Heräsin seuraavana aamuna sängystäni siihen, kun Cass tuli imuroimaan huonettamme. Sain heti herättyäni jälleen kuulla sotkuisesta lattiasta ja pöydästä. Mumisin unisena jotain epäselvää vastaukseksi ja nousin istumaan käsiäni venytellen. Katsahdin veljeni puolta - sermi oli auki ja Tadashi oli jo noussut ylös nähtävästi aikoja sitten. Sänky oli siististi pedattu ja huoneen lattialla ei ollut ainuttakaan tavaraa. 
Huoh, pysyisipä minunkin huone noin siistinä. 

"Hiro, get up and go to eat. Tadashi is already there." Nainen tuhahti selvästi kiukkuisena, enkä juuri tämän ärtymyksen takia laittanut sen enempää vastaan. Nousin sängyltä pukemaan shortsit jalkoihini ja astellessani portaita alas kohti keittiötä päässäni välähti muistikuvia eilisen myöhäisillan tapahtumista. Äh, mitä hemmettiä oikein ajattelin eilen?! Olisi vain pitänyt lähteä kotiin aikaisemmin, eikä jäädä sinne. 
Toisaalta, ei se eilinen minua haitannut... Pidin Maggiesta, todella pidin ja halusin hänen huomiotaan, mutta eilinen tuli aivan liian nopeasti minulle, kuka hädin tuskin on aloittanut vielä ikäisilleni normaalia masturbointia.

" 'Morning." Veljeni katsoi minua pöydän toiselta puolelta kuultuaan hyvän huomenen toivotukseni. Haukottelin hyvin makeasti ja tökin Tadashin ojentamaa leipää sormellani. Mies huomasi minun olleen ajatuksissani ja kysyi heti, mikä minun oli. Nostin ruskeat silmäni katsomaan vanhempaa väsyneenä. 

"I did... something quite stupid yesterday." Hiljaisuus lankesi yllemme ja Tadashi lopetti heti syömisensä, kiinnitti katseensa minuun todella intensiivisesti ja huolestuneena. "Did they do something to you?" Sydämeni hyppäsi sanojen myötä pois paikoiltaan hetkeksi. Nielaisin sen omalle paikalleen ja huokaisin syvään. "Not they, but Maggie.."

Se riitti Tadashille, niin mies jo tiesi mistä oli kyse. Ajatus sai pistävän tunteen miehen rintaan ja kasvot kuumiksi. Hiro oli harrastanut seksiä vai? Nyt jo, tuossa iässä ja melkein Tadashin ikäisen kanssa vai? Niin Tadashi ajatteli itsekseen ja puri alahuultaan. 
"It's not what you think, bro. She just touched, a little.." Tadashi ei halunnut kuulla enempää, sillä vatsassa kuohui jo vihaa. Miten se täysi-ikäinen nuori nainen kehtasi mennä tekemään jotain sellaista alaikäiselle varhaisteinille? Pelkkä ajatus sai Tadashin hyvin vihaiseksi. 

"Hiro, take me to her." Katsoin veljeäni toinen kulma koholla ja rypistin molempia lopulta epäilevästi. "What, why?" Vanhempi Hamada hieraisi vielä yön jäljiltä olevaa sekaista tukkaansa. "There's a few things I want to tell her." Kasvoillani oleva katse muuttui hetki hetkeltä vihaisemmaksi, kunnes raotin kalpeita huuliani ärtyneenä. "No! I wanted her to do it so it's not her fault!" Korotin ääntäni suuni puhuessa nopeampaa kuin aivot kerkesivät edes ajatella.
Ai että oikein halusin? Voihan sen niinkin ilmaista. 

Tadashi nousi tuoliltaan ja painoi kämmenet pöytää vasten, nojasi sen ylitse lähemmäs minua, katsoi jopa vihaisena - sellaista harvoin veljessäni näki. Vihaa siis. Siihen oli kuitenkin sekoittunut myös huolta ja pelkoa puolestani. "Hiro, you shouldn't do things like that yet! You're not old enough."

Taas. Jopa isoveljeni piikitteli minua nyt iästäni, tähänkö sitä oltiin tultu? Että minua alkoi syödä se kaikki vain entistä enemmän. 

