Kuinka hukata kundi 10 päivässä (Osa 3)


Naruto asteli laiskasti kivistä katua eteenpäin katse märkään maahan luotuna. Vettä satoi kaatamalla kastellen hetkessä kaiken. Naruton tennarit päästivät litisevän äänen aina maahan osuessaan.

Vesi valui noroina kultaisista hiuksista ja tipahteli synkkiä kasvoja pitkin. Vaaleahiuksinen nuorukainen pyyhkäisi kasvojaan, jotta vesi ei ehtisi silmiin asti. Toivoton yritys, pyyhittyjen pisaroiden tilalle satoi heti uusia.

Naruton lähtiessä kotoa aurinko oli porottanut täydeltä taivaalta, joten ei hän olisi voinut tietää tarvitsevansa sateenvarjoa. Tietämättömyys kostautui.

Huokaisten Naruto pudisti enimmät vedet hiuksistaan. Ei ollut yhtään mukavaa saapua uitettuna koirana Sasuken luokse. Heillä piti olla treffit jo eilen, kuten koripallo-ottelun jälkeen sovittiin, mutta Uchihalla oli ollut jokin tärkeä meno ja treffit siirtyivät tälle päivälle.

Naruto yritti keksiä kaikkea kurjaa Sasuken varalle. Oli todella vaikea keksiä etukäteen asioita, nytkin hän joutuisi improvisoimaan aivan varmasti.

Naruton mieliala laski entisestään. Hän häpesi sitä, mitä teki. Miten monet ihmiset pystyivät olemaan tahallaan inhottavia? Hänelle se ainakin otti koville. Oli niin väärin leikkiä toisen tunteilla, mutta… hän oli kunnianhimoinen.

Naruto sävähti ajatustaan. Ei hän ollut ennen ajatellut olevansa kovinkaan kunnianhimoinen. Hän oli vain tehnyt sitä työtä, mitä oli tarjolla. Ajatus siitä, että hän saisi kirjoittaa vapaammin mistä halusi, kuulosti liian houkuttelevalta. Hän halusi kirjoittaa asioista, jotka kiinnostaisivat myös miehiä, mutta sopisivat naisille suunnattuun lehteen. Tsunade ei ilmeisesti ollut ymmärtänyt, että lehdessä olisi mahdollista julkaista muutakin kuin kauneudenhoitoon liittyviä asioita. Jos hän saisi kirjoittaa monipuolisemmin, ehkä muut lehdet huomaisivat, kuinka hyvä hän oli kirjoittamaan? Ehkä hän voisi päästä toisille lehtiyhtiöille töihin?

Naruton ajatusvirta katkesi hänen tultuaan perille omakotitalon pihalle. Naruton silmät levisivät aavistuksen, sillä talo ei ollut mitenkään halvannäköinen.

“Sillä pirulaisella tosiaan riittää rahaa…”

Talo oli tehty valkoisesta tiilestä ja ikkunankarmit olivat tummanruskeaa puuta. Pieni pihatie rautaisten, koristeellisten porttien läpi johdatti talon kynnykselle taloon pyrkivät. Etupihalla kasvoi hyvin hoidettuja kukkapenkkejä, jotka oli aseteltu ympyrän muotoon.

Haltioituneena ja hivenen kateellisena Naruto seisahtui tumman oven eteen. Uzumaki sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Hän pakotti surkean olonsa mahdollisimman syvälle piiloon ja keräsi esille ylipirteän itsensä ja pimputti ovikelloa.

Askeleet lähenivät ovea ja Naruto loihti hurmaavan hymyn kasvoilleen. Nähdessään poikaystävänsä kasvot hän hypähti miestä vasten lirkuttaen tälle innoissaan.

“Sasuke! Ihanaa nähdä sinut, minun oli niin ikävä! Olihan sinullakin minua?”

“Totta kai minulla oli, kulta”, Sasuke vastasi halaten miestä takaisin ja irvistäen blondin huomaamatta.

“Naruto! Sinähän olet ihan likomärkä! Miksei sinulla ole sateenvarjoa? Saat keuhkokuumeen tätä menoa”, Sasuke huomautti oikeasti huolissaan.

“Ei tämä mitään, siellähän on kuitenkin kesä.”

