Aurinko laski Konohanan ylle jättäen kylän illan pimenevien varjojen
valtaan. Kylän äänet alkoivat hiljalleen vaimentua ihmisten suunnatessa kotiinsa. Tyhjenevät kadut ja hiljaiset kujat jättivät ketterälle ninjalle loistavan kulkutien kulkea, ilman ettei kukaan huomaisi tummaa hahmoa talojen katoilla.
    
Yhtäkkiä hahmo pysähtyi ja kyyristyi matalaksi yrittäen sulautua tummaan kattoon. Alhaalla kadulla käveli hopeahiuksinen mies syventyneenä kirjaansa. Hahmo hengähti nopeasti tunnistaessaan
miehen.

"Kakashi", hahmo kuiskasi yrittämättä estää virneen nousua kasvoilleen.

Nopeasti hahmo nousi ylös ja tarttui selässään roikkuvaan katanaan. Miekkaa kädessään puristaen hahmo loikkasi ketterästi alas suoraan Kakashin taakse. Yhtä nopeasti kuin hahmo oli vienyt katanan Kakashin kaulalle, oli Kakashi vetäytynyt kauemmas hahmosta valmiina puolustamaan itseään. Hahmo naurahti ja laittoi katanan takaisin selässään olevaan koteloon. Kakashi tuijotti hahmoa tiukasti pitäen kunaita kädessään valmiina hyökkäämään. Hahmo hymyili ja veti päätään peittävän hupun päästään.

"Hatake Kakashi. Siitä on aikaa", hahmo sanoi ja hymyili lempeästi miehen hämmentyneelle ilmeelle, joka kuvastui miehen esillä olevasta silmästä.

Lopulta Kakashi rentoutui ja laski kunain kädestään. Hämmentyneenä Kakashi rapsutti niskaansa hymyillen tyytyväistä hymyä.

"Eeeh.. Anteeksi Yoyri, tuskin tunnistin sinua. Siitä on tosiaan aikaa", Kakashi sanoi astuen lähemmäs tummahiuksista naista. Nainen hymähti ja laski katseensa.

"Paljon on tapahtunut", hän sanoi surullinen sointi äänessään. Kakashi katseli naista, joka riiputti päätänsä muistoihinsa uponneena.

Naisen tummat hiukset olivat letillä, josta purkautui hiuksia naisen kapeille kasvoille. Ninjan tunnusmerkki – otsapanta, jossa keskellä loisti Konohan lehti-tunnus, peitti naisen otsan. Naisen vaatetus peittyi tumman viitan alle, jonka avulla nainen oli sulautunut pimenevään iltaan.

"Tulit hiipien kuten aina" Kakashi tokaisi. Nainen nyökkäsi.

"En halunnut muiden saavan tietää tulostani. En vielä. En ennen kuin olen saanut puhua kanssasi". Kakashi nyökkäsi ja puristi taskussaan olevat kädet nyrkkiinsä. Naisen ääni toi liikaa muistoja Kakashin mieleen. Liian paljon aikaa ja liian vähän unohdukseen.. Kakashi nielaisi ja karisti raskaat ajatukset hetkeksi pois mielestään.

"Tule, mennään", hän sanoi matalasti ja katosi. Nainen nyökkäsi ja seurasi miestä.
      
Pitkän yön jälkeen aamu koitti kirkkaana häätäen yön synkät varjot tiehensä. Kakashi käveli venytellen asuntonsa parvekkeelle. Mietteliäänä hän jäi katsomaan auringon hehkuvaa nousua.

Ajatuksissaan hän siveli pitkää arpea, joka kulki viistosti hänen kasvojensa alaosan halki. Hän ei ollut vielä viitsinyt pukea naamiota yllensä. Aamu oli aikainen, joten oli epätodennäköistä että kukaan osuisi hänen parvekkeensa läheisyyteen. Kakashin sohvalla nukkuva nainen oli nähnyt Kakashin kasvot jo aikoja sitten ja tiesi täsmälleen miltä Kakashi näytti.

Kakashi kohautti olkapäitään mietteilleen naamiosta. Hän oli jo niin tottunut maskiinsa, ettei edes muistanut kunnolla sen olemassa oloa. Kakashi suuntasi mietteensä toiseen, paljon häiritsevämpään ajatukseen – hänen sohvallaan nukkuvaan naiseen.

Viimeksi, kun hän oli nähnyt Yoyrin, tämä oli muuttamassa Konohan kylästä pois. Kakashi sulki silmänsä muistaessaan surunsa naisen lähdöstä. Naisen lähdettyä Kakashi oli kuolettanut naisen mielestään ja sulkenut lukuisat muistot mielensä syövereihin. Ja nyt… Kakashi huokaisi.

