Kuinka hukata kundi 10 päivässä (Osa 4)


“Sasuke, mikä sinua vaivaa? Työntekosi ei ole edistynyt tänään juuri lainkaan.”

Sasuke kohotti lasisen katseensa paperipinostaan viereensä ilmestyneeseen Nejiin. Mies oli yhtä huolitellun näköinen kuin aina ennekin. Ruskeat pitkät hiukset olivat poninhännällä, yllään hänellä oli mustat suorat housut ja valkoinen kauluspaita.

“Minä vain… en tiedä enää mitä tekisin. Kaikki mitä olen yrittänyt, on mennyt totaalisesti pieleen. Tulen varmaankin hulluksi…”, Uchiha valitti hiljaa laskien päänsä käsiensä varaan.

“Mistä hemmetistä sinä oikein puhut?”

“Narutosta! Hän tekee minut hulluksi! En ikinä voita sitä saamarin vetoa tätä menoa!” Sasuke huudahti kovempaa kuin oli tarkoitus.

“Mikä Sasukella on?” Kiba uteli hivuttautuen lähemmäksi.

“Ongelmia uuden poikaystävänsä kanssa”, Neji totesi miettivän näköisenä. “Mikä hänessä on niin raivostuttavaa?”

“Naruto tekee elämästäni yhtä helvettiä. Olen saanut turpaani hänen takiaan, en ole nähnyt tärkeitä koripallomatseja, hän… on idiootti”, Uchiha huokaisi jatkaen vuodatustaan viime päivinä kokemistaan kurjuuksista.

“Ei kuulosta hyvältä… mutta älä huoli, sinulla on enää muutama päivä jäljellä. Sitten voit jättää sen tyypin”, Kiba lohdutti taputtaen ystäväänsä hennosti selkään.

“Miten minä muka onnistun hurmaamaan hänet, jos teen jatkuvasti kaiken väärin?”

“Jokainen osaa arvostaa sinnikkyyttä ja sitähän sinä olet osoittanut viime päivät. Uskoisin että se, luonteesi ja hyvä ulkonäkösi hoitaa tehtävänsä. Älä siis huolehdi turhia”, Neji sanoi hymyillen rohkaisevasti.

“Kiitos… mitä minä tekisin ilman teitä?” Sasuke sanoi hymyillen hieman.

“Rypisit epätoivossa, kulta pieni!” Kiba vastasi reveten kovaääniseen nauruun nähtyään Sasuken hämmentyneen ilmeen.

“Kulta pieni?” Sasuke murahti harmistuneena uudesta lempinimestään.

“Niin? Mitä asiaa kullannupulla on?” Kiba vastasi avuliaasti odottaen Sasuken jatkavan.

Ärtyneenä Kiban vittumaisesta käytöksestä Sasuke nousi ylös tuolistaan ja loikkasi pöydän yli ystävänsä kimppuun. Kiba oli kuitenkin jo aavistanut Uchihan aikeet ja ryntäsi täyttä häkää karkuun pitkin toimistoa. Sasuken leikkimielisen ärinän ja Kiban kauhunkiljaisujen joukkoon sekoittui Nejin nauru ja hämmentynyt huuto:

“Mitä hittoa te luulette tekevänne!?”

Takaa-ajo loppui kuin seinään ja molemmat kääntyivät katsomaan Jirayaa. Tämä seisoi kädet puuskassa uhkaavan oloisena.

“Aikuiset ihmiset leikkivät työpaikallaan kuin pikkukakarat! Yrittäkää nyt käyttäytyä ikäistenne tavoin!”

“Kyllä Jiraya…”

Noloina molemmat miehet palasivat työpisteidensä pariin Nejin nauraessa vahingoniloisena ja hytkyen penkissään.

“Pää kiinni Hyuuga”, Sasuke ja Kiba komensivat mutristaen harmistuneena huultaan.

Tuo ele sai Nejin remahtamaan nauruun ja putoamaan tuoliltaan. Neji nousi vaivoin takaisin tuolilleen naurun kuitenkaan laantumatta.

