Kuuluisan etsivän, Itachin, hyvä ystävä, ehkä vähemmän kuuluisa salapoliisi Kisame silitteli Samehadaa. Samehada oli valtava miekka. Kisamella oli kidukset ja sininen ihonväri. Hänellä oli myös tummemman siniset hiukset, jotka sojottivat ylöspäin. Kisame oli puoliksi hai.
 Hänen vieressään istui apulaisetsivä Tobi, hauska veijari. Tobilla oli oranssi maski kasvojen suojana ja mustat, lyhyet hiukset. Maskissa oli oikealla puolella silmänreikä, mutta vasemmalla puolella ei ollut.
 "Kisame?" Tobi katsahti vieressään istuvaa Kisamea kysyvästi.
 "Niin, Tobi?" Kisame ei vastannut katseeseen.
 "Miksi menemme hotelliin? Eikö meidän pitäisi ratkoa mysteerisiä mysteereitä, jotka sisältävät vielä mysteerisempiä mysteereitä, hyvin mysteerisesti? Vai onko mystee-"
 "Lopeta! Kiitos... Juuri mysteerin takia me menemmekin hotelliin, josta en ole ennen kuullutkaan, mikä on aika myst- Äh! Rouva Miracle väittää nähneensä jonkun huoneessaan keskiyöllä. Meidän tehtävä on varmistaa, ettei sisään ole oikeasti murtautunut kukaan."
 "Mutta eikös se ole poliisien tehtävä?" Tobi hämmästeli.
 "Tämän paikkakunnan poliisit ovat hyvin kiireisiä... Olemme perillä!" Kisame selitti.
 Hotelli oli pari kerroksinen, eikä kovin vaikuttavan näköinen. Seinien maali halkeili ja ylimmän kerroksen ikkuna oli rikki.
 "Hän on saattanut mennä tuosta sisään. Oliko mitään viety?" Tobi tuijotti rikkoutunutta ikkunaa.
 "Mahdollista. Kaikki on kuulemma tallella, ainakin toistaiseksi..." Kisame sanoi.
 "Mmh? Toistaiseksi?" Tobi kysyi, mutta Kisame ei vastannut.
 Tobi ja Kisame kävelivät sisälle. Sisällä se ei näyttänyt yhtään paremmalta. Vain yksi lamppu paloi ja lattiat olivat aivan likaiset.
 " Oletteko te etsivä Kisame?" vanhepi rouva, luultavimmin rouva Miracle, kysyi.
 " Hänpä juuri. Näyttäisittekö meille huoneen, jossa näitte tämän tunkeilijan? Ai niin, ja tässä on apurini Tobi..." Kisame vastasi
 "Hei~!" Tobi heilutti iloisesti kättään ja rouva Miracle lähti portaisiin. Hän ei ole puhelias, Kisame mietti seuratessaan portaissa. Parin portaan päässä tästä rouva Miracle avasi huoneen 27 oven tärisevin käsin. Huoneessa näytti todella siistiltä. Kisame tutki huonetta pari minuuttia. Hän näytti hyvin epäuskoiselta.
 "Tämä on paha, paha juttu..." Kisame raapi päätään.
 "Mitä nyt?" rouva Miracle säikähti.
 "Tämä..." Kisame nielaisi. "... on epänormaalia..."
 "No, mitä se on?!" Tobi tiedusteli.
 "Hys! Aivot miettii..."
 Vähän ajan hiljaisuuden jälkeen Kisame puhui : " Täällä on ollut joku... Siis eihän tämä huone olisi näin siisti! Eihän teidän ikäinen vanhus jaksaisi tätä siivota!"
 Rouva Miracle näytti hyvin loukatulta, vaikka Tobi väittikin, että rouva oli todella kauniin ja nuoren näköinen.
 "Tämä on vakavaa... Meidän on kutsuttava apuun... Etsivä Uchiha Itachi!" Kisame julisti.
 "Aivan, pomo! Soitan hänelle heti!"  Tobi kaivoi taskustaan uuden Samsung Pikku Kakkosen (joka on ollut uusinta huutoa heti, kun Galaxy poistui markkinoilta) ja näppäili Itachin puhelinnumeron. Puhelu oli nopeasti ohi.
