------ 5. 12 ------

------
      Naruko heräsi puhelimensa sointiin. Tyttö kömpi ylös peittonsa alta vastaamaan puhelimeensa. 'Mitä ihmeen asiaa Inolla on tähän aikaan ja vielä viikonloppuna?' tyttö mietti nähtyään ystävänsä nimen puhelimensa näytössä.
   "Huomenta Ino. Saisinkos tietää, mikä on niin tärkeää, että soitat mulle näin aikaseen?"
   "Aikaseen? Naru-chan, kello on kohta kaksi toista!"
   "Niin, se aikaiseen viikonloppuisin."
   "Ehkä sinusta, mutta minulle nyt on aamu. Kerrotko jo asiasi?"
   "Selvä, selvä...  Tuletko tänään kahvilaan? Hinata, Neji, Gaara, Ten Ten ja minä tulemme."
   "Juu tulen minä. Monelta?"
   "Kahdelta. Nähdään!"
   "Juu, nähdään!"

      "Olet näemmä viimmeinkin herännyt?" kuului ääni koputuksen seurauksena Narukon huoneen oven takaa. Ovi aukesi ja poika astui sisään tytön huoneeseen.
   "Nukuit aika pitkään. Jos olet nopea, niin tuolla alhaalla on vielä puuroa jäljellä. Se on lämmintä vain hetken."
   "Selvä, tuun syömään ja käyn sit suihkussa", tyttö sanoi nousten ylös sängystään. Hän otti tuolin selkänojalta kevyen villatakin kietaisten sen ympärilleen, ja käveli Sasuken ohi alakertaan. Poika sulki oven kävellen tytön perään.
      Sasuke istui pöytään tyttöä vastapätä, ja katseli tätä hetken. Kultakutri näytti hieman uupuneelta, ehkä vähän surulliselta.
   "Hei, onko jokin vialla?" korppi kysyi katsoen toista syvälle taivaan sinisiin silmiin. 'Kumpa vain voisin hukkua hänen ihaniin silmiin.' poika ajatteli.
   "Ei, miten niin?" tyttö vastasi ihmetellen.
   "Vaikutat jotenkin surulliselta. En tiedä, ehkä vain kuvittelin. Anteeksi, että vaivasin", nuorukainen sanoi hymyillen väkinäisesti.
   "Oikeastaan, mene tänään Inon ja muiden kanssa kahville, ja mietin, miten kerron heille, että asun nykyään täällä. Siis jos vain möläytän sen ulos niin he alkavat ihmetellä, ja kysellä, onko meidän välillä jotain suurempaakin. Enkä ole vielä ihan varma itsekkän, niin mitä voin vastate heille", sinisilmä sanoi katsoen puuroonsa hieman punastuen.
   "Älä siitä huoli. Sanot vain, mitä haluat. Ja älä sitten minun mielipiteestä välitä, onko selvä. Minulle on ihan sama kerrotko, vai etkö. Kyllä he ymmärtävät", Uchiha sanoi puristaen tytön pöydällä ollutta kättä hennosti.
    "Kiitos Saske."

      Viileä vesi valui ketun paksujen hiusten läpi viilentäen tämän ihoa. Viileä vesi virkisti vähän väsynyttä tyttöä. Sinisilmä otti shamppoota käsiisä, ja vaahdotti hiuksensa huuhdellen ne huolellisesti. Naruko istui vielä hetkeksi lattialle ja vain nautti veden virtauksesta selkäänsä pitkin. Lopulta hän nousi, sammutti hanan, otti pyyhkeen naulakosta, ja alkoi kuivata itseään. Tyttö kuivasi ensin hiuksiaan, sitten vartalonsa kietoen sen jälkeen pyyhkeen vartalonss ympärille. Kultakutri asteli huoneeseensa pukeutumaan.

      "Mä meen nyt. Heippa" Sinisilma huikkasi Uchihalle lähtiessään kotoa.
   "Oota. Koska tuut jotiin?" poika kysäisi katsoen sohvalta oven suuntaan.
   "En oo ihan varma. Ennen kymmentä nyt ainakin. Varmaan 5-7 välissä. Mutta heippa!" Naruko vastasi astuen ulko-ovesta ulos vetäen sen kiinnin perässään.