"Just because YOU were afraid of trying things it doesn't mean that I should be A LOSER like you!!" Minulla vain räjähti pahasti tahtomattani. Olin niin raivoissani Tadashin käytöksestä - hän oli niin ylisuojelevainen, enkä todellakaan sietänyt sitä!
Miehenalku vaikeni, sillä sanani todella satuttivat häntä. Toi muistoja mieleen siitä, kuinka häntä oli kiusattu joskus nuorempana hänen ujoudestaan ja kiltteydestään. 
Tajusin kyllä, kuinka pahasti satutin veljeäni ja hetken jopa kaduin tekoani, mutten antanut sen näkyä. Nousin pöydästä jättäen täten aamupalan välistä ja juoksin yläkertaan. Cass tuli minua portaissa vastaan, koska oli kuullut riitelyn ääniä alakerrasta. "Ah, Hiro what's going on?"
Menin vain tätini ohitse huoneeseeni lyöden oven kiinni. Tadashi jäi pöydän viereen seisomaan, istui takaisin omalle paikalleen ja hieraisi nenänvarttaan väsyneenä. Pidätteli täten tunneryöppyä, joka yritti pursuta ylitse.

"What happened here?" Cass kysyi veljeltäni, joka näytti olevan romahduksen partaalla. Ei mies kestä ajatusta, että alkaisin hiljalleen oikeasti erkaantua hänestä, enkä enää pian tarvitsisi häntä laisinkaan. Muuttaisin joskus pois ja aloittaisin oman elämän, johon Tadashi ei voisi enää puuttua. Ei veljeni mikään kontrollifriikki ollut, mutta hän oli tottunut lapsesta saakka olemaan niin vahvasti elämässäni mukana, että tällainen kipristi rintaa. 

"Aunt Cass... What should I do with him? He's growing too fast." Tadashilla kävi välähdyksenä päässä ajatus siitä, kun hänen pitäisi varmaankin alkaa kertoa seksistä ja seksuaalisuudesta minulle. Ajatus puistatti, eikä se kauheasti houkuttanut - ei Tadashi itsekään ollut mitenkään kokenut. Kauheasti ainakaan, joten mikä hän olisi kertomaan sellaisesta? Cass-täti taas saisi oloni hyvin kiusaantuneeksi, eikä Tadashi toivonut sitä. 

.
.
.

Opettajan puhe luokan edessä jotain matematiikasta ei kiinnostanut sitten pätkääkään juuri nyt. Melkein makoilin pulpetillani kämmen poskella ja nuokuin vähän väliä. Heräsin aina siihen, kun takana oleva minua pari vuotta vanhempi poika tuuppasi minut ylös. Mulkaisin häntä kerran todella pahasti ja suuntasin katseeni toisella puolella huonetta olevasta ikkunasta ulos. Seurasin pilvien muodostamia kuvioita ajatuksissani. Ajattelin muutama viikko sitten tapahtunutta tapausta Maggien kanssa pyöritellen lyijykynää sormissani. 
En ollut puhunut tytön kanssa sen jälkeen, vaikka hän kyllä yritti ottaa minuun viestitse yhteyttä. Koulussa olin vältellyt häntä parhaani mukaan, koska pelkäsin hänen nyt pitävän minua pilkkanaan. Olin lauennut hänen kädelleen tuosta vain alle minuutissa. Kuinka säälittävää.

Hieraisin otsahiuksiani hermostuneena, kun kylmä hiki alkoi hiostaa kämmeniäni ajatuksieni takia ja havahduin takaisin todellisuuteen kuullessani oman nimeni luokan edestä. "Hamada, what did I just say?" Miesopettaja kysyi ja sai kasvoni kuumenemaan. Ihan kuin pieniä nipistyksiä pistettäisiin ympäri kasvoja. Yritin suojautua huppariini hartiat korvissa, mutta lopulta minun oli pakko vastata. Kohautin olkiani naurahtaen itsekkäästi - vaikka oikeasti minua stressasi hirveästi. "I don't know, wasn't interested." Opettaja mulkoili minua pahemman kerran ja löi karttakepillä työpöytäänsä. "Get out if you're not interested." Siihen ei muuta tarvittu, että nostin takamukseni tuolilta ja napattuani repun poistuin luokasta. Kuulin joidenkin kikattelua ja juoruilua minusta selkäni takana, mutten jaksanut välittää. Kävelin käytävää pitkin katse lattiassa, kun kuulin askeleita takanani. 

