Tulostusversio

[Kirjaudu sisään animu.fi tunnuksilla tästä]

Kirjaudu sisään animu.fi tunnuksilla tästä

[Shinji]

Tuli mieli kysyä tätä. Tähän voi vastata ne jotka ovat jo käyneet jomma kumman, tai tietävät jo minne menevät.

Poistin oman viestini, kun oli huono päivä En kirjoita uudestaan kommentia, kun se kestäisi todella pitkään.

[Freyr]

Itse kävin aikoinaan lukion. Pitkään mietin kyllä vaihtoa ammattikoulunkin puolelle, mutta tyytyväinen olen siitä, että lukion loppuun kävin ja vieläpä mielestäni ihan hyvin arvosanoin. Lukio antoi hyvin lisää miettimisaikaa tulevaisuuden suhteen, joskin haitaksi ei olisi ollut vaikka aikaa olisi ollut enemmänkin

Lukion jälkeen olen opiskellut ammattikorkeakoulussa ensin konetekniikan insinööriopintoja parin vuoden ajan ja nyt opiskelen viimeistä vuotta ammattikorkeakoulussa kirjastoalaa. Tarkoituksenani tosin on jatkaa tästä vielä ylempään korkeakoulututkintoon, jotta tulevaisuudessa minusta olisi kirjaston johtoasemiinkin

Lukio vs. Amis -väittely on ainaista, mutta mielestäni kovin turhaa. Molemmille on ehdottomasti oma paikkansa yhteiskunnassa ja molemmista valmistuneita tarvitaan. Se kumpi näistä vaihtoehdoista sopii kenellekin, on sitten täysin tapauskohtaista. Ja onhan aina vaihtoehtona käydä molemmat kaksoistutkintona! Oppisopimuskoulutuksesta itsellä ei ole paljoa tietoa, joten siihen en sen enempi ota kantaa.

Tähän minun on pakko sanoa, että minusta lukiosa pitäisi olla erityisopetusta, niin kuin ammiksesakin (erityislukioita voisi olla). Koska minusta on melkein syrjintää että toisessa paikassa on mahdolista saada hyvin apua, mutta toisessa se ei ole niin helppoa. Halveksin sellista opetustajärjestelmää.
Minä olisin varmasti mennyt lukioon, jos siellä olisi ertyisopetusta niin kuin peruskouluisa ja ammikisa. Mutta kun ei ole, niin pitää tehdä muuta (joisakin saa varmasti jonkilaista tukea tehtäviin ja kokeisiin, mutta ei sellaista mitä minä olen saanut kouluisani).

Ymmärrän halusi lukio-opetukseen, mutta tässä minun täytyy silti olla eri mieltä. Syykin on yksinkertainen: Lukio ei itsessään anna ammatillista koulutusta, vaan siitä on pakko jatkaa vielä eteenpäin. Jos lukioilta vaadittaisiin mahdollisuutta erityisopetuksiin, pitäisi sitten myös kolmannen asteen oppilaitosten kaikkien tarjota sitä tai erityisopetusta tarvitsevan lukiokoulutuksella ei tekisi yhtään mitään.

Kolmannen asteen oppilaitokset ovat taas kirjaimellisesti korkeakouluja, joista valmistuu pääasiassa ihmisiä sellaisiin työtehtäviin joissa tällaisista sairauksista kärsivät eivät pärjäisi. Asia on ikävä, mutta tosi. Kyse ei niinkään ole syrjinnästä, vaan realismista. Ei sokeakaan voi ammatikseen olla linja-autonkuljettaja, joten esimerkiksi keskittymishäiriöisen on todella vaikea olla työtehtävässä missä hänen pitäisi pitää huolta oman työpanoksen lisäksi myös alaisten tehtävänannoista ja toimeenpanosta. Toki poikkeuksiakin aloissa on. Joistakin korkeakouluopinnoista valmistuu perus työntekijäksi. Nämäkin alat vaan taitaa pääasiassa olla sellaisia, joissa pärjääminen tulisi olemaan todella haastavaa tai jopa mahdotonta.

Pahoitelen, jos nämä ovat radikaaleja ja ne luokavat joitakin. Kerroin oman ajatukseni vaan ertyisopetuksen puudesta. En halua loukata ketään. Minut voidaan bäntätä tältä foorumilta, jos se on tarvis. Kunhan saan olla animusa, jossa en tälläistä aio puhua. Tämän voi  myös poistaa, jos olen rikonut sääntöjä ja minä todella tarkoitan näitä.