 "Hän sanoi olevansa lähistöllä ja tulevansa pian", Tobi ilmoitti.
 "Mainiota! Mennään aulaan odottamaan!" Kisame huudahti.
 "Öh... Kisame? Mitä tarkoitat aulalla?" Tobi ihmetteli.
 "Sitä sotkuista läävää alakerrassa tietenkin!"
 Rouva Miracle sanoi hoitavansa pari asiaa ja että koko hotelli olisi heidän käytössään tutkimuksia varten.
  "Miksi me edes tutkimme asiaa, jos mitään ei kerran viety?" Tobi ihmetteli.
 " Toistaiseksi. Etkö muista? Sanoin toistaiseksi. Huoneesta 27  ei ehkä viety mitään, mutta entä muu talo? Emme me tätä muuten tutkisikaan." Kisame selitti.
 "Mutta eikö rouva Miracleen olisi pitänyt huomata, jos jotain puuttuu? Ja mistä sinä olet niin varma, että jotain on viety?" Tobi jatkoi kyselyä.
 "Huoh... Kuules Tobi, sinä et vielä välttämättä ihan tajua... Kun olet yhtä vanha kuin rouva Miracle, joka onkin täysi fossiili, sinä et jaksa kävellä nopeampaa kuin viiden metrin tuntivauhtia ja nekin viisi metriä saattavat katkaista selkäsi. Ja luuletko, että se outo hiippari tuli vain katselemaan kun rouva Miracle nukkuu? Tuskinpa!" Kisame veti henkeä. " Joten Tobi, menkäämme kuulustelemaan hotellin asukkaita, jos täällä nyt sellaisia on..."
 "Mutta eikös meidän pitänyt mennä aulaan...?" Tobi mutisi hämillään.
 Kisame koputti ensimmäiseen oveen. Vastausta ei kuulunut. Hän koputti toisen kerran. Hiljaista.
 "Huhuu, kuurot!" Kisame huusi ja hakkasi ovea Samehadallaan. Oveen ei tullut kuin pieniä naarmuja. Tosin ovi olikin ainoa ovi, mikä ei ollut tehty puusta, vaan jonkinlaisesta metallista.
 "Öm, pomo?" Tobi sanoi.
 "Niin, Tobi?" Kisame lopetti oven hakkaamisen hengästyneenä.
 "Siellä tuskin on ketään, sillä sen oven takana on se hajonnut ikkuna." Tobi sopersi.
 Kisame oikaisi haikuvioisen takkinsa ja sanoi : "Tottakai... Tahdoin vain varmistaa..."
 He koputtivat seuraavaan oveen.
 "Sisään!" miehen ääni huusi.
 Kisame ja Tobi astuivat sisään. Huone oli vähän rähjäisä, mutta näytti kelpaavan työpöydän luona seisovalle tyypille, jonka kampaus uhmasi painovoimaa heittäytyessään koko pituudellaan vasemmallepäin.
 "Mysteeristä päivää, hyvä herra. Minä olen Tobi ja tämä kala tässä on Kisame. Olemme etsiviä. Yksityisetsiviä." Tobi sanoi hyvin coolina.
 "Jahas. Minä olen Hatake Kakashi. Käykää toki peremmälle." Painovoimahius vastasi. Kisame ja Tobi tutkivat huonetta.
 "Näitkö tai kuulitko mitään tavallisesta poikkeavaa yöllä?" Kisame kysyi.
 "Enpä tainnut. Jos aiotte kysyä mitä tein eilen illalla, niin luin Icha Icha-kirjaa, muistelin vanhoja ystäviäni ja menin nukkumaan." Kakashi vastasi.
 "Hmm..." Kisame mutisi jotain, mistä ei oikein saannut selvää.
 "Eikö tuo kuulosta sinustakin kovin teennäiseltä?" Tobi lausahti.
 "Ei suinkaan. Löysin juuri hänen mainitsemansa kirjan.... Jatketaan matkaa, Tobi." Kisame päätti. Tobi vilkaisi vielä Kakashia, joka kohotti toista kulmakarvaansa (ehkä kumpaakin, vaikea sanoa, sillä Kakashilla oli kanssa maski, joka peitti suun ja vasemman puolisen silmän).