Aikoisiko nainen jäädä? Kakashi ei tiennyt mitä olisi halunnut. Hän olisi halunnut jatkaa hiljaista yksin eloaan yhtenä Konohan salaperäisimpänä ninjana mutta toisaalta Kakashin loukattu sydän oli paranemassa ja huusi naista jäämään luokseen – iäksi. Kakashi nosti katseensa ylös punertavalle taivaalle. Yoyri oli hänen salaisuutensa ja hän Yoyrin. Kumpikaan ei ollut koskaan kertonut kenellekään heidän välisistä tunteistaan, heidän yhteiselostaan, heidän lupauksestaan, jonka Yoyri oli aikoinaan rikkonut. Kakashi puristi kätensä nyrkkiin ja rentoutti sen samassa tuntiessaan pehmeän kosketuksen paljaalla selällään.

"Yoyri", hän henkäisi ja kääntyi naista kohti.

Tuijottaen Kakashia silmiin nainen painautui miehen rintaa vasten. Kakashi vastasi naisen katseeseen lopulta päästäen kaikki tukahdetut muistot mieleensä.

Lopulta hän ei voinut enää vastustaa kiusausta vaan kumarsi päätänsä ja suuteli naista hiukan epäröiden. Lopulta kaipuu otti kummastakin vallan eikä kumpikaan enää pystynyt lopettamaan. He suutelivat kiihkeästi pystymättä lopettamaan.

He tarrautuivat toisiinsa kuin hukkuvat yrittäen tukahduttaa kiihkollaan vuosien eron. Lopulta he tyyntyivät. Kakashi sulki naisen syliinsä ja hengitti naisen hiusten hentoa tuoksua. Liian pitkä aika..
      
Kakashin ovelta kuului kova koputus ja huuto:

"Kakashi-sensei!". Kakashi huokaisi syvään ja irrottautui naisesta.

Ninjan nopeudella hän puki yllensä ja katsoi naista kehottaen samaan. Nainen hymyili ja sulkeutui Kakashin makuuhuoneeseen.

"Kakashi-sensei!" kuului Naruton vaativa ääni oven takaa. Samalla henkäyksellä kuului lyönnin ääni ja Sakuran luja ääni:

"Baka! Ei Kakashi - sensei mikään salama ole!"

Kakashi avasi ovensa kohdaten tutun näyn: Naruton makaamassa lattialla tälli naamassaan ja Sakuran puhkumassa naama punaisensa samalla kun Sasuke nojasi tyynesti seinään yrittäen näyttää välinpitämättömältä.

"Hei, hei kaverit.. Mikä hätänä?" Kakashi kysyi nojautuen seinään.

"Meidän piti nähdä eilen illalla!" Naruto huusi ja laittoi kätensä suppuun rinnalle katsoen vaativasti Kakashia.

Kakashi ojensi kätensä anteeksipyytävään eleeseen.

"Olen pahoillani. Musta kissa kulki ohitseni ja… äh, antaa olla" hän huokaisi. Äkkiä Naruton hämmentynyt ilme paljasti Kakashille, että Yoyri oli ilmestynyt hänen taaksensa.

"Ku..ku..kuka tuo on?" Naruto kysyi ja osoitti naista sormellaan. Sakura ja Sasuke katsoivat myös ihmeissään heille tuntematonta naisninjaa.

"Nimeni on Hotake Yoyri", nainen esittäytyi ja katsoi Kakashia. Kakashin melkein huomaamattomasta nyökkäyksestä rohkaistuneena Yoyri kumartui Naruton puoleen ja laski kätensä Naruton olkapäälle.

"Kuule, taidan osata yhden jutsun, jonka voisin opettaa sinulle. Mitäs sanot?" Yoyri sanoi ja iski silmäänsä. Naruto katsoi hämmentyneenä Yoyriin ja sitten Kakashiin. Kakashin hymyillessä leveästi Naruto loikkasi ilmaan ja juoksi käytävään pitkin ulos.

"Tulkaa jo!" Sasuke ja Sakura katsoivat Kakashiin, joka sulki rennosti asuntonsa oven ja lähti Naruton perään kulkien rennosti kädet taskuissaan. Kohauttaen olkapäitään Sakura ja Sasuke seurasivat senseitään Yoyrin seuratessa perässä.

Sasuken ja Sakuran kulkiessa Kakashin ja Yoyrin edelle Kakashi tarttui Yoyrin käteen ja kuiskasi hänelle:

" Tervetuloa Konohaan". Sitten irrottaen kätensä ja hipaisten nopeasti Yoyrin takamusta Kakashi kaivoi esille kirjansa ja jatkoi lukemista.

Yoyri katsoi lempeästi hymyillen miestä, jota rakasti yhä, huolimatta ajasta ja rikkoutuneesta lupauksestaan. Se elämä oli takana ja nyt oli edessä uusi aika. Piittaamatta muista ihmisistä, jotka tuijottivat häntä uteliaina, hän nappasi kirjan Kakashilta ja aloitti sen alusta. Pian Konohan kylästä kuului uusi ihmeellinen ääni. Kakashin onnellinen nauru.