”Neji! Oli sinulla kuinka omaa kivaa tahansa, anna muille työrauha!”

Sasuke ja Kiba läimäisivät yhtä aikaa käden suunsa eteen, jotta Jiraya ei kuulisi heidän nauruaan. Heidän mieleensä nousi vääjäämättä epäsovinnaisia mielikuvia Nejistä.

Nejin kasvot helottivat nolostuksesta, mutta kylmän tyynesti hän käänsi katseensa nauruunsa tukehtuvista ystävistään töidensä pariin.

Seuraava puolituntinen kului rauhaisasti jokaisen ahkeroidessa ja laiskotellessa heti Jirayan silmien keskittyessä pitemmän tovin papereihinsa.

Sasuken mielessä pyöri toissailtainen takaisku. Olikohan Naruto vihainen hänelle? Ei tämä ainakaan ollut soittanut hänelle kokonaiseen päivään. Jos vaaleahiuksisesta ei kuuluisi tänään mitään, olisi hänen soitettava itse. Hän ei voinut antaa kaiken työn valua hukkaan.

Sasuke ei ymmärtänyt, mitä oli tehnyt väärin. Naruto oli aivan varmasti halunnut tehdä sitä hänen kanssaan. Vai… olisiko tämä voinut vain pilailla? Ei siitä miehestä ottanut selvää.

“Sasukee~!”

Uchiha jäätyi kiinni penkkiinsä. Tuo iloinen, inhottavan sirkuttava ja hunajainen ääni ei voinut kuulua kuin yhdelle hänen tuntemalleen ihmiselle.

“Rakas! Oletko täällä?”

Naruto pelmahti ovesta sisään kaikkien neljän nähtäville. Siniset silmät tuikkivat pahaa enteilevästi, Sasuke oli täysin varma siitä. Miksi helvetissä Naruto oli tullut hänen työpaikalleen? Oliko se kosto eilisestä? Hän ei halunnut muiden näkevän kuinka hänen piti nöyristellä ja mielistellä Uzumakia.

“Täällähän sinä olet, miksi et vastannut?” Naruto puuskahti mukamas loukkaantuneena ja kiersi työpöydän taakse halaamaan miesystäväänsä muiskauttaen samalla tälle suukon.

Sasuke vilkaisi Naruton olan yli ystäviään. Nämä tuijottivat heitä silmät selällään. Näytti siltä, että jopa Kibakin meni joskus sanattomaksi. Jiraya näytti seuraavan mielenkiinnolla miten asiat kehkeytyisivät. Olisi edes avannut suunsa ja sanonut Narutolle, ettei tämä saanut olla täällä!

“Naruto, mitä sinä täällä teet?” Uchiha kysyi työntäen miehen kauemmaksi itsestään.

“Halusin nähdä sinut! Eilen en ehtinyt soittaa sinulle”, Naruto liversi painottaen viekkaasti ‘ehtinyt’ sanaa.

Sasuke ymmärsi, että Naruto oli hänelle vihainen, vähintäänkin ärsyyntynyt ja halusi kostaa eilisen. Uchiha rukoili hiljaa mielessään, että Naruto ei nolaisi häntä perin pohjin ystäviensä ja pomon silmien alla.

“Minulla on sinulle lahja”, Naruto sanoi kuuluvasti ja ryhtyi penkomaan laukkuaan.

Sasuke irvisti. Viime lahja ei ollut kovin hyvä, tämän täytyi olla tuplasti pahempi. Mitä muutakaan Narutolta voisi odottaa?

“Tämä on aivan sinun värisesi, kokeilehan”, Naruto kehotti ojentaen paitaa Sasukelle.

Sasuke ei ollut koko elämänsä aikana nähnyt yhtä rumaa villapaitaa. Se oli sinapinkeltainen, täysin poissa muodista ja niin… öklöttävä.

