On noin kolme vuotta kun toverukset lähtivät matkaan. Jonkin aikaa lähdön jälkeen he jäivät vangeiksi Taivaan maahan. Noin kaksi ja puoli vuotta toverusten oltua vankeina he pääsivät lopulta vapaiksi.
"Mitaru, missä minun juoma-pulloni on?" Higashi kysyi."En tiedä, et kai vaan jättänyt sitä kaupunkiin?" Mitaru vastasi."Taisimpa jättääkkin" Higashi sanoi ärtyneesti."Menkää vain hakemaan, ei meillä mikään kiire ole" Nishi huusi teltan ulkopuolelta."Nääh...Mitaru tuletko mukaani ?" Nishi kysyi Mitarulta"Hmm, minulla ei kyllä ole tekemistä, joten voisin tullakkin" Mitaru vastasi huokaisten.Higashi virnisti: "Hyvä" 
Mitarun ja Higashin lähdettyä Nishi vahti yksin heidän metsän reunalle pystyttämäänsä telttaa, sillä juuri nyt heillä ei ollut varaa hotelliin. Mutta olihan teltta myös hyvä yö-sija tuleville öille.Kita oli mennyt ruoka ostoksille, juuri Higashin palattua ase-kaupoiltaan.Nishin maha alkoi murista pahaenteisesti, hän päätti koota jotain pientä purtavaa. Metsä oli pullollaan luonnon antimia joten Nishi päätti nakata marjoja leivän päälle.Samassa hän kuuli jotain!"Auttakaa!" kuului heikko avunhuuto metsän pimennosta, joku hoki tätä jonkin aikaa, kunnes ääni lakkasi kokonaan kuulumasta. Nishi oli perin hämmentynyt, eikä oikein osannut valita, jäädäkkö odottamaan muiden paluuta vai mennä etsimään huutojen lähdettä.Nishi päätti kuitenkin lähteä siihen suuntaan mistä ääni kuului. Pian hän oli paikan päällä. Paikassa oli selvästi taisteltu äskettäin, maassa oli syviä uria ja puita oli mennyt poikki. Paikka oli noin kilometrin päässä Toverusten leiristä, joten Nishi ihmetteli, miten hän tai kukaan muukaan ei kuullut tätä taistelua, kun hän kuitenkin kuuli avunhuudon, joten pelkkä sattuma olisi ihme.Nishi huomasi verisiä jälkiä maassa, jotka jatkuivat läheisen kiven taakse. Nishi juoksi katsomaan.
Samaan aikaan muualla.
"Täällä!" Mitaru huusi, kun pullo tuli hänen näköpiiriinsä."Wuuuu jea, viimein!" Higashi huusi iloisesti."Ollaanki etitty jo vähän kaikkialta" Mitaru huokaisi nostaessaan pullon maasta."Jep. No lähdetäänpä jo takaisin teltalle kun maha kurnii jo.""Hei, Kita on tuolla!""No mutta niinpäs onkin.""Kitaaa! Kitaaa!" Pojat huusivat juosten Kitan luokse."Oh katsos, mitä te täällä teette ?" Kita kysyi hämmentyneenä."Unohdin juomapulloni tänne, joten tulimme etsimään sitä" Higashi vastasi heilutellen pulloa kädessään."Okei, no lähdetäänpäs sitten leiriinpäin, jos teillä ei ole muuta asiaa tänne" Kita ehdotti."Vihdoin! Mitä muuten syömme Kita ?"Mitaru kysyi pidellen kurnivaa vatsaansa.
...
"Huh!,Perillä!" Higashi huudahti."No? Taittuiko matka nopeammin kun kannoit ruokakassit yksinäsi?" Kita kysyi naurahtaen.
Nauru ei kovin kauan kestänyt sillä Nishi tuli teltasta hätääntyneen näköisenä."Äkkiä! Hän elää vielä!" Nishi huusi isoon ääneen."A-Anteeksi mitä?" Muut kysyivät hämmentyneinä.
Kohta.
"Noin! Luulisin hänen nyt selviävän. Luultavasti hän on tajuissaan jo muutaman tunnin päästä." Kita kertoi keräillessään ensiapuvälineitä takaisin laatikkoonsa."Eli löysit hänet kiven takaa tajuttomana ja kannoit hänet tänne hetki sitten?" Higashi kysyi vilkaisten Nishiin päin."Juuri niin" Nishi vastasi."Onkohan hän yksin liikkeellä" Mitaru pohti."Hä? Miksei olisi, tämän maan ninjat tekevät tehtäviä paljon yksin." Nishi sanoi kummastellen."Niin, mutta hänellä ei ole tämän maan otsasuojusta, ja lisäksi hänellä on oudon väriset hiukset tämän maan ninjaksi." Mitaru selvensi."Hmm...Totta. En kyllä yhtään ymmärrä ymmärrä tuota tatuointia hänen poskessaan" Higashi sanoi."Noh, saamme tietää kaiken kohta puolin" Kita sanoi hymyillen.
Pian.