Omia mielipiteitä saa tuoda esille ja se on vain hyvä asia. Foorumi olisi helposti kovin tylsää luettavaa jos niin ei saisi tehdä. Eli ei tietenkään olla sinua bannaamassa, on ennemminkin hienoa, että dysfasiasta huolimatta olet innokas osallistumaan!

[Plaze]

Itse kävin lukion mutta vain kuvataidelinjan vuoksi. En halua lukea miten jotain tehdään vaan haluan oppia enemmän tekemällä. Kuvataide sujui lukiossa ihan hyvin ja englanti meni näppärästi lukemattakin mutta muut aineet tuottivat haastetta kun tein mieluummin jotain omiani kuin luin tekstiä.

[Gawomaru]

Itse kävin lukion, mutta vain siksi, etten tiennyt minne muuallekaan hakea. Molemmat veljetkin olivat käyneet saman lukion, joten se oli aika luonnollinen valinta. Jälkikäteen ajateltuna tein väärän valinnan, sillä mikään miettimisaika ei taida minua auttaa lol. Suurin osa kavereistakin valitsi amiksen, ja eipä sitten juurikaan tullut pidettyä näihin yhteyttä. Nyt ei ole sitten mitään ammattia, eikä vieläkään minkäänlaista kuvaa, mitä edes haluaisin tehdä työkseni. Amikseenkin pidän itseäni jo liian vanhana.

Nyt olen ammattikorkeakoulussa elektroniikkapuolella. Vuosikurssimme on käytännössä jaettu lukio- ja amisryhmään ja pakko sanoa, että jälkimmäinen on selvästi meitä lukiopohjaisia edellä. Niin arvosanoissa kuin opiskelumotivaationkin osalta.

[Drake]

Amiksen kävin siitä syystä, kun ei ollut halukkuutta lukioon ja saada ammatin valmistuttua. Tällä hetkellä opsikelen toista alaa amiksessa ja valmistuminen olisi keväällä. Miksi lähdin toista alaa opiskelemaan oli se ettei löytynyt töitä tältä paikkakunnalta ja olisi pitänyt muuttaa suurempaan kaupunkiin mutta olen niitä, jotka aikovat elää koko ikänsä kotikaupungissaan ja kuolla.

[Appe-Kun]

Ite kyllä mietin samaa. oon parin vuoden päästä siinä vaiheessa et ois aika päättää... enkä kyllä ees tideä mikä musta tulee, ehkä musiikinope, koska oon hyvä musassa ja musluokilla, tai ehkä lääkäri/kirurgi tai jotain semmosta...

[Yumisha]

Itse olen lukion käynyt ja siitä jatkoin yliopistoon.
Lukio oli selvä valinta silloin peruskoulun päätyttyä, koska tulevaisuuden haaveeni oli/(ja on edelleen) päästä eläinlääketiedettä opiskelemaan ja ainoa vaihtoehto melkein oli sitten lukio. Mutta tuli kyllä siinä abivuonna mietittyä että jos sitä olisi yhtään omannut aivoja silloin 9. luokalla olisi minun pitänyt tajuta ottaa kaksoitutkinto, mutta liian myöhäistä sitä enää on murehtia Varsinkin kun pääsin jatkamaan opiskelujanikin heti lukiosta päästyä.

[Amadeus]

Mitäs siellä kaksoistutkinnossa olisit halunnut opiskella? Merkonomeista taitaa jo nyt olla helkkarinmoista ylitarjontaa, eli sitä nyt ei ainakaan olisi kannattanut, ellei mielessä sitten ole oman yrityksen perustaminen. Datanomiksikaan ei olisi ollut erityisen järkevää kouluttautua, kun alalla pärjätäkseen ei pelkkä koulutus riitä. Muutenkin lukiosta saatava valkolakki on huomattavasti tyylikkäämpi kuin kaksoistutkinnosta saatava.

[Momelus]

Mulla kävi tällainen jännä juttu, että hain amikseen, pääsin amikseen ja aloitin amiksessa, linjana leipuri-kondiittori. Sitten kävi niin, että lastenreuma (nivelsairaus, aiheuttaa nivelkipuja, jäykkyyttä etc.) enkä voinut enää jatkaa. Paikallinen lukio otti mut kiltisti kesken lukuvuoden (suhteet, suhteet...) ja nyt alkaa olla ensimmäinen jakso takana.

