Kysyisin ketkä täällä ovat erityissopeutuksen tai tuen tarvessa opiskelussa. Olisi kiinnostavaa tietää jos jollakin on lukihäiriö tms.
Te joilla ei ole erityisopetuksen tarvetta, voitte kuminkin kirjoitella tänne ja kertoa mielipiteenne asiasta. Voitte myös kertoa onko teilläkin jokin keskittymishäiriö, vaikka ette tarvitsisi tukea opiskeluun.
Itselläni on dysfasia. Minulla on kielellisiä vaikeuksia. En aina ymmärrä kaikkein parhaiten tekstiä, jos se on kirjoitettu eritäin tieteellisesti ja vaikeasti. Selko kiellä minulle on asiat välillä selitettävä. Lukihäiriö on tässä mukana. En huomaa virhettä heti ja en aina muista onko jossakin sanassa kaksi samaa kirjainta. Tämän takia en varmaan myöskään ymmärrä englantia yhtä hyvin lukiessani. Toisin kun kuuntelen sitä. Minun on myös vaikea muodostaa enku sanoista lauseita, minkä vuoksi toistaan toisen sanoman, koska se on helppoa minulle.
Koko ala-asteen olin erityiskoulussa. Ylä-asteella olin ns. tavallisessa koulussa, joissa oli kuminkin erityisluokkia (nämä olivat muista luokista erikseen melkein). Koska minulla ei ollut mitään aavistusta minne haen peruskouluun jälkeen hain ammattikouluissa olevaan valmentavaan. Näissä on rentoa opiskelua joissa mietitään mitä tekee valmentavan jälkeen. Lukion en hakenut, koska opettaja ei puhunut siitä, keskiarvoni ei riittänyt (kotiseutuni lukio on todella kielipainoteinen) ja koska niissä ei ole ihan erityisopetusta, niin ei kiitos.
Olin kaksi vuotta valmentavassa, jolloin hain liiketaloutta opiskelemaan (olin sekä valmentavassa ja liiketaloutta opiskellessa eritys ammattikoulussa). Valmistuin keväällä ja olen syyskuuhun asti töissä erässä toimistossa.
Minusta on hyvä, että on erityisopetusta kouluissa ja että on sellaisiakin kouluja, jotka on vain erityiskouluja, koska kaikki eivät pärjäisi ei-erityiskoulussa. En toisin ymmärrä miksei lukiossa, ammattikorkea kouluissa ja yliopistoissa voi olla niitä (lukiossa on kuulemani mukaan toisin ertyisoppetajia)?
Ymmärrän halusi lukio-opetukseen, mutta tässä minun täytyy silti olla eri mieltä. Syykin on yksinkertainen: Lukio ei itsessään anna ammatillista koulutusta, vaan siitä on pakko jatkaa vielä eteenpäin. Jos lukioilta vaadittaisiin mahdollisuutta erityisopetuksiin, pitäisi sitten myös kolmannen asteen oppilaitosten kaikkien tarjota sitä tai erityisopetusta tarvitsevan lukiokoulutuksella ei tekisi yhtään mitään.
Kolmannen asteen oppilaitokset ovat taas kirjaimellisesti korkeakouluja, joista valmistuu pääasiassa ihmisiä sellaisiin työtehtäviin joissa tällaisista sairauksista kärsivät eivät pärjäisi. Asia on ikävä, mutta tosi. Kyse ei niinkään ole syrjinnästä, vaan realismista. Ei sokeakaan voi ammatikseen olla linja-autonkuljettaja, joten esimerkiksi keskittymishäiriöisen on todella vaikea olla työtehtävässä missä hänen pitäisi pitää huolta oman työpanoksen lisäksi myös alaisten tehtävänannoista ja toimeenpanosta. Toki poikkeuksiakin aloissa on. Joistakin korkeakouluopinnoista valmistuu perus työntekijäksi. Nämäkin alat vaan taitaa pääasiassa olla sellaisia, joissa pärjääminen tulisi olemaan todella haastavaa tai jopa mahdotonta.
Muistan kyllä mitä Frey on sanonut asiasta ja sillai ymmärrän sen, mutta mitä tehdään tällaisessa tapauksessa:
On peruskoululainen, joka haluaa psykologiksi. Hänen on käytätä lukio ja yliopisto. Hän ei kuminkaan menesty hyvin peruskoulussa, koska hänellä on vakava lukihäiriö, vaikka muuten hän on ahkera ja tunnollinen oppilas. Kirjoitusvirheittensä takia hänen keskiarvonsa laskee, joka ei riittää lukioon vaan amikseen.
Minua tämä häiritsee, koska mielestäni jokaisen on opiskeltava sitä mitä itse haluaa, eikä niin että joutuu opiskelemaan jottain muuta pakosta.
Mielestäni hyvä opettaja osaa opettaa eikä käyttäydy kuin robotti tunnilla. Mutta parempi opettaja mielestäni osaa huomioda oppilaita, auttaa ja tukea heitä kun tarve vaatii (kunhan ei kokeissa). Selleaisita opettajista en pidä, jotka on silai: ”Olen täällä opettamassa teitä. En auttamassa. Jos teillä on lukihäiriö tai muu sen kaltainen häiriö, niin se on teidän ongelamane. Hoitakaa itse itseänne.” Kaikkia eivät vältämätä osaa ihan itse pärjätä siinä yksin.