Miksi Naruto-kun oli täällä?! Ei Hinata ollut tiennyt, että Narutokin tykkää kukista.
''Hei Hinata!Eihän teitä haittaa, jos otamme pienet päiväunet täällä?'' Naruto hymyili iloisesti.
''Ei t-tietenkään!'' Hinatakin hymyili ujosti. Tenten nyökkäsi rohkaisevasti. Naruto katsoi hämmentyneenä, kun Hinata nousi, käveli hänen luokseen ja ojensi hänelle kukista tehdyn seppeleen.
''Öh, kiitos, Hinata! Tästä tulee lempihattuni!'' Naruto nauroi ja laittoi sen päähänsä. Hinata punastui ja hymyili iloisena. Tenten oli jo lähellä huomauttaa Narutolle, että kukkaseppele ei tarkemmin sanottuna ollut hattu, mutta silloin paikalle tallusteli sininen lakki päässään ankka. Se ankka oli melkein heidän kokoisensa ja piti päällään (hatun lisäksi) mustakeltaista takkia. Ankka näytti väsyneeltä, kun se vaappui Naruton luo. Sitten se alkoi kaakattamaan koko keuhkojensa voimalla ja heilutteli nyrkkiään Naruton naaman edessä. Tentenistä se oli kovin suloista ja jopa Hinata alkoi hihittämään savun noustessa ankan päästä ja hatun noustessa aina ilmaan savun mukana. Naruton arvioiva katse taisi ärsyttää ankkaa, sillä pian se lähti jahtaamaan oranssipukuista ninjaa takaa. Tenten ratkesi raikuvaan nauruun, Hinata näytti pelokkaalta ja Lee kannusti Naruto juoksemaan kovempaa.
''AAPUUUAAA!! Tehkää jotain!!!'' Naruto huusi kiivettyään niityn reunalla sijaitsevaan puuhun. Sinne ankka ei selvästikään osannut kiivetä, mutta kurkotteli ja hyppi kovasti kohti Naruton laukkua, joka roikkui oksassa. Naruto oli juuri laittanut sen siihen. Varmaan vain ankan kiusaksi. Naruto nauroi voitonriemuisesti, kun ankka lähti naama punoittaen kohti metsän toista reunaa. Tenten ja Hinata vilkaisivat toisiaan pahaa ennustaen. Lee hyppi riemuissaan.
''Jee! Hyvä Naruto!! Sinä näytit sille hanhelle!!'' Lee hurrasi ja taputti käsiään. Ilo ei kestänyt kauaa, sillä sitten niityn laidasta asteli se sama ankka ritsa toisessa kädessä ja ... Vihaisen näköinen lintu toisessa kädessä. Naruto katsoi ankkaa epäilevästi silmät kapeina viivoina. Kun ankka oli päässyt puun juurelle, se laittoi linnun ritsaan ja ampui sillä Narutoa suoraan päin näköä. Naruto meinasi tippua puusta, mutta jäikin roikkumaan puun oksaan ylösalaisin. Hän hieroi naamaansa ja irvisteli ankalle, joka kaakatti takaisin.
Minä hetkenä hyvänsä, Tenten ajatteli ja juuri sillä hetkellä Naruton jalat lipesivät oksalta ja hän tippui pää edellä puun juurelle. Hinata henkäisi ja juosi Naruton luo.
''Niinkuin tuo imbesilli saisi itseään satutettua'', kuului huvittunut ääni Tentenin ja Leen takaa. Ankka säihkähti, kun ihmisiä tuli sen mielestä liikaa ja vaappui pois.
 Lee ja Tenten kääntyivät ympäri ja näkivät edessään Suigetsu Hozukin. Henkilö oli heille vain hämärästi tuttu. He tunsivat Suigetsun vain Sasuken kaverina, joka harvoin puhui häntä nuoremmilleen. Myös Hinata oli huomannut pojan tulon.
 Hinata ja Naruto kävelivät toisten luokse.
 ''Ai. Moi, Suigetsu. Milloin sä tulit?'' Naruto hieroi niskaansa. Hinata huokaisi hiljaa.
 ''Ihan äskettäin. Ajattelin poiketa, kun kuulin melua.'' Suigetsu vastasi.
''Juu, se taisin olla minä suurimmaksi osaksi-tebayo'', Naruto naurahti.
''Ei ollut vaikeata päätellä...'' Suigetsu virnisti ja terävä kulmahammas tuli esiin.
''HEI!! Oli siinä se ankkakin!! Dattebayo!!'' Naruto risti kätensä mukamas suuttuneena.
''Joo, miten vaan. No, oli enemmän tai vähemmän hauska tavata ja moikka!'' Suigetsu kääntyi kantapäillään, mutta huomasi silti Naruton näyttävän hänelle kieltä. ''Kieles on punainen!''
Naruto hätkähti ja pyysi Hinataa antamaan hänelle peilin.
Kuka tietää, ehkä Naruto sai vielä sen päivän aikana selville, että hänen kielensä pitikin olla punainen.
-----
Suigetsu haukotteli pitkään kävellessään tylsistyneenä kohti metsän reunaa. Ei hän sieltä karata aikonut, mutta keskellä metsää näytti olevan liian paljon outoja lapsia.