Jos multa kysytään, niin amis. Amis vie lukion 6-1 milloin tahansa. Amiksesta sä valmistut suoraan ammattiin, pääset tekemään käsillä, se ei ole sellaista pänttäämistä, luokat on tiiviitä ja meno suhteellisen rentoa. Jos saisin päättää, menisin milloin tahansa takaisin amikseen. Ehkä mä olen vähän ennakkoasennoitunut lukiota kohtaan ja päättänyt pitää amista parempana, mutta mä olen mielestäni amislainen henkeen ja vereen.

Lukiossa on kyllä omat hyvät puolensa. Älyllinen taso on ihan eri luokkaa, ainakin oppituntien laadusta puhuttaessa, ja mä pidän siitä, että porukka vaihtuu.

Molemmissa on puolensa, ja valinta riippuu varmaan ihan siitä, mitä haluaa tehdä, ja kumpi sopii itselle paremmin.

[Lakritsavene]

Molemmat mielestäni hyviä vaihtoehtoja,mutta itse olen lukioon menossa. Suurin syy lieneekin varmaan se, että en vieläkään tiedä mitä sitä sitten ammatikseen tekisi..

[Yumisha]

@Amadeus, ravintola-ala ainakin kävi mielessä. ei mua mitkää merkonomit ja datanomit oikeen edes kiinnosta.

[tynnyri]

Mie haluan sanoa tässä, että kaksoistutkinto on erittäin hyvä ja helppo! Itse käyn juuri tällä hetkellä kaksoistutkintoa luonnonvara-alalla ja olen kokenut tämän kaikkien parhaaksi, ainakin itselleni. Lukio olis aivan liian raskas (varsinkin nyt) itselle ja sieltä ei saa ammattia, nykyaikana koko lukio on vain tarpeellinen juuri niille jotka haluaa jatkokouluttautua tosi pitkälle Itse haluan metsäinsinööriksi, joten miulle suositeltiin kaksoistutkintoa.
Tässä amis kompessio lukion kiirettä ja amiksesta saat siinä samalla ammatin, joka on helpotus jos ei sattumalta pääse heti toivomaansa jatkokoulutuspaikkaan.

Amis ei ole ala-arvoinen opiskelupaikka, mutta itse pitää päättää mihin menee

[horaaneko]

Amis. Mun kohdalla tästä ei ees puhuta. Luultavasti pärjäisin hyvin lukiossa jos saisin motivaatiota, mutta niin. Siinäpä se. En jaksa enää opiskelua, tää yläaste on vienyt voimat ihan rajoille. Sitä paitsi suurin osa lukioluokista täällä omalla paikkakunnallani on täynnä rasittavia teinejä joten ei kiitos. (huom, puhun OMASTA paikkakunnastani, en yleisesti)
Lisäksi ainoa oikea vahvuuteni on isosiskojen tapaan taide, joten se antaa aika selkeän suunnan jatkolle. Vaikka kuvallisen ilmaisun linjoja nyt karsitaankin suurella otteella (mur) löysin itselleni mieleisen alan eli graafisen suunnittelun, josta valmistuu esim mainossuunnittelijaksi tai kuvittajaksi. Kuvitustyö kiinnostaa, kun on tullut seurattua miten hyvin isosisko alalla pärjää ja etenkin tuntuu just mun jutulta. :>
Tämän seuraavan kolmen vuoden jälkeen haen ammattikorkeaan valmistuakseni kuvataiteilijaksi. Jos en pääse sinne, pidän välivuoden pyrkimällä Joutsenoon yhden vuoden kuvallisen ilmaisun kurssille. (se on sisäoppilaitos) Eli aika tarkat suunnitelmat tulevaisuudelle. : >

Onhan lukio/yliopisto varmasti kätsy ja lukiota käynyttä arvostaa mummot enemmän mutta mua kiinnostavat jutut ei vaan ole siellä. Siinä se.

Mietin kuitenkin ottaa pari lukion kurssia. Ainakin englannin opiskelua haluan jatkaa. :>

[Wcko]

Kumpikin vaihtoehto, sekä lukio että ammattikoulu, ovat mielestäni täysin samanarvoisia ja yhtä hyödyllisiä. Valintaa tehdessä kannattaa miettiä, millainen ihminen itse on:

• Akateemikko vai käytännönläheinen?
• Mitkä on ne omat vahvuudet ja heikkoudet? Mitä ominaisuuksia haluaisi kehittää? Missä se onnistuisi parhaiten?
• Mikä olisi se "oma" ammatti? Mitä väyliä pitkin sen voisi saavuttaa?