      Harmaaseen takkiin ja mustiin, nahkavartisiin korkokenkiin blondi asteli työpaikallensa, muttei töihin, vaan kavereitaan tapaamaan. Hän käveli ystäviensä vakiopöydän luo, jossa näkikin jo kaikkien kaverinsa istumassa ja juttelemassa.
   "Hei Naru-chan! Mitä kuuluu?" Ino kysyi aurinkoisesti hymyillen poikaystäväsä kainalosta.
   "Mitäs tässä, ihan hyvää. Ulosotto tuli, pölläs asunnon, ja nyt asun Sasukella", Tyttö sanoi suoraan ottaen takkinsa yltään, ja ripusti sen naulakkoon. Sitten kettu istui pöytään Hinatan viereen ja loihti kasvoilleen ihmettelevän ilmeen.
   "No mikäs teitä nyt noin ihmetyttää?"
   "Että mikäkö? Si-sinä asut Sasuken luona? Oikeasti? Ethän nyt vain pilaile?" ja muita sen suuntaisia kysymyksiä kuului ympäri pyöreää pöytää.
   "Siis mitä? Kerros nyt ihan alusta, mitä tapahtui", punahiuksinen poika kysyi. Naruko veti henkeä, ja aloitti kertomuksensa:"No siis, sovimme Sasuken kanssa, että tiistaiaamuna tavataan kahdeksan aikoihin koulun kirjastossa. Sitten me keksittiin aihe siihen työhön. Minä tietysti fiksuna olin unohtanut maalit kotiin, joten me lähettiin niitä sitten hakemaan. Ei sit enää jaksettu lähtee mihkään, joten jäätiin mun entiseen kotiin tekeen sitä työtä. Oltiin siinä mitä nyt se parisen tuntia, enneku se ukko sieltä jostain virastosta tuli ja höpisi jotain väärennetyistä omistuspapereista. Ja sit Sasuke ehdotti mulle, et mää tulisin niille asuun. Ei mulla siinä paljoo vaihtoehtoja ollutkaan, ja nyt minä sitten asun siellä."

      "No onks sulla ja Sasukella jotain meneillä, vai?" mustaan neuleeseen ja tummiin farkkuihin sonnustautunut Ino kysyi oudohko virne kasvoillaan.
   "Ei ole, usko nyt jo!" Naruko melkein huusi. Tytöt olivat väitelleet asiasta jo hetken. ja se alkoi käydä muiden hermoille.
   "Ino, lopeta jo. Jos Naruko sanoo, ettei hänen ja Sasuken välillä ole mitään,meidän olisi parasta uskoa ja antaa asian olla. Naruko kyllä kertoo, sitten kun on valmis",vaaleaan huppariin ja ruskehin farkkuihin pukeutunut Gaara sanoi.
    "Kai se sitten on pakko."

      "Hei, käykö et ens viikol kaikki tuo työparinsa mukanaan?" luonnon valkoiseen villapaitaan ja mustaan reidet peittävään hameeseen sonnustautunut Hinata kysäisi. Kaikki nyökkäsivät myöntymisen merkiksi.
   "Hitsi, Gaara, meidän pitää mennä, että ehditään", Ino totesi.
   "Mihin kerkeette?" valkoisiin farkkuihin ja tumman punaiseen huppariin pukeutunut Ten Ten jälleen Nejin käsipuolesta.
   "Gaara tulee meille syömään kaheksalta, ja kello on nyt puol kaheksan, joten meiän pitäs alkaa mennä", sinisilminen Ino sanoi.
   "Mitä? Onks kello jo puol kasi? Hitto, munki pitää mennä, lupasin Sasukelle et oon viimeistään kymmeneltä kotona, ja mun pitäs keretä käydä viä kaupassaki. Multa puuttuu pari maalia", Naruko sanoi hätääntyneenä, ja nousi pöydästä ottaen takkinsa.
   "Heippa!"

      Naruko avasi kotinsa oven astuen sisään. Hän riisui ulkovaatteensa ja kenkänsä lähtien sitten etsimään korppiaan. Tyttö tallusti olohuoneeseen vilkaisten sohvalle. Kettu naurahti näystä, jonka avautui hänen silmiensä edessä. Sasuke oli nukahtanut sohvalle läppäri sylissään. Poika oli hyvin suloinen näky nukkuessaan. Kasvoista kuvastui rauhallisuus silmien liikedellessä kiinni painuneiden luomien alla. Sinisilmä nosti kannettavan pois korpin sylistä. Kultakutri istahti sohvalle Uchihan viereen painaen päänsä lopulta pojan rintaa vasten. Lopulta tyttö kömpi makaamaan Sasuken ylle. 'Vain hetki, ja sitten herätän Sasuken ja menen nukkumaan.' Naruko ajatteli painaen päänsä jälleen korpin rintaan.