“Mutta sateella ilma jäähtyy, joten sillä on väliä. Tule sisään, saat lainata minun vaatteitani”, Uchiha ilmoitti topakasti vetäen Naruton mukanaan.

Naruto ihasteli ohimennen sisustusta. Kaikki tavarat olivat todella hienoja ja hyvälaatuisia. Tapetit olivat pääasiassa eri sinisen ja valkoisen sävyjä. Sohvissa oli suosittu mustaa ja tummanruskeaa. Hyllyköt ja ruokapöytä, jonka Naruto näki vain silmäykseltä, olivat vaaleamman ruskeat.

Sasuke vei hänet makuuhuoneeseensa ja ryhtyi penkomaan vaatekaappia. Sasuken sängynpäällinen oli viininpunainen samoin kuin verhot. Tapetit taas olivat vaalean violetit. Ilmeisesti Uchiha oli halunnut omasta huoneestaan eri näköisen kuin muu talo. Kieltämättä huone oli upea. Ja punainenhan oli muutenkin hyvä väri makuuhuoneeseen. Punainen värihän merkitsi rakkautta ja tulta. Punaista pidettiin myös lämpimänä värinä ja sen uskottiin kiihottavan. Täydellisempää väriä makuuhuoneeseen siis sai hakea.

‘Onkohan Sasuke tulinen sängyssä… mitä helvettiä minä juuri ajattelin!?’ Naruto ravisti päätään saadakseen moiset ajatukset häipymään taivaan tuuliin.

“Oliko pakko roiskia sitä vettä päälleni?” Sasuke kysyi kääntäen huomionsa kaapin syvyyksistä Narutoon.

“Anteeksi, unohdin että hiukseni ovat märät…”, Naruto mutisi nolostuneena päättäen olla mahdollisimman liikkumatta, jotta ei enää kastelisi mitään yhtään enempää.

“Kokeilehan noita sillä välin kun käyn keittiössä”, Sasuke sanoi hymyillen ja ojentaen kasan vaatteita miehen syliin.

Sasuke kiirehti keittiöön. Helpotuksekseen hän sai huomata, että uunissa oleva liha ei ollut palanut pilalle. Hän ei koskaan luottanut täysin munakelloihin vaan käytti niiden lisäksi näkö- ja hajuaistiaan. Kello ei ollut ihan vielä pirissyt, mutta avattuaan uunin luukun hän totesi lihan kypsäksi. Hyräillen Sasuke nosti lihan jäähtymään.

Sasuke oli varma, että hänen ruoanlaittotaitonsa tekisivät Narutoon vaikutuksen. Naisiin se ainakin teki aina suuren vaikutuksen. Kukapa voisi vastustaa hyvää ruokaa?

Sasuke kääntyi ympäri kuulleessaan hiljaista sipsutusta. Naruto asteli hänen antamansa vaatteet päällään keittiötä kohti. Valkoinen t-paita ja vaaleansiniset farkut sopivat Narutolle erittäin hyvin. Sasuke joutui tekemään kaikkensa, jotta ei punastuisi näyn takia.

‘Miksi hemmetissä Naruton pitää olla niin hyvännäköinen? Ja luonteen niin kamala…’

“Valmistin meille ruokaa, voisimme varmaankin aloittaa aterioimisen”, Sasuke ilmoitti etsiessään sopivia välineitä lihan leikkelemiseen.

Naruto haistoi herkullisen lihan tuoksun leijailevan heidän ympärillään. Liha olisi varmasti todella hyvänmakuista, koska pelkkä tuoksu sai jo veden herumaan kielelle. Hän oli varma, että tuo liha olisi parasta, mitä hän koskaan olisi maistanut. Nielaisten omasta mielestään kuuluvasti Naruto vei käden suulleen.

“Mi-minä olen… kasvissyöjä… tuo tuoksu saa minut… voimaan pahoin, anteeksi!” Naruto sai takerreltua ennen kuin syöksyi vessaa kohti.

Sasuke jäi tuijottamaan suu auki pakenevaa Narutoa. Hän ei voinut uskoa kuulemaansa todeksi.

“Ei. Näin ei voi käydä, ihan oikeasti! Minä näin niin paljon vaivaa lihan valmistamiseen,  meni ainakin pari tuntia, että sain siitä noin täydellisesti paistuneen!”