"Hän heräsi!" Nishi huusi teltasta muille jotka söivät ulkona.Kaikki ryntäsivät katsomaan tätä outoa ninjaa."Mitä...miksi olen täällä? Toiko veljeni minut tänne?" tuntematon ninja kysyi huudahtaen."Rauhoitu muukalainen! Oletko tämän maan asukkaita ja missä veljesi on?" Higashi kysyi."Vai että muukalainen! Hmph anteeksi vain, mutta nimeni on Kishi ja en asu varsinaisesti missään, vaikkei se kyllä sinulle kuulu" Kishi sanoi vihaisesti."Missä veljesi sitten on?" Higashi kysyi kurtistaen kulmiaan."Hotellissa, olin palaamassa sinne kun kimppuuni hyökättiin." Kishi kertoi."Ahaa, no me voimme tuoda veljesi tänne, missä hotellissa asutte?" Mitaru kysyi."Lehtimajakka nimisessä hotellissa, numero seitsemän" Kishi sanoi."Minä tiedän sen, lähden hakemaan häntä!" Nishi sanoi."Minä tulen myös!" Kita huudahti napaten tavaroitaan mukaansa.
Kita ja Nishi lähtivät hakemaan Kishin veljeä paikan päälle. Eihän Kishi nyt voinut loukkaantuneena minnekkään mennä. Lopulta paikan löydyttyä, he menivät sisään. Lyhyen etsinnän jälkeen he löysivät numero seitsemän, ja koputtivat oveen kohteliaasti."Kuka siellä ?" kuului ääni."Kaksi ninjaa, tule mukaamme" Nishi käski."Miksi tulisin ?" kuului oven toiselta puolen."Koska veljesi on loukkaantunut" Kita kertoi.Ovi aukesi raolleen ja sinitukkainen poika työnsi päänsä oven raosta."Oletteko tosissanne ?" hän kysyi vilkuillen Nishiä ja Kitaa varaantuneen näköisesti."Äh, tule nyt vain" Nishi ärähti.
"Jätän Kishin teidän huostaan pariksi päiväksi, sillä osaatte hommanne ja en luota Taivaan maan ninjoihin" sinitukka sanoi."Selvä, mutta miksi luotat meihin ?" Kita kysyi päätään kallistaen."Koska pelastitte hänet. Ettekä näytä olevan taivaan maasta" tämä vastasi."Niin...Ja mikä nimesi taas olikaan?""Hmhh...Yugi on nimeni."
Kolmen päivän kuluttua.
Kishi oli kunnossa, ja Yugi oli pakannut heidän kamppeensa valmiiksi lähtöä varten. Mitarun ryhmä oli myös valmis lähtemään."Minne te aijotte mennä nyt?" Mitaru kysyi Yugiltä ja Kishiltä."Hmm, emme ole päättäneet vielä" Yugi vastasi.Kului pieni hetki, kunnes Mitaru ehdotti jotain."Jos ette tiedä mihin olette menossa, niin tehän voisitte liittyä meidän ryhmäämme! Samalla myös riskit vahvoilta vastuksilta vähenisivät" Mitaru ehdotti silmät innosta kiiluen.Yugi ja Kishi tuijottivat toisiaan hetken mietteliään näköisinä."Okei, minne olemme menossa!" Yugi ja Kishi sanoivat yhteen ääneen.
Kaksi uutta jäsentä ryhmäänsä saaneet toverit jatkoivat matkaansa kohti toista maata. Matka on pitkä, tosin ei heillä minnekkään kiire ollut.Yugi ja Kishi eivät vielä olleet sydänystäviä muiden kanssa, mutta heidän yhteistyönsä kulki kuin rasvattu! Pitkän matkaa taivallettuaan monella alkoi nälkä kurnia vatsan pohjaa, sen lisäksi alkoi olla kohtuullisen myöhä.Toverit niin kuin heidän uudet ystävänsäkkin päättivät pysähtyä ja pystyttää teltan metsän keskelle. Kitan ja Mitarun tehdessä ruokaa nuotiolla, teltassa tutustuttiin uusiin jäseniin.Ruoka näytti maistuvan kaikille pitkän matkan jälkeen, jokaista kiinnosti Yugin ja Kishin tarinat. Tarinoiden lakatessa alkoi jo olla pimeää ja porukka päätti mennä nukkumaan.Nuotio oli sammutettu eikä enää kukaan ei voinut vastustaa väsyä.
Aamun koittaessa teltta oli purettu ja tavarat pakattu. Hyvillä mielin kohti uutta päivää lähtenyttä joukkoa ei voisi pysäyttää mikään.Puolen päivän koittaessa alkoi kuitenkin tapahtua."Havaitsen joukon vihollisia edessä päin!" Kita huusi."Vihdoin tositoimiin!" Nishi iloitsi."Älä iloitse vielä, vihollisia on seitsemän" Kita sanoi huolestuneesti.He lähestyivät vihollista hitaasti mutta varmasti."Mitä! Vihollisten chakra hävisi!"Kita huusi yllättäen."Hääh!?" muut parahtivat yhteen ääneen."Havaitsen yhden chakran. Se on tuli-tyyppiä." Kita kertoi.Ryhmä pysähtyi. Jo nyt näkyvät lieskat tekivät valtavan neliön keskelle metsää."Ei epäilystäkään...se on oltava hän" Yugi sanoi tuijottaen palavia puita.