Pimeä puoli, Stephen King
Sain tämän päätökseen jo pari viikkoa sitten joten mitään tuoreita fiiliksiä ei ole. Tykkäsin kuitenkin kirjasta tosi paljon (miten voi olla tykkäämättä mistään mitä King on kirjottanut??) ja erityisesti siksi, että siinä perehdyttiin kirjailijan ajatusmaailmaan päähenkilöiden osalta. Itselle tämä aukaisi kirjoittajana monia uusia ovia päässä, ja kirja oli todella inspiroiva. Kauhun lisäksi King oli tuttuun tapaansa tuonut mukaan myös sopivasti huumoria, rakkautta, syvällistä pohdintaa ja raakaa toimintaa. Kirja ei ollut tunnelmaltaan niin kaunis kuin Insomnia (taitaa suomeks olla Uneton Yö) joka on ehdottomasti lempikirjani Kingiltä, eikä sen puoleen yhtä raaka kuin esim. Epätoivon Kaupunkikaan, vaan juuri sopivasti siltä väliltä.
Juonesta en taida paljastaa muuta kuin minkä takakansi antaa ymmärtää. Toisinsanoen, perusperiaate on, että päähenkilö luo olennon, jota aluksi ihailee, mutta josta kasvaa hirviö. Tästä hirviöstä tulee hänen pahin painajaisensa niin unissa kuin todellisessa maailmassakin, ja pahinta on, ettei tätä painajaista pääse karkuun mihinkään.
Kirjassa kuvataan myös hyvin paineentuntua ja ihmisen ratkaisuja, kun kuolema on aivan lähellä. Lisäksi pidin sen kieroutuneisuudesta, joka melkein sai ihastumaan tähän Pimeään Puoleen.
Sanoisin, että 5-. Miinus tulee siitä, että olisin halunnut nähdä enemmän kirjassa kuvattavien kirjailijoiden otteita heidän teoksistaan. (näitä näkyi muutamassa välissä) Mut joo, suosittelen!
Itse asiassa voisin samaan syssyyn puhua Insomniasta.
Kirja kertoo vanhuksesta, joka yhtäkkiä menettää yöunensa. Pikku hiljaa hänen unensa loppuu kokonaan, ja sitten alkaa tapahtua. Kuin myös kaupungissa: abortin vastustajat ja puolustajat ottavat raa'asti yhteen, hyväkäytöksinen naapurin mies hakkaa vaimonsa ja alkaa osoittaa kummallisia hulluuden merkkejä, ja samoihin aikoihin vanhus, Ralph, alkaa nähdä aurat.
Kirja oli kaunis. Se oli enemmän kaunis kuin hirveä. Kaikkein eniten pidin siitä, että kirja oli kirjoitettu eläkeläispapan näkökulmasta. Se toi kirjaan omanlaisensa mausteen, enkä ole oikeastaan ikinä lukenut samankaltaista. Kirja ei kuitenkaan etene hitaasti kuten voisi olettaa. Se tavallaan osoittaa, että vaikka niin sanottu "Todellinen elämä", aika ennen vanhuutta, on ohi, himo, kaipuu ja voima elämiseen on yhä ennallaan. Kirja on pelottava - totta kai - mutta se on myös ajatuksia herättävä, jännittävä, hauska ja tunteikas.
Erityisesti rakastuin kirjan kahteen hahmoon, Klothoon ja Lakhesikseen. Sympaattisia tapauksia <3
Arvosana tietty täysi 5!
Wow, Shinji, Kingin tyyli "tökeröä"...? .____. Mielipiteet tietty kunniaan, ja genreen tottumattomuuskin tietty aina vaikuttaa, mutten henk. koht ole ikinä törmännyt niin soljuvaan ja sana sanalta järkeenkäyvään tekstiin kuin Kingillä. Jos raakuus häiritsi, suosittelen Insomnian (Uneton Yö) lukemista!
(mä täällä yritän puolipakottaa ihmiset lukee Kingiä... :
)
