Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Ole kiltti, äläkä syö minua! - Michiyo
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K7- - Kieli: Suomi - Osia: 4 - Pituus: 1848 sanaa, 12678 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2014-04-30 16:43:23 - Sarja kesken
Kansio: Muu - S-K13

Sijoittuu samaan maailmaan kuin aikaisemmin julkaisemani; Viimeinen joka tietää, Viimein selvitellen pudotusta maahan ja Kyuubi: Sisäänrakennettu Bestis.

Tässä osassa Kankuro luo salaliittoteorioita, Gaara on kokenut valaistuksen ja Temari vain yrittää säilyttää järkensä.

Tarinan osat

Arvostelu
2
Katsottu 1305 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Ole kiltti, äläkä syö minua!


Disclaimer: En omista Narutoa.


Toisena iltana heidän kolmen päivän paluureissusta kohti Sunaa, Kankuro vilkaisi Gaaran suuntaan nähdäkseen kiinnittikö tämä heihin mitään huomiota – ei vaikuttanut siltä, mutta se ei välttämättä tarkoittanut mitään, sillä vaikutti ettei hän kiinnittänyt heihin huomiota koskaan – ja päätti uhata kohtaloa. “Temari?” hän sanoi hiljaa. “Minua pelottaa.”

“Koska voisi sanoa että me olemme syynä invaasion epäonnistumiseen sillä epäonnistuimme Gaaran rauhoittamisessa tai pitämään hänet pois Konoha-ninjojen luota ja Orochimaru otti Kazekagemme paikan ja huijasi meidän tuhoamaan allianssimmeKonohan kanssa, joka selvästi omaa ninjoja jotka ovat riittävän kyvykkäitä ottamaan yksi yhteen Gaaran kanssa?” Temari arvasi. Se oli varsin järjellinen hypoteesi, ottaen huomioon että juuri kyseinen invaasio oli syynä siihen minkä takia Kazekagen lapset riensivät takaisin Sunaan keskenään.

Kankuro kohautti olkiaan. “Toki, kaikki tuo on aika pahaa, mutta tarkoitin eniten viimeistä osaa.”

Temari nyökkäsi viisaasti. “tiedän mitä tarkoitat. Se tyyppi vaikutti niin toivottamalta kun hän sai juuri ja juuri lyötyä sen keskinkertaisen koiran pieraisemalla oikealla hetkellä ja sitten kuukautta myöhemmin hän selviää Gaarasta? Siinä on aika kova muutos.”

“Tarkoitin oikeastaan sitä viimeistä kohtaa.” Kankuro korjasi.

“Luulin että tuo oli se viimeinen kohta,” Temari totesi kallistaen päätään sivulle hämmentyneenä.

Kankuro huokaisi kaikenkestävästi. “Täytyykö minun tavata tämä sinulle?”

“Se olisi mukavaa,” Temari totesi kuivasti. “Tai, tietenkin, voisit oikeasti yrittää sanoa jotain ymmärrettävääkin. Kumpikin käy minulle.”

“Mitä me yleensä pelkäämme?” Kankuro kysyi kärsivällisesti.

“Sinun tapaasi peittää kasvosi meikkiin ja pukeutua kissaksi?” Temari tiedusteli näyttäen viattomalta.

“Temari!” Kankuro kiljaisi, silmä nykien ärsytyksestä.

“Ai niin,” Temari ilmaisi kuin jälkiymmärryksen saattamana. “Se olikin vain minä.”

Gaara,” Kankuro sanoi tarpeettoman hitaasti.

“Gaara?” Temari toisti, hieman vähemmän hämmentyneenä kuin hetki sitten, mutta ei paljon. “Hän on yleensä äärimmäisen kauhistuttava, kyllä, mutta hän ei ole uhkaillut meitä edes epäsuorasti viimeiseen kahteen päivään. Hän jopa pyysi anteeksi!”

Kankuro nyökkäsi innostuneesti. “Juuri niin! Mitä siinä oikein on?”

Temari tuijotti veljeään kummastuneena. “Sinulla on ongelma siinä, että hän pyysi anteeksi sitä että on saanut meidät elämään kauhussa pikkuveljemme takia kaikkien näiden vuosien ajan?

