Usagi avasi silmänsä nähdäkseen, ettei ollut omassa huoneessaan. Huoneen katto oli valkoinen ja oikeanpuoleisen seinän edessä oli tummat verhot, joten blondi arveli, että verhojen takana oli ikkuna. Huoneen seinät olivat valkoiset ja ruskeat. Usagi makasi harmaan peiton alla. Tyyny oli punainen, ja sen takana oli valkoinen ja kaksi ruskeaa tyynyä. Lakana oli valkoinen ja vuoteen kummallakin puolella oli ruskea yö-pöytä, joilla oli luku-lamput.

Huoneen vastakkaisella puolella oli musta seinä-televisio, jonka edessä oli ruskea lipasto. Lipaston ja ikkunan lähellä olevassa, oikeassa nurkassa oli harmaa nojatuoli, jossa oli tummia vaatteita.

Usagilla oli koulupuku yllään.

"Missä olen?" blondi mietti hermostuneena nousten istumaan. Kun hän nousi istumaan, hän näki sylissään olevan taskukellon, jossa oli pienet sakarat.

Usagi otti kellon käteensä ja katsoi sitä tarkemmin. Kellon viisarit eivät liikkuneet ja sen lasi oli rikki. Kellossa oli kuva pilvistä ja kuusta. Siinä oli kolme tähteäkin.

"Taskukello, joka näyttää kuun vaiheet. Se on rikki. Kenen kello on? Voisiko se olla Tuxedo Maskin?" Usagi?" Usagi pohti.

"Sinä heräsit", joku sanoi vasemmalta ja blondi katsoi kyseiseen suuntaan nähdäkseen Chiba Mamorun. Mies nojasi seinään yllään valkoinen, pitkähihainen pusero ja mustat housut, sekä mustat kengät.

"Sinä olet Tuxedo Mask", blondi sanoi, kun tajusi Mamorun ja naamioituneen miehen yhteyden.

Usagi puristi kädessään olevaa kelloa hermostuneena:

"Voisiko tämä paikka olla......"

"Tämä on minun huoneeni", Mamoru sanoi.

"Käytin puolikuu-sauvalla uutta hyökkäystäni, ja sitten", Usagi muisti, mitä eilisessä taistelussa oli tapahtunut. Hän vilkaisi nonjatuolin oikealla puolella olevaa pöytää, jolla oli musta hattu ja valkoinen silmikko. Hän nousi vuoteesta ja käveli pöydän eteen poimien silmikon molemmilla käsillään.

"Sinä pyörryit ja vaivuit syvään uneen", Mamoru sanoi. "Etkö muista?"

"En muista ihan kaikkea", blondi käveli Mamorun eteen ja nosti silmikon miehen silmien eteen. "Miten en huomannut aiemmin? Tuo sama ääni ja smokkisi".

"Silmiesi syvä väri, joka houkuttelee minua....Tuxedo Mask?" Tsukino kysyi. "Miksi ryhdyit Tuxedo Maskiksi?"

"Tarvitsen Legendaarista Silver Crystalia, jotta saisin takaisi kadonneet muistoni", Mamoru otti naamion blondin käsistä ja käveli nojatuolin eteen.

"Muistot?" blondi kysyi.

"Kyllä", tummahiuksinen mies aloitti. "Kuudentena syntymäpäivänäni, menetin vanhempani kolarissa. Menetin samalla kaikki muistoni. En voinut edes muistaa nimeäni, kun joku puhui minulle. Olenko todella Chiba Mamoru? Vai olenko joku muu? Sitten aloin nähdä saman unen uudelleen ja uudelleen. Vain yksi lause, Legendaarinen Silver Crystal. Siinä kaikki, mitä uneni näyttävät. Ja löysin itseni kävelemästä öisin kaduilla löytääkseni Legendaarisen Silver Crystalin, ainoan johtolangan kadonneisiin muistoihini. Entä sinä?"

"Minä?" Usagi kysyi, kun Mamoru laittoi silmikon tuolin käsinojalle.

"Sinä ja Shittennounitkin etsitte Legendaarista Silver Crystalia, ettekö? Miksi?" tummanhiuksinen mies kysyi.

"Tuota, en tiedä, miten selittäsin sen. Luna kertoi kuitenkin, että se on löydettävä ja sitä täytyy suojella, jottei vihollinen käyttäisi sen voimia omiin tarkoituksiinsa", Usagi sanoi. Hänen tunteensa olivat ristiriitaiset. Tunteet olivat jostain surun ja hämmennyksen väliltä, mutta hän ei ollut varma, mikä tunne oli päälimmäisenä.

"Ymmärrän", Mamoru sanoi.

"Hänen silmissään on surua", sinisilmäinen tyttö mietti.

"Muistatko, mitä kerroin välillämme olevasta salaisuudesta?" Mamoru kysyi.

Usagi nyökkäsi.

"Kiitos", tummahiuksinen mies sanoi.

"Välillämme olevasta salaisuudesta", blondi sanoi. Hänen mieleensä juolahti se, mitä Luna oli sanonut Tuxedo Maskista.

Mamoru hymyili vähä ja Usagi punastui kevyesti kävellen miehen eteen.

"Minä uskon sinuun. Toivon, että tämä hetki kestää ikuisesti", blondi pohti.

"Tuota......Minun täytyy mennä. Luna odottaa", Tsukino ryntäsi ovelle ja tarttui kahvaan vasemmalla kädellään, mutta silloin Mamoru laski kätensä hänen olkapäälleen.

"Usako", tummahiuksinen mies sanoi, jonka seurauksena blondi kohotti kulmaansa uteliaana. Hänen sydämensä takoi villisti ja punastus syveni vähän.

"Olit unohtaa laukkusi", Mamoru otti kätensä tytön olkapäältä ja antoi laukun tytölle.

Usagi kykeni vain nyökkäämään.

(Illalla)

Usagi käveli kadulla pohtien Mamorua.

"Usako", blondi mietti. "Voisinkohan kutsua häntä Mamo-chaniksi?"