Author: Afeni
Rating: R
Genre: Romance, shoujo-ai
Summary: Pieni söpöilytarina näin joulun kunniaksi.

Hyvää joulua, Hinata

Lunta satoi hiljalleen illan pimetessä. Jouluaatto alkoi pikku hiljaa olla ohitse, ja koko Konohan kylä lepäsi rauhallisen lumisateen suojissa. Maisema kääriytyi hetkeksi siniseen hämärään, kunnes tulisi kunnolla pimeää. Hinata rakasti tuota hetkeä, koska silloin kaikki oli kauniimpaa kuin muulloin. Sinisen hetken ajan kaikki maailmassa oli hyvin.

Samassa Hinata kuuli, kuinka hänen huoneensa ikkunaan koputettiin. Häkeltyneenä hän nosti katseensa lumisesta maasta ja huomasi tuijottavansa Tenteniä suoraan silmiin. Toinen tyttö keikkui puun oksalla aivan Hinatan ikkunan edustalla. Hän hymyili ruskeilla silmillään, ja hänen hiuksissaan oli lunta.

Hinata työnsi ikkunan auki ja laski Tentenin sisälle. Toisen tytön kengistä putosi muutama lumipaakku huoneen matolle, mutta ne sulivat hyvin nopeasti.
”M-mitä sinä täällä teet?” Hinata kysyi ujosti.
”Tulin toivottamaan sinulle hyvää joulua”, Tenten vastasi ja hymyili suloisesti. Hinata vastasi hänen hymyynsä, mutta ei sanonut hetkeen mitään.
”K-kiitos, hyvää joulua sinullekin”, hän sanoi lopulta mutistua.

Kun Tenten ei selvästikään aikonut lähteä saman tien, Hinata kiirehti sulkemaan ikkunan, josta puhalsi kylmää ilmaa sisälle. Tenten nyökkäsi hyväksyvästi ja riisui sitten talvitakkinsa sekä lumiset sandaalit. Hinata nappasi nopeasti toisen tytön takin ja ripusti sen tuolinsa selkänojalle kuivumaan.
”E-eikö olekin mukavaa, kun s-sataa l-lunta?” hän kysäisi.
”On, rakastan lumisadetta. Se on niin kaunista”, Tenten vastasi. Ujostelematta hän istahti Hinatan sängylle ja katseli kiinnostuneena ympärilleen.

Nuo kaksi tyttöä olivat aikalailla toistensa vastakohdat. Hinata oli hiljainen, herkkä ja äärimmäisen ujo, kun taas Tenten oli sosiaalinen ja puhelias, eikä hän edes tuntenut käsitettä ujostella. Ehkä juuri sen takia hän oli tullut Hinatan luokse tänä iltana. Oli kulunut jo puolisen vuotta, kun Tenten oli ensimmäisen kerran tajunnut, etteivät pojat olleet häntä varten… oliko kyse sitten Nejin ja Leen omalaatuisesta seurasta vai ylipäätään Konohan huonosta miestarjonnasta, sillä ei oikeastaan ollut merkitystä. Tenten oli vain huomannut luovansa yhä useammin katseita punastelevaan ja änkyttävään tuttavaansa. Hinatan ujous oli hänestä kerta kaikkiaan suloista, miltei vastustamatonta. Kenties juuri Hinatan erilaisuus suhteessa Tenteniin sai rohkean ja avoimen tytön kiinnostumaan toisesta.

Tentenin tapoihin ei tosiaan kuulunut ujostella, mutta varovainen hän silti osasi olla. Hän seuraili katseellaan Hinataa, mutta ei kertonut toiselle mitään vatsansa pohjassa kuplivasta, hitaasti kasvavasta tunteesta. Tänä iltana Tentenistä oli kuitenkin alkanut tuntua, ettei hän voisi enää odottaa, että toinen antaisi jonkinlaisen vastakaiun merkin, vaan hänen olisi pakko toimia.

Nyt ruskeahiuksinen tyttö katseli ympärilleen toisen tyttösen huoneessa. Hinatan kodissa kaikki tuntui olevan hyvin yksinkertaista. Sänky, tuoli, pöytä ja vaatekaappi, jonka oveen oli kiinnitetty kehystetty peili. Lattialla oli ruskeanvihreä kaislamatto, johon Tentenin mukanaan tuoma lumi oli jo imeytynyt. Kaiken tuon keskellä Hinata seisoi ujona kätkeytyen tuon iänikuisen takkinsa sisään… Ei voinut olla totta, että toinen käytti sitä sisälläkin ja vielä jouluna.

Tenten taputti sänkyä vierellään. Tottelevaisesti Hinata tuli istumaan hänen viereensä. Toisaalta se oli suloista, mutta toisaalta taas hyvin ärsyttävää, sillä Tenten ei kuitenkaan halunnut käskyttää toista.
”Miten sinun joulusi on mennyt?” Tenten tiedusteli.
”Ihan h-hyvin”, Hinata vastasi. ”S-se oli aika tavallinen…”
”Niin minunkin. Joulut ovat yleensä melko samanlaisia”, Tenten sanoi ja katsoi kiinteästi toista tyttöä. ”Tosin toivoin, että tästä joulusta tulisi hieman erilainen kuin muista.”
”M-millä tavalla?” Hinata kysyi ja kääntyi Tentenin yllätykseksi katsomaan toista tyttöä silmiin.

