”Naruto! Kello on jo seitsemän!” punahiuksinen nainen sanoi toruvasti, kun vaalea poika astui kotiovesta sisään.
”Joo joo, äiti!” Naruto tuhahti ärsyyntyneenä.
”Tiedät, että sinun pitää olla hyvissä ajoin kotona. Darkin on ehdittävä suorittaa varkaus!”
”Dark sitä, Dark tätä”, Naruto sanoi hiukan loukkaantuneesti, jolloin hänen äitinsä halasi häntä lempeäsi.
”Älä ota sitä niin henkilökohtaisesti Naruto. Minä aina halusin olla varas…”

Naruto naurahti hiukan, mutta käännähti nopeasti poispäin, koska ei päässyt inhottavasta kateuden tunteesta eroon. Hän kipusi rappuset ylös toiseen kerrokseen, jossa hänen huoneensa sijaitsi. Heti, kun hän oli astunut huoneeseensa, ääni hänen päässään sanoi:
”Taidat olla hiukan kateellinen. Äitisi antaa enemmän huomiota minulle, kuin sinulle.”
”Äh, pää kiinni Dark”, blondi tuhahti ja siirtyi peilin eteen.

Peilistä ei kuitenkaan näkynyt Naruton kuvajaista, vaan noin 18- vuotiaan miehen kasvot, joita kehystivät tummat epätasaiset hiukset. Kuvajainen oli pidempi kuin Naruto ja hänen kroppansa oli lihaksikas; hän oli Dark.
Naruto oli 14-vuotis syntymäpäivänään saanut kuulla, että hänen sisällään asusti ”aavevaras”, Dark. Tämän vuoksi Naruto oli saanut erikoiskykyjä, joiden ansiosta hän pystyi esimerkiksi hyppäämään epätavallisen korkealle. Dark oli ollut Uzumakien suvussa sukupolvesta toiseen, siirtyen vain miespuolisille henkilöille. Tämän vuoksi Naruton äiti ei ollut koskaan saanut Darkia sisälleen. Dark asusti Naruton rakkausgeenissä ja aina, kun Naruto koki ihastumisen tunteen, Dark tuli esiin. Koska Dark oli huippuvaras, hänen täytyi säännöllisin väliajoin varastaa jotakin, tämän vuoksi Naruton äiti lähetti aina etukäteen viestejä, joissa Dark kertoi mitä aikoi seuraavaksi varastaa. Dark nimittäin janosi haasteita ja tahtoi, että hänellä olisi aina vastarintaa.
”Ehkä sinun olisi paras kutsua minut esiin, jotta saataisiin homma hoidettua”, Dark sanoi.
”Niin kai sitten”, Naruto sanoi huokaisten ja kaivoi taskustaan valokuvan, jossa oli hymyilevä vaaleanpunahiuksinen tyttö.

Puna levisi Naruton kasvoille, kun hän katsoi kuvaa ja silloin hän tunsi ulkomuotonsa muuttuvan. Hän kasvoi pituutta, hiusten pituuskin lisääntyi ja väri tummeni. Nyt Naruton paikalla seisoi ilmielävä Dark.
”No niin eiköhän pistetä töpinäksi”, Dark sanoi ja hieraisi käsiään yhteen. ”Kuningatar Himikon kaulanauha, eikö niin?”
”Niin”, Naruto murahti Darkin pään sisällä.
”Älä kuulosta noin ärtyneeltä. Tästä tulee hauskaa!”

Naruto mutisi jotakin epämääräistä vastaukseksi, mutta Dark ei ollut kuulevinaan.
”Tule With!” Dark kutsui ja pieni, valkoinen pupu loikkasi Naruton parvisängyltä Darkin olkapäälle.
”Kyuuu!” pupu sanoi tyytyväisenä ja kiehnäsi Darkin poskea vasten. With oli Darkin apulainen, vaikkei sitä olisi päällepäin uskonut. With osasi muuttaa muotoaan, mistä oli paljon apua vartijoita hämätessä. Hän myös muuttui tarvittaessa suuriksi mustiksi siiviksi, jotka tarttuivat Darkin selkään, kun tämän piti lentää.
Dark asteli alakertaan, jossa Naruton äiti jo odottelikin Naruton isoisän kanssa.
”Onnea matkaan Dark”, Naruton äiti sanoi ja suikkasi suukon miehen poskelle.

Dark heilautti kättään ja asteli ulos ovesta. With muuttui siiviksi ja Dark lennähti pimeälle yötaivaalle.