Sasuke valahti istumaan keittiön tuolille. Miksi kaikki mitä hän yritti, meni aina pieleen? Eikö Narutoa voinut miellyttää mitenkään? Jos hän tekisi jatkuvasti virheitä, hän häviäisi vedon.

Sasuke painoi päänsä käsiinsä. Mitä hän nyt tekisi? Pitäisikö hänen tehdä pupuruokaa ja mässyttää sitä tyytyväisesti hymyillen? Ei hän voisi lihaa syödä, jos se sai aikaan Narutolle oksennusreaktion.

Huokaisten syvempään kuin koskaan ennen, Sasuke nousi tuolista. Hän vei lihan jäähtymään vierashuoneeseen ja sulki oven tullessaan ulos huoneesta. Sasuke ei aikoisi heittää hyvää lihaa hukkaan, hän söisi sen myöhemmin. Ehkäpä hän kutsuisi isoveljensä tai ystävänsä syömään kanssaan sitä?


Naruto seisoi vessassa nojaten seinään ja valittaen hiljaa. Siinä meni tilaisuus maistaa maukkaalta tuoksuvaa lihaa!

“Olen minäkin yksi kusipää. Kidutan Sasukea ja itseäni… jopa melkein turhaan…”

Naruto pesi nopeasti kasvonsa kylmällä vedellä ja vetäisi vessanpöntön. Uchiha saisi luulla hänen oikeasti oksentaneen. Naruto hiipi hiljaa takaisin keittiöön ja havaitsi Sasuken tekevän salaattia.

“Tuota… anteeksi äskeinen. Olin todella typerä ja epäkohtelias…”, Naruto mumisi siirrellen jalkaansa vaivaantuneena.

Sasuke keskeytti salaatin valmistuksen ja kääntyi blondiin päin säpsähtäen. Hän ei ollut kuullut Naruton tuloa lainkaan.

“Älä pyytele anteeksi, minunhan se pitäisi. Minun olisi täytynyt ottaa selville ruokatottumuksistasi, joten vika on minun”, Sasuke selitti anteeksipyytävä ja aseistariisuva hymy huulillaan.

‘Herrasmies henkeen ja vereen…’

“Okei… joko syödään?” Naruto kysyi tuntien itsensä tyhmäksi sillä hän ei keksinyt järkevämpää sanottavaa.

Sasuke asetteli salaattikulhon pöydälle ja viimeisteli pöydän antimet leivällä ja viinillä. Hiljaisina he istuivat syömään. Tietämättään he molemmat ajattelivat kaiholla väliin jäänyttä liha-ateriaa.

---------

“Sas-ukee!” Naruto liversi pahaenteisesti.

“Niin kulta?” Uchiha kysyi varuillaan.

“Minulla on sinulle lahja”, Naruto intoili avaten varovasti sohvan vieressä olleen laukkunsa.

Sasuke seurasi katseellaan, kuinka laukusta nousi vihreä kasvi. Näky oli jo sinänsä outo, sillä kasvissa ei ollut kukkia, mutta Naruton sanat vasta outoja olivatkin.

“Tämä on lemmensaniainen. Se kuvastaa meidän rakkauttamme. Hoivaa sitä lempeästi, niin meidän rakkautemme kukoistaa!” Naruto vaahtosi innoissaan ojentaen kasvia poikaystävälleen.

“Siis mitä!? Pitäisikö minun hoivata jotain samperin saniaista?” Sasuke huudahti tuohtuneena. “Mitä järkeä siinä on? Ja mikä hemmetin lemmensaniainen? Ei sellaista olekaan!”

“Onpas”, vaaleahiuksinen mies väitti kiivaasti. “Sinä et siis välitä meidän suhteestamme tämän enempää?” Naruto jatkoi teatraalisesti ja pakotti kyyneleet valumaan poskiaan pitkin.

Sasuke aikoi jatkaa väittelyä, kunnes näki toisen itkevän. Hän ei enää tiennyt mitä tekisi. Naruto oli umpihullu, pirun hyvännäköinen, todella seksikäs, mutta hullu. Mitä sellaisen kanssa pitäisi tehdä?