“En minä nyt ehdi, olen töissä… ja sinä et edes saisi olla täällä…”

“Kokeile nyt sitä. Minun täytyy saada tietää, onko se oikean kokoinen vai käynkö vaihtamassa sen”, Naruto vaati tiukkaan sävyyn.

Hyvin vastentahtoisesti Uchiha kiskoi paidan päälleen. Hän ei voinut uskoa pukeneensa juuri paidankammotuksen ylleen.

‘Kaikkeen minä kanssa yhden ylennyksen takia suostunkin…’

“Sehän sopii täydellisesti”, Naruto totesi asialliseen sävyyn suupielen kuitenkin nykien uhkaavasti ylöspäin.

Uchiha vilkaisi muita läsnäolijoita ja oli kuolla häpeään. Kaikki kolme olivat tikahtua nauruun katsellessaan häntä. Lopulta Kiban pokka petti ja tämä remahti raikuvaan nauruun johon kaikki muut Sasukea lukuun ottamatta liittyivät.

“Todella hauskaa!” Sasuke karjaisi repien paidan yltään ja silputen sen lattialle.

Raivoissaan hän vielä polki tasajalkaa sen päällä saaden huoneen viimeinkin hiljaiseksi. Liian hiljaiseksi. Kohottaessaan katseensa hän huomasi Naruton olevan itkun partaalla.

“Minä en ihan oikeasti enää kestä sinun metkujasi!”

“Sinulla ei ole lainkaan huumorintajua!” Uzumaki kiljaisi antaen kyynelten valua poskilleen. “Vihaan sinua!”

“Hyvä! Niin minäkin sinua!”

Hyytävä hiljaisuus valtasi jälleen toimiston kaksikon mittaillessa toisiaan.

“Loistavaa, minä lähden, tuskin jäät kaipaamaan minua”, Naruto totesi tehden jo lähtöä.

“Rauhoittukaahan nyt. Kumpikaan ei varmasti tarkoittanut tuota tosissaan. Teillä taitaa vain olla molemmilla nälkä? Nyt on lounasaika. Ruoka tekee mielelle ihmeitä. Jospa kävisitte yhdessä syömässä ja juttelisitte?” Neji ehdotti sovittelevaan sävyyn.

Sasuke ymmärsi, että  Neji yritti paikata hänen tekemiään virheitä. Ei hän kuitenkaan loppujen lopuksi halunnut luovuttaa aivan vielä. Kyllä hän jotenkin vielä muutaman päivän kestäisi.

“Anna anteeksi Naruto, en tarkoittanut sitä mitä sanoin. Voinko tarjota sinulle lounaan?” Sasuke tiedusteli varovaisesti.

Naruto silmäili huoneessa olijoita mietteliäänä. Lopulta hän nyökkäsi aavistuksen verran.

“Lähdetään sitten”, Sasuke ehdotti tarjoten käsipuoltaan vaaleahiuksiselle miehelle.

Naruto nakkeli niskojaan ja torjui käden lähtien edeltä kävelemään. Sasuke vilkaisi pomoaan ja ystäviään pahoittelevasti ja kiiruhti miehen perään. Päästyään Naruton viereen hän ojensi kätensä tämän kasvoja kohti pyyhkäistäkseen pienen kyyneleen poskelta. Naruto läimäisi Uchihan käden kauemmas mulkaisten miestä hyytävästi ennen kuin pyyhkäisi itse poskensa kuivaksi.

‘Taisin vaikeuttaa tehtävääni melkoisen paljon…’, Sasuke mietti ankeana.

“Missä tahtoisit lounastaa?” Uchiha kysyi heidän käveltyä jonkin matkaa katua pitkin.

“Tuolla, siellä saa täydellisen makuista ramenia”, Naruto vastasi suunnaten askeleensa ruokapaikkaa kohti.

Sasuke seurasi perässä mukisematta. Hän luuli joutuvansa kustantamaan kalliin aterian hienossa ravintolassa lepyttääkseen Naruton. Parempi näin, pääsisi halvemmalla.