Minun mielestäni ei kannata ottaa paineita esimerkiksi sukulaisten mielipiteistä. Tässä kummiskin eletään ihan omaa elämää.

Itselleni lukio oli aina se ykkösvaihtoehto. Ammattikoulun linjoista mikään ei minua oikeastaan kiinnostanut, ja myönnän, että suurimpaan osaan niistä minusta olisi tuskin ollutkaan. Koen olevani enemmän tällainen teoriaihminen, käytännön asioissa olen sormi keskellä suuta.

Laiska olen lukemaan, ja niin olen aina ollutkin, joten lukio meni siis lukematta läpi - suureksi yllätykseksi vielä ihan hyvillä papereilla! Jos joku siis harkitsee lukioon menemistä, ei kannata liikaa pelätä sitä lukemisen määrää. Nimimerkillä "itse kertasin kirjoituksiin viimeisenä iltana"... Kyllähän se opiskelu kannattaa tosissaan ottaa eikä höntsyillä niin kuin minä, mutta ei se lukio niin älyttömän vaikea ole.

Tällä hetkellä opiskelen ammattikorkeakoulussa englanninkielisellä linjalla, mutta jokseenkin tuntuu, ettei ole minun juttuni. Ehkä keksin jotain järkevämpää tekemistä ensi syksylle, mene ja tiedä.

[Envyy]

Yläasteen jälkeen olin ihan pihalla kaikesta mitä sitä voisi isona ihmisenä tehdä työkseen. Kaikki amislinjat tuntuivat sillä hetkellä tyhmältä ja olen aina ollut ahkera ja pärjännyt lukuaineissa hyvin, joten päätin mennä lukioon. Valitsin ihan oikein, teoriapohjainen opiskelu oli juuri minulle tarkoitettu ja onnistuin lukion aikana vieläpä nostamaan numeroitani.

Valmistuin siis viime keväänä ja minun oli aika miettiä mihin jatko-opiskelemaan. En päässyt haluamaani paikkaan (historiaa yliopistoon) joten hätäpäissäni hain amistoon täydennyshaussa heinäkuussa ja pääsin opiskelemaan nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaksi ylioppilaspohjaiselle linjalle.

Minulla on siis kokemusta sekä lukiosta, että amiksesta ja voin sanoa, että lukio oli enemmän minun juttuni. Amiksesta olen kylläkin saanut parempia kavereita kuin lukiosta (varsinkin kun kaikki luokkalaiseni ovat noin minun ikäisiä tai vanhempia, eikä juuri peruskoulun käyneitä, anteeksi nyt vain), mutta itse opiskelu tuntuu minusta välillä tuskaisalta. Taso ei ole korkea ja olen monet kouluhommat tehnyt vasemmalla kädellä ja silti saanut K3:sen, mikä on minusta hiukan tylsää. Hommaa on kuitenkin riittänyt stressiinkin asti sillä meillä on tahti kovempi kuin peruskoulu ryhmillä. Teoriaopinnot ovat kivoja ja alaani kuuluu leikkien ja pelien opettelua, joten koulussa opiskelu on ollut pääasiassa mukavan letkeää. Minua kuitenkin ahdistavat työharjoittelut ja näytöt. Välillä olen jopa harkinnut koulutuksen keskeyttämistä, koska pää tuntuu hajovan käytännönhommien kanssa. Ihmiset ovat vain aivan mahtavia luokallani, mutta en jaksaisi työharjoiteluiden aikana aina itkeä itseäni uneen.

Olen samaa mieltä kuin moni muu edellä: lukio ja amis ovat molemmat varteen otettavia vaihtoehtoja ja paikka on valittava oman kiinnostuksen ja vahvuusalueen mukaan.
Amiksessa minua häiritsee opettajien holhous/ kuinka helposti myöhästyneeet tehtävät annetaan anteeksi. Moni luokkalaiseni lintsaa paljon ja silti saavat parhaita arvosanoja, mielestäni se ei ole reilua. Lukiossa puolestaan kaveripiiri jää kapeammaksi, mutta toisaalta koska luokkatoverit vaihtuvat koko ajan, ei ole kahlittu vain yhteen ryhmään, sillä aina ei voi sopeutua luokkaan.

Menihän tämä vähän lukion ihkutukseksi, mutta tämä on omakohtainen kokemukseni asiasta