*

Punahiuksinen poika tuijotti valvontakameroiden ruutuja keskittyneesti. Tänä iltana Dark olisi tulossa varastamaan arvokkaan kuningatar Himikon kaulaketjun kaupungin suurimmasta museosta. Hän ei saisi antaa Darkin onnistua, tänään hän vielä onnistuisi sieppaaman Darkin.
”Gaara”, hänen isänsä kutsui häntä ja punapää käännähti tuolissaan.
”Niin isä?”
”Tule tänne”, mies viittoi ovea kohti ja Gaara nousi tuolistaan. Kyse olisi varmasti kaulanauhasta.

Isä ja poika kävelivät käytävään ja jatkoivat matkaansa eteenpäin, kunnes he saapuivat erään lasioven luo. Isä naputteli koodin ovikoodiin ja astui sisään. Huone oli mustanpuhuva, kaikki verhot ja jopa lattiamattokin oli musta. Huoneen keskellä oli jalusta, jonka päällä oli lasikuvulla peitetty kaulanauha. Kaulakoru oli kultainen ja siinä riippui pieniä safiireja. Kaulakorun ympärillä oli paljon hälytyslaitteita, mutta ne olivat niin pieniä ja ovelasti piilotettu, ettei niitä näkynyt. Gaaran isä osoitti kaukosäätimellään kaulakorua, jolloin kuului vaimeaa piipitystä, kun hälytysjärjestelmä kytkeytyi pois päältä. Mies laittoi kumihanskat käsiinsä, nosti kuvun pois ja otti kaulakorun jalustimelta.
”Isä, mitä sinä…?”
”Shhh”, mies hyssytteli ja veti taskustaan toisen kaulakorun, joka näytti tismalleen samalta, kuin miehen toisessa kädessä lepäävä koru.
”Kopio?” Gaara kysyi hiljaa.
”Kyllä”, isä vastasi ja sujautti alkuperäisen takkinsa taskuun. ”Annamme Darkin viedä tämän kopion.”
”Mutta isä, antaisit minun hoitaa tämän, minä olen suunnitellut tämän hyvin – ”
”Hiljaa, kun minä puhun”, mies vain tokaisi silmät välähtäen. ”Kopiokaulakorussa on kirous, joka lamaannuttaa Darkin.”
”Eikö olisi vain helpointa tehdä, niin kuin ennenkin, eikä leikitä typerien kirousten kanssa?” Gaara tokaisi.
”Siksi, koska tähän mennessä suunnitelmasi eivät ole onnistuneet. Etkö luota minuun? Sinun parastasi minä vain ajattelen”, isä sanoi katsomatta kuitenkaan poikaansa suoraan silmiin.

Isä laittoi kopion kuvun alle ja laittoi hälytykset takaisin päälle.
”Tehdään vain niin kuin minä sanoin”, mies sanoi ja taputti poikaa olkapäälle ja käveli ovelle.
”Mutta entä oikea koru?” Gaara kysyi, mutta hänen isänsä oli jo poistunut.

Gaara puristi kätensä nyrkkiin. Häntä hiukan epäilytti isänsä suunnitelma, muttei toisaalta uskaltanut pistää vatsaankaan. Lisäksi häntä ärsytti, se kuinka häneen ei luotettu. Hän oli sentään päässyt auttamaan poliiseja jo 14-vuotiaana!
”Epäröitkö sinä Gaara?” kuului ääni Gaaran pään sisältä.
”Vaikene!”
”Rauhoitu Gaara. Minä haluan vain auttaa sinua, olet minulle tärkeintä maailmassa.”

Gaara ei vastannut, hän ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää. Ääni hänen päässään naurahti hiukan, kunnes vaimeni kokonaan. Gaara huokaisi syvään, hänen olisi mentävä asemiinsa, sillä Dark voisi saapua millä hyvänsä. Punapään mielessä soivat hänen isänsä sanat: ”Etkö luota minuun? Sinun parastasi minä vain ajattelen.”
Gaara pudisti toivottomana päätään. Hän ei tiennyt ketä olisi voinut uskoa.

*

Dark istui puun oksalla ja tähyili edessään näkyvää museota, selvästikin innoissaan. Museon edessä partioi suuri ryhmä poliiseja ja taivaalla lenteli helikoptereita. Darkista oli hauskaa, että poliisit yrittivät kerta toisensa jälkeen estää häntä. Hän tutkaili tarkasti ympäristöään, vartijoita ja hälytyslaitteita oli niin paljon, että oli edes turha harkita murtautumista. Vanha kunnon With saisi jälleen toimia syöttinä…
”With, mene”, Dark kehotti.
”Kyuu”, With sanoi iloisesti ja muuttui yhdessä hujaukseksi aivan Darkin näköiseksi.