Hetken oli täysin hiljaista, kun tytöt vain katselivat toisiaan, mutta sitten Hinata painoi ujosti katseensa alas ja punastui. Tenten pakotti kätensä liikkeelle, tarttui Hinataa leuasta ja kohotti hänen kasvonsa uudestaan. Hän sulki omat silmänsä ja painoi sitten huulensa kevyesti Hinatan huulia vasten.

Hinata ynähti hiljaa, mutta ei työntänyt Tenteniä pois. Lopulta hän jopa vastasi ujosti suudelmaan. Tenten epäili hetken ajan, että Hinata oli vain niin yksinkertaisen ujo, ettei kehdannut estää häntä, mutta kun toinen tyttö laski kätensä varovaisesti hänen olkapäälleen, hän ymmärsi, ettei ujoudella ollut sillä hetkellä mitään tekemistä Hinatan käytöksen kanssa.

Tenten tunsi lämpöisen muljahduksen vatsansa pohjassa. Hän painoi Hinatan tiukasti itseään vasten niin, että tunsi tämän pienet, pehmeät rinnat paksusta takista huolimatta. Hän antautui suudelman voimalle täysin unohtaen kaiken muun. Joulu tuntui parhaalta joululta ikinä, se oli yhtä lämmin ja pehmeä kuin tuo suudelma.

Hinatan kädet tunnustelivat toisen tytön niskaa hyvin ujosti ja varovaisesti, mutta siltikin päättäväisesti. Hänen uskaliaampi ja rohkeampi puolensa kumpusi esiin samalla tavoin kuin chuunin kokeessa, mutta nyt täysin eri syystä… olihan tuosta kokeesta jo reilusti aikaakin. Hän kuljetti oikeaa etusormeaan Tentenin niskanikamalta toiselle, kunnes kohotti kätensä ja ryhtyi näppärin sormin purkamaan toisen tytön nutturoita. Jonkin ajan kuluttua Tentenin hiukset valahtivat vapaiksi, ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta.

Tenten irtautui suudelmasta ja henkäisi syvään. Hän avasi silmänsä hitaasti ja yllätti Hinatan katselemasta häntä. Lyhythiuksisen tytön posket punoittivat tavalliseen tapaansa, mutta nyt Hinatan olemuksessa oli myös jotain erilaista. Tuo erilaisuus sai Tentenin tuntemaan olonsa varmemmaksi, ja hän kohotti oikean kätensä hitaasti. Hän tarttui pienillä sormillaan Hinatan takin vetoketjuun ja veti sen sitten auki. Nopeasti kuin maailmanloppu olisi tulossa hän riisui tuon takin toisen tytön yltä. Hinata soi hänelle ujon hymyn, johon Tenten vastasi sydämen tykyttäessä hänen rintaansa vasten. Hän keskittyi katselemaan Hinataa; tämän rinnat kohoilivat tasaiseen tahtiin ohuen topin alla, ja koko tyttö oli niin pieni. Liian suuri takki antoi ymmärtää, ettei Hinata ollut mitenkään erityisen laiha, mutta todellisuus oli toisin. Nyt Tenten huomasi, että tuo suloinen ujo otus oli kuin pieni ja avuton lintu… piskuinen kaunotar, joka näytti siltä, että olisi voinut hajota palaksi pelkästä hipaisusta.

Hinata ei kuitenkaan hajonnut, mutta painautui Tenteniä vasten kuin salatakseen hentoisen olemuksensa. Hänen kätensä hapuilivat toisen tytön pitkien, ruskeiden hiusten seassa, kunnes löysivät Tentenin selän ja lähtivät tunnustelemaan sitä.

Tenten huokaisi tyytyväisesti. Hän asetti itse toisen kätensä Hinatan niskalle ja kumartui sitten tytön kaulaa kohti. Hänen huulensa suutelivat kaulan pehmeää ihoa ensin tutkivasti, mutta sitten jo vaativammin. Ne jättivät pienen tumman jäljen, vaikkei se ollutkaan Tentenin tarkoitus.

Tytöt antoivat tunteidensa kuljettaa itseään eteenpäin äkkiä syttyneen intohimon tiellä. Hinatan ujo estoisuus tuntui olevan silkkaa ulkokuorta, kun hän paljasti todellisen minänsä Tentenille säilyttäen samalla kuitenkin tietyn pehmeyden, joka hänessä oli aina havaittavissa.

***

Tenten avasi silmänsä ja näki ensimmäisenä katon. Pieni lamppu loi siihen hassuja valotäpliä, mikä sai tytön hymyilemään. Hän kääntyi kyljelleen ja jäi hetkeksi katselemaan vieressään nukkuvaa toista tyttöä. Hinatan posket punoittivat edelleen ja hänen lyhyet, tummat hiuksensa olivat suloisesti sotkussa.

Varovaisesti Tenten kömpi ylös sängystä. Hän pukeutui niin hiljaa kuin ninja nyt ikinä saattoikaan, ennen kuin työnsi ikkunan auki ja livahti ulos puunoksalle. Hiljaa hän painoi ikkunan kiinni ja katosi tummaan, lumiseen yöhön. Hinatan huoneen lattialle ehti pyrähtää muutama lumihiutale, jotka kuitenkin sulivat pois, ennen kuin tyttö avasi silmänsä joulupäivän aamuna.