Parikymmentätuhattamiljoonaa metriä kauempana Sasukesta...
Ino päästi pojista irti ja huusi heti täyttä kurkkua : ''Senkin idiootit!!! Vaikka pidänkin Sasukesta, sitä ei tarvitse kailottaa hänelle suoraan päin naamaa!! Tajuatteko kuinka noloa tämä oli minulle??!!''
''Älä huuda, Ino!! Korvat särkyvät... Äh, kuinka rasittavaa... Itsehän sinä hänen syliin hypit!'' Shikamaru oikoi paitaansa ja jäi nojaamaan viereiseen puuhun.
''Minua ei kiinnosta mitä minä tein!!'' Ino risti kätensä suuttuneena.
''Eipä tietenkään. Olet niin tyypillinen tyttö!''
''Tarkoitatko, että olen 'rasittava'??!! HÄ?!!'' Ino siirsi kätensä lanteilleen mulkoillen tällä hetkellä hyvin tyhmää Shikamarua. Chouji oli piilottanut sipsit laukkuunsa raahaamisen ajaksi ja napsi nytten ''salaa'' jo kuudettakymmentä sipsiä. Todellakin... Shikamaru oli (ainakin hänen mielestään) Konohan viksuin ninja, mutta tyttöjen kanssa (varsinkin Inon) hän valahti tyhmäksi kuin valas Tiibetin ylängöllä tai kuin laiskiainen erossa omasta lepopuustaan. No laiskiaiseksi häntä tietysti voisi kuvailla. Shikamarun ''ei-ole-tyttöystävä-vaan-hyvä-kaveri-jonka-kanssa-vietän-vapaa-aikani'' yleensä sanoikin häntä sillä nimellä. Chouji tarkoitti tietenkin Temaria.
''Minä en sanonut mitään. Minusta Saucegay on ihan OK.'' Chuoji tajusi liian myöhään puhuvansa Inolle, eikä sanaleikittelevänsä muiden nimillä Kiban kanssa. Inon kasvoista voisi kauempaa katsottaessa sanoa, että hän on käräyttänyt naamansa auringon keskipisteessä. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin ja alkoivat vapista.
''Oi joi... Mitä se läski tupsauttikaan roskaruuan täytteisestä suustaan...?'' Ino hymyili pelottavasti, mutta Choujilla oli toiset ajatukset kuin säikähtää blondia.
''HAA--'' Chuoji oli aloittamassa läksytyksen, kun tuttu ääni huudahti parin merin päästä : ''Älä yllytä sitä! Naiset voivat todella olla vaikeita, mutta tällaisissa tilanteissa on parempi pitää suunsa kiinni!''
Kolme silmäparia kääntyi katsomaan paikalle ilmestynyttä valkoista isoa koiraa ja sen kyydissä ratsastavaa poikaa. Poika oli Kiba Inuzuka.
-----
''Kuinka rasittavaa...''
''Hehheh... Vai naiset vaikeita? Ette te löytäisi edes itsellenne sukkia ilman meidän apua!!'' Ino naurahti jo vähemmän vihaisena.Se oli totta, harmi vain.
-Viikko sitten Kiban oli käytävä ostamassa uudet sukat, sillä vanhat olivat kaikki jo kuluneet rikki. Hänen äidillään oli kiire, joten hänen piti pärjätä yksin. Paikalle sattui Ino. Kiba ihmetteli kauan, mitä Ino teki miesten sukkaosastolla: ''Ostatko jollekulle lahjaa kenties?''
Akamaru oli nukkunut hänen takkinsa sisässä tähän asti, mutta päätti kömpiä esille, sillä tiesi, että voisi saada Inolta pari silitystä. Samalla Akamaru pudisti päätään huvittuneena. Eikö hänen omistajansa osannut edes sukkia... Jessus...
''En suinkaan. Itselleni suunnittelin. Sinä?'' Ino näytti huvittuneen. Kiba hämmästyi.
''Itselleni tietysti.''
''Tarvitsetko apua?''
''Naiselta? Tuskin! Miksi tarvitsisin?''
''Hmph... No, pienenä vinkkinä... Voisit löytää sopivammat tuolta noin, miesten osastolta.'' Ino hymyii nolostuneelle Kiballe. Akamaru haukahti nolona ja Kiba punastui ; ''M-minä vain leikin,että heh... no.... Kiitos, Ino....''-
Että hänen pitikin muistuttaa siitä... Naiset ovat todellakin vaikeita JA rasittavia...
''Mitä te muuten teette täällä pusikossa?'' nyt oli hyvä aika vaihtaa puheenaihetta.
