Sasuke räpytti silmiään ihmeissään, hän näki silmissään tutun katon, ei merkkiäkään hautausmaasta. Kurtistaen kulmiaan hän kääntyi katsomaan vierelleen, ja näki siinä vaalean pörröpään. Kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen.
   ”Se oli vain unta…” hän huokaisi syvään ja kietoi kätensä Naruton ympärille hellästi. Miten hän olikaan helpottunut. Se tuska oli ollut niin todellisen tuntuista. Naruto avasi silmiään ja katsoi vieressään itkevää Sasukea.
   ”Sasuke..?” Naruto kohotti kulmiaan ja näytti huolestuneelta.
   ”Mikä on?” hän jatkoi ja pyyhki kyyneleet pois toisen poskilta. Sasuke hymyili hieman ja hautasi kasvonsa Naruton paitaan. Naruto hämmentyneenä silitteli toisen tummia hiuksia ja koetti rauhoittaa tätä edes hieman.
    ”Näin vain unta…” Sasuke kuiskasi hiljaa ja halasi tiukasti Narutoa, haluamatta päästää irti. Naruto hymyili ja painoi suukon Sasuken otsalle, mikä sinänsä oli outoa, sillä yleensä Sasuke teki niin Narutolle, eikä päinvastoin.

   ”Kuule…” Sasuke päästi sitten irti ja nousi istumaan sängylle ja yllätti Naruton nappaamalla tämän syliinsä istumaan.
   ”No..?” Naruto katsoi toista hieman kysyvästi.
   ”Mitäs jos kertoisimme muille… meistä…” Sasuke katsoi Narutoa varsin vakava ilme kasvoillaan. Hetken Sasuke jo luuli, että Naruto oli suuttunut, sillä hänen kasvonsa olivat melkein mahdotonta tulkita. Mutta ei, Naruto hymyili jonkin ajan päästä hieman.
   ”Kyllä se minulle käy…” Ehkä pienen varovaisuuden saattoi huomata hänen äänestään, mutta hän oli kuitenkin siihen valmis. Oli aika vihdoin muidenkin tietää totuus. Naruto ei malttanut odottaa sitä, kun Sasuken fanitytöt saavat kuulla että heidän rakas Sasuke onkin… no, homo. Naruto naurahti ajatukselle.
   ”Mitä nyt?” Sasuke kysyi hämmentyneenä.
   ”Mitähän fanisi tekevät kun saavat tietää..” Naruto virnisti pienesti, vaikka pieni pelko vaivasi häntä. Entä jos tosiaan kyläläiset haluaisivat tappaa hänet Sasuken saastuttamisen takia? Sasuke hymyili hänelle ja silitti tämän poskea.
   ”En välitä siitä… Välitän vain ja ainoastaan sinusta.” hän kuiskasi Naruton korvaan ja painoi suukkoja tämän kaulalle saaden Naruton värähtelemään ja hihittämään hiljaa.
  
      ”Mennäänkö kävelylle..?” Sasuke ehdotti sitten jonkin ajan päästä, kun he istuivat keittiön pöydän ääressä viimeistelemässä aamiaistaan.
   ”Mennään!” Naruto innostui, ehkä siitä oli liian pitkä aika kun hän viimeksi oli käynyt ulkona kunnolla. Yllättäen kipu yllätti saaden hänet älähtämään hiljaa. Sasuke katsoi huolissaan toista poikaa.
   ”Oletko kunnossa?” hän kysyi ja asteli Naruton vierelle. Naruto nyökkäsi ja hymyili hieman.
   ”Kyllä tämä tästä…” hän sanoi ja nousi seisomaan, tullen yllätetyksi Sasuken halauksella.
   ”Oletko varma että jaksat lähteä..?” Sasuke kysyi mumisten, pitäen tiukasti Narutosta kiinni. Naruto hymähti hiljaa ja nyökkäsi.
   ”Mennään nyt jo…” hän hymyili ja asteli ovelle vetäen toisen perässään.
      
      Ihmiset kääntyivät katsomaan pitkään kahta poikaa, jotka kävelivät käsi kädessä puistossa. Jotkut kohauttivat harteitaan, jotkut nyrpistivät neniään, jotkut hymyilivät. Jokaisella oli oma reaktionsa. Eniten ihmetystä kuitenkin taisi aiheuttaa se, että toinen heistä oli Naruto, jota niin kauan oli vihattu. Ja kaiken lisäksi hänen seurassaan oli Uchiha. Mitä ihmettä oli oikein tapahtunut kun nämä kaksi vastakohtaa kävelivät käsi kädessä ja katsoivat toisiaan kuin rakastavaiset? Huhu tietenkin oli kiertänyt Konohaa jo jonkin aikaa, mutta ei kukaan sitä kunnolla todesta ottanut. Paitsi nyt.

      Sasuke ja Naruto istuivat puiston penkille ja keskustelivat jotain omiaan ja välillä heidän huulensa kohtasivat toisensa. He eivät välittäneet enää yhtään, mitä muut ajattelisivat. Maailma pyöri vain heidän kahden ympärillä. Kunnes eräs pinkkihiuksinen tyttö ilmestyi heidän vierelleen silmät pyöreinä.
   ”Sa-Sasuke?” hänen suunsa unohtui auki ihmetyksestä. Pojat käänsivät katseensa Sakuraan ja Sasuke kohotti kulmiaan.
   ”Mitä?” hänen äänessään oli sitä kylmyyttä, mitä hän käytti muuten, paitsi Naruton kanssa keskustellessaan.
   ”Si-sinä ja… ja Naruto… olette…” Sakura aloitti takellellen, mutta joutui keskeyttämään kuullessaan Sasuken äänen.
   ”Yhdessä, kyllä.” Sasuke tuhahti ja kietoi käsiään Naruton vyötärön ympärille. Sakura katsoi heitä hämmentyneenä, ensin kateellisena, mutta hetken katsottuaan, pieni fanityttö syttyi hänen aivojen sopukassaan; olihan Narutokin todella hyvän näköinen nykyään, ja Sasuken komeudesta ei tarvinnut edes mainita.
   ”Oih, onnea teille sitten!” hän hihkaisi ja hyppelehti posket punaisina kertomaan uutisia ystävilleen.
   ”Minusta vähän tuntuu, ettei tämä karkota fanejasi yhtään…” Naruto hymähti ja käpertyi Sasuken kainaloon.
   ”Ehkä ei…” Sasuke mumisi ja painoi suukon toisen hiuksille.

      Ilta tuli ja pojat istuivat talonsa katolla katsomassa auringonlaskua. Naruto näytti Sasuken silmissä niin kauniilta ihastellessaan kuin lapsi horisontin taakse katoavaa aurinkoa. Sasuke vei kättään Naruton kädelle ja tarttui siihen hellästi.
   ”Me selviämme kyllä… Aivan kuten aurinko. Se katoaa yöksi, mutta palaa aina aamulla takaisin. Niin mekin teemme, vaikka mikä meidät kaataisi, nousemme aina pystyyn…” Sasuke saneli varsin vakavalla äänellä saaden Naruton katsomaan häntä silmiin.
   ”Rakastan sinua, ja selviän sinun takiasi..” Naruto vastasi hänelle ja painoi suudelman tummahiuksisen pojan huulille.

      Sinä yönä taivas oli kaunis.

------------------------

Päätinkin, että sittenkin tulee kaksi osaa vielä. Tämän piti olla toiseksi viimeinen, mutten saanut sisällettyä tähän sitä mitä halusin, joten ainakin kaksi osaa vielä saatte kestää. xD Tämä osa on vähän.. outo.