He astuivat sisään ja tilasivat annokset. Tänään oli liikkeellä paljon ihmisiä, joten heiltä meni hetki löytää hyvät istumapaikat. Lopulta he istuivat alas valitsemilleen paikoille. Rauhassa he eivät saisi olla, sillä heidän ympärillään oli monta muuta pöytää. Kaikki nurkkapaikat olivat varattuja, joten oli tyydyttävä näihin.

He odottivat vaitonaisia ateriaansa. Kun se viimein saapui, Naruto kävi heti käsiksi ateriaan iloinen hymy huulillaan.

‘Ehkä hyvä ruoka todella auttaa meitä molempia’, Uchiha tuumi käyden ruoan kimppuun vatsan muristen vaativasti.

Hetken he keskittyivät täysin ruokaansa. Sasuken saatua ahdettua puolet annoksestaan hän viimein viritteli varoen keskustelua. Hänen ihmeekseen Naruto näytti leppyneen täysin ja rupatteli vapautuneesti hänen kanssaan. Heillä meni vaihteeksi jopa hyvin.

Sasuke oli aivan ähkyssä saatuaan annoksensa syötyä. Kulma koholla hän seurasi Naruton syömistä. Tämä oli hänen huomaamattaan onnistunut tilaamaan kaksi annosta lisää tietenkin hänen piikkiinsä. Toinen odotti jäähtymässä ja toista Naruto söi hyvällä ruokahalulla.

Aika kului hitaasti ja rahakukkaro tyhjeni. Sasuken ärtymys nousi jälleen pintaan.

“Eiköhän tuo jo riitä, olet syönyt jo viisi annosta! Miten sinä voit syödä noin paljon?” Sasuke tuhahti ärtyneenä.

Naruto oli juuri lopetellut viimeisimmän annoksensa ja oli suunnitellut tilaavansa vielä yhden. Hänen suunnitelmansa ei taitaisi onnistua, Uchihan mitta oli näemmä jo täysi. Ilkeä ajatus juolahti hänen mieleensä ja hän päätti toteuttaa sen.

Naruto hautasi kasvonsa käsiinsä ja tuhersi tekoitkua. Muutama lähipöydissä istuja käänsi katseensa heihin. Naruto korotti ääntään ja valitti murtuneella äänellä:

“En voi syödä enempää poikaystäväni nähden, hän väittää, että olen liian lihava!”

Sasuke ei voinut uskoa kuulemaansa. Missä välissä hän muka oli niin väittänyt!? Ei missään! Mitä ihmettä Naruto taas sähelsi? Sasuke vilkuili nolostuneena viereisissä pöydissä istuvia asiakkaita. Hän kuuli ruskeahiuksisen miehen sanat selvästi, vaikka tämä yritti puhua hiljaa.

“Törkeää sanoa noin omalle miehelleen! Kyllä jokaisen täytyy saada syödä niin että on kylläinen olo. Häpeäisi.”

“Olen samaa mieltä kanssasi Iruka, mutta yritä puhua hiljempaa”, lempeä ääni vastasi sivellen Irukan kättä hetken, kunnes harmaahiuksinen mies laski kätensä takaisin pöydälle.

“Minä yritän Kakashi”, Iruka vastasi punehtuen hieman miehen kosketuksesta.

Muutkin lähipöydissä istuvat loivat Uchihaan inhoavia katseita. Sasuken olo oli hyvin kurja, hänen teki mieli paeta syvälle maanrakoon ja pysyä siellä loppuelämänsä. Hän ei todellakaan ollut ansainnut tätä.

“Tässä sinulle yksi ilmainen annos jotta piristyt”, vanha mies, ramenpaikan pitäjä sanoi ystävällisen huolehtivaan sävyyn Narutolle ja asetti kupin höyryävää ramenia miehen eteen.

“Kiitos”, Naruto sanoi hymyillen ja kuivaten silmiään.

Paikan pitäjä mulkaisi vielä pahasti Sasukea ennen kuin palasi takaisin töidensä pariin.

“Minä… taidan mennä ulos odottamaan sinua”, Sasuke totesi nousten nopeasti pöydästä.

