------ 4. 12. ------
* Itsumo, itsumo, boku ga kimi o mitite...ageru kara...anshin shite... - Aina, aina, sinua varjelen...älä huoli *
------
      Edellisenä iltana Sasuke ja Naruko olivat puhuneet paljon kaikesta. Illan vaihduttua yöksi oli Naruko kerennyt jo nukahtaa Sasuken syliin, ja poika oli saanut taas aistia tytön hiusten ihanan tuoksun. Hän oli kantanut tytön tämän omaan huoneeseen riisuen sitten ketulta farkut, ja peitellyt tämän tytön omaan sänkyynsä. Sitten hän oli vielä hetkejsi jäänyt valvomaan toisen unta.
   "Itsumo, itsumo, boku ga kimi o mitete...ageru kara...anshin shite...”, Sasuke oli lausui sanat kultakutrin korvaan silitellen tytön hiuksia.

      Kultahiuksinen tyttö nousi ylös vuoteestaan. 'Miten minä tänne jouduin? Nukahdin varmaan Sasuken syliin ja hän kantoi minut...' kettu punastui syvästi ajatellessaan, että nukahti Sasuken syliin. Se oli varmasti joka tytön unelma, josta kultakutri ei olisi ikinä uskonut edes haaveilevansa, saati sitten kokea. Jotenkin  blondi sai siitä inspiraation maalaukseen, joten hän laittoi lökärit jalkaansa, ja kaivoi värinsä esille.

      Reunoilla mustaa, siitä ruskeaan, josta keltaiseen, mistä oranssin kautta lämpimään punaiseen. Tyttö oli maalannut mielikuvansa siitä tunteesta, joka hänellä oli ollut Sasuken sylissä. Kuvan punainen keskikohta kuvasi lämpöä, Sasuken syliä, oranssi vilttiä heidän ympärillä, keltainen muuria kaikelta pahalta, ruskea ikeitä sanoja ja tekoa, jotka Naruko sai osakseen, ja viimmeisenä musta kuvaamassa sitä tyhjyyttä, jossa tyttö voisi olla ilman poikaa, ja tämän tukea. Maalauksessa korppi pystyi suojelemaan kettuaan kaikelta pahalta, jota tyttö saattoi kohdata.
   "Noin, valmista."

      Seinän toisella puolella mustahiuksinen Uchiha kirjoitti kultakutrille tekstiä, josta tyttö maalaisi taulun. Poika kirjoitti näkemästään unesta, jossa pieni tyttö ja pieni poika leikkivät vehreällä niityllä pienessä solassa. Niityn laidalla on pieni järvi, jonne lapset juoksevat leikkiäkseen vedessä. Tyttö loiskuttaa vettä pojan päälle tämän tehdessä samoin tytölle.

       Koputus pojan oveen rikkoo tämän kirjoituksen, jonka hän oli melkei saanut valmiiksi. Ovi avautui, ja sisään astui sinisilmäinen tyttö.
    "Huomenta. Minulla olisi sinulle näytettävää", kultakutri sanoi avaten kädessään olleen paperikäärön, ja näyttäen hetki sitten maalaamaansa kuvaa.
   "Tässä. Tein tämän siihen näyttötyöhön."
   "Hieno. Mullakin on sulle jotain sitä työtä koskien. Kirjotin tän sulle maalattavaks", Sasuke sanoi kääntäen kannettavansa näytön Narukoon päin. Kettu istui pojan viereen tämän sängylle, ja otti pojalta kannettavan itselleen alkaen lukea korpin kirjoittamaa tekstiä. Luettuaan kirjoituksen, Naruko hymyili pojalle, ja antoi hänelle koneen takaisin.
   "Meen maalaan", kettu sanoi  sulkien oven perässään.

      Vehreä niitty pienessä solassa. Kaksi lasta, tyttö ja poika, leikkimässä pienen lammen rannassa. Tytöllä ruskeat hiukset, ja sinikukkainen kesämekko. Pojalla pellavaiset, lyhyet hiukset, ja valkoinen t-paita sekä ruskeat polvishortsit. Poika roiskuttaa vettä nauravan tytön päälle. Naruko oli onnistunut maalaamaan Sasuke kirjoituksen ytimen.

       Keltaine sitoo lämmön sisälleen päästämättä ruskeaa ja syvää mustaa sisäänsä oranssin varjellessa punaista rakkauden pesää. Värit sopivat toisiinsa, ja saavat asettelunsa myötä maalauksen näyttämään jonkinlaiselta pesältä....

