Edellinen

Aurinko oli hiipinyt jo korkealle taivaalle loistamaan, mutta kaikki Akatsukit nukkuivat vieläkin. Pian herätyskellot pirisivät ja kuului kovaa kiroilua Hidanin huoneesta. Blondi heräsi kiroiluun ja huomasi, että oli tarrautunut Sasorin ruumiiseen kiinni. Deidara punastui lievästi ja päästi punapäästä irti, Sasori ei ollut vielä herännyt.

Itachi oli lähtenyt jo keittiöön keittämään kahvia, mutta huomasi hämmästyksekseen Tobin tekevän riisipuuroa.

”Mm.. hyvä tuoksu.” Tobi sanoi iloisesti ja hämmensi puuroa puukauhalla.

Itachi katsoi välinpitämättömänä Tobia ja haki kaapista avatun kahvipaketin. Hän lappasi kolme lusikallista kahvia kahvinkeittimeen ja laittoi sinne sitten tarpeeksi vettä. Kohta kahvinkeittimen poreilu kuului jo olohuoneeseen, jossa paloi Kakuzun sytyttämä takkatuli.

”Itachi-san, haluaisitko hämmentää tätä vähän aikaa? Minun pitäisi hakea manteleita puuroon..” Tobi sanoi ja ojensi puukauhan Itachin käteen.

Ponihäntä katsoi Tobin perään, joka kipitti ulko-ovesta ulos pakkaseen. Lunta oli satanut yön aikana lisää ja hangessa oli vaikea kävellä. Itachi tuhahti turhamaisesti ja alkoi hämmentää puuroa.

Portaikosta kuului jälleen kopinaa, Deidara oli tulossa. Blondi näytti varsin kamalalta, hänen hiuksensa olivat aivan pörrössä ja silmät juuri ja juuri auki. Hidan oli jo alakerrassa ja istui sohvalla välinpitämätön ilme kasvoillaan, blondi sai hänet kylläkin nauramaan kovaan ääneen.

”Mitä helvettiä sulle on oikein tapahtunut? Oot ollu panolla?” Hidan nauroi.

”Niinhän sä luulet, un.” Deidara sanoi ja mulkoili Hidania.

”No katso vähän itseäsi.” Hidan naurahti ja piteli vatsaansa.

Deidara ei enää jaksanut sanoa mitään, hän lysähti vain olohuoneen nojatuolille istumaan takan ääreen. Tällävälin yläkerrassa Sasori oli herännyt, eikä blondia näkynyt missään. Hän päätteli, että Deidara on mennyt jo alakertaan.

Zetsu tuli joulukuusen takaa pois piilosta, oikeasti hän oli kylläkin koristellut sitä, mutta Kisame ei uskonut Zetsun selityksiä, koska hänen pimeä puolensa laukoi aivan toisenlaisia vastauksia, kuin ystävällinen puoli.

”Huomenta muruset.” Konan visersi kun ilmestyi olohuoneeseen.

Kaikki katsoivat häntä kuin puulla päähän lyötyä. Konan oli pukeutunut punaiseen jakkupukuun, jossa oli valkoista karvaa helmassa. Hänellä oli myös tonttulakki päässään, paperikukka oltiin näköjään jätetty jonnekkin. Pain sai niin pahat nenäverenvuodot näystä, että pakeni vessaan.

Ulko-ovi paukahti auki ja sisälle astui jäinen Tobi. Hänellä oli kädessään suuri mantelipussi ja toisessa kädessä kymmenen euron seteli, jonka hän oli pihistänyt Kakuzulta.

”Tobi on palannut, nyt kaikki keittiöön syömään puuroa!” Tobi kiljaisi ja juoksi hoputtelemaan kaikkia ruokapöytään.

”En tule syömään mitään mälliä, jumalauta!” Hidan karjaisi ja hääti Tobin pois kimpustaan.

”Älä ole noin ilkeä, Hidan.” Konan sanoi ja veti jashinistin käsikynkkään kanssaan.

Pain kurkisti juuri sillä hetkellä vessasta ja sai kauhean raivokohtauksen. Hänen kasvonsa tulivat tulipunaisiksi ja hänen silmänsä olivat liekeissä. Kohta porkkanapää hyppäsikin Konanin ja Hidanin eteen ja karjui albiinolle naisensa viennistä.

”Mitä helvettiä sinä tässä möykkäät, etkö näe, että tuo akkasi raahaa minua?!” Hidan huusi Painille päin naamaa.

