ja hyppäsin korkealle ilmaan ja kaivoin pakistani kunain, jonka heitin miehen selkään Chikanen siirtyessä hieman etäämmälle.

Buh!

Kun kunai osui miehen selkään, mies katosi valkoisessa savupilvessä ja hänen tilalleen ilmestyi puunpalanen.

"Kawarimi?" kysyin itseltäni ja pälyilin varovaisena ympärilleni valmistautuen uuteen hyökkäykseen.

"Iiiiiiik!" Chikane huusi ja lennähti viereeni hieroen vasemmalla kädellään oikeaa olkapäätään, johon oli ilmestynyt vertavuotava haava.

"Ole kunnossa. Vihollinen pääsi yllättämään ja löi minua lapiolla olkapäähän", kunoichi totesi hiljaisena samalla, kun nousi jaloilleen. Hänen vaatteensa olivat yltäpäältä lian peitossa ja hänen toppiinsa oli liimautunut maasta muutama märkä lehti.

Chikane ei kuitenkaan tuntunut piittaavan ulkonäöstään, vaan loi nopeasti ympärilleen useita liekkipalloja, jotka kerääntyivät hänen yläpuolelleen muodostaen yhdessä ison liekkipallon. Seuraavaksi hän teki tiikerin käsimerkin, vaikka irvistikin kivusta ja vähän ajan kuluttua ympärillemme levisi polttavaa ilmaa, joka poltti useita puita ja pensaita tehden aukion entistä suuremmaksi, jonka seurauksena mies perääntyi lähestyen takanaan olevaa lähintä puuta, josta nousi tummaa savua.

Tein nopeasti uuden siirtoni ja kaivoin taskustani esiin kunain, jonka kanssa aloin taistella miestä vastaan. Pärjäsin hänelle kohtalaisen hyvin, vaikka hän olikin minua pari senttiä pidempi. Torjuin miehen kunain iskuja omallani. Hän löi veitsellään, minä iskin oman kunaini hänen kunaitaan vasten, minä yritin iskeä häntä omalla kunaillani, mutta hän onnistui torjumaan sen. Kumarruin nopeasti alas ja yritin taklata hänet, mutta hän yritti potkaista minua, jonka seurauksena minun oli pakko perääntyä.

"Väistä, Itachi! Futton, Komu No Jutsu!" Chikane huusi ja vapautti suustaan syövyttävää sumua. Väisin sumun viime hetkellä, sillä se alkoi polttaa miehen vaaleaa ihoa punaiseksi ja sulattaa sitä hieman. Heitin nopeasti kunain kohti miestä. Aseeni osui miehen olkapäähän, jonka seurauksena miehen suusta pääsi huuto, joka muistutti etäisesti raivostuneen härän karjaisua tai sitä, kuin joku oltaisiin kuristettu hengiltä.

Chikanen halusta sumu laimeni ja hän syöksyi nopeasti miestä kohti ja kumartui alas iskien vasemman kyynärpäänsä miehen palleaan.

"Guah! Mokoma akka!" mies tuhahti samalla, kun hänen suutaan tippui veripisaroita, ennen kuin hän potkaisi kunoichin kauemmas itsestään.

"Oletko kunnossa?" kysyin lähelleni kaatuneelta Chikanelta, joka nousi jaloileen hengittäen raskaasti.

"Kyllä. Hän potkaisi minua kylkeen, mutta olen kunnossa muuten", Chikane kertoi.

"Hyvä. Minä hyökkään ensin, sitten sinä voit tehtä oman siirtosi, mutta tarvitsemme ensin pienen hämäyksen", kuiskasin pienen, hiljattaein kehittelemäni suunnitelman naisen korvaan samalla, kun tuin häntä hieman.

"Hoidan asian. Suiton, Kirigakure No Jutsu!" Chikane sanoi tehtyään tarvittavat käsimerkit, ennen kuin puhalsi suustaan paksun sumuverhon.

Kun olin varma, että Chikane pärjäisi itsekseen, irrotin otteeni hänestä ja aloin tehdä nopeasti käsimerkkejä.

"Katon Goukakyuu No Jutsu!" puhalsin suustani jättimäisen liekkipallon kohti miestä, jonka seurauksena mies perääntyi hieman, mutta sumun takia hänellä oli selvästi vaikeuksia päättää, mihin suuntaan menisi.

Chikane käytti tilaisuuden hyväkseen ja hyppäsi korkealle ilmaan ja vähän ajan kuluttua hänen ympärilleen ilmestyi useita liekipalloja, jotka hän ampui miestä kohti.

Miehen väistellessä liekipalloja Chikane hyppäsi hänen taakseen ja iski yhden liekipallon miehen selkään.

"Gruuuaaaa!" mies karjui samalla, kun hänen ihonsa alkoi kuivua ja vähän ajan kuluttua hänen ihonsa oli muuttunut mustaksi ja kun mies oli kaatunut maahan, sumutekniikka haihtui.

Vilkaisin maassa makaavaa, savuavaa miestä, ennen kuin poimin käärön aukealla olevasta kuopasta.

"Täytynee raportoida johtajalle tehtävän onnistu....mi....ses....ta", Chikane sanoi, ennen kuin pyörtyi.

"Chikane!" huusin ja juoksin naisen luokse kumartuen alemmas samalla, kun käänsin hänet selälleen syliini ja kokeilin hänen otsaansa toisella kädelläni.

"Sinulla on kuumetta. Täytyy löytää lähin Akatsukin lepäämispaikka. Toivottavasti Kisamekin saapuu sinne, jotta voimme jatkaa matkaa yhdessä, kunhan olet toipunut", kuiskasin hiljaa huomattuani naisen otsan olevan tulikuuma, minkä jälkeen sujautin käärön kaapuni taskuun ja nostin naisen syliini, ennen kuin lähdin kohti lähintä Akatsukin lepäämispaikkaa, jotta voisin suojata naisen keuhkokuumeelta tai joltain pahemmalta, jolla saattaisi olla kohtalokkaat seuraukset.