Sasuke melkein sai taivuteltua itsensä nakkaamaan Naruton ulos talostaan ja päättämään heidän toivottoman suhteensa. Sitten hän muisti vedon ja tulevan ylennyksensä.

Uchiha veti syvään henkeä ja hitaasti päästi ilmat keuhkoistaan. Hän toisti sen muutamaan otteeseen ja aukaisi kiinni olleet silmät.

“Anna anteeksi, minä… en ymmärtänyt kuinka tärkeää se sinulle on. Pidän hyvää huolta saniaisesta ja lupaan sinulle, että suhteestamme tulee yhtä kaunis kuin kukoistavasta saniaisestakin”, Sasuke sanoi hellä hymy huulillaan tarttuen nuoremman miehen käteen ja toisella kädellään pyyhkien kevyesti ruskettuneelle poskelle valuneet kyyneleet.
Naruto vastasi hentoon kädenpuristukseen ja hymyili pienesti.

‘Mikä hitto tuota Uchihaa vaivaa? Eikö siitä pääse mitenkään eroon!? Miten tämä voi olla näin vaikeaa? ‘…lupaan sinulle, että suhteestamme tulee yhtä kaunis kuin kukoistavasta saniaisestakin.’ Ja paskat, siitä ei tule yhtään mitään! En halua että tulee! Uchiha todella osaa puhua kauniisti, meidän suhteestamme tulee aika ruma, sillä saniaiset ovat todella rumia…’

“Katsottaisiinko televisiosta tuleva koripallo-ottelu?” Sasuke kysyi etsiessään saniaiselle hyvää paikkaa.

“Tuota… käyhän se.”

Sasuke palasi takaisin sohvalle ja lösähti istumaan mukavasti jalat harallaan. Naruto nielaisi palan kurkustaan ja yritti riistää katseensa Uchihan intiimialueelta. Katse ei kuitenkaan kääntynyt milliäkään.

‘En ole kummajainen. Ei ole minun vikani että tuijotan, mitäs istuu tuolla tavoin!’

Naruto riuhtaisi viime hetkellä katseensa Sasukesta tämän kääntyessä katsomaan häneen päin. Hyvin hennosti havaittava puna kasvoillaan, Naruto vastasi katseeseen ennen kuin keskittyi television katseluun.

‘Naruto on aika suloinen… mutta miksi hyvännäköisen jätkän täytyy olla täydellinen imbesilli?’ Sasuke pohdiskeli keskittyen kuitenkin alkavaan peliin.


Naruto oli tylsistynyt. Hemmetin tylsistynyt, eikä se tiennyt mitään hyvää hänen luonteellaan. Hänestä tuli mahdottoman kärsimätön ja oikukas. Ottelu oli vasta puolivälissä ja kestäisi vielä ainakin puoli tuntia. Juuri kun pelaaja oli syöttämässä korin, Naruto sieppasi kaukosäätimen Sasuken kädestä ja vaihtoi kanavaa.

“Naruto! Mitä sinä teet? Anna tänne se kapula, peli on kesken!” Sasuke ärähti yrittäen tavoitella blondin vasenta kättä.

“En todellakaan anna, tylsistyn kuoliaaksi jos näen vielä pätkänkin koripalloa! Tahdon katsoa jotain muuta”, vaaleahiuksinen vänkäsi vastaan vaihtaen kanavaa pysähtymättä kuitenkaan yhdenkään kohdalle pitkäksi aikaa.

“Oho! Tuolla vilahti se typerä pallopeli”, Uzumaki kiusasi vaihtaen salamannopeasti uudelleen kanavaa virnistellen samalla raivostuttavan leveästi.

“Perhana vieköön Naruto! Minun täytyy nähdä se matsi loppuun!” Sasuke karjaisi yrittäen saada kaukosäädintä molemmin käsin.

“Nähää, etpäs saa!” Naruto vinoili nousten sohvalta ja paeten muualle taloon.

Sasuke tuijotti hetken epäuskoisena Naruton lapsellista käyttäytymistä kunnes tajusi lähteä tämän perään. Sasuke havaitsi hyvin pian, että Naruton kiinni saaminen oli lähes mahdotonta. Naruto juoksi pitkin ja poikin asuntoa ja piiloutui eri paikkoihin. Sasuke meni hyvin monesti aivan läheltä vaaleahiuksisen miehen piilopaikkaa ja niin tehdessään hän kuuli Naruton vahingoniloisen naurun ja näki vilauksen vaaleita hiuksia tämän juostessa jo muualle taloon.