“Kun en ymmärrä minkä takia, niin kyllä. Kyllä minulla on. Syyn ymmärtämisen ja epäonnistuminen siinä saa minut sekoamaan aika pahasti.” Kankuro ilmoitti.

“Kaipaisitko ennemmin että hän ei olisi pyytänyt anteeksi ja olisi jatkanut meidän terrorisoimistamme?” Temari kysyi retorisesti.

“En tietenkään!” Kankuro vastasi joka tapauksessa. “Mutta mikäli en ymmärrä minkä takia, niin en voi olla varma tarkoitti sitä vai ei, tai tarkoittaako se sitä että hän jatkaa kuten ennenkin taas huomenna. Hän ei ole se kaikista tasapainoisin yksilö mitä täällä on.”

“Siinä on jotain järkeä.” Temari myönsi. “Ei paljon, uskoisin, mutta jotain järkeä joka tapauksesa. Katsotaampas... hän taisteli sitä kirkkaanoranssia tyyppiä vastaan juuri ennen hänen suurta muutostaan. Luulen että hänen nimensä oli 'Naruto'.”

“Mitä tekemistä sillä on minkään kanssa? Gaara on taistellut muita vastaan aikaisemmin, eikä mitään mysteerisiä anteeksipyyntöjä ole ilmaantunut.“ Kankuro osoitti.

“Onko hän hävinnyt näille muille?” Temari kysyi.

“Ei,” Kankuro myönsi. “Mutta miksi muille häviäminen vakuuttaisi hänelle että hän on lähestynyt asioita väärältä kantilta? Minä olen hävinnyt ihan riittävästi taisteluista ja ne eivät ole koskaan opettaneet minulle mitään muuta kuin kohentaa taistelutaitojani. Tai olla koskematta viuhkojasi kysymättä lupaa.”

“Ja se on jotain mikä on äärettömän tärkeää jatkuvuutesi kannalta,” Temari informoi häntä kuivalla äänellä. “Ja mitä Gaaraan tulee.... en tiedä. En nähnyt koko taistelua. Se Naruto-tyyppi alkoi huutaa hänelle jotain siitä kuinka tämä ei antaisi hänen tappaa ystäviään ja jauhoi runollisesti muista välittämisen iloista.”

“Ja se sai hänet pyytämään anteeksi koska..?” Kankuro painosti, edelleen ohittaen asian ytimen. Mutta toisaalta, hänen isoin kanssakäymisensä Naruton kanssa oli ollut koittaa saada hänestä irti informaatiota ja poika oli kertonut hänelle ettei hän tiennyt mistä puhui mutta hän ei pitänyt hänestä.

“Kuka tietää?” Temari kohautti olkiaan. “Olen jo täysin tietoinen muista välittäminen arvosta ja tappamisen välttämisestä välittömästä ympäristöstä vailla omaatuntoa – ja niin olet oletettavasti sinäkin – joten en välttämättä edes ymmärtäisi sitä. Se ei tarkoita ettei se olisi hyödyllistä niille jotka eivät oikein haltsaa asiaa.”

“Tuo ei käy edelleenkään järkeen,” Kankuro vastasi ennen kuin jatkoi vastahakoisesti. “Mutta... samankaltainen tilanne tapahtui kun Naruto päihitti sen Hyuuga- neron.”

“Joten mitä? Toisen voittaminen vastaa ystävyyttä?” Temari oli skeptinen. Häviäminen ei ollut koskaan jättänyt hänelle lämpimiä ja pörröisiä tunteita, etenkin jos henkilö jolle hän oli hävinnyt oli yhtä alentuva ja laiska kuin se Shikamaru oli ollut.

“Ilmeisesti.” Kankuro varmisti. ”Tämä todennäköisesti vaikuttaisi järkeenkäyvemmältä mikäli hän olisi päihittänyt meidät. Hei, luuletko että tämä pätee kaikkiin jotka kohtaavat huolenpidonpuutteesta kärsivät yksilön, vai onko se vain Naruton juttu?”

“Luultavasti vain Naruto,” Temari päätti. “Tai ainakin vain Konoha-ninja, muutoin me olisimme varmaan kohdanneet sellaisen aikaisemmin.”