”Minä sinulle akat näytän!” Pain karjaisi ja löi Hidania poskeen.

Kohta molemmat riehuivatkin ja meinasivat kaataa joulukuusen takkaan iskujen hyvästä. Sasori oli juuri tullut alakertaan ja katsoi tappelua ihmeissään. Muut olivat jo lähteneet ruokapöydän ääreen, mutta Hidan ja Pain nyrkkeilivät keskenään.

”Saatanan porkkana-aivo!”

”Runkkari!”

”MITÄ?! Itse olet piikkiperseinen mulkvisti!”

”...”

Pain sai tarpeekseensa jashinistista ja käveli tyytymättömänä keittiöön ja istuitui Konanin viereen syömään Tobin tekemää puuroa. Hidan lähti omaan huoneeseensa, hän ei kestänyt muiden seuraa.

”Sain mantelin!” Tobi kiljaisi ja hymyili, hän saisisi toivoa toivomuksen.

'Toivon, että voin tutustua Akatsukin jäseniin paremmin..' pörröpää toivoi ja söi sitten mantelin.

Kaikki katsoivat häntä hiljaa, kunnes Deidara naurahti kuivasti, hänkin oli saanut mantelin.

”Toivo jotain!” Tobi huudahti nyt miettivälle blondille.

”En usko tällaisiin hömpötyksiin..” Deidara sanoi hiljaa.

Kakuzu katsoi hiljaa blondia ja sitten hihkuvaa tobia, kunnes muisti mitä hänen pitikään tehdä: hankkia partnerilleen joululahja.

'Mitä ihmettä hankin sille albiinolle..' Kakuzu mietti.

Vähän ajan päästä hän tuli siihen tulokseen, ettei antaisi Hidanille lahjaksi mitään. Tuskin kukaan muukaan antaa kenellekkään lahjaa.

Päivä oli kulunut nopeasti ja nyt oli jo ilta. Hidan mökötti yksin huoneessaan, Zetsu tappeli jälleen itsensä kanssa, Tobi ja Deidara joivat kilpaa glögiä. Sasori ja Itachi olivat päättäneet mennä katsomaan joulupukin kuumalinjaa ja siellä he nyt istuivat.

Kisame oli mennyt piileksimään omaan huoneeseensa valmistelemaan Itachin lahjaa, hän ei halunnut, että kukaan näkee mitä hän tekee. Kakuzu oli nukahtanut omaan huoneeseensa.

”Voi helvetti..” Kisame parkaisi kun pisti itseään neulalla, hän ompeli jotakin.

Kohta hän olikin jo valmis ja paketoi lahjan punaiseen pakettiin. Konan oli myös paketoimassa Painin lahjaa, hänkin tuli nopeasti valmiiksi ja alkoi nyt lukea kirjaa. Hidan oli juuri herännyt kamalaan painajaiseen ja koitti karistaa mielikuvia unesta.

'Voi Jashin-sama..' hän mietti ja sai hengityksensä tasaantumaan.

”Saatana mikä painajainen.” Hidan murahti nyt ja nousi sängystään ylös ja lähti kävelemään ovelle päin.

Juuri kun jashinistin käsi oli ovenkahvalla, joku avasi oven kovalla voimalla.

'Mitä helv-' Hidan ajatteli ja perääntyi hieman.

”SINÄ!” albiino huusi ja osoitti Painia sormellaan.

”Mitä teet täällä, piikkikasa?” hän kysyi hieman ilkkuvasti.

”...”

”Jos sinulla ei ole asiaa niin painu vittuun.” Hidan murahti.

Pain oli juuri avaamassa suutaan ja kertomassa, että kaikki olivat jo alakerrassa, mutta kuuli sitten Konanin kutsuvan äänen ja lähti huoneesta.

'Mitä tuokin täältä halusi.' jashinisti mietti ja paiskasi ovensa kiinni.

Kohta kuitenkin kuului, kun joku koputti oveen.

”Sisään jos on jotain asiaa.” Hidan tiuskaisi.

Ovenraosta kurkisti Kakuzun kasvot, hänellä ei ollut nyt naamiota peittämässä kasvojaan.

”Mitä haluat?” Hidan kysyi.

”Tuletko alas? Kaikki odottavat..” Kakuzu kysyi.

”No en vitussa, siellä on se neulojen runkkari.” albiino tiuskaisi.

