''He taisivat todella pelästyä sinua, vaikka kirje olikin tarkoitettu minulle...'' Gaara mutisi. Hän oli Mörön luona hakemassa todisteita julkkisten kuolemasta ja Hokage-rouva hyvin tiesi siitä. Muumi-perhe nimittäin oli mystisesti kadonnut. Mitään jälkiä ei vaan löytynyt.
''Kiitos, että sain tutki taloasi ja pahoitteluni aiheuttamastani häiriöstä.'' Gaara heilautti kättään, mutta oli jo sulkemassa ulko-ovea tympääntyneenä. Hän kerkesi kuitenkin kuulla Mörön kuiskaavan hänen jälkeensä:
 '' Se on parempaa, Se on Valio Plus...''
Harmi tosiaan, ettei hän löytänyt mitään. Hän oli ollut aivan varma, että Mörkö oli murhannut Muumi-perheen. Ennen tällaisessa tilanteessa hän olisi menettänyt hermonsa, pirstonut koko talon säpäleiksi, murskannut Mörön viimeistä jääpalaa myöten ja hymyillyt aikaan saadulle ''Verisateelle''. Mutta ei enää. Niin ei saisi tapahtua.
 Hän oli nytten Kazekage ja hyvin tärkeässä roolissa Tuulimaan osuudessa Turistipäivään. Hän oli jo tietysti kaksi tuntia myöhässä, mutta ei se paljoa haitannut. Sitä paitsi nyt hän saisi aikaa tutkia vanhaa ja jo melkein unohdettua tunnetta sisällään ; pelkoa. Pelon seassa oli myös hieman jännitystä. Miksi juuri hänen pitäisi pitää Turistipäivän tervetulopuhe? Hokage olisi ollut paljon parempi siinä.
 Gaara huokaisi pikaisesti ja avasi kirjekuoren ja luki nopeasti Hokage-rouvan sanat:

 Kazekage hyvä, tiedän, että Muumi-perheen murha kiinnostaisi sinua kovasti, mutta haluaisin, että se olet sinä,
joka pitää tervetulopuheen. Se saattaa tietysti jännittää. Jopa minua jännitti, kun ensimmäisen kerran pidin
puhetta niin isolle väelle. Toivoisin kuitenkin sinun saapuvan ennen kello kolmea, jos suinkin mahdollista.
Lähetin Kiban ja Akamarun tuomaan tämän viestin, sillä en voinut pahoittaa pojan mieltä sanomalla
hänelle, että häipyisi hevon kuuseen eikä palaisi ennen kello kuutta. En voinut, kun Akamaru katsoi niin syyttävästi...
Pyysin ANBUa auttamaan turvallisuusjärjestelyissä. En olekaan kerinnyt kertoa siitä sinulle vielä. Toivottavasti
sinulla ei ole mitään sitä vastaan...
Lähetin myös muut chuuninit ja geninit sinne pusikkoon täksi aikaa. En vain voi luottaa heihin. En varsinkaan
ystävääsi Naruto Uzumakiin. Hän olikin viimeinen joka suostuisi lähtemään, mutta kuin ihmeen kaupalla
sain hänet silti ajettua pois Konohasta.
Joten... Toivon, että näemme kello kolmelta Ramen-kojun edessä.
Terveisin. Tsunade (Viides Hokage)

Vai että jo tunnin päästä? Ei tässä vielä mikään kiire ole, mutta paras joutua, Gaara tuumiskeli ja vilkaisi vahingossa kuistin lankkuja. Huomatessaan verivanan ja vasaran, sekä silinterihatun, hän huokaisi syvään ja läimäisi kätensä kasvoilleen.
Paras antaa olla... Gaara oli kuin ei olisi huomannut yhtään mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja jatkoi matkaa kohti metsän reunaa.
Vähän matkaa tallusteltuaan Gaara kuuli laskemisen ääntä.
''...234,235,236! Jatka samaa rataa, Lee! Nuoruuden voimasi ei kestä ikuisuutta!!''
Gaara ei muistanut varmaksi huutajan nimeä, mutta tunnisti silti hänet Rock Leen senseiksi.
 Toivottavasti en kadu tätä,Gaara ajatteli ja käveli pari metriä lähemmäksi ääntä nähdäkseen vihreään kokopukuun sonnustautuneet Maito Gain ja Rock Leen. Gai hyppi ja juoksi paikallaan innoissaan ja Lee punnersi ilmeisesti jo 261 kertaa. Parin metrin päässä puun juurella istui teelehdillä ennustava Tenten ja hänen vieressään ilmeisesti ennustettava : Neji.
