Olin roolipelaaja, ennen kuin kiinnoistuin animesta. Nyt olen aika pitkälti 50-50 näiden välillä. ^^
Roolipelaamisessa pääasialliset tapani ovat larppaus, pöytäropet ja pc-roolipelit. Näistä kahta ensimmäistä olen itsekin pelauttanut. Minut löytääkin aina välillä larpeista pj:nä ja apu-pj:nä. Seuraava omani on tulossa Ropeconiin.
Minulle roolipelaaminen on aina ollut omalla tavallaan tapa koittaa ymmärtää erilaisia ihmisiä ja paeta omaa todellisuuttaan. Parhaimmissa larpeissa voit astua jonkun toisen kenkiin ja elää hänen elämäänsä sen larpin ajan. Se aika jolloin roolipelauksella oli oma mielenkiintoinen maineensa on jo sen verran kaukana historiassa, että en mm. henkilökohtaisesti ole kuullut suuremmin mitään negatiivistä. Lähinnä teineiltä, jotka kuvittelevat olevansa koviksia. *laugh*
Olen tavannut paljon ihania ihmisiä roolipelauksen kautta, ja en vaihtaisi harrastustani mihinkään! Lappauksen kautta astuin enemmän ulos kuorestani, niinkin paljon, että se yläasteen hiljainen hissukka juontaa nyt jopa tuhannelle ihmiselle. Osa kunniasta täytyy kyllä myös myöntää teatteriporukalleni, jotka antoivat mahdollisuuden olla oma itseni ilman arvostelua. Pöytäroolipelit ovat vahvistaneet kykyäni tehdä nopeita ratkaisuja ja ylläpitäneet luovaa kerrontaani. ^^
Paineita otan itselleni lähinnä omien larppieni dead-lineistä, oman hahmon tuntemisesta ja esittämisestä ja ajoittain oman perfektionismini takia hahmon proppaamisesta. Pöytäroolipelit eivät oikeastaan ole juuri koskaan luoneet suurempia paineita, vaan suurin jännitys tulee siitä, pitävätkö pelaajat pelistäni. Ihmissuhteisiini ne eivät ole juuri vaikuttaneet, sillä kaikki exäni ovat jollain tavalla nörttejä.