Naruto nyökkäsi ja aloitteli hiljakseen uutta annostaan.

‘Olen vääntänyt tekoitkua aivan liian usein viime päivinä, itkeminen alkaa olla jo todella vaikeaa, kyyneleet loppuvat kesken’, Naruto pohdiskeli samalla kun nautti ilmaisesta ruoasta.

Sasuke henkäisi syvään päästessään raittiiseen ulkoilmaan. Tuntui helpottavalta, suorastaan vapauttavalta kun kukaan ei katsonut häntä pahantahtoisesti.

“Tämä on varmasti yksi elämäni pahimmista päivistä”, Uchiha kuiskasi itselleen tuijotellen pää kenossa taivaalla lentäviä lintuja.

“Niin vapaita, vapaita velvollisuuksista, murheista ja pettymyksistä. Niin helppoa elämää.”

Huokaisten syvään Sasuke lähti liikkeelle ja istahti vähän matkan päässä nököttävälle penkille. Hän odotti kymmenisen minuuttia Narutoa keräten malttiaan ja ystävällistä olemustaan takaisin. Juuri kun hän oli saanut tasapainotettua olotilansa Naruto astui ulos ja lähti kävelemään häntä kohti.

“Tulithan sinä.”

“Ruoka loppui”, Naruto vastasi huolettomaan sävyyn istahtaen Uchihan viereen ja heilutellen jalkojaan rauhattomasti.

“Teit minulle aika inhottavan tempun tuolla sisällä. Minä en väittänyt sinua missään vaiheessa lihavaksi”, Sasuke totesi katsomatta sinisilmäistä miestä.

“Anteeksi… sain vain sellaisen vaikutelman”, Uzumaki vastasi kohauttaen olkiaan.

“Minulla oli aikaa miettiä viime aikaisia tekojasi ennen kuin tulit, ja olen päättänyt…”

Naruto pidätti hengitystään. Kuulisiko hän viimeinkin kaipaamansa sanat? Pääsisikö hän eroon Sasukesta? Odotuksesta melkein sekaisin hän kääntyi katsomaan syvälle mustahiuksisen silmiin.

“… että voisimme vielä yrittää, mikäli se sinulle käy. Kumpikaan meistä ei ole käyttäytynyt kovin hyvin, joten jospa aloittaisimme puhtaalta pöydältä?”

Ei aivan se, mitä Naruto olisi halunnut kuulla. Yrittää vielä? Mitä järkeä? Eivätkö Uchihat osaa luovuttaa?

“Kyllä se minulle käy”, Naruto vastasi harmistuneena, sillä hän ei saisi laittaa suhdetta poikki, sillä muuten hän ei voittaisi vedonlyöntiä.

“Hienoa, nähtäisiinkö ylihuomenna? Minulla on valitettavasti huomenna menoa”, Sasuke ehdotti hymyillen herttaisesti.

“Sopii. Minä lähden nyt kotiin. Nähdään mussukka”, Naruto vastasi suikaten suukon Sasuken poskelle.

Kävellessään kotiin päin Naruto ei voinut olla miettimättä jälleen, kuinka ilkeä hän tänään oli ollut. Sasuken olo oli varmasti kamala, mutta niin myös hänen. Hänen ei ollut lainkaan hyvä olla. Syyllisyys järsi aukkoja hänen sieluunsa jatkuvasti.

Hänen mielessään pyöri myös jatkuvasti Sasuken viimeiset sanat. Mitä menoa tällä oli? Jotain tärkeää? Uchiha ei selvästikään halunnut hänen olevan paikalla pilaamassa huomista. Haikeana Naruto pudisti päätään ja käänsi ajatuksensa tehtäväänsä.

Hän olisi taatusti huomenna pilaamassa Sasuken päivän.

-------------

Tästä osasta saattoi tulla vähän lyhyempi kuin edellisistä, en nyt ihan varma ole. En kuitenkaan halunnut sulloa tähän osaan enempää, jotta seuraavaankin osaan jäisi jotain :D