Erittäin turhautuneena typerään leikkiin Uchiha alkoi hiippailla taloa pitkin. Hän oli vakaasti päättänyt saada pirulaisen kiinni ja kostaa tälle, sillä hän ei enää ehtisi nähdä matsia.

Hiivittyään ikuisuudelta tuntuneen ajan Sasuke viimein havaitsi saaliinsa. Naruto hiipi parhaillaan hänen makuuhuoneensa edustalla. Äkäisesti muristen Sasuke ryntäsi suoraan kohti nuorempaa miestä ja tönäisi tämän sisälle makuuhuoneeseen. Hän kuuli Naruton kiljaisevan säikähdyksestä ja tunsi heidän kaatuvan. Lasku oli pehmeä, sillä he olivat tulleet aikamoista vauhtia huoneeseen ja ajautuneet aivan sängyn viereen.

“Nouse pois päältäni, minä tukehdun!”

Sasuke nousi hivenen, mutta ei päästänyt Narutoa altaan vaan hän ryhtyi kutittamaan miestä ohjaten kätensä kaikkialle minne ylsi. Hän ei keksinyt tähän hätään muutakaan tapaa rangaista Narutoa.

Sasuke tunsi Naruton pienimmätkin liikkeet allaan miehen kiemurrellessa henkensä edestä. Tyytyväinen hymy kohosi kalvakoille kasvoille. Hän huomasi nauttivansa valta-asemastaan suunnattomasti. Ja tietenkin siitä, että mies vääntelehti hänen allaan.

“E-en sa-saa hen-keä!” Naruto sai änkytettyä naurunsa lomasta.

Sasuke päätti lopettaa toisen kärsimykset, ei hän kuitenkaan halunnut tukehduttaa Narutoa. Piinallisen hitaasti hän irrotti yksitellen kutittavat sormensa ja risti lopulta kädet rinnalleen jääden tarkkailemaan hengitystään tasailevaa miestä.

Naruto haukkoi ihastuksissaan ilmaa. Milloinkaan hengittäminen ei ollut tuntunut yhtä hyvältä kuin nyt. Mielessään hän kirosi Uchihan, vaikka tiesikin, että oli ansainnut kurituksen. Jos häneltä kysyttäisiin, hän ansaitsisi pahempaa kuin kutituksen hengiltä.

“Joko nyt saisin sen kaukosäätimen?” Sasuke tiedusteli kohteliaasti.

“Vain kuolleen ruumiini yli”, Naruto vastasi virnistellen.

“Sinä et siis oppinut äskeisestä yhtään mitään…”

“Opin sen, että sinua on hauska ärsyttää”, blondi jatkoi vinoillen.

“Varohan sanojasi, et tiedäkään mihin kaikkeen pystyn suuttuessani”, Sasuke varoitti sivellen mustia hiuksiaan.

“Tiesitkö, että olet todella seksikkään näköinen kun teet noin?” Naruto kysyi katsellessaan näkyä vanhemman miehen alta.

Molemmat miehet jämähtivät sanojen myötä liikkumattomiksi. Sasuke oli liian ällistynyt tehdäkseen mitään ja Naruto oli häpeissään sanoistaan.

‘Miksi minä noin menin sanomaan?!’

“Mukava kuulla. Itse olet aika söpö punastellessasi allani”, Sasuke heitti takaisin ja kumartui nopeasti suukottamaan Narutoa.

Naruto ei ehtinyt kuin hämmästellä tilanteen saamaa käännettä, kun Sasuke jo nousi takaisin istumaan selkä suorana.

‘Ei tämän näin pitänyt mennä! Sasuken piti vihata minua. Mitä minä nyt teen?’

“Noh kettuseni, menikö kieli solmuun pikku pususta?” Uchiha härnäsi samalla hakien parempaa istumapaikkaa.

Naruto rukoili mielessään, että Sasuke ei liikkuisi enempää, sillä muuten hänen pikkukaverinsa alkaisi varmasti elää omaa elämäänsä kysymättä isäntänsä mielipiteitä. Eikä hän todellakaan halunnut antaa Sasukelle enempää aihetta irvailuun.

