Hidan juoksi varmuuden vuoksi pitemmänkin aikaa. Yhtäkkiä hän huomasi maassa jotain punaista ja peruutti pari askelta. Hän tuijotti hiekkalelua ihmeissään ; miksi tuoda metsään lelu, millä leikitään hiekalla, jos metsässä ei ole hiekkaa?
 Hidan kyykistyi ottamaan sangon käteensä. Se näytti punaiselta hiekkasangolta, muttei luultavimmin ollut. ''Sangon'' pohjasta lähti musta naru.
''Mikä -ihme- tämä on olevinaan?'' Hidan mutisi itsekseen. Ainoa asia mikä siitä tuli mieleen oli ne sangot, millä leikittiin lapsina. Siis tiedättehän : kaksi sankoa, joita yhdisti naru ja niillä käveltiin. Ei kuulosta tutulta?
 Ehkä naru oli katkennut. Täällä metsässä kylläkin kävi harvoin lapsia. Saattoi johtua siitä, että viimeksi täällä käyneille kahdelle tytölle Hidan yritti opettaa Jashinin uskontoa. No, saipahan pitää metsän ihan omana.
 ''Hoi! Hidan? ''
 Tai no melkein omana. Hidan nosti päänsä mystisestä sanko-mikä-lie-esineestä ja tapasi Sasuken.
 ''Terve... Mitäs sä tääl teet?'' Hidan hämmästyi ja suunnitteli kertovansa Sasukelle missä hänen kaverinsa olisivat. Hän kyllä saisi nuorelta Uchihalta köniinsä, kun (tai jos) Sasuke selviäsi niistä halialieneista. PAITSI jos Hidan kerkeäisi ensin
~Kertoa Itachille
~Lähteä karkuun
~Antaa Sasukelle turpiin.
 Vikaa ei kannattaisi tehdä ensimmäisen takia...
 ''Mä olin just kysymäs sulta samaa.'' Sasuke risti kätensä puuskaan ja näytti hieman uteliaalta emo-lookkinsa alla.
 ''Öh... Kysy...'' Hidan väisteli Sasuken katsetta vaivautuneena. Hän ei varmasti aikoisi kertoa tuolle kakaralle, miksi hän oli täällä! Toisaalta Sasuke saattoi hyvinkin tietää, miten tästä ihmeen metsästä päästiin pois...
 Sasuke pyöräytti silmiään ärsyyntyneenä : ''MIKS sä oot tääl?''
 Hidan virnuili hetken.
''No ei kuulu -paljoakaan- sulle, penska!'' Sasuke hätkähti hieman huudahdusta, mutta tokeni pian ja näytti suutahtavan.
 ''Eihän sun asiat kuulu koskaan kellekään...''
 ''Hyvä kun joku huomaa'', Hidan oli jo kävelemässä Sasuken ohi, kun Sasuke huokaisi.
 '' Konoha on metsän itäpuolella...''
 Hidan nolostui : ''No sinnehän tässä -koko ajan- ollaan menossa''
 Sasuke hymyili omahyväisesti.
 '' Itä on tuolla.'' Sasuke sanoi ja osoitti aivan päinvastaiseen suuntaan Hidanin reitistä. Hidanin ilme apeni ; turha mahtailla tuon kanssa.
 ''No niin niin! - Hitsi- soikoon! Mähän meen vain kiertoreittiä! -Jessus-'' Hidan kuitenkin huudahti ja jatkoi matkaansa. Hän voisi kääntyä ympäri joko, kun Sasuke lähtee tai vähän matkan päässä, kun Sasuke ei näkisi.
 ''Eikös sul oo kiire? Et sä kerkee, jos-''
 ''Roger that!!'' Hidan heilautti nopeasti kättään ja nopeutti askeliaan, mutta Sasuke juoksi hänet kiinni. Eikö tuosta penskasta pääsisi koskaan eroon?!
  ''Mikä toi on?'' Sasuke kääntyi ympäri ja käveli takaperin Hidanin tahdissa. Hidan nosti kädessään vieläkin olevan sangon Sasuken nähtäville ja kohautti olkapäitään.
 ''Fetsi'', Sasuke hihkaisi iloisena. Hidan pysähtyi, mutta Sasuke jatkoi matkaa vielä pari metriä.
 ''Mitä -vitsiä- sä just sanoit?'' Hidan siristi silmiään ja katsoi sankoa hämillään.
 '' Se on fetsi. Eräänlainen hattu.''
 ''Sangolta se minusta näyttää...''
