Naruko katseli Sasuken koripallo-harjoituksia katsomosta. Ei ollut vaikea arvata, etteikö Sasuke olisi joukkueensa paras pelaaja. Olihan hän pelannut koripalloa pienestä saakka.

"Sasuke, rakastan sinua, mutta miksen pysty sanomaan sitä? Kun olimme päiväkodissa, olimme erottamattomat ja silloin uskalsin puhua sinulle paljon avoimemmin, mutta nyt en uskalla kertoa sinulle kaikkea, vaan ujostelen", Naruko mietti puristaen kädessään vaaleansiniseen paperiin käärittyä sydämen muotoista suklaa-rasiaa. Huomenna olisi nimittäin ystävänpäivä ja Naruko halusi antaa Sasukelle itse tekemänsä suklaan. Hän tiesi varsin hyvin, ettei Sasuke pitänyt makeasta, joten hän oli tehnyt parhaansa, ettei lahjasta tulisi liian makea, mutta häneltä puuttui rohkeutta antaa lahja.

Kun Naruko ja Sasuke olivat olleet pieniä, he olivat tutustuneet äitiensä kautta, koska heidän äitinsä olivat ystäviä. Ylä-asteelle asti he olivat olleet parhaat kaverit, mutta aloitettuaan lukion Sasuke oli keskittynyt koripalloon niin kovasti, että puhui Narukon kanssa nyt vain ohimennen ja joskus välitunnilla tai kirjastossa. Naruko oli nimittäin kirjastoapulainen ja vietti suurimman osan kirjastossa opiskelemassa, minkä takia Sasuke joskus pilkkasi häntä, koska Naruko stressaantui aina ennen kokeita ja pänttäsi kirjastossa.

"Naruko, tulitko katsomaan harjoituksia?" Sakura kysyi istuttuaan Narukon viereen. Naruko oli tutustunut Sakuraan ylä-asteella silloin kun Sasuken veli, Itachi oli aloittanut lukion. Naruko oli esitellyt uuden ystävänsä Uchihan veljeksille ja Sakura oli heti iskenyt silmänsä Itachiin, jonka kanssa hän seurusteli nyt, vaikka Itachi olikin kiireinen töidensä kanssa. Sasuke ja Itachi asuivat nimittäin kahdestaan ja heidän vanhempansa asuivat ulkomailla.

"Kyllä. Haluaisin antaa tämän huomenna Sasukelle, mutten uskalla", Naruko sanoi näyttäen rasian Sakuralle.

"Miksi et? Sinähän tykkäät hänestä", Sakura kiusoitteli.

"Ei se ole niin helppoa. Minua alkaa aina jännittää, kun näen hänet ja hänen ympärillään on aina lauma tyttöjä. Muuten, miten sinulla ja Itachilla menee?" blondi kysyi.

"Hyvin. Menemme treffeille illalla", Sakura sanoi selvästi innoissan. "Harjoitukset loppuivat. Anna lahjasi Sasukelle".

"S-selvä", blondi sanoi punatuen hieman, ennen kuin suuntasi kulkunsa kohti portaita, jota kautta hän pääsisi peli-alueelle.

"Sasuke, haluan antaa sinu....." Naruko sanoi päästyään Sasuken viereen, mutta silloin Sasuke tönäisi häntä niin, että hän kaatui.

"Naruko? Sori! Venyttelin hieman enkä katsonut ympärilleni. Oliko kirjastossa tylsää?" Sasuke pilkkasi autettuaan blondin jaloilleen. Ei hän joukkueen nähden voinut kiltteillä tai nämä olisivat alkaneet härnäämään häntä. Silloin hänen maineensa olisi ollut vaakalaudalla ja huomenna oli tärkeä peli, johon hänen oli keskityttävä. Hän ei siis kaivannut häiriötekijöitä.

"Ei se mitään. Ei siellä tylsää ole", Naruko puolustautui laittaen lahjansa laukkuun. Hän voisi vaikka antaa sen Sasukelle pelin jälkeen.

"Onko sinun pakko olla ilkeä hänelle?" Sakura kysyi Sasukelta lähtien Narukon kanssa liikuntasalista.

"Mitä olisi pitänyt sanoa?" Sasuke kysyi itseltään samalla, kun meni pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Vähän ajan kuluttua hän saapui koulun aulaan nähdäkseen ruskeahiuksisen Shoon, blondin Kenjin ja tummahiuksisen Ryoon, jotka olivat rinnakkaisluokalla ja vilkuilivat aina kaikkia tyttöjä ja kuuluivat yleisurheilujoukkueeseen ja kaikki olivat hieman ruskettuneet. Pojat katsoivat Sasukea hyvin vihaisina.