Siniset silmät tuikahtivat pahaenteisesti. Hän oli varma, että Sasuke heittäisi hänet ulos seuraavan teon vuoksi.

Naruto keräsi voimavaransa ja nousi nopeasti istumaan tönäisten samalla mustahiuksisen miehen vuorostaan makuulle. Vikkelästi hän nousi kontilleen Uchihan päälle ja virnisteli tyytyväisenä. Naruto nautti Sasuken pöllämystyneestä ilmeestä täysin rinnoin. Hän kuvitteli tyytyväisenä mielessään olevansa ainut mies, joka oli koskaan selättänyt Uchihan suvun rikkaan pojan. Niin täydellistä.

“Jospa me vähän… oltaisiin tuhmia”, Naruto kuiskasi hunajan täyteisellä äänellään Sasuken korvaan näykkäisten samalla tätä kaulasta ja hivuttaen paitaa miehen päältä.

Naruto oli varma, että Sasuke suuttuisi. Näin suhteen alussa ei ollut sopivaa vongata seksiä, ei todellakaan! Viimeinkin hän päihittäisi vastuksensa ja voittaisi vedon. Naruto oli ylpeä oveluudestaan.

Kauhu kouraisi vaaleahiuksisen vatsaa hänen löydettyään itsensä yllättäen selältään. Sasuke oli kivunnut takaisin hänen päälleen ja tämän silmät kiiluivat oudosti… suorastaan himokkaasti.

Sasuke oli yllättynyt, mutta iloinen tilanteen saamasta käänteestä. Hän oli ilmiselvästi lähellä vedonlyönnin voittoa. Hänen oli täytynyt hurmata Naruto perusteellisesti, jos tämä kerta halusi tehdä sitä. Hänelle se sopi paremmin kuin hyvin. Vaikka Naruto oli idiootti, tämä oli silti hyvännäköinen ja todella suloinen tapaus.

Taitavasti hän kitkutti vaaleahiuksisen paidan pois, vaikka tämä venkoilikin.

‘Sitä halutaan olla vaikeasti tavoitettava, vai?’

Tietävästi hymyillen Uchiha lipaisi toista nänniä näykäten sitä heti perään. Hänen uhrinsa ynähti ja kiemurteli entistä enemmän yrittäen paeta häntä.

“Sasuke, ei, älä… aah!”

‘Siis lisää, hoituu kyllä’, Sasuke mietiskeli tietäväisenä liu’uttaen kättään kauniisti ruskettuneiden vatsalihasten päältä ja suudellen Narutoa.

Suudelma vaihtui häkellyttävän nopeasti kielariksi Sasuken johdolla. Naruto ei kyennyt kuin kiemurtelemaan kauhun ja nautinnon sekaisin tuntein.

‘Miksei Sasuke lopeta? Minähän pyysin jo! En minä halua tätä… tai siis haluan, en! Ei tässä pitänyt käydä näin!’

Naruto jähmettyi täysin muutamaksi sekunniksi Uchihan käden sujahtaessa hänen boksereidensa sisään. Liike sai hänessä aikaan suunnatonta himoa ja samaan aikaan selkärankaa pitkin meneviä kylmiä väreitä. Jostain Naruto sai kerättyä voimia Sasuken tönäisemiseen pois päältään. Nopeasti hän nappasi paitansa ja loikkasi kauemmas vanhemman miehen käden ulottuvilta.

“Mi-minun pi-pitää mennä! Näh-dään myö-hemmin”, Naruto takerteli ja pinkaisi eteiseen ja ulos talosta.

‘Miten minä voin enää koskaan katsoa Sasukea silmiin? Suunnitelmani oli täydellinen katastrofi!’ Naruto ajatteli nöyryytettynä.

Sasuke ei ymmärtänyt, mikä oli mennyt vikaan. Miksi Naruto oli niin hätääntyneenä paennut? Narutohan oli halunnut sitä!

“Jumalauta, mitä minä nyt taas tein väärin!?”

-------------

Siinä olikin tämä osa. Toivottavasti piditte ^^ Kommentit olisivat kivoja~