"Hiro! My man." Akin tuttu ääni kantautui korviini ja käännyin miestä kohti. Sain leveän hymyn vastaan ja annoin vain haikean nyökkäyksen takaisin. Toinen näytti vakavoituvan välittömästi ja kaivoi taskustaan tupakka-askin. "Need a smoke?" Katsellessani miehen esiin ottamaa laatikkoa hymähdin vähän hymyillen ja nyökkäsin. "Yeah."
Kävelimme koulun pääovien rappuset alas ja otimme molemmat savukkeet esiin ja aloimme poltella. En siinä tilanteessa jaksanut edes miettiä, näkikö Tadashi minut vai ei. Nähkööt, jos halusi. Ihan sama.

Vedin mentolin makuista savua keuhkoihini hitaasti ja puhalsin ne nauttien ulos - enää se ei sattunut niin kuin ensimmäisellä kerralla. Saimme katseita ohikulkevilta henkilöiltä - varmaankin siksi, että olin niin nuori ja polttelin tupakkaa. 
"So what's going on between you and Maggie? I've seen the way you look at her." Aki huomautti aivan yhtäkkiä ja sai rytmini sekoittumaan, jonka takia yskäisin voimakkaasti. Tunsin poskieni menevän punaisiksi ja pyöräytin silmiäni. Hieroin niskaani kiusaantuneena. "Well... the thing is...She got me off some weeks ago." Aki toljotti minua oletko-tosissasi-ilmeellä ja repesi lopulta makeaan nauruun. "What's so funny?" Kysyin, vedin tupakasta viimeiset savut hermostuneena ja jännitin harteitani. "That's it? I thought you fucked her already since she is what she is, haha! Have you planned to?"

Oikeasti jopa harkitsin jonkin aikaa, mutta naurahdin ja puistelin päätäni. "Not actually, I'm not into that stuff really. Robotics are my thing." 

"Well, I guess that's why you are here, right?"
"Yeah."

.
.
.

Kotona päätin jättää läksyjen teon illemmalle ja aloin pelata tietokoneella mieluummin. Vilkaisin pari tuntia myöhemmin puhelintani ja näin kaksi uutta viestiä. Toinen Akilta, toinen Maggielta.

"You should just fuck her brains out, I bet you'd love to even tho' you didn't say so LOL :D" Naurahdin ääneen Akin viestille, mutten vaivautunut vastaamaan mitään, vaan luin seuraavan viestin punkkarilta. "Are you mad at me? You've been avoiding me since THAT." 
Hieroin etuhiuksiani puuskahtaen stressistä. Mitä voisin muka vastata tuohon? En ollut vihainen, mutta en myös kovinkaan iloinen tapahtuneesta. 

"I'm not mad, I just... it was my first time doing that kind of stuff to be honest... Yeah, laugh all you want, punk." Häpesin silmät päästäni, enkä voinut kuin odottaa tuomiotani. Odotin yllättävän kauan, melkein puoli tuntia ja sitten vasta puhelimeni värähti uuden viestin myötä. 
"I'm sorry, I laughed. But I guessed it so don't worry. I wouldn't mind doing something more tho'... ;)" Sain kylmät väreet ja piilotin puhelimeni nopeasti shortsien taskuun. En halunnut lukea sitä uudelleen.

Ajatukset alkoivat laukata uudestaan ja tunsin oloni todella epämukavaksi. Koko ajan yhä enemmän ja enemmän ja ennen kuin kerkesin edes huomata housuni olivat käyneet kireiksi. Hittolainen, onneksi Tadashi oli sentään vielä omilla menoillaan, kerkeäisin ehkä nopeasti helpottaa oloani. Sain todella oudon idean, mikä tappeli kovasti vastaan muita ajatuksiani. 
Halusin tavata Maggien, nyt ja heti. Halusin tehdä sen uudestaan.