“Kumpa meidän ei olisi tarvinnut lähteä niin yllättäen.” Kankuro totesi katkerasti, mikä oli yllättävää ottaen huomioon juuri kuinka paljon hän oli valittanut Konohassa olemisesta jo ennen kuin he olivat edes saapuneet. “Tämä olisi niin paljon helpompaa jos olisimme vain voineet kysyä Narutolta hänen Terapia-jutsustaan.”

Temari kohotti kulmiaan tämän kohdalla. “Terapia-jutsu?”

“Mitä?” Kankuro kysyi puolustelevasti. “Se sopii. Hän taistelee muita vastaan ja hankkiutuu eroon heidän psyykkisistä ongelmistaan. Ihan oikeasti, hänen tulisi alkaa vaatia maksua palveluistaan, tai jotain...”

“En usko että se ajatus kävisi hänen mielessään. Tai että hän ylipäätään tekee jotain sellaista. Hän vaikuttaa hieman idiootilta jos totta puhutaan,” Temari muistutti häntä.

“Ehkä me vain teemme kärpäsestä härkäsen. Se saattoi olla vain tuuria. Luuletko että Gaara tietäisi enemmän?” Kankuro pohti.

Temari nyökkäsi. “Kenties. Sinun tulisi kysyä häneltä.”

“Minä en aio kysyä häneltä.” Kankuro sanoi itsepäisesti.

“Voi kuulla kaiken mitä sanotte,” Gaara soi informoida heille että hän oli kiinnittänyt huomiota heihin ja heidän sanomisiinsa.

Kankuro hypähti ilmaan. “Ole kiltti, äläkä syö meitä!”

Gaara räpäytti silmiään kummastuneena. “Ole kiltti, äläkä syö teitä? Olenko koskaan uhannut syödä jotakuta?”

“En usko että olet,” Temari kertoi hänelle hetken mietittyään. “Tai ainakaan et ole koskaan uhannut minua sillä. Kenties hän tarkoittaa 'älä anna hiekkasi syödä minua'?”

“Hiekka ei syö ihmisiä,” Gaara sanoi ilmeettömästi.

“Kankurossa on hieman draamakuningattaren vikaa,” Temari selitti. “Totut siihen kyllä pian.”

“Olen edelleen täällä, ellette sattuneet huomaamaan,” Kankuro ilmoitti heille ärtyneenä.

“No selitä itse sitten ongelmasi,” Temari määräsi.

Kankuro otti syvän henkäyksen. “Jos voisit pitäytyä tappamisestani, tai jopa pahoinpitelemisestäni, se olisi mainiota.”

“Lupaan.”

“Voi hyvä luoja me kaikki kuolemme!” Kankuro itki.

“Luulen että hän tarkoittaa että hän pitäytyy tappamasta tai pahoinpitelemästä sinua,” Temari korjasi hieman huvittuneena.

“Sinun virheellisesti sijoittamasi, ja suoraan sanottuna harjaanjohdettu optimismisi on herttaista, Temari,” Kankuro sanoi lyhyesti, silmäillen veljeään epäilevästi.

Temarin silmät kapenivat vaarallisesti. “Oi, tiedän ettet juuri kutsunut minua 'herttaiseksi'. Enkä ole erityisen iloinen siitä että minua kutsutaan harhaajohdetuksi myöskään.”

“Pyytäisin anteeksi, mutta ottaen huomioon että kuolen pian, tai kenties vain henkihieveriin pahoinpidellyksi, en vain oikein näe siihen tarvetta.” Kankuro ilmoitti välinpitämättömästi.

“Minulla ei ole mitään suunnitelmia vahingoittaa sinua,” Gaara yritti selventää tilannetta.

Se sijaan että se olisi rahoittanut nukkeilijaa, se sen sijaan ainoastaan toimi antamalla öljyä liekkeihin ja sai tämän kauhistumaan entistä enemmän. “Gaara alkaa haarautua armomurhiin? Voi luoja...nyt me tosissamme tulemme kuolemaan. Tässä vihje: jos roikuvaa verta kuuluu kuvaan, se yleensä satuttaa sitö josta veri on alunperin kotoisin.”