Tämä ei todellakaan ole hyvä idea, Gaara huusi mielessään ja oli jo kääntymässä lähteäkseen, kun Rock Lee hyppäsi hänen eteensä intoa puhkuen.
''Gaara!! Mahtavaa, että sinäkin olet täällä!!!'' hän huusi. Todellakin mahtavaa... Joko Lee oli tullut (taas kerran) nopeammaksi tai Gaaran refleksit olivat kuoliossa, sillä yhdessä silmänräpäyksessä Lee oli jo hänen kaulassaan rutistamassa häntä hengiltä.
''Kai sinäkin tulet harjoittelemaan? Sinunkaan nuoruuden voimasi ei kestä ikuisuutta!'' Lee innoitsi ja päästi hämmentyneestä Gaarasta irti. Oliko hän Leelle jonkinlainen uusi bestis?
''En ehdi. Anteeksi, mutta minun on kiirehdittävä Konohaan tunnin sisällä.'' Gaara sopersi.
''Aivan! Sinä pidätkin tervetulopuheen! Se tulee olemaan fantastinen! Pidän peukkuja!'' Lee iski silmää ja nosti peukkunsa Gaaran nenän eteen. Jos se kerran tulee menemään fantastisesti, niin miksi pitää peukkuja hänen puolestaan. Eikä tuo ''hyvä-tyyppi-poseeraus'' auttanut asiaa yhtään.
''K-kiitos... Minun onkin jo mentävä. Näkemiin!'' Gaara heilautti nopeasti kättään ja jätti meidät nuoruuden voiman armoille.
-----
''Tämän päivän treenaminen on ohi. Mutta suosittelen metsässä pysymistä ilta kuuteen asti, sillä jos Tsunade-rouva löytää teidät Turistipäivän aikana Konohasta, voi minun käydä köpelösti...'' Gai säteili energiaa ja vilkutti paikalta pakenevalle Nejille. '' Mitä sinä aiot tehdä, Tenten?''
Tenten käänsi katseensa teelehdistä ja kohautti pienesti olkapäitään.
''Taidan etsiä Hinatan jostain.'' Tenten kuitenkin tajusi vastata nopeasti, sillä hetken päästä hän olisi saattanut joutua jäämään Leen ja Gain kanssa treenaamaan taas... Hän keräsi tavaransa laukkuunsa ja vilkutti vihreä pukuisille tiimitovereilleen ennen kuin lähti kiireellä kohti läheistä kukkaniittyä.
''Entä sinä, Lee?'' Lee katsoi kysyvästi senseitään. ''Jäätkö sinä kanssani vielä harjoittelemaan?''
Lee pudisti päätään surullisena : ''Anteeksi, Sensei, mutta lupasin Narutolle harjoittelevani hänen kanssaan tänään.''
Gai apeni hieman, mutta sanoi kuitenkin pirteänä, että lupauksista on aina pidettävä kiinni ja lähti kohti Konohaa.
 Nytten, Lee ajatteli, mistä löytää keltahiuksinen treenikaverini? Hän ei tuntenut Narutoa kovin hyvin, mutta sen vähän hän ystävästään tiesi, että luultavimmin tämä oli jossain varjoisassa paikassa syömässä ramenia. Koska tämä oli metsä, varjoisia paikkoja ei todellakaan olisi vaikea löytää ja sehän se ongelma vasta olikin; liian paljon varjoisia paikkoja, mistä etsiä.
 Lee tiesi, että paikallaan seisoskelu ei hyödyttäisi etsintöjä, joten hän lähti juoksemaan syvemmälle metsään. Hetken kuluttua hän ohitti korkean sinisen talon, muttei vaivautunut tutkimaan sitä. Ei se olisi kannattanutkaan,sillä parin kymmenen metrin päässä talosta hän törmäsi mustahiuksiseen mieheen. Hetken Lee luuli sen olevan Sasuke, mutta joutui hämmästyksekseen toteamaan, ettei hänellä ollut minkään valtakunnan aavistusta kuka tämä mies oli.
''Olen pahoillani, herra...'' Lee auttoi hämmästyneen miehen seisaalleen. Mies oli häntä jonkin verran pidempi ja hänellä oli päällään hieman pukua muistuttavat vaatteet , jotka olivat väriltään ruskeat. Kaulassaan hänellä oli rusetti ja päässään... Mikä IHME hänellä oli päässään?! Se näytti ihan punaiselta hiekkasangolta.
''Sanokaa vain Tohtori, niin kuin kaikki muutkin'', Tohtoriksi nimetty sanoi ja pyörähti heti ympäri pari kertaa tähyillessään metsään. ''No niin, sanopa hauskannäköinen pikku ystäväiseni'', hän kääntyi ympäri ja hymyili samalla, kun hiekkasanko keikkui uhkaavasti hänen päässään. Ehkä se suunnitteli pakoa.. ''Oletko nähnyt soittorasiaa ?''
Kysymys sai Leen hämmästymään. Hän oli jo ollut niin varma, että tuo tyyppi kysyisi missä hänen hiekkasankonsa oli ja kertoisi hienosta linnasta minkä hän oli rakentanut - hiekasta.
''En ole ainakaan huomannut. Ja minun nimeni on Rock Lee.'' Lee valisti. Tohtori nyökkäsi nopeasti, mutta oli selvästi jättänyt hänen nimensä huomiotta. '' Jos saan kysyä, niin mikä ihmeen hiekkasanko tuo sinun päässäsi on?''
Tohtori näytti loukkaantuvan ja katsoi Leetä kuin vähä-älyistä. Hän otti sangon pois päästään ja heilutti sitä Leen nenän edessä.
''Tämä tässä on fetsi. Fetsit ovat cooleja!'' samalla hän näytti saaneensa innokuutensa takaisin.
''Seeeeelvä.... Mistä soittorasiasta oikein puhuit?''
''No tietenkin soittorasiasta! Siinä on sellainen vieteri-nappi ja sitä väännetään ja sitten kun sen avaa, se alkaa soittamaan musiikkia.''
Lee pyöräytti silmiään. Tietysti hän tiesi mikä soittorasia on...
''Tarkoitin, että onko se jotenkin erityinen?''
''Tietysti! Kaikki maailmassa ovat erityisiä! Jokainen pienen pieni atomi on erityinen. Ihmisessä on miljoonia atomeita, mikä tekee ihmisistä miljoona kertaa erityisiä! Mutta tämä soittorasia omaa melodian, joka voi joko aiheuttaa valtavaa päänsärkyä tai olla vain mukavaa kuultavaa. Se riippuu ihmisestä.'' Tohtori keinui kantapäillään tuijottaen Leetä arvioivasti.
''En ihan tajunnut, mutta soittelen jos satun löytämään sen. Näkemiin!'' Lee karkasi paikalta.
''Näkemiin, Rock Lee!'' Ai, se kummajainen olikin kuullut hänen nimensä... Lee kerkesi juosta taas parikymmentä metriä ennen kuin kompastui johonkin. Lee nousi istumaan ja katsoi mihin oli kompastunut. Se mihin olikin kehen.
''Varoisit vähän minne juoksentelet Puskakulmakarva-tebayo!'' Narutohan se tietysti oli. Raukka parka oli ollut nokosilla maassa, kun ilkeä Lee-kaveri oli potkaissut hänet hereille. Naruto haukotteli ja jäi tuijottamaan Leetä.
''Tota... Eiks me voitais treenata vaikka huomenna? Jooko? Mua väsyttää ihan hirveesti! Dattebayo!'' Naruto pyöritteli peukaloitaan ja loi anovia katseita Leehen. Lee näytti tylsistyvän heti, mutta hänen kiinnostuksensa nousi, kun hän huomasi punaisen soittorasian Naruton vierestä.
''Mistä sinä tuon sait?'' Lee kurtisti miettiväisenä liian isoja kulmakarvojaan.
''Ai tämän? Löysin sen tuosta metrin päästä. Nostin sen, mutta en jaksanut kantaa sitä tämän pidempään. Sitten aukaisin sen ja nukahdin-tebayoooooooh!!!'' Naruto haukotteli ja hymyili sitten leveästi kädet niskansa takana.''Hei, mutta mennäänkö ottamaan torkut tuonne parin metrin päähän? Huomasin juuri, että tässä on hyvin epämukavan tuntuinen kanto...''
Leetä ei erityisemmin kiinnostanut torkkujen ottaminen, mutta seurasi kuitenkin Narutoa kauniille kukkaniitylle.
''N-Naruto-kun?'' parin metrin päässä heistä istui kukkien keskellä Tenten ja Hinata.