Animu.fi foorumi

Tarkempi haku  

Uutiset:

Tervetuloa uudelle Animu.fi foorumille, muista käyttäytyä!

Kirjoittaja Aihe: Ertyisopetus  (Luettu 33864 kertaa)

Shinji

  • Jr. Member
  • **
  • Viestejä: 98
    • Profiili
Ertyisopetus
« : Elokuu 27, 2013, 13:18:32 »

Kysyisin ketkä täällä ovat erityissopeutuksen tai tuen tarvessa opiskelussa. Olisi kiinnostavaa tietää jos jollakin on lukihäiriö tms.

Te joilla ei ole erityisopetuksen tarvetta, voitte kuminkin kirjoitella tänne ja kertoa mielipiteenne asiasta. Voitte myös kertoa onko teilläkin jokin keskittymishäiriö, vaikka ette tarvitsisi tukea opiskeluun.
 
Itselläni on dysfasia. Minulla on kielellisiä vaikeuksia. En aina ymmärrä kaikkein parhaiten tekstiä, jos se on kirjoitettu eritäin tieteellisesti ja vaikeasti. Selko kiellä minulle on asiat välillä selitettävä. Lukihäiriö on tässä mukana. En huomaa virhettä heti ja en aina muista onko jossakin sanassa kaksi samaa kirjainta. Tämän takia en varmaan myöskään ymmärrä englantia yhtä hyvin lukiessani. Toisin kun kuuntelen sitä. Minun on myös vaikea muodostaa enku sanoista lauseita, minkä vuoksi toistaan toisen sanoman, koska se on helppoa minulle.

Koko ala-asteen olin erityiskoulussa. Ylä-asteella olin ns. tavallisessa koulussa, joissa oli kuminkin erityisluokkia (nämä olivat muista luokista erikseen melkein). Koska minulla ei ollut mitään aavistusta minne haen peruskouluun jälkeen hain ammattikouluissa olevaan valmentavaan. Näissä on rentoa opiskelua joissa mietitään mitä tekee  valmentavan jälkeen. Lukion en hakenut, koska opettaja ei puhunut siitä, keskiarvoni ei riittänyt (kotiseutuni lukio on todella kielipainoteinen) ja koska niissä ei ole ihan erityisopetusta, niin ei kiitos.

Olin kaksi vuotta valmentavassa, jolloin hain liiketaloutta opiskelemaan (olin sekä valmentavassa ja liiketaloutta opiskellessa eritys ammattikoulussa). Valmistuin keväällä ja olen syyskuuhun asti töissä erässä toimistossa.
 
Minusta on hyvä, että on erityisopetusta kouluissa ja että on sellaisiakin kouluja, jotka on vain erityiskouluja, koska kaikki eivät pärjäisi ei-erityiskoulussa.  En toisin ymmärrä miksei lukiossa, ammattikorkea kouluissa ja yliopistoissa voi olla niitä (lukiossa on kuulemani mukaan toisin ertyisoppetajia)?

Lainaus
Ymmärrän halusi lukio-opetukseen, mutta tässä minun täytyy silti olla eri mieltä. Syykin on yksinkertainen: Lukio ei itsessään anna ammatillista koulutusta, vaan siitä on pakko jatkaa vielä eteenpäin. Jos lukioilta vaadittaisiin mahdollisuutta erityisopetuksiin, pitäisi sitten myös kolmannen asteen oppilaitosten kaikkien tarjota sitä tai erityisopetusta tarvitsevan lukiokoulutuksella ei tekisi yhtään mitään.

Kolmannen asteen oppilaitokset ovat taas kirjaimellisesti korkeakouluja, joista valmistuu pääasiassa ihmisiä sellaisiin työtehtäviin joissa tällaisista sairauksista kärsivät eivät pärjäisi. Asia on ikävä, mutta tosi. Kyse ei niinkään ole syrjinnästä, vaan realismista. Ei sokeakaan voi ammatikseen olla linja-autonkuljettaja, joten esimerkiksi keskittymishäiriöisen on todella vaikea olla työtehtävässä missä hänen pitäisi pitää huolta oman työpanoksen lisäksi myös alaisten tehtävänannoista ja toimeenpanosta. Toki poikkeuksiakin aloissa on. Joistakin korkeakouluopinnoista valmistuu perus työntekijäksi. Nämäkin alat vaan taitaa pääasiassa olla sellaisia, joissa pärjääminen tulisi olemaan todella haastavaa tai jopa mahdotonta.

Muistan kyllä mitä Frey on sanonut asiasta ja sillai ymmärrän sen, mutta mitä tehdään tällaisessa tapauksessa:

On peruskoululainen, joka haluaa psykologiksi. Hänen on käytätä lukio ja yliopisto. Hän ei kuminkaan menesty hyvin peruskoulussa, koska hänellä on vakava lukihäiriö, vaikka muuten hän on ahkera ja tunnollinen oppilas. Kirjoitusvirheittensä takia hänen keskiarvonsa laskee, joka ei riittää lukioon vaan amikseen.

Minua tämä häiritsee, koska mielestäni jokaisen on opiskeltava sitä mitä itse haluaa, eikä niin että joutuu opiskelemaan jottain muuta pakosta.