Gaara sulki silmänsä, laski hitaansti kymmeneen päänsä sisällä, ja yritti uudestaan. “Anna kun muotoilen lauseeni uudelleen: Tällä hetkellä minulla ei ole mitään tarvetta sinun tappamiseesi, saati sitten pahoinpitelyyn.”

“Tällä hetkellä?” Kankuro tarttui alkuosaan. “Joten huomenna me voimme herätä kuolleina? Tai olla heräämättä lainkaan, kuten tilanne yleensä on?”

Temari pyöräytti silmiään ja läppäsi Kankuroa päälaelle. “Sanoisin että virheellisesti sijoitettu ja totta puhuen harjaanjohdettu paranoiasi on herttaista, Kankuro, mutta se ei ole. Se on ärsyttävää.”

“Olen pahoillani että sinun on näin vaikea uskoa etten aio hyökätä kimppuunne millä tahansa hetkellä,” Gaara sanoi pehmeästi, katsoen maata.

Kankuro otti tämän mahdollisuuden ja muodosti huulillaan: 'Toinen anteeksipyyntö? Minua pelottaa jälleen' Temarille, joka jätti tämän huomiotta.

“Niin kauan kun se on asia historiassa, olen varma että kaikki voidaan antaa anteeksi ja unohtaa,” Temari sanoi diplomaattisesti. Hän epäröi hetken. “Voitko kertoa mistä tämä kaikki juontuu?”

“Sitä on vaikea selittää. Naruto...” Gaara antoi lauseen vaimeta, etsien sopivia sanoja. “Hän auttoi minua näkemään kaiken eri valossa. Paremmassa valossa. Olen hänelle paljosta velkaa.”

“Päihittämällä sinut taistelussa?” Temari kysyi, pohtien oliko hän todellakin missannut jotain taistelun aikana.

Gaara nyökkäsi kevyesti. “Jos haluat nähdä sen niin, niin kyllä.”

“Temari...” Kankuro kuulosti siltä että hän olisi menettämäisillään mielensä, jälleen kerran, vaikka voi olla ettei hän vain koskaan tauonnut. “Tämä Naruto-tyyppi alkaa kuulostaa koko ajan enemmän joltain kulttijohtajalta.”

Temari halusi kertoa tämän olevan typerää, mutta … “No, ehkä ihan vähän.”

“Kuuntele Gaara, sinä tiedät että rakastan sinua, mutta mikääli alat pitää ylläsi vain oranssia ja käyttäytyä kuin idiootti, minä tulen kieltämään kaiken sukulaisuuden väliltämme,” Kankuro varoitti. “Tarkoitan, se näyttää jo tarpeeksi pahalta mitä olet tehnyt hiuksillesi...” hän sai kylmänväreitä.

Gaara räpytti silmiään kiireesti. “Sinä...rakastat minua? Kaiken tekemäni jälkeen? Mutta...miksi?”

Temari aisti että tämä oli merkitsevä hetki ja että Kankuro sanoisi todennäköisesti jotain äärimmäisen idioottimaista, joten hän liittyi keskusteluun. “Tietenkin me rakastamme sinua! Sinä olet meidän nuorempi veljemme ja se on kaikki mikä merkitsee. Se ei välttämättä aina ole helppoa, mutta asiat tapaavat kääntyä parhain päin.”

“Um, haloo? Siitä kulttijutusta?” Kankuro yritti kiinnittää heidän huomionsa takaisin siihen, mikä hänen mielestään oli tärkeää, mutta tuloksetta. Hänen sisaruksillaan oli menossa 'hetki'. “Vannon ettette te koskaan kuuntele minua...”
___________________________________________________________________________________________-
A/N: Mä... en tiedä mistä tää on kotoisin...

Kommentit (Lataa vanhempia)
Genma - 2014-06-17 06:52:57
Kiitokset hyvästä Ficistä. Nauraa sai, etenkin hyvä keksintö tuo Naruton Terapia no jutsu. Voin kuvitella Narskan tekevän in-merkit ja Kim Sariolan suomennoksen: Ninjataito, Terapia-sohva.

Joo, hieman ulos meni tarinasta. Rakenne oli hyvä, tosin muutama kirjoitus/kielioppivirhe, mutta ei mitään vakavaa. Jatka tätä rataa vaan. Tykkään.

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste