”päläpölö” -puhetta
'päläpölö' -ajattelua

------------------------------------------------------------------------

Seuraava

Punainen talo pilkotti muutaman metrin päässä suuren metsän keskellä, jota reunustivat pitkät ja tuuheat kuuset. Talon ikkunoista paistoi hieman kirkasta valoa ja savupiipusta tuprusi tummaa savua, joku oli näköjään talossa sisällä.

'Enää ei ole pitkä matka.. täytyy vain päästä nopeasti perille, jalat eivät enää kanna.' pienikokoinen punapää-hahmo ajatteli ja lähti talolle päin.

Kengänpohjien alla narskui lumi, kun hahmo käveli hitaasti talolle päin. Kuu paistoi kauniisti taivaalla ja tähdet reunustivat sitä tuikkien. Pilviä ei ollut yhtään peittämässä tummansinistä taivasta ja punapää ihasteli näkyä samalla kun käveli. Kohta hän olikin jo punaisen talon edessä. Kauempaa talo oli näyttänyt hyvin pieneltä, mutta kun sitä tuli lähemmäksi katsomaan, oli se suunnattoman suuri. Punapää käveli päättäväisenä oven edustalle, kopisteli kenkänsä lumesta puhtaaksi ja avasi ulko-oven.

Sisällä oli lämmintä, takassa roihusi kaunis tuli ja punainen matto toivotti tulijan tervetulleeksi. Seinille oltiin ripusteltu epämääräisiä joulukoristeita ja takan edessä olevalla pöydällä paloi pari kynttilää. Yhtäkkiä kuului kova muksahdus eräästä huoneen nurkasta.

”Ai saatana! On nämäkin tuolit aika helvetin kestäviä kun hajoavat käsiin!” tuttu ääni huusi raivona nurkasta.

Sasori tunnisti äänen kuuluvan Hidanille, muttei välittänyt hänestä, riisui ulkotakkinsa ja ripusti sen naulakkoon. Kohta portaista kuuluikin kova kopina, joku oli tulossa.

”Dannaa!” ääni huudahti ja pian portaikosta hyppäsi Sasorin kaulaan sinisilmäinen blondi, joka suorastaan hehkui.

”Eikö olekkin mukavaa tulla viettämään joulua tänne, un?” Deidara kysyi riemuissaan ja roikkui Sasorissa.

”Yksi turha joulu muiden joukossa.” Sasori sanoi hiljaa ja lähti kävelemään portaita ylös jättäen Deidaran taakseen.

Blondi tuhahti tyytymättömänä hiljaa, mutta huomasi nyt kiroilevan Hidanin nurkassa. Kohta Deidara olikin jo jashinistin riesana.

”Painu nyt helvettiin siitä. Joudun laittamaan näitä runkkuja seinille.” Hidan ärähti ja piteli toisessa kädessään runkuiksi nimitettyjä joulukoristeita.

Deidara ei tykännyt ollenkaan Hidanin asenteesta ja päätti tehdä hänelle kepposen sopivan tilanteen tullen. Blondi nimittäin tiesi albiinon arimmat puheenaiheet ja muut salaisuudet hänestä. Deidara oli ollut niinkin viisas, että oli kerran käyttänyt urkkimiseen Tobin apua.

Kohta keittiöstä kuuluikin jo joululaulujen sävelmiä ja hiljaista hyminää sen tahdissa. Deidara jätti Hidanin kiusaamisen sikseen ja päätti palata asiaan myöhemmin. Piparkakkujen tuoksu ja joululaulujen soinnut saivat Deidaran kurkkimaan keittiöön mitä siellä oikein puuhataan.

”Mitä oikein teet, un?” Deidara kysäisi keittiönpöydän ääressä olevalta oranssimaskiselta hahmolta.

”Leivon piparkakkuja kaikille.” Tobi vastasi nauraen ja jatkoi hyräilyä.

Deidara hiipi uunin lähelle ja nappasi pelliltä yhden paistetun piparkakun. Se maistui kuvottavalle, Tobi oli käyttänyt sokerin sijasta suolaa!

”Tobi, olet käyttänyt suolaa sokerin sijasta, un.” Deidara hymähti hiljaa.

Mustahiuksinen pörröpää-poika katsahti Deidaraa surkeana, mutta jatkoi silti pipareiden väsäämistä. Blondi oli hiljaa ja tuijotti ulos ikkunasta, lunta oli alkanut sataa.

”Laittakaa tuo musiikki nyt jo jumalauta pienemmälle!” Hidan huudahti nyt kovalla äänellä. ”Heti!”

Deidara laahusti nyt takaisin olohuoneeseen, joka oli myös yhdistetty eteiseen. Blondi nappasi Hidanin alla olevan jakkaran niin, että jashinisti kaatui selälteen maahan.

”Saatanan transu, mitä luulet tekeväsi?!” Hidan raivosi nyt kiukusta.

”Mitäkö? Pilaat joulutunnelmaa, un!” Deidara sanoi ja näytti kieltä. ”Enkä ole transu!” hän lisäsi vielä hieman vihaisemmalla äänellä.

”Etkö vai? Näytät ainakin siltä.” Hidan pilkkasi ja nousi istumaan.

Rappusista kuului jälleen narskuvia ääniä, pian oranssihiuksinen hahmo ilmaantuikin kahden kinastelevan miehen väliin.

”Turvat nyt umpeen molemmat. Haluan katsoa ohjelmaani rauhassa, kitinänne kuuluu yläkertaan asti!” Pain ärähti ja katsoi kumpaakin murhaavasti.

”Sano vain piikkiperse mitä lystäät, mutta minuahan et ala määräilemään!” jashinisti aukoi takaisin ja näytti Painille pitkää naamaa.

”Varo sanojasi, laitan sinut vielä pakastumaan.” Pain sanoi ja katsoi albiinoa murhaavin silmin.

Deidara oli luikkinut itse takaisin yläkertaan ja nyt hän koitti päästä sisään Sasorin huoneeseen. Konan luki omassa huoneessaan kirjaa ja muut akatsukit oleilelivat television ääressä lukuunottamatta Zetsua. Pain liittyi myös pian seuraan uudelleen. Sillähetkellä Hidan joutui kärsiä joululaulujen rämpytyksestä ja Tobin viheltelystä.

Kohta ovikello soi, Itachi lähti avaamaan ovea, koska ei jaksanut kyhjöttää television ääressä. Ovesta sisään astui Zetsu tuuhea, mutta pienehkö joulukuusi olallaan. Hän raahasi kuusen sisään ja päätti asettaa sen juuri sinne nurkkaan, jossa Hidan oli ollut.

”Onko se hyvä tuossa?” ”Turhaan muilta kysyt, ei niitä kiinnosta.” ”Mistä tiedät?” ”Kaiken tietää jo etukäteen.” ”Kuinkaniin?” ”Älä esitä tyhmää.” Zetsu tappeli itsensä kanssa.

Itachi huokaisi ja sulki ulko-oven. Lunta oli tullut jo pari senttiä, miltäköhän näyttäisi jouluaattona? Jouluaattoon olikin enää vain huominen. Hidan koitti rimpuilla irti joulukoristeista, jotka olivat takertaneet hänet solmuun. Kiroilu kantautui yläkertaan asti ja Pain sai uuden raivokohtauksen.

”Danna! Avaa ovi, un!” blondi marisi punapään oven takana.

”En jaksa tulla avaamaan ovea.” Sasori sanoi unisella äänellä.

”Hei, älä nuku, un! Jos et tule avaamaan niin rikon oven!” Deidara uhkaili.

Kohta hiljaiset askelmat kuuluivat oven toisella puolen. Sasori raotti ovea hieman.

”Mitä asiaa?” punapää kysyi silmiä siristäen.

”Haluan tulla sinne, un.” Deidara sanoi.

”Miksi? Mikset mene omaan huoneeseesi?” Sasori kysyi unisesti, melkein kuiskaten.

”Siellä on liian kylmä!” Blondi sanoi täristen.

”Turha luulla, että nukun kanssasi. Muistan vieläkin kun-” Sasori aloitti, mutta ei ehtinyt päättää lausettaan kun Deidara pamautti oven jo auki.

”Hyvää yötä, un.” Deidara sanoi ja kipitti Sasorin lämpimään sänkyyn.

”Mitä luulet tekeväsi? En nuku kanssasi!” punapää valitti.

Deidara oli jo nukahtanut lämpimään sänkyyn, eikä enää kuullut Sasorin tuskallisia valituksia. Lopulta Sasori kuitenkin tuli blondin viereen, koska ei muutakaan nukkumapaikkaa ollut.

Hidan oli saanut koristeltua nyt jokaisen huoneen ja siinäkin oli mennyt liikaa aikaa. Hän pääsisi vihdoin nukkumaan.

”Voi Jashin, voi Jashin.” hän valitti ja kapusi nukkumaan omaan vuoteeseensa.

Ilta kääntyi nopeasti yöksi ja pian kaikki nukkuivat jo. Talo tuoksui Tobin leipomille suolaisille piparkakuille, tuoksukynttilöille ja takasta tulleelle puun tuoksulle. Seuraavana päivänä olisikin jo jouluaatto, mitäköhän kaikki saisivat toisiltansa lahjaksi?