"Mitä haluatte?" Sasuke kysyi.

"Tuo asenteesi, jolla kohtelet Narukoa on ärsyttävää", Ryoo puri hammasta ja mottasi Sasukea vasempaan silmään niin, että Sasuke kaatui takamukselleen pidellen silmäänsä, johon tulisi varmasti mustelma.

"Mitä riivattua?!" Sasuke huusi ymmmärtämättä tilannetta. Toki Naruko oli nätti ja suosittu poikien keskuudessa, mutta miksi rinnakkaisluokan pojat olivat nyt niin vihaisia Sasukelle? Sasuke ei ollut omasta mielestään tehnyt heille mitään.

"Pilkkaat aina Narukoa, vaikka hän on kiltti sinulle. Älä omi kaikkia tyttöjä", Shoo sanoi.

"Mistä he puhuvat? Ovatko he iskeneet silmänsä Narukoon?"  Sasuke mietti ymmärrettyään tilanteen:

"Mikä teidän ongelmanne on?"

"Sinä olet ongelma! Tuo ja Naruko ovat olleet ystäviä jo päiväkodista asti", Kenji sanoi muille. Hän oli kuullut Narukon kertovan sen Sakuralle edellisenä päivänä ennen matikan tuntia.

"Senkin etuilija! Ei yhtään reilua!" Ryoo huusi ja potkaisi Sasukea. "Luulet olevasi jotain, kun asut veljesi kanssa ja pelaat korista, riidankylväjä. Toisin kuin sinä, me kohdellaan Narukoa paremmin".

"Ei Naruko ole teidän omaisuuttanne", Sasuke sanoi.

"Senkin pöyhkeilijä!" Shoo huusi ja otti selkänsä takana olevan beisball-mailan esiin ja löi sillä Sasukea oikeaan käteen.

Grak!

Sasuken kyynärpäästä kuului ikävä rysähdys.

"Käteni", Sasuke kuiskasi pidellen kipeää kättään.

"Sasuke! Mitä touhuatte?!" hätääntynyt ääni poikien selän takaa sai nämä kääntymään ympäri ja hätääntymään, sillä he näkivät vihaisen Narukon.

"T-tämä ei ole sitä, miltä näyttää", Kenji sopersi.

Uzumaki ei kuitenkaan kuunnellut, vaan ryntäsi Sasuken lähelle ja auttoi tämän jaloilleen ja lähti viemään tätä terveydenhoitajalle.

"Mitä on tekeillä, Naruko?" Sasuke kysyi.

"Nuo kolme ovat yrittäneet saada minua menemään ulos kanssaan, mutten ole suostunut", Naruko avasi terveydenhoitajan huoneen oven.

"Mitä on tapahtunut?" Shizune kysyi nähtyään Sasuken mustan silmän ja turvonneen oikean käden, joka punoitti kyynärpään kohdalta.

"Yleisurheilujoukkueen mahtailijat Kenji, Ryoo ja Shoo kävivät Sasukeen käsiksi jostain syystä", Naruko sanoi.

Sasuke istui terveydenhoitajan huoneessa olevalle tuolille samalla, kun Shizune haki kaapista voidetta, jota siveli Sasuken turvonneelle silmälle ja alkoi kietoa sideharsoa tämän pään ympärille siten, että loukkaantunut silmä jäi piiloon. Seuraavaksi, hän silmäili Sasuken loukkaantunutta kyynärpäätä ja kosketti sitä.

"Auts!" Sasuke puri hammastaan. Hänen kättään vihloi ikävästi.

"Kädessäsi taitaa olla murtuma. Vien sinut sairaalaan. Naruko, tulisitko kertomaan, mitä tapahtui?" Shizune kysyi.

Blondi nyökkäsi ja meni Shizunen ja Sasuken kanssa ulos koulun ulko-ovista parkkipaikalle, jossa he istuivat Shizunen siniseen autoon ja lähtivät kohti sairaalaa.

"Tämä on kokonaan minun syytäni! Toivottavasti Sasuken käsi ei ole pahassa kunnossa!" Naruko toivoi.

(Myöhemmin sairaalassa)

Naruko ja Shizune istuivat käytävällä odottamassa Sasukea, jonka kättä tutkittiin parhaillaan tutkimushuoneessa. Naruko oli kertonut tohtorille tulleensa paikalle ja nähneensä pokien pahoinpitelevän Sasukea, mutta oli ollut niin kaukana, ettei kuullut, mistä he puhuivat. Hän oli kuitenkin sanonut, että Sasuken pahoinpitelijät olivat yrittäneet saada häntä menemään ulos heidän kanssaan, muttta hän oli kieltäytynyt.

Vähän ajan kuluttua Sasuke tuli ulos silmälasipäisen miehen kanssa. Hänen oikeaan käteensä oli kiedottu sideharso.

"Kätesi", Naruko sanoi huolissaan ja pomppasi tuoliltaan seisomaan.

"Kyynärluussa on murtuma, jonka paraneminen kestää kolme viikkoa tai enemmän", tohtori sanoi.

"Minulla on huomenna koripallo-ottelu", Sasuke sanoi.

"Et voi pelata kätesi murtuman takia", tohtori sanoi.

"Koripallo on Sasukelle selvästi kaikki kaikessa! Ne pojat kovistelivat häntä minun takiani. Minun on siis tehtävä jotain Sasuken hyväksi", Naruko ajatteli itkien samalla, kun ryntäsi ulos sairaalasta.

"Mikä hänelle tuli?" Sasuke ihmetteli Narukon käytöstä.

(Metsässä)

Uzumaki ei tiennyt, kuinka kauan oli juossut mutta yhdestä asiasta hän oli varma. Hän oli nyt metsässä ja alkoi jo olla hämärä.

"Kumpa voisin tehdä jotain Sasuken hyväksi". Blondi lyyhistyi maahan itkemään katkeria, kuumia kyyneliä, jotka johtuivat huolesta Sasukea kohtaan sekä siitä, ettei blondi uskaltanut tunnustaa rakkauttaan.

"Ei ole hyvä liikkua metsässä hämärän aikaan", pehmeä ääni sanoi ja Naruko kohotti katseensa nähdäkseen violettihiuksisen, sinisilämäisen ja hoikan naisen, jolla oli yllään ruskea mekko ja hattu. Naisen hatussa oli kakunpalaa muistuttava koriste.https://encrypted-tbn2.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRR8GcKwkRm4qn6M84ckAygr3itPRqL9uvm2Hn_awodM52MC8da

"Kuinka salaperäinen ja kiehtova tyttö. Täällä tuoksuu suklaalta", Naruko ajatteli nousten jaloilleen ja pyyhkien kyyneleensä.

"Sinulla taitaa olla huolia", violettihiuksinen nainen sanoi katsoen blondia silmillään, jotka tuntuivat näkevän Narukon sisimpään asti. "Tule sisälle. Tervetuloa Chocolat Noiriin. Toiveet toteuttavaan suklaapuotiin. Olen puodinpitäjä Shokora Aikawa".

"K-kiitos", Naruko sanoi ujosti ja seurasi naista kartanoa muistuttavaan puotiin. Hyllyillä oli purkkejä, joissa oli suklaita. Eräistä konvehdeista oli tehty pyramidi ja joitain suklaita oli myös pienissä metalli-koreissa. Suuren ikkunan edessä oli kaksi nojatuolia ja pöytä. Sisusus oli tummansinistä ja purppuraa. Värit saivat Narukon rauhoittumaan suklaan tuoksun tavoin. "Viehättävä puoti".

"Kiitos. Kerrohan huolesi", Shokora sanoi ja laittoi pöydälle kaksi kuppia teetä.

"S-selvä. Olen ihastunut erääseen poikaan nimeltä Uchiha Sasuke. Olemme olleet ystäviä päiväkodista lähtien. Tutustuimme äitiemme kautta. Äitimme ovat ystäviä. Ennen uskalsin sanoa Sasukelle suoraan, mitä tunnen. Pienenä sanoin myös rakastavani häntä, mutta hän on tainnut unohtaa sen. Olimme parhaat ystävät ala ja ylä-asteellakin, mutta lukioon mentyämme välimme alkoivat viilentyä ja emme puhu enää juuri koskaan. Hänen kaikki huomionsa on keskittynyt koripalloon ja hän pelasi sitä jo pienenä. Minä olen kirjastoapulainen ja hän pilkkaa minua välillä sen takia. Kolme poikaa pahoinpiteli Sasukea tänään, koska en suostunut menemään ulos heidän kanssaan ja olin kertonut heille pitäväni Sasukesta. Sasuken oikean käden kyynärluuhun tuli murtuma ja hänellä on huomenna tärkeä koripallo-ottelu. Toinen silmäkin on mustana lyönnin takia. Koripallo on hänelle tosia tärkeää. Haluaisin, että hän pääsee pelaamaan huomenna. Otaisin hänen kätensä murtuman itselleni, samoin mustan silmän", Naruko sanoi juoden teetä. Hänestä tuntui hyvältä avautua jolle kulle.

"Haluat siis Sasuken tänään saamat ruhjeet itsellesi. Voin toteuttaa toiveesi. Suklaani toteuttavat toiveita, mutta vastineeksi perin sinulta itseltäsi jotain kallisarvoista. Minun suklaani ovat kalliita. Hintana voi olla vaikka kauniit hiuksesi tai koulumenestyksesi", Shokora sanoi.

"Ymmärrän. Tein tämän suklaan Sasukelle. Halusin antaa sen hänelle huomenna", Naruko sanoi laittaen Sasukelle tekemänsä suklaan pöydälle.

"Olet kyllä varsin erikoinen tyttö. Toteutan toiveesi ja parannan Sasuken. Syö tämä Dragée, rakastavaisten suklaa. Kun syöt tätä, yritä ajatella Sasukea. Minusta tuntuu myös, että haluat suojella häntä ruhjeilta. Onko sinulla jotain hänelle kuuluvaa?" Shokora kysyi ojentaen pöydälle metallisen karamellikorin, jossa oli pieniä vaaleankeltaisia, pinkkejä ja vaaleansinisiä, soikioita suklaita. Korin reunassa oli myös pieniä hopeasydämiä.

Naruko yllättyi hieman naisen tarkkuudesta, mutta kaivoi taskustaan mustan ranteenlämmittimen, jonka Sasuke oli antanut hänelle korjattavaksi. Hän käytti kyseistä ranneketta aina peleissä.

"Ompele tällainen sydän rannekeeseen, ennen kuin syöt tarjoamani suklaan", Shokora ojensi pöydälle mustaa lankaa ja silmäneulan ja irrotti yhden hopeasydämen korin reunasta. "Hopeasydämessä on taikaa, joka suojelee Sasukea ruhjeilta".

Naruko nyökkäsi ja alkoi ommella. Vähän ajan kuluttua hopeasydän oli ommeltu rannekeeseen ja Naruko otti puodinpitäjän tarjoaman suklaan.

"Sasuke, vaikka emme ole enää yhtä hyvissä väleissä kuin pieninä, niin olet silti minulle edelleen rakas. Haluan, että palaat pelikuntoon. Vaikka olet välillä pilkannut minua, en ole sinulle vihainen. Koripallo on sinulle hyvin tärkeää ja haluan, että saat osallistua huomiseen peliin. Haluan, että olet onnellinen", Naruko ajatteli syöden suklaan. Suklaa oli pehmeää, ja tuntui, kuin se olisi sulanut suussa.

Samalla kun Naruko söi suklaan, ranneke katosi pöydältä. Shokora oli loihtinut rannekkeen ilmestymään Sasuken yöpöydälle. Narukon oikean käden ympärille ilmestyi sideharso ja hänen toisen silmänsä päälle ilmestyi sideharsoja.

"Perin sinulta toistaiseksi hintana rakastaa ketään enää koskaan. Tunteesi Sasukea kohtaan ovat selvästi aitoja, joten säilön tunteesi häntä kohtaan suklaaseen, jonka valmistit hänelle. Minusta nimittäin tuntuu, että hänkin saattaa vierailla täällä lähiaikoina", Shokora sanoi samalla, kun kultaisena hohtava pallo ilmestyi hänen oikeaan käteensä. Hän laittoi kultaisen valo-pallon pöydäällään olevaan, lahjapaperiin käärittyyn suklaaseen. "Menehän nyt kotiisi, etteivät vanhempasi huolestu".

"Paljon kiitoksia", Naruko sanoi ja suuntasi kulkunsa ulko-ovelle lähtien siihen suuntaan, josta oli tullut puotiin. Hänellä oli oudon tyhjä olo. Ennen kuin hän ehti lähteä, Shokora sujautti sydämen-muotoisen mainoslapun hänen olkalaukkuunsa.

(Aamulla)

Priiiing!

Sasuke avasi silmänsä ja sammutti herätyskellonsa oikealla kädellään. Kosketettuaan kelloa, hän muisti murtuneen kätensä, mutta huomasi, ettei siihen sattunutkaan enää ollenkaan:

"Käteeni ei satu, vaikka siinä oli eilen murtuma".

Samalla kun Sasuke kummasteli tilannetta, hän poisti sideharson kädestään. Silloin hän huomasi yöpöydällään mustan ranteenlämmittimensä, johon oli ommeltu hopeinen sydän. Rannekkeen vieressä oli pieni lappu:

"Korjasin rannekkeesi, Naruko!"

Sasuke puki nopeasti ylleen kouluvaatteensa ja laittoi rannekkeen käteensä, minkä jälkeen hän suuntasi kulkunsa alakertaan, jossa Itachi luki sanomalehteä.

"Itachi, onko Naruko käynyt täällä tänään?" Sasuke kysyi.

"Ei", Itachi sanoi. "Miksi olet poistanut sideharson kädestäsi, vaikka kädessäsi oli murtuma?"

"Käteen ei satu enää. Se tuntuu terveeltä. Pyysin Narukoa korjaamaan ranteenlämmittimeni ja kun heräsin, se oli yöpöydälläni tämän lapun kanssa", Sasuke kertoi ja näytti Itachille Narukon jättämän lapun.

"Hän ei käynyt täällä aamulla, mutta mennään sairaalaan vilkaisemaan kättäsi", Itachi sanoi. Hänestä tuntui, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Murtumat eivät nimittäin parane nopeasti.

(Sairaalassa)

"En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Kätesi on täysin terve. Voit osallistua peliin, mutta varo loukkaamasta itseäsi", sanoi tohtori, joka oli eilen tutkinut Sasuken käden.

"Yritän olla varovainen", Sasuke sanoi kummastellen tilannetta lisää. Hänelle tuntui sattuvan outoja asioita tänään.

Kun veljekset lähtivät kohti koulua, Itachi avasi suunsa:

"Eikö tämä ole sinustakin outoa? Tarkoitan siis, kätesi paranee odotettua nopeammin, löydät Narukon jättämän viestin huoneestasi, vaikkei hän olekaan käynyt siellä koko päivänä".

"Kieltämättä se on outoa, mutta tämä peli on tosi tärkeä minulle", Sasuke sanoi katsoen kädessään olevaa ranneketta, johon oli ommeltu hopeinen sydän. Miten Narukon oli onnistunut tuoda ranneke Sasuken huoneeseen ilman, että Itachi näki häntä?

"Älä sitten taklaa ketään", Itachi kiusoitteli pysäköiden mustan autonsa koulun parkkipailalle.

"Itachi, en tee sellaista!" Sasuke puolustautui äreänä, ennen kuin nousi autosta ja suuntasi kulkunsa kohti koulua.

(Kirjastossa)

Naruko laittoi kirjoja paikoilleen varoen samalla oikeaa kättään. Hänen oli hieman vaikea lukea kirjojen nimiä yhdellä silmällä, mutta hän jatkoi hommia. Kaikki oppilaat ja opettajat olivat tuijottaneet häntä oudoksuvasti huomattuaan hänen loukkaantuneen kätensä ja silmänsä. Hän oli kuitenkin sanonut, että kyseessä oli vain pikku juttu.

Lopulta hän sai laitettua kirjat paikoilleen ja suuntasi kulkunsa äidinkielen luokkaan toisin kuin muut oppilaat, jotka olivat menneet katsomaan peliä. Päästyään luokkaan blondi istui eturiviin ja kaivoi laukustaan kirjan, jota alkoi lukea.

Alakerran liikuntasalista kuului, melkoista meteliä ja pauketta, joka tuli koripalloista ja katsojien kannustushuudoista. Naruko kuitenkin sivuutti tilanteen keskittyen lukemiseen.

(Liikuntasali)

"Vastapuoli teki hattutempun! Konohan lukion joukkue onnistui kääntämään ottelun itselleen lukemiksi 60 ja 57!" Selostaja ilmoitti, kun Sasuke oli onnistunut heittämään pallon komeasti koriin. Uchiha oli tehnyt siirtonsa niin nopeasti, että kaikki yllättyivät.

Katsojat ja pelaajat ryntäsivät kentälle onnittelemaan Sasukea, joka oli ihan uuvuksissaan, mutta ylpeä omasta suorituksestaan.

"Narukoa ei näy missään! Eikö hän tullut edes katsomaan peliä?!"  Sasuke ajatteli ymmärrettyään tilanteen kesken onnittelujen. Naruko oli aina yleensä heti ensimmäisten joukossa onnittelemassa häntä harjoitusten jälkeen. "Jotenkin yksinäinen olo".

"Sasuke, tuletko juhlimaan ottelun voittoa?" Kiba kysyi pitäen tyttöystäväänsä, Hinataa kädestä.

"Myöhemmin", Sasuke sanoi ja ryntäsi ulos salista ja suuntasi kulkunsa kohti kirjastoa. Kun hän saapui kyseiseen huoneeseen, hän näki siellä Shikamarun.

"Onko Naruko täällä?" Uchiha kysyi.

"ÄIdinkielen luokassa lukemassa", Nara sanoi ja Sasuke lähti kohti kyseistä luokkaa.

Vähän ajan kuluttua hän saapui kyseisen luokan ovelle ja avasi sen nähdäkseen Narukon, mutta melkein heti tultuaan luokkaan hän näki blondin oikean käden, jonka ympärillä oli sideharso ja toinen silmä oli myös sideharsojen peitossa.

"Mitä sinulle on tapahtunut ja mikset tullut katsomaan peliä?" Sasuke kysyi kykenemättä hillitsemään itseään.

"Ei huvittanut tulla katsomaan ja ei tarvitse huolehtia vammoistani", Naruko sanoi niin kylmällä äänellä, että Sasuke kavahti taaksepäin.

"Kuka olet ja mitä olet tehnyt Narukolle? Sinulla on ruhjeet täsmälleen samassa paikassa kuin minulla eilen. Sait murtuman ja mustan silmän täsmälleen samoihin paikkoihin kuin minä omien vammojeni parannuttua. Olisivatko ruhjeeni siirtyneet sinuun? Miten se on mahdollista?" Sasuke mietti samalla, kun Uzumaki nousi pöydän äärestä ja pakkasi kirjat laukkuunsa.

Priiing!

"Menen kotiin", blondi totesi ja käveli Uchihan ohi tönäisten tätä hieman. Koko päivä oli varattu koripallo-ottelun järjestelyihin, joten oppitunteja ei ollut.

"Tuo on jo vähän liijoittelua. Olenko suututtanut sinut?" tummatukka ajatteli samalla, kun huomasi Narukon laukusta putoavan paperin palan, joka näytti sydämeltä:

"Mikä tämä on?"

Uchiha poimi lapun ja käänsi sen ympäri:

"Chocolat Noir. Suklaapuoti, joka toteuttaa toiveesi". Kävikö Naruko joskus tässä puodissa?"

Sasuke lähti luokasta ja suuntasi kulkunsa ulko-ovelle lähtien kävelemään kohti kotia, mutta silloin hän huomasi läheiseen puuhun takertuneen sinisen huivin, jota Naruko käytti ja vähän matkan päässä oli myös blondin ruskea olkalaukku.

"Menikö se tyttö tähän metsään?" Sasuke ajatteli ääneen ja otti laukun ja huivin mukaansa ja meni siihen suuntaan, josta oli löytänyt tavarat. Käveltyään pari tuntia hän saapui kartanoa muistuttavalle rakennukselle, jonka portin yläpuolella olevassa kaaressa luki sama teksti kuin Narukon pudottamassa lapussa.

"Ehkä täältä löytyy vastauksia", Sasuke mietti huomattuaan pihalla seisovan violettihiuksisen ja ruskeaan mekkoon pukeutuneen naisen.

"Tervetuloa Chocolat Noiriin. Toiveet toteuttavaan suklaapuotiin. Olen puodinpitäjä Shokora Aikawa. Yleensä suljen puodin Ystävänpäiväksi, mutta taidan tehdä poikkeuksen nyt. Etsikö kenties jotakuta?" Shokora kysyi.

"Olen Uchiha Sasuke. Onko Uzumaki Naruko käynyt täällä?" Sasuke kysyi ihmetellen tilannetta. Osasiko puodinpitäjä lukea ajatuksia?

"Kyllä vain. Hän on parhaillaan täällä. Tule sisälle", Shokora sanoi kantaen sylissään mustaa kissaa.

Sasuke seurasi naista puotiin huomatakseen, että puodin hyllyillä oli kaikenlaisia suklaita. Naruko istui huoneen perällä olevalla sohvalla katsoen tyhjyyteen.

"Onko Naruko toivonut jotain?" Sasuke kysyi lopulta. Narukon hiljainen käytös alkoi vähitellen hermostuttaa häntä.

"Kyllä vain. Hän söi Dragéen, rakastavaisten suklaan senkin uhalla, ettei saisi vastakaikua tunteisiinsa. Mainitsemani suklaa on sellainen, jonka syömällä uhrautuu ottamaan rakkaansa ruhjeet vastaan", Shokora kertoi näyttäen pientä koria, jossa oli samanlaisia suklaita kuin se, jonka Naruko oli syönyt. Sasuke huomasi kyseisen korin ympärillä hopeisia sydämiä, jotka olivat samanlaiset kuin Sasuken rannekeen sydän.

"Mistä on kyse?" Sasuke kysyi.

"Hyvä on. Kerron kaiken alusta saakka. Sinä ja Naruko ystävystyitte äitienne kautta ja olitte ystäviä jo päiväkodissa. Silloin kun olitte piniä, Naruko uskalsi kertoa sinulle, mitä ajattelee. En ehkä ole oikea ihminen kertomaan tätä sinulle, mutta Naruko kertoi rakastavansa sinua. Et ehkä muista sitä. Olitte parhaat ystävät ala ja ylä-asteellakin, mutta mentyänne lukioon, välinne alkoivat viiletä. Ette ole myöskään puhuneet enää kovin paljon. Olet pitänyt koripallosta pienestä lähtien ja keskityt nyt siihen täysin. Olet myös pilkannut Narukoa, koska hän on kirjastoapulainen. Hän näki eilen kolmen pojan pahoinpitelevän sinua ja syytti siitä kai itseään, koska oli torjunut ne pojat sinun takiasi. Kuultuaan murtumastasi Naruko päätyi tulemaan minun puheilleni koska tiesi, että sinulla on tänään tärkeä peli. Niinpä hän pyysi, että siirrän eilen saamasi ruhjeet hänelle, jotta sinä voit pelata, koska hän tiesi koriapallon olevan sinulle tosi tärkeää. Suklaani voimat aiheuttivat sen. Et tainnut ymmärtää hänen tunteitaan, koska et ole vähään aikaan katsonut häntä pintaa syvemmälle", Shokora sanoi.

"Naruko, mitä olet mennyt tekemään!" Sasuke ajatteli huolissaan muistaen kaikki ne kerrat, kun oli pilkannut blondia, ja silti blondi ajatteli hänen parastaan. Sasuke katui käytöstään ja muisti myös sen, miten hän ja Naruko olivat leikkineet pieninä metsässä ja miten Naruko oli kertonut rakastavansa häntä. Sasuke muisti yllätyksekseen sanoneensa jotain samantapaista, ja lupauksensa siitä, ettei koskaan unohda Narukon tunteita. "Lupauksensa unohtaa joskus tosi helposti. Pystynkö katsomaan enää sinua silmiin, Naruko?"

”Kun Naruko söi tarjoamani suklaan, neuvoin häntä ajattelemaan sinua. Hän ajatteli, että olet hänelle edelleen rakas, vaikkette olekaan samoissa väleissä kuin ennen. Hän halusi sinut pelikuntoon. Vaikka pilkkasit häntä, hän ei ollut vihainen sinulle. Koripallo on sinulle tärkeää, joten hän halusi sinun osallistuvan tänään pidettyyn peliin ja olevan onnellinen”, Shokora kertoi. "Hintana toiveesta vein häneltä kyvyn rakastaa ketään enää koskaan".

"P-palauta hänet heti ennalleen ja anna hänellä olevat ruhjeet takaisin minulle. Minä olen syyllinen tähän sotkuun ei hän", Sasuke sanoi antaen kerrankin periksi jääräpäisyydelleen ja päästäen kyyneleet vuotamaan silmistään.

"Se on kyllä mahdollista, mutta jos teen sen, hän tulee luultavasti surulliseksi. Oletko valmis siihen, että hän saa kokea yksipuolisen rakkauden tuskan?" Shokora kysyi. "Muuten, tällä hopeasydämellä, jonka Naruko ompeli rannekeeseesi on suojeleva vaikutus. Kun hän söi antamani suklaan, tämä ranneke ilmestyi yöpöydällesi".

"Haluan hänet ennalleen", Sasuke sanoi ymmärrettyään Narukon tunteiden aitouden, kun tämä oli halunnut ottaa Sasuken vammat itselleen, jotta Sasuke voisi pelata.

"Hyvä on. Siinä tapauksessa lahjoita hänelle jossain vaiheessa samanlainen amuletti kuin hän sinulle. Jotta hän palaa ennalleen syö tämä suklaa, jonka Naruko oli tehnyt sinulle ja aikoi antaa sen sinulle ennen, kuin ne pojat kävivät sinuun käsiksi. Säilöin Narukon kyvyn rakastaa ketään suklaaseen, jonka hän valmisti sinule. Kun syöt suklaan, Naruko palaa ennalleen. Laita hopeasydän vaikka tuohon taskussasi olevaan ketjuun, joka taitaa olla peräisin Narukon entisestä kaulakorusta, joka meni joskus lukion aloittaessanne rikki. Kun Naruko söi tarjoamani suklaan, näin hänen sisimpänsä lisäksi hänen muistoihinsa, ja yhdessä muistossa hänen kaulakorunsa meni rikki, kun hän kaatui portaissa. Sinähän korjautit ketjun, mutta unohdit laittaa siihen amuletin ja pidit ketjun huomaamatta edes", Shokora sanoi ja ojensi Sasukelle hopeisen sydämen, jonka irrotti karkki-korista, ennen kuin antoi Sasukelle Narukon tekemän suklaan.

Sasuke avasi lahjapaperin huomatakseen suklaasydämen, johon oli kirjoitettu hänen nimensä sinisellä kuorrutteella. Hän puraisi palan suklaasta. Yllätyksekseen hän huomasi, ettei suklaa ollut liian makeaa. Vähän ajna kuluttua Sasuke oli syönyt suklaan ja hänen oikeaan käteensä ilmestyi sideharso ja toinen silmäkin peittyi sideharsoihin.

"Sasuke, miksi?" Naruko kysyi itkien ja Sasuke huomasi ystävänsä silmissä tutun pilkkeen. Naruko oli ennallaan.

"Ei sinun olisi tarvinnut mennä tekemään sellaista minun takiani. Olen tästä lähtien kiltimpi sinulle", Sasuke sanoi hymyillen ensimmäistä kertaa sinä päivänä. "Kun käyttäydyit niin kylmästi ymmärsin jonkin olevan vialla".

Naruko halasi Sasukea itkien, ennen kuin vilkaisi puodinpitäjää:

"Kiitos".

"Perin teiltä etäisyytenne toisiinne", puodinpitäjä sanoi, kun kaksikko lähti puodista käsikädessä.

----------------

14. maaliskuuta (White Day)

Naruko istui huoneessaan hiljaisena. Tänään oli White Dayn päivä. Naruko oli saanut puheluita ystäviltään, jotka olivat saaneet lahjoja poikaystäviltään. Naruko tunsi itsensä hyvin ulkopuoliseksi, koska oli ystäväporukastaan ainoa, jolla ei ollut poikaystävää. Sasuke oli ollut mukavampi hänelle sen jälkeen, kun oli saanut tietää Narukon tunteista, mutta ei se ollut sama asia kuin poikaystvä, jolta odottaa White Dayn lahjaa.

Kop kop!

Joku koputti Narukon huoneen parvekkeen ovelle, jonka seurauksena blondi avasi oven noustuaan sängyltään nähdäkseen Sasuken.

"Iltaa, Naruko", Sasuke aloitti lopulta ja käveli blondin taakse, ja laittoi Narukon kaulaan ketjuun ripustetun hopeasydämen. "Unohdin tämän ketjun sen jälkeen, kun korjautin sen. Olen ollut oikea ääliö, kun kohtelin sinua niin tylysti".

"Mitä tarkoitat?" Naruko kysyi.

"En arvannut, että saatoin loukata sinua. Taisin ajatella liikaa itseäni. Tuota, en tykännyt ollenkaan siitä, miten ne ääliöt kohtelivät sinua kuin omaisuuttaan. En ole paras sanomaan tätä ja minulla kesti jonkin aikaa takoa se paksuun kallooni, mutta oikeasti olen ollut jo aika kauan ihastunut sinuun, Naruko,  ja tuo koru on White Dayn lahjani. Voisimmeko ainakin kokeilla seurustelua?" Sasuke kysyi.

Naruko heittäytyi itkien Sasuken syliin, mutta nyt hän itki ilosta.

"Kokeillaan. Miten kätesi ja silmäsi voivat ja miten pääsit parvekkeelle?" Naruko kysyi.

"Kiipesin paloportaita pitkin. Käteni ja silmäni ovat jo parantuneet, mutta älä syytä itseäsi siitä", Sasuke sanoi suudellen Narukoa.

Naruko tunsi itsensä tosi onnelliseksi. Hänen sisällään suorastaan tuntui roihuavan tuli.