”Ei sitten.” Kakuzu sanoi ja sulki oven hiljaa.

Hidan huokaisi ja painoi kämmenensä otsaansa vasten, hänellä oli kova päänsärky. Kaikki olivat niin helvetin ärsyttäviä. Hidan meni takaisin makaamaan sängylleen, sulki silmänsä ja painoi kaulakorunsa huulilleen.

Alakerrassa Tobi lauloi joululauluja ja muut availivat lahjojaan. Deidara oli saanut Sasorilta pienen nuken, joka muistutti hieman blondia itseään. Blondi oli antanut Sasorille vastalahjaksi halin. Zetsu oli saanut Tobilta kukkaruukun, johon oltiin istutettu auringonkukansiemen. Zetsu oli antanut sensijaan pienen muistikirjan pörröpäälle.

Itachi istui nojatuolissa ja avasi kisamen antamaa pakettia. Sieltä ilmestyi pieni mollamaija, joka hymyili pelottavasti Itachille. Hän katsoi sitä hieman peloissaan, mutta ojensi sitten oman lahjansa Kisamelle. Sieltä ilmestyi keittokirja ja Kisame katsoi sitä lautasen kokoisilla silmillä.

Pain avasi juuri Konanin antamaa lahjaa, sieltä ilmestyi paperilintu, joka antoi pienen suukon Painin poskelle. Porkkanapää antoi punastuen Konanille lahjansa. Kun Konan sai avattua paketin, hän kiljaisi!

”Pain! Mistä tiesit, että haluan juuri tämän huulipunan?!” Konan kiljui ja suuteli Painia nyt itse poskelle.

Pain punastui entisestään, muttei vastannut mitään. Kakuzu ei vaivautunut lähteä mörrimöykky-Hidanin perään, joten jäi muiden kanssa alakertaan juomaan glögiä.

Pian kuu nousikin jo taivaalle ja yö tuli. Kaikki olivat jo nukkumassa, paitsi Kakuzu, jota harmitti se, että Hidan oli ollut niin huonolla tuulella. Kakuzu päätti mennä juttelemaan Hidanille jotakin, olihan nyt sentään joulu.

Hän koputti hiljaa Hidanin oveen, ei vastausta. Hän koputti uudelleen, mutta kukaan ei taaskaan vastannut. Kakuzu päätti mennä itse huoneeseen ja painoi ovenkahvan alas ja avasi oven.

Huoneessa oli niin pimeää, ettei Kakuzu aluksi erottanut mitään. Hän käveli huoneeseen ja meni Hidanin sängyn viereen. Kohta hän huomasikin, että Hidan oli sikeässä unessa. Keskustelusta ei tulisi mitään, jos toinen nukkuisi. Niinpä Kakuzu käveli takaisin ovelle ja oli juuri sulkemassa sitä, kun kuuli Hidanin äänen.

”Helvetin runkkari, mitä luulet tekeväsi?” Hidan mumisi unissaan ja käänsi kylkeä sängyssään.

'?'

”Hyi! Oletko homo tai jotain?” hän jälleen murahti hiljaa.

'Näkee unta..' Kakuzu päätteli ja palasi nyt Hidanin sängynviereen.

Yhtäkkiä käsi tarttui häntä jalasta kiinni ja Kakuzu meinasi kaatua.

”Mitä vittua sä hiippailet mun huoneessa?” Hidan sanoi, hän oli herännyt jälleen painajaiseensa.

”En minä mitään hiippaile..” Kakuzu koitti selittää.

”Et vai? Miksi sitten olet täällä?” Hidan murahti.

”Tulin katsomaan nukutko.” Kakuzu puolustautui.

”Ja paskat, tulit kuitenkin raiskaamaan tai jotain.” Hidan ärsytti ja valahti kalpeaksi, kun Kakuzu tarttui häntä kurkusta kiinni.

”Päästä irti raiskari!” jashinisti pihisi ja koitti irottaa Kakuzun kättä.

Kakuzu päästi vähän ajan päästä irti Hidanista ja lähti ovelle päin. Hidan katsoi hänen peräänsä ja huomasi kuunvalossa, ettei hänellä ollut naamiotaan. Kakuzu sulki oven perässään ja kuului enää vain askeleet, kun hän käveli omaan huoneeseensa. Jashinisti kuitenkin nukahti pian omalle sängylleen ja hymyili unissaan.