''Tsunade antoi meille tehtäväksi pysyä pois tieltä, joten tulimme tänne. Entä sinä?'' Chouji vastasi ja jatkoi mussuttamistaan.
''Minun kuulemma pitäisi tuoda täällä asuvalle henkilölle tärkeä viesti ja sen jälkeen tarkistaa viisi kertaa, ettei yksikään metsään tulleista lähde ennen kello kuutta. Njäh, luulenpa vain, että Tsunade-rouva tahtoi minutkin vain pois tieltä. Onhan turistipäivän avajaiset iso askel Konohalle ja Hiekkakylälle, mutten voi kuvitella miten me se muka pilattais?'' Kiba näytti loukatulta kun vain ajattelikin asiaa.
''Öm, kaverit? Minusta tuntuu, että hän aloittaa kohta flashbackin...'' Choji katsahti hämmästyneenä Shikamarua. Tämä kuullessaan Shikamaru ja Ino säntäsivät Akamarun selästä laskeutuneen Kiban luo ravistelemaan tämän hereille.
''Mitä? Palaako jossain?!'' Ino huokaisi Kiban tähyillessä ympärilleen säikähtäneenä.
''Kuinka rasittavaa... Kuka muuten olikaan se henkilö, jolle sinun piti välittää viesti?'' Shikamaru risti kätensä ja haukotteli.
''En ole varma... Tsunade sanoi vain, että kyseinen herra asuu sinisessä, korkeassa talossa, jossa on kiviset ulkoportaat ja punainen katto.'' Kiba hieroi niskaansa.
''Haa!! Niinkuin tuo tuolla!'' Ino kiljaisi ja osoitti puitten lomasta näkyvään siniseksi maalattuun, suunnilleen kolmekerroksiseen taloon.
''Se se onkin!!'' Kiba innostui ja lähti juoksemaan taloa kohti Akamaru rinnallaan ja Team 10 perässään.
Talo näytti ainakin tuhat vuotta vanhalta, mutta silti täysin ehjältä ja jotenkin uudelta. Ikkunalaudat olivat valkoiset, katto kirkkaanpunainen, seinät taivaansiniset ja portaat kiviset ja harmaat. Kiba ei jäännyt epäröimään ulos, vaan hyppeli portaat ylös ja koputti reippaasti oveen.
 Sisältä kuului murahdus ja Kiba tulkitsi sen kysymykseksi : '' Minä tuon viestiä rouva Tsunadelta! Saanko tulla sisään?''
Sisältä kuului toinen murahdus, mutta vähän vaimeampi. Ino ja Shikamarukin olivat astelleet portaat ylös ja huomasivat jotain vähemmän kivaa kuistin lattialaudoissa.
''Kiba?'' Ino kuiskasi ja osoitti kuistilla olevia veren tahrimia lattialautoja ja yksinäistä ja veristä vasaraa. Verivana jatkui kuistilta kellariin, jonka ovi oli auki. Oven edessä makasi sivuttain musta silinterihattu, kultainen nilkkarengas sekä musta käsilaukku. ''Onkohan tämä hyvä idea?''
Kiba kohautti olkapäitään ja avasi oven. Selkä oveen päin istui punaisessa keinutuolissa kookas hahmo lukemassa sanomalehteä. Lähestyessään hitaasti vaitonaista hahmoa Kiba erotti suuren mustan nenän ja sen päällä pienet ja pyöreät rillit.
''Anteeksi kovasti, että häiritsen lukuanne, mutta kerkeäisittekö lukaisemaan yhden viestin?'' Kiba kysyi niin kohteliaasti kuin vain pystyi. Tumma hahmo kääntyi katsomaan hänen kotiinsa saapuneita lapsosia, jotka valittettavasti varsin pelästyivät nähdessään kuka hän oli. Siinähän istui punaisessa keinutuolissa vanha kunnon Mörkö, jonka nokalla oli pienet ja pyöreät rillit ja käsissä Keskisuomalainen - sanomalehti.
''Voinko auttaa?'' Mörkö kysyi hyvin kohteliaasti ranskalaisella aksentillaan. Kohteliaisuus ei riittänyt, sillä nuoret ninjat lähtivät kiljuen ja huutaen karkuun. Kiba oli sentään muistanut pudottaa kirjeen lattialle lähtiessään.
''Voi voi... Miten minä tuohon yletyn? Kohta alkaa Muumit enkä millään jaksaisi nousta ylös.'' Mörkö voivotteli itsekseen. Samalla keittiöstä asteli olohuoneeseen nuori Kazekage, jota odoteltiin parhaillaan Hiekkakylässä. Hän nosti kirjeen maasta.