      "Nee, Saskee, mennän kaupunkiin syömään, ei jaksa tehä mitään ite", tyttö kinusi vieressään istuvalta pojalta, joka oli juuri tallentamassa kirjoittamaansa tekstiä.
   "Selvä, selvä... Minne mennään?" korppi kysyi sulkiessaan läppärinsä kannen, ja nousi seisomaan. Uchiha auttoi ketun ylös lähtien sen jälkeen huoneestaan kultakutrin seuratessa esimerkkiä. Naruko sammutti huoneen valot ja sulki oven perässään.
   "Jonnekkin vaan. Päätä sää, mä käyn vaihtaan vaatteet", tyttö sanoi häipyessään huoneeseensa. 'Minne mennä? Jonnekkin ostarilla.' poika alkoi kerrata mielessään keskustan ostoskeskuksen ravintoloita ja edes vähän ruokapaikkaa muistuttavia paikkoja. Samalla Sasuke mietti mistä Naruko pitäisi.

      Huoneen ovi avautui, ja sen takaa paljastui harmaaseen neuletakkiin, ja valkoisiin farkkuihin pukeutunut kaunotar. Löysästi kiinni olevan neuletakin alta pilkotti keltainen pusero tuoden väriä asukokonaisuuteen. Pitkät hiuksesa tyttö oli kieputtanut nutturalle, jota koristi keltavalkoinen rusetti.
   "Sinäpä kauniiksi laittauduit. Mennäänkö?" oven toisella puolella odottanut poika kysyi hymyillen.
   "Kiitos, kiitos. Mennään vaan", kultakutri vastaten alkaen laskeutua portaita alakertaan. Mustiin, hieman kulahtaneisiin farkkuihin ja tumman siniseen, valkoiata kirjoitusta koristavaan pitkähihaiseen sonnustautunut Uchiha seurasi Narukoa portaita alas. Siellä hän näki tytön pukevan takkiaan ja mustia nahkakorkokenkäsaappaitaan, joissa oli noin viiden sentin korko. Sasuke otti oman takkinsa henkarilta, ja laittoi sen ylleen.
   "Hups!" Naruko huudahti liukastuessaan korkokengillään. Sasuke huomasi tilanteen, ja esti tyttöä kaatumasta napaten tämän syliinsä.
   "Kiitos", kettu kiitti korpin auttaessa tytön jälleen tasapainoon. Korkojensa kera kultakutri oli lähen pojan pituinen, ja jos korkoihin olisi lisätty vielä kymmenisen senttiä olisi Naruko ollut Sasukea pidempi. Bussipysäkille saavuttuaan nuoret alkoivat taas valittamaan lumettomuutta. Ei kestänyt kauaa, ja bussi jo tulikin mukanaan paljon matkustajia. Heidän huonoksi onnekseen bussissa ei ollut vapaita istumapaikkoja, mutta eipä se paljoa haitannutkaan.

      Sasuke johdatti ketun ostarilla sijaitsevaan pikaruokapaikkaan, kun ei muutakaan keksinyt. He löysivät vapaan pöydän mennen sen ääreen istumaan, ja tilasivat syömisensä. Korppi otti juustohampurilaisen, ja kultakutri kanasalaatin. Tilaukset tulivat nopeasti, ja nuoret alkoivat syödä. Siinä syödessään he alkoivat keskustella joululahjoista. Naruko kertoi hankkivansa kaikille kavereilleen jonkinlaisen lahjan, joko itsetehdyn tai ostetun. Korppi tunnusti, ettei ollut viime jouluina paljoa joululahjoja osstelleensa. Hän oli usein käynyt katsomassa Itachia, ja vienyt tälle kortin tai jotain muuta pientä. Poika oli myös käynyt viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille.

      "No, mitä sä haluut joululahjaks?" Uchiha kysyi sinisilmältä.
   "Mitä, minäkö? En minä mitään tarvite. Minulla on jo kaikki tarpeelline", tyttö sanoi. Korppi nosti toista kulmaansa kysymyksen merkiksi.
   "No siis kavereita, koti ja sinut. Mitä muuta tarvitsisin?"
   "Eikö ole mitään, mitä vielä haluaisit? Joku kirja, lisää maaleja, pensseleitä... Ihan mitä vain sinulle", poika vastasi. Naruko mietti hetken vastaten sitten:"Mennään tämän jälkeen kiertelemään kauppoja, niin voin katsoa, löydänkö mitään kivaa. Käykö?" Poika nyökkäsi hyväksymisen merkiksi.

      Nuorten syötyä Sasuke maksoi laskun, ja he lähtivät kiertelemään ostoskeskuksen kauppoja. He kävelivät monien vaatekauppujen ohi tytön niistä mitään löytämättä. Hetken pääästä kettu pysähtyi kimono-liikkeen eteen.
  "Mennään tuonne", hän sanoi astuen sisään liikkeeseen. Korpille ei oikein jäänyt muuta vaihtiehtoa, kuin seurata tyttöä.