Maanantai valkeni jällen aurinkoisena ja aivan liian kauniina kulutettavaksi koulun penkillä, mutta Sasuke raahasi Naruton vastaväitteistä huolimatta orjalaitokseen, koska tiesi opettajien jo muutenkin hönkivän tämän niskaan. Hyppytunnilla sitten roskakatoksen taakse kerääntyi vakiojoukko, joka hieman kohmeisin käsin poltteli menemään. Joukkoon kuului Naruton ja Sasuken lisäksi Shikamaru, Neji, Ayumi (oma hahmo) ja Ino. Auymi katsoi Narutoa pää kallellaan ja kysäisi: ”Mitä sulla on kaulassa?” Naruto hätkähti ja piiloutui takinkaulukseen punan häivähtäessä Sasuken kasvoilla.
”Eikun kerro! Kyllä mä näin, selvä tapaus. Mutta hei, luulin että olet sinkku!”, punapäinen tyttö jatkoi innoissaan.
”Ei kuule kuulu sulle pätkän vertaa..”, Naruto mutisi ja tumppasi sätkänsä. Sasuke oli yhtäkkiä kauhean kiinnostunut kirjoituksista seinässä. Auymi kohotti toista kulmaansa ja oli sanomassa jotain, mutta kello ehti ensin. Shikamaru pamautti Inoa persauksille tytön mulkaistessa häntä huvittuneesti, mutta suostui kohta muiskauttamaan pojalle suukon.

Naruto ja Sasuke istuivat penkeillensä odottamaan historian luentoa alkavaksi. Sasuke katsoi ystäväänsä miettien samalla asioita. Tummat renkaat toisen pojan silmien ympärillä olivat kasvaneet ja kasvot olivat kalvenneet. Nukkuikohan Naruto ollenkaan? Tai söiköhän hän kunnolla? Sasuke puisteli päätään tajutessaan, ettei ollut Naruton lapsenvahti ja että eiköhän tämä osaisi pitää huolen itsestään. Vai osasiko..? Naruto huomasi toisen tuijotuksen ja Sasuke käänsi päänsä äkkiä pois.
”Muuten, voinko tulla käymään teillä koulun jälkeen?”, hän kuitenkin kohta kysyi. Naruto vilkaisi häntä.
”Mulla on menoja.. ehkä huomenna..”, blondi sanoi polvilleen.
”Mitä menoja? Voin tulla mukaan.”, Sasuke ehdotti.
”Et voi! Ihan tavallisia menoja vaan.. Ei niissä ole mitään.. ”, blondi sähähti kulmiaan kurtistaen. Sasuke vaikeni eikä kysellyt enempää. Yhdestä asiasta hän kuitenkin oli varma: kaikki ei ollut kunnossa.  
----

Viikko kului nopeasti eikä Naruto kertonut sen enempää menoistaan. Hän vaipui omiin ajatuksiinsa silloin tällöin, mutta silti halusi olla Sasuken seurassa päivästä toiseen.
Perjantai-ilta sitten koitti. Pojat olivat olleet Nejin luona pienimuotoisissa pirskeissä ja heidän lisäkseen sitten Ayumi, Ino, Lee ja Kiba eivät olleet ihan selvin päin.
”Uuh, kello käy jo yhtä. Pitäisikö lähteä valumaan kotiin päin…?”, Kiba mutisi rojottaessaan lattialla Ayumi vieressään. Neji, joka oli Sasuken lisäksi hieman edes järjissään, nyökkäsi. Lee pomppasi pystyyn ja huudahti: ”Neji voi viedä meidät autolla! Sullahan on kortti, eikö? Ei tarvi kenenkään kävellä.”
”Joo, mutta onko meistä kenestäkään ajajaksi?”, Ayumi naurahti ja käpertyi Kiban kainaloon kuin aikoisi nukahtaa siihen.
”Nejistähän minä puhuin koko ajan.”, Lee sanoi ja osoitti poikaa.
”Minäkin haluan ajaa!!”, Naruto kiljahti.
” Pahimmassa kunnossa.. Erotatko edes autoa pensasaidasta?”, Sasuke mutisi.
”Olen aina halunnut kokeilla.. sillä sinisellä autolla ajamista. Se on niin uusi ja kaunis.”, Naruto jatkoi kuin ei olisi kuullutkaan Sasukea ja alkoi vetämään ulkokamppeita päälle.
”Se on kyllä valkoinen..”
”Noniin! Minä ajan!! Kuka varaa etupenkin?”, Neji huudahti ja nappasi avaimet naulasta.
----

”Kiitti kyydistä!”, Sasuke huikkasi ja hyppäsi ulos täyteen ahdatusta autosta paiskaten oven sitten kiinni. Hän huokaisi helpotuksesta. Tunnelma oli ollut riehakas! Naruto oli painostanut Nejiä kaiken maailman hulluuksiin hyvin pitkältä tuntuneen matkan aikana, esim. vilkuttamaan väärään suuntaan risteyksissä ja ajamaan väärää puolta tuulilasinpyyhkimet hulluna vispaten ja jumputuksen kuuluessa varmaan toiseen kaupunkiin asti. Onneksi tiet olivat tyhjiä siihen aikaan yöstä. Sasuke vilkutti auton perään joka yhtäkkiä kaahasi hirveää kyytiä pitkin metsän viereistä tietä, jonka läpi hän kertoi oikaisevansa kotiin. Hän oli juuri kääntymässä kun kaikki tapahtui kun hidastetussa elokuvassa:
Nejin ja muiden auto kaahasi keskellä tietä kohti mutkaa. Kuului vain äänekäs torven tyyttäys kun suuri rekka-auto tuli mutkasta vastaan. Jarrut kirskuivat mutta liian myöhään! Neji oli yrittänyt väistää rekkaa, mutta oli rysähtänyt valtavalla vauhdilla päin. Auto pyörähti ympäri ja rymähti kyljelleen ojaan, kohta kaatuen taas oikein päin. Rekka oli myös paikallaan. Aika tuntui pysähtyvän hetkeksi. Sasuke tuijotti ruttuisten peltikasojen, lasinsirpaleiden ja savuavien konepeltien kauhunäyttämöä jähmettyneenä paikalleen. Häneltä meni monta hiljaista hetkeä ymmärtää mitä todellakin oli tapahtunut.
”Voi-hyvä- ..”, hän henkäisi ja pinkaisi henki salpaantuneena kohti onnettomuuspaikkaa.
*****''

Dodii, loppuhuipennus alkaa!! Yay, jätimpäs taas dramaattiseen kohtaan.. Huu.. :D Jeps, tätä vielä tulee ehkä 1 tai 2 osaa, koittakaa kärsiä..^^' Nyt nukkumaan. Oja-sumi!!<3