 Puita tuli aina vain enemmän näköpiiriin eikä metsälle näyttänyt olevan loppua. Mitä jos metsä todella olikin loputon? Njäh... Niin varmaan... Onneksi metsässä oli puiden lisäksi myös ruohoa, kiviä ja pari pientä kuralammikkoa. Vaikka Suigetsun tekikin mieli mennä uimaan, niin kuralammikkoihin hän ei kuitenkaan hyppisi.
 ''Oi! Vesihyypiö!!'' Suigetsu tunsi tuon äänen, vaikka ei tahtonutkaan. Hän käänsi päätään hieman ja huomasi Karinin.
''Mitä sinä tahdot?'' Suigetsu kysyi painottaen sanaa sinä.
''No en mitään sinusta'', Karin sanoi päästyään kolmen metrin päähän Suigetsusta, joka pärskähti huvittuneena. Karin huokaisi :
''Oletko nähnyt Sasuke-kunia?''
Suigetsu mietti hetken. Hän itse asiassa oli nähnyt Sasuken, mutta se oli aamulla. Sitä paitsi, miksi hän sen Karinille kertoisi? Jos hän oli nähnyt Sasuken aamulla, niin ei se kuitenkaan Karinia hyödyttäisi ja jos jotenkin hyödyttäisi, niin parasta pitää koko juttu omana tietona.
''Eeeenn....'' Suigetsu venytti sanaa pudistaen päätään hitaasti. Karin näytti kyllästyneeltä Suigetsuun. Jos neiti saisi itse päättää, miten tuolle pojalle kävisi, niin sitä tuskin kukaan tahtoo kuulla...
 ''Oikeasti, idiootti. Milloin ja missä?''
''Hmph... Eksä vai luota muhun?'' Suigetsu tympääntyi.
''Että luottaisin suhun?! Anna nyt tulla! Missä Sasuke on?!'' Karin alkoi selvästi polttaa päreensä.
''Mä sanoin jo! Mä en tiedä!'' Suigetsusta tuntui, että olisi ollut parempi jäädä hengaamaan Naruton ja muiden skidien luo. Hän ei vaan jaksanut punapään ääntä.
''Että sä oot ihana!'' Karin puuskahti.
''Ai, kiitti.''
''Idiootti! Et ole! Se oli sarkasmia!!'' Karin huudahti.
''Hassua. Minä kun olen aina luullut, että sitä kutsutaan ironiaksi.'' Suigetsu virnisti ja Karin meni hämilleen. Voi itku, hän oli antanut Suigetsulle huomautuksen aihetta ja juuri tuosta asiasta poika ihan varmasti juoruaisi Sasukelle.
''N-niinhän minä sanoin, idiootti!!'' Turha yritys. Suigetsu oli jo saannut nauramisen aiheen.
''Joo joo. Niin ihan varmaan...'' Suigetsu naurahti.
''Senkin... Odota vain! Saat vielä tuta vihani ja silloin -'' Suigetsu purskahti raikuvaan nauruun, mikä jatkuisi varmaan vielä seuraavan kerran kun he tapaavat.
''Hiljaa!!'' Karin yritti, mutta Suigetsu nauroi aina vain kovempaa.
''Mitä täällä naureskellaan?''
Suigetsu lopetti nauramisen ja kääntyi Karinin kanssa katsomaan tulijaa. Tulija oli nykyinen ANBUlainen Hidan. Kaikkihan me tiedämme, miten Hidan tykkää puhua, eikös? Mutta ihan vain niitten varalta jotka eivät tiedä, niin karsimme lauseita hieman kivemmiksi...
''Eiks sun pitäs olla Konohas tai Hiekkakyläs vartijana tai jonain sellasena?'' Karin kurtisti kulmiaan.
''Joo kyl varmaan... Mutta tuli ihan -todella- snadi probleema, kun se Itachi jauho jotain -tärkeää- ja samalla se -hitsi- vie kerto niitä -jtn :D- paikkoja ja niin ees päin ja mä nukahin! Sitten aamulla tuli -vitsin- ongelma kun en mä -todellakaan- kuunnellu ja nyt mä en tiedä mihin -paikkaan- mun pitää täält nyt mennä!'' Hidan purki ongelmiaan kahdelle tuskin häntä kuuntelevalle tyypille, kun oudon ärsyttävän kuuloinen taustamusiikki ja tytön ääni sanoi :
''Kaukana jossain on pikkuinen mäki. Siellä asuu teletappi-väki.''
Samassa puiden takaa hyppäsi esiin neljä eriväristä pulleaa otusta, joilla oli jokaisella mahassaan television ruutu. Ensin huusi violetin värinen otus : '' Tiivi-Taavi!'' Sitten vihreä : '' Hipsu!'' Sitten keltainen : '' Laa Laa!'' Ja viimeisenä punainen : '' Pai!''
 Hidan, Suigetsu ja Karin tuijottivat nelikkoa suu auki. Kaikki neljä hyypiötä tallustelivat kolmikkoa kohti ja huusivat : '' IISO HALII!!!''
 Hidan irvisti kauhusta ja lähti juoksemaan kauemmas värikkäistä olennoista : '' Ihan -hirveesti- onnea teillekin!''