Naruto istui hiljaa työpöytänsä ääressä omassa huoneessaan ja tuijotti ikkunasta ulos sateeseen.
Hänellä oli edessään vielä pahasti keskeneräinen historian essee, mutta hän ei edes vilkaissut siihen.
Blondin ilme oli haaveileva ja hieman uninen, olihan kello jo yksitoista illalla. Vesipisarat valuivat ikkunalasia pitkin.
Naruto oli jo nukahtamaisillaan työpöytänsä ääreen, kunnes jokin kolahti ikkunaan.
Blondi hätkähti hereille ja tuijotti järkyttyneenä ikkunaan.
Ikkunassa ei näkynyt mitään, kunnes kuului jälleen kolahdus ja ikkunaan lensi pieni kivi.
Narutolta kesti hetken tajuta, kunnes hän syöksyi tuoliltaan avaamaan ikkunaa.
Naruto sai viimein ikkunan auki ja huomasi ikkunansa alla brunetten ja ison koiran.
"Naruto, mikä sulla kesti? Luultiin sun olevan jo nukkumas!" Kiba huusi hieman ärtyneenä.
"Ah, anteeksi, normaalisti olisinkin. Mitä asiaa sulla on tähän aikaan?" Naruto tiuskaisi takaisin.
Kiba hyppäsi Akamarun selkään ja Akamaru käveli lähemmäs ikkunaa.
"Hyppää alas! Mä löysin jotain jännittävää!"
Naruton mielenkiito alkoi herätä ja hän loikkasi alas ikkunasta.
Mitään sanomatta Kiba auttoi ystävänsä Akamarun selkään.
"Voisitko jo kertoo, minne ollaan menossa, tebayo?" Naruto alkoi jo hermostua.
"Malta nyt vielä hetki. Ollaan just perillä." Kiba rauhoitteli ystäväänsä.

Pian he olivatkin vanhan aution talon pihamaalla.
Naruto ja Kiba laskeutuivat Akamarun selästä ja Naruto katsoi ihmeissään Kibaa.
"Mitä hittoa me täällä tehään??" Naruto kysyi haukotellen.
"Mä löysin täältä semmosen jännän kaapin." Kiba sanoi ja lähti jo kävelemään kohti outoa taloa.
Naruton oli pakko juosta Kiba kiinni, sillä hän ei olisi missään nimessä halunnut jäädä yksin pihalle.
Kiba avasi narisevan oven ja astui sisään suureen eteiseen. Naruto hivuttautui hänen perässään.
Ennenkuin Naruto oli edes ehtinyt kunnolla sisään, Kiba tarttui häntä kädestä ja veti hänet perässään ylös portaita.
"Hitto Kiba! Hidasta tai kaadutaan molemmat!" Naruto huudahti, mutta Kiba ei ollut kuulevinaankaan.
Pian he olivat saapuneet huoneeseen joka oli tyhjä lukuun ottamatta valkoisia tuulessa liehuvia verhoja ja harmaata kulunutta
vaatekaappia, jonka maali lohkeili. Kaapin vieressä oli kummallinen taulu, joka Naruton päätelmän mukaan esitti suurta leijonaa.
Taulussa oli myös pieni teksti, joka oli kirjoitettu koukeroisella käsialalla. Naruto sai siitä vain joten kuten selvää.
Aslan est ad regem Naruto luki, mutta ei ymmärtänyt sanaakaan.
Yhtäkkiä Naruton takaa kuului nariseva ääni ja hän syöksähti ympäri.
Kiba oli avannut harmaan kaapin oven ja katsoi Narutoa odottavasti.
"No sisään siitä." Kiba kehotti.
"..."
"Noh? Mikä maksaa?" Kiba tiuskaisi.
"Kaappiinko pitäisi mennä??" Naruto tiuskaisi takaisin.
Mitään vastaamatta Kiba astui kaappiin.

Naruto odotti useita minuutteja, mutta Kibaa ei kuulunut takaisin. Huokaisten Naruto astui myös kaappiin. Outoa oli se että Naruto ei
nähnyt Kibaa. Eikä myöskään seinää. Naruto lähti kömpimään edemmäs, kunnes törmäsi johonkin. Se ei ollut seinä. Se oli pyöreä ja
karhea. Naruton kädet ylsivät juuri ja juuri sen ympäri. Naruto avasi silmänsä, ja järkytyksekseen huomasi sen olevan puu.
Mitä hittoa puu tekee vaatekaapissa?? Naruto oli ihan ymmällään.
Sitten hän muisti että hänen oli löydettävä Kiba.
Kun hän käveli eteenpäin, hän tunsi jalkojensa alla sammaleen.
Sitten hän huomasi edessäpäin loistavan lyhtypylvään. Lyhtypylvään vieressä seisoi tumma hahmo.
Hetken siristeltyään, Naruto tunnisti hahmon Kibaksi. Naruto juoksi Kiban luo ja tarttui häntä olkapäästä.
"Älä enään koskaan katoa tolleen! Sä tiedät että mä oon ihan hukassa täällä ilman sua!" Naruto sanoi tärisevällä äänellä.
Vastausta ei kuulunut. Samassa Naruto tunsi Kiban olevan jotenkin kylmä. Hämillään Naruto irrotti otteensa Kibasta ja katsoi tätä tarkemmin.
Kauhukseen blondi huomasi ystävänsä olevan vain jääkylmä kivipatsas.