Viikkoja kului, eikä Naruton tila ollut parantunut, muttei myöskään huonontunut. Joka päivä oikeastaan tuli kohtauksia, mutta nekin hellittivät hyvin nopeasti. Koko kylä suurin piirtein tiesi Sasuken ja Naruton suhteesta, eikä sentään kukaan ollut valittanut, ei ainakaan heidän kuullen. Entisistä Sasuke-faneista oli nyt tullut SasuNaru-faneja. Eli he eivät kauhean kauas voineet ilman tyttöjen kimppuun hyökkäämistä mennä.
    
Naruto istuskeli sohvalla lukemassa jonkinlaista lehteä Sasuken ollessa suihkussa. Ei Naruto kauhean tarkasti lehteä lukenut, hänen ajatuksensa olivat muualla. Oikeastaan ne olivat Sasukessa. Hän oli vähän huolissaan tummatukkaisesta poikaystävästään. Hän näytti olevan stressaantunut, tai ainakin hyvin levoton. Ehkä se johtui Naruton kohtauksista, mutta silti.
   ”Sinä huolehdit aina liikaa…” Naruto huokaisi hiljaa itsekseen, kun yllättäen hän tunsi kipua. Mutta tällä kertaa jokin oli pielessä, tämä ei tuntunut siltä kivulta, miltä se yleensä tuntui. Tämä oli huomattavasti kivuliaampi ja se valtasi hänen koko kehonsa, eikä vain yhtä kohtaa. Hän pudotti lehden käsistään ja parkaisi tuntiessaan polttelevan aallon. Hän kierähti sohvalta lattialle ja käpertyi sikiöasentoon epätoivoisesti.
   ”Sasuke…” hän kuiskasi hiljaa kunnes menetti tajuntansa.

      Sasuke kiskoi housujaan jalkoihinsa takaisin ja oli täysin ajatuksissaan, kun kuuli parkaisun olohuoneesta. Hän säntäsi huoneesta toiseen, nähden Naruton lattialla.
   ”Naruto!” poika huudahti ja polvistui vaaleahiuksisen pojan vierelle ja yritti saada tämän hereille.
   ”Helvetti.” Sasuke puuskaisi nostaessaan Naruton käsivarsilleen ja lähti talosta, kengät unohdettuina eteiseen. Ei hän välittänyt vaikka kivet saisivat hänen jalkansa täysin verille, hänen oli päästävä sairaalaan ja nopeasti.
      
Ohikulkijat kääntyivät ihmeissään katsomaan ohi pinkovaa poikaa, joka kantoi mukanaan Narutoa. Uteliaita ihmiset olivat, ja pian kaikkialla juoruttiin ja kyseltiin asiasta.
Vihdoin Sasuke saavutti sairaalan ovet ja ryntäsi sisälle.

Tunti oli kulunut siitä, kun Sasuke oli saapunut sairaalaan. Nyt hän istui odotushuoneessa kiskoen hiuksiaan tuskissaan. Kukaan ei ollut kertonut hänelle, missä tilassa Naruto oli, eikä kukaan tullut huoneesta ulos. Hän taisteli kyyneleitä vastaan urhoollisesti, ja yritti ajatella jotain muuta. Ihan mitä vain. Mutta kaikki mitä hän ajatteli, toi mieleen Naruton. Aivan kaikki.
   ’Sinä selviät kyllä. Aivan varmasti.’ hän ajatteli sitten sulkien silmänsä ja peitti ne kämmenillään. Muistikuvia, niitä alkoi pyöriä hänen mielessään, eikä hän jaksanut estää.

   ”Miksi mikään ei ole koskaan helppoa..?” Naruto huokaisi syvään ja käpertyi Sasuken käsivarsien suojiin. Sasuke hymähti hiljaa.
   ”Jos kaikki olisi helppoa, niin elämä olisi varsin tylsää, eikö?” hän hymyili pienesti katsoessaan suuria, sinisiä silmiä. Naruto hymyili sitten myös.
   ”Ehkä niin… Mutta olisi se ihan kiva jos edes yhden kerran ei olisi niin vaikeaa…” hän mumisi ja sulki silmänsä, pian nukahtaen. Sasuke hymyili edelleen ja silitti toisen vaaleita hiuksia hellästi.
   ”Me selviämme kaikesta… yhdessä…” hän kuiskasi ja sulki omatkin silmänsä.

      ”Anteeksi..?” Sasuke nosti äkkiä katseensa ylös nuorehkoon naiseen, joka oli ilmestynyt odotushuoneeseen.
   ”Mikä on hänen tilansa..?” Sasuke kysyi hiljaa kuin peläten vastausta. Nainen pudisti pienesti päätään.
   ”Pahoin pelkään, että hän ei tule selviämään päivää kauemmin.” hän vastasi murskaten Sasuken maailman noilla sanoillaan. Nainen ohjasi hänet sisälle huoneeseen, missä Naruto makasi sängyllä näyttäen aivan kuin enkeliltä. Vaaleat hiukset hohtivat auringon valon tullessa ikkunan läpi, ja pojan iho oli kalpea ja virheetön. Siniset silmät olivat sulkeutuneet saaden pitkät ripset näkymään paremmin. Sasuke oli sanaton. Hän halusi huutaa, hän halusi itkeä. Mutta hän vain seisoi siinä oven vieressä tuijottaen näkyä.
    
Lopulta hän kuitenkin otti varovaisia askeleita kohti sänkyä, ja istui sitten sängyn reunalle. Oli kyynelten vuoro tulla. Ne täyttivät hänen silmänsä, eikä Sasuke nähnyt mitään niiden läpi.
   ”Miksi näin pitää tapahtua?” hän kysyi lähes äänettä ja silitti rakkaansa poskea.
   ”Miksi minulta riistetään kaikki mitä rakastan?”

-------------------------

Noin, hyvät ihmiset, tämän jälkeen tulee enää yksi osa. Ja sitten mie voin rauhassa painua jonnekin. ^^;