Mielestäni hyvä opettaja osaa opettaa eikä käyttäydy kuin robotti tunnilla. Mutta parempi opettaja mielestäni osaa huomioda oppilaita, auttaa ja tukea heitä kun tarve vaatii (kunhan ei kokeissa). Selleaisita opettajista en pidä, jotka on silai: ”Olen täällä opettamassa teitä. En auttamassa. Jos teillä on lukihäiriö tai muu sen kaltainen häiriö, niin se on teidän ongelamane. Hoitakaa itse itseänne.” Kaikkia eivät vältämätä osaa ihan itse pärjätä siinä yksin.
Kirjattu
"Ihmiskunnan suurin vihollinen on ihminen itse" Gendo Ikari

Flaronet

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 9
    • Profiili
    • Kukkakedon Pokénurkkaus
Vs: Ertyisopetus
« Vastaus #1 : Elokuu 27, 2013, 20:06:28 »

Itsellänikin on todettu aikoinaan dysfasia, minkä takia olen ollut koko peruskoulun pienryhmässä. Sama juttu, kun pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi ja oli mahdollisuus päästä pienryhmään opiskelemaan. Kaiken lisäks kyseiset opinnot kesti puoli vuotta pidempään normaalin 3 vuoden sijaan eli lyhyesti sanottuna 3,5 vuotta. Ja minulla on ollut joskus ollessani ensimmäistä luokkaa peruskoulussa lukihäiriö, joka ns. parani innostuttuani lukemaan kirjoja opittuani lukemisen jalon taidon. Nyt opiskelen kolmatta ja viimeistä vuotta kotityö- ja puhdistuspalvelun ammattitutkintoa pienryhmässä, johon pääsin suoraan toiselle vuodelle oltuani samassa oppilaitoksessa puolen vuoden mittaisessa talouskoulussa, kun kyseisen ryhmän opettaja opetti meille ns. vaatehuoltoa tai vastaavaa (en enää muista kurssin nimeä ^__^').

Yllämainitusta syystä on myös kielellisiä vaikeuksia, minkä takia tulee välillä kirjoitusvirheitä ja sanat saattaa mennä sekaisin, mutta en anna sen häiritä. Mulla on nimittäin tapana sanoa, etten osaa enää puhua, jos sekoilen sanoissa, ja jos en kirjoitellessani ole varma sanan oikeasta kirjoitusasusta, niin lausun sanan muutaman kerran ääneen ihan vain siksi, miltä sana kuulostaa ääneen lausuttuna ja onko sanassa esim. kaksoiskonsonanttia jne. Myös kirjoitusvirheitä voi tulla, joita en välttämättä huomaa kirjoittaessani kuin ehkä vasta jälkikäteen lukiessani tekstiä.

Mutta dysfasia ei ole kuitenkaan estänyt opiskelemasta kieliä, koska haluan oppia puhumaan paremmin ja muutenkin laajemmin englantia "perusenkun" lisäksi ja tähtäimessä olisi opiskella vielä japania ja aloittaa uudelleen ruotsin opiskelu, koska olen opiskellut ruotsia viimeksi yläasteella paremmin ja lähihoitajaksi opiskellessani lähinnä työsanastoa eikä ruotsia ole tullut sen jälkeen kauheasti käytettyä, minkä takia ruotsin osaamiseni on vähän "ruosteessa". Kaiken lisäksi ruotsista on hyötyä työelämässä ja olen sitä mieltä, että työnantaja voi tykätä hyvää, jos kerron CV:ssä osaavani puhua vielä yhtä ulkomaista kieltä vaaditun kotimaisen ja mahdollisen englannin kielen osaamisen lisäksi, vaikka työssä japania tuskin tulisi pahemmin käytettyä.

Loppujen lopuksi koen olevani normaali ihminen siinä missä muutkin, vioista huolimatta, ja vaikka en ole voinut opiskella normaalikokoisessa luokassa niiden kanssa, jotka eivät ole tarvinneet erityistä tukea opiskelussa.

Mitä lukioon, ammattikorkeaan ja yliopistoon tulee, niin en osaa sanoa juuta enkä jaata siihen, tarvitseeko siellä olla esim. just erityisopettajia ja/tai koulunkäyntiavustajaa. Ehkä siksi, koska en ole aikaisemmin käynyt missään edellämainituissa opiskelemassa eikä miulla ole ollut muutenkaan mielessä sellaista ammattia, mikä vaatisi käymään jonkun edellämainituista. Olen kyllä ajatellut, että arkeologi ja paleontologi olisivat mielenkiintoisia ammatteja (johtuen siitä, että pidän historiasta), mutta molemmat vaativat tietääkseni lukiossa opiskelun ennen varsinaisia opintoja enkä tiedä olisinko jaksanut vetää lukiota kokonaan loppuun asti. Eikä muutenkaan ole ollut kiinnostusta hakea lukioon eikä muutenkaan tarpeeksi innostusta perehtyä jompaankumpaan ammattiin. Minulla on kyllä jonkinlainen käsitys, mitä lukiossa opiskelu pitää sisällään, koska 2 vuotta nuorempi siskoni kävi lukion ja valmistui juuri tänä keväänä lukiosta. :)
Kirjattu