 ''Ei- Hmph! Kato vaik'', Sasuke otti fetsin Hidanin käsistä ja laittoi sen päähänsä. Hidan nauroi sille, vaikka Sasuke tuntikin itsensä hyvin komeaksi pitäessään sitä päässään.
 '' Ei - tuonela-!! Pidä hyvänäs!!'' Hidan räkätti ja kääntyi ympäri.
 '' Eikös sun pitäny mennä kiertotietä?'' Sasuke hämmästyi.
 '' No niin -hitsi- vie piti! Mut sä veit mun kallista aikaa! Bye!'' Ja samassa Hidan lähti juoksemaan Konohaa kohti. Sasuke jäi katsomaan Hidanin perään ''iha tosi''- ilmeellä.
 Käännyttyään ympäri hän kompastui johonkin. Tällä kertaa se oli myös johonkin, ei johonkuhun. Sasuke nousi istumaan pienen punaisen laatikon viereen. Hän kurotti laittamaan tippuneen fetsin takaisin päähänsä. Laatikko näytti soittorasialta.
-----
 ''Okei. Kello on yhdeksän. Kiitos avustanne. Toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä seuraavanakin vuonna. Heippa!'' Tsunade vilkutti Itachille ja lähti puhumaan Gaaran kanssa. Itachi vain nyökkäsi. Ei... Ei missään nimessä toista samanlaista vuotta!
 Kuolleita ei onneksi tullut, mutta yksi keltaihoinen poika mursi jalkansa rullalautaillessa, vanhus kaatui rollaattorilla ja noin viisi pikku lasta sai kaadettua osan myyntikojuista. Sen lisäksi ANBUlaisten piti juosta ohjaamassa turisteja ja kertoa heille tästä rakennuksesta ja tuosta rakennuksesta...
  Itachi oli hetkessä juossut kotia. Avatessaan oven hän hämmästyi, kun valot eivät olleet päällä. Talo oli kuitenkin puiden ympärömäinä ja kello kuudelta jo aika pimeä. Kyllä siellä kulkea näki, mutta pimeässä tihrustaminen heikensi näköä.
 ''Sasuke?'' Itachi sytytteli valoja kävellessään koputtamaan Sasuken huoneen oveen. Ei vastausta. Oliko hän kuitenkin jäännyt metsään, vaikka kotia piti tulla jo kuudeksi? Yleensä Sasuke ei myöhästynyt kotiintuloajoista...
 Itachi marssi keittiöön. Keittiö ja olkkari olivat periaatteessa samaa huonetta, mutta toisessa periaatteessa keskeltä kulki käytävä. Ovia olkkarin ja keittiön välissä ei kuitenkaan ollut. Keittiön pöydällä oli punainen soittorasia. Sasuke oli siis ainakin käynyt kotona, sillä soittorasia ei ollut siinä kun Itachi lähti. Itachi ei kylläkään muistanut heillä olevan punaista soittorasiaa... Itachi oli aukaisemassa soittorasian, kun -
 ''Uskallakin avata se pirun vempele...''
 Itachi käveli pari askelta ja löysi Sasuken sohvalta makaamasta.
 ''Kaikki hyvin?'' Hän kysyi. Sasuke nyökkäsi.
 ''Mutta uskallakin avata se rasia.''
 '' Tai muuten teet mitä?'' Itachi naurahti lempeästi. Sasuke mietti hetken.
 ''Tai muutan Naruton luo...''
 Itachi naurahti uudestaan ja veti Sasuken päällä olevan viltin tämän pään yli. Hän käveli keittiöön, kun Sasuke heitti häntä kohti tyynyn. Itachi sai tyynyn kiinni helposti.
 ''Hyvä hyvä, Niisan... Ja nyt sä voit heittää sen takaisin, koska mä en jaksa nousta...'' Sasuke huikkasi sohvalta. Itachi suunnitteli jo hautaavansa pikkuveljensä tyynyihin, kun hän heitti soittorasian roskiin.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Onks toi tarpeeks pitkä viiva? No jaa anyway... Koska hänkin sen teki, niin vaikka et minua kyllä tainnut muistuttaa, niin niin niin ööh....
KIITOKSIA LUKIJOILLE JA ERÄÄLLE HYVIN TÄRKEÄLLE JA KETTUMAISELLE NINJALLE (JOKA OLI AIKA OVELA KETTU, KUN KIRJOITTI MUT SIIHE XD), JOKA EI JAKSANUT MINUA MUISTUTTAA, MUTTA ON JAKSANUT MINUA JO 3 VUOTTA : MOKOTOSAN! <3 :3 :D