With lennähti puusta, suoraan yhden helikopterin valokeilan alle, jolloin ihmiset hänen alapuolellaan alkoivat huutaa:
”Katsokaa se on Dark!”
”DARK!”
”Ottakaa kiinni!”

With lennähti kauemmas ja poliisit ryntäsivät hänen peräänsä. Dark käytti sekasortoa hyväkseen ja loikaksi puusta alas ja viuhahti salamana sisälle museon ovesta. Museon aula oli suuri ja avara, keskellä kohosi suuri pronssipatsas. Ylös, toiseen kerrokseen menivät kahdet marmoriset kierreportaat, jotka molemmat päättyivät samalle tasanteelle, josta lähti käytävät kolmeen eri suuntaan. Lattiat olivat kiiltävää vaaleaa parkettia ja seinät puolestaan valkoista sementtiä. Katossa roikkui mahtavan kokoinen, kultainen kattokruunu, jonka valot olivat nyt sammuksissa.
Yllätyksekseen Dark ei nähnyt enempää vartioita, mutta havaitsi pian useita valvontakameroita. Dark hymähti ja otti esiin yhden mustan, sileän sulan. Hän lausui muutaman vierasperäisen sanan ja silloin koko tila tuntui täyttyvän kirkkaasta valosta.
”Hän on sisällä!” kuului huuto, mutta Dark ei välittänyt. Heillä ei ollut aavistustakaan missä päin rakennusta hän oli, sillä valo oli ollut niin voimakas, että se oli tuhonnut valvontakameroiden linssit.

Dark juoksi rappuset ylös käytävään, hän tiesi ettei valo ollut voinut ylettää koko rakennuksen kameroihin, mutta päätti ottaa silti riskin, eihän siinä muuten mitään hauskaa olisi.
”Dark voisitko vähän pitää vauhtia”, Naruto nurisi Darkin pään sisällä. ”Tarvitseeko kaikki tehdä aina niin pirun hienosti? Nappaat vain sen kaulakorun ja häivyt.”
”Juuri tuosta syystä et olisi hyvä varas Naruto”, Dark härnäsi. ”Ryöstöt tulee suunnitella hyvin, ei voi vain rynnistellä sisään, niin että kaikki näkevät. Mutta mitäpä sinä siitä tiedät, kun olet niin paksupäinen.”
”Heei!” Naruto huusi. ”Kuka on paksupää, senkin…!”
”Hyst!” Dark hyssytti äkisti.

Naruto oli aikeissa aloittaa vastaväitetulvan, kunnes tajusi itsekin, miksi Dark oli hyssyttänyt häntä; käytävän päässä seisoi tumma hahmo.
”Tulit varastamaan kaulakorun vai mitä?” hahmo sanoi rauhallisella äänellä.
”Oikein arvattu”, Dark sanoi pyyhkäisten hiuksia silmiltään. ”Hauska tavata jälleen Sabaku no Gaara.”

Hahmo siirtyi syrjään varjoista kaistaleelle, johon kuunvalo, ja satunnaiset etsintäpartioiden valot ulkoapäin osuivat.
”Taas Gaara!” Naruto huudahti. ”Mitä tämä nyt taas on olevinaan, datteba yo!”

Gaara oli Naruton luokkakaveri, fiksu, muttei kovin puhelias. Niihin aikoihin, kun Naruto oli vasta saanut kuulla Darkista, oli selvinnyt, että Gaara auttoi poliisivoimia saamaan Darkin kiinni. Lisäksi Gaara oli alkanut myös koulussa lähentyä Narutoa, aivan kuin olisi tiennyt, että Dark oli tämän sisällä. Itse asiassa poika vihjaili siitä alinomaa, ei tosin kovinkaan suorasti.

Gaara tutkaili Darkia selvästikin puntaroiden mahdollisuuksiaan. Dark ei kuitenkaan enää malttanut odottaa vaan sanoi:
”No, jos sinulla ei ollut muuta, niin hei vaan sitten!”

Dark pyrähti juoksuun ja loikkasi ketterästi Gaaran yli, joka kumartui vaistomaisesti. Mies heilautti kättään hilpeästi ja juoksi tiehensä.
”Saakeli, et tee tuota enää!” Naruto huudahti. ”Olisit voinut hypätä vaikka hänen päälleen!”
”Kyllä minä nyt liikkeeni hallitsen, se olisi ollut eri asia, jos sinä olisit hypännyt.”
”Tuki jo suusi!”

Dark vain naurahti ja jatkoi matkaansa lasioville, jonka vieressä oli ovikoodi. Dark näpäytteli koodin ja ovesta kuului pieni ”naks” ja hän astui sisään. Darkin katse osui välittömästi huoneessa olevaan kaulakoruun, joka lepäsi kuvun sisällä.
”Höh. Mitäs ihmeellistä tuossa nyt muka on?” Naruto kysyi ihmeissään. ”Ihan tavallinen koru.”
”Se ei ole mikä tahansa koru, vaan täysin uniikki ja mittaamattoman arvokas.”
”Onko sinun sitten pakko varastaa se?”
”Naruto, en jaksaisi käydä joka ikinen kerta tätä keskustelua”, Dark tokaisi ja lähestyi kaulakorua.

Hän tarttui lasikupua reunoista ja nosti sen ylös. Hälytyslaitteet alkoivat välittömästi ulvoa, mutta Dark ei ollut kuulevinaan, vaan sieppasi kaulakorun jalustalta.
”Dark, äkkiä nyt!” Naruto hätäili, mutta silloin hälytyslaitteet vaimenivat.
”Et pääse pakoon Dark”, kuului ääni ovelta ja Dark käännähti oitis äänen suuntaan.

Oven poskessa seisoi jälleen Gaara, kädet tiukassa puuskassa. Dark avasi suunsa vastatakseen, mutta äkkiä ääntä ei kuullutkaan. Mies alkoi vapista kauttaaltaan, kuin horkassa.
”Dark, mikä on?” Naruto huudahti, muttei saanut vastausta.

Narutosta alkoi tuntua kummalta. Kuin Dark olisi kadonnut yhä kauemmas ja kauemmas, hän ei edes saanut mieheen mitään kontaktia, vaikka kutsui tätä yhä kovemmin ja kovemmin. Äkkiä Naruto tunsi valtavaa kipua, vaikkei hänellä edes ollut ruumista, hänhän oli Darkin sisällä nyt! Todellisuus tuntui hämärtyvän kummallisesti, hän ei enää edes ollut varma, oliko hän Darkissa enää vai ei, tai oliko Dark hänessä. Jostain syystä Naruto kuuli, kuinka hänen nimeään huudettiin, mutta ääni ei kyllä kuulunut Darkille. Kaikkialla näkyi vain mustaa, pohjaton tyhjyys, josta ei ollut ulos pääsyä…

Äkkiä Naruto havahtui, ja hänen katseensa osui ensimmäiseksi hänen yläpuolellaan näkyviin kalpeisiin kasvoihin.
”Gaara!” Naruto huudahti ja ponnahti istumaan, jolloin Gaara tarttui häntä olkapäistä.
”Lopeta tuo riehuminen ja käy lepäämään.”
”Olen ihan kunnossa”, blondi vakuutteli nauraen, mutta nauru katkesi pian, kun hän tunsi kipua rintakehässään.
”Mihin sattuu?” Gaara kysyi.
”Äh, älä huolehdi, olen okei. Mitä tapahtui? Missä koru on?”

Gaara osoitti vähän matkan päähän lattialle, jossa koru makasi viattomana. Naruto yritti syöksähtää korua kohti, mutta punapää sai pidettyä pojan aloillaan.
”Päästä irti!” Naruto ärähti, mutta Gaara pudisti päätään. ”Etkö tajua?” Naruto jatkoi. ”Minun on jatkettava, muuten Dark… hetkinen, missä Dark edes on, en tunne häntä sisälläni.”
”Dark on nyt pois pelistä”, Gaara sanoi äkkiä hengästyneesti, aivan kuin olisi kamppaillut jotakin vastaan. ”Tuo koru, mitä hän piteli kädessään, on kirottu, sen oli tarkoitus imeä Darkin voimat.”
”Mutta mitä sitten tapahtui?”
”Minä riistin korun Darkin käsistä, sillä tajusin, että sinä olisit muuten menehtynyt”, punapää selitti vaivalloisesti sulkien äkkiä silmänsä ja hengittäen hyvin raskaasti.
”Gaara oletko kunnossa?” Naruto huolestui.
”Olen”, Gaara kähähti. ”Nyt häivy täältä, ennen kuin on liian myöhäistä.”
”Gaara, mitä -?”
”HÄIVY!”

Naurto kompuroi seisaalleen hiukan säikähtäneenä, irrottamatta katsettaan Gaarasta, joka oli alkanut vääntelehtiä lattialla. Äkkiä heidän katseensa kohtasivat, Gaaran toinen vihreä silmä oli muuttunut väriltään keltaiseksi.
”Gaara, silmäsi!”

Gaara peitti vaistomaisesti silmänsä ja sanoi vaivalloisesti:
”Pyydän, Naruto, lähde nyt.”
”Mutta – ”

Gaara kompuroi seisaalleen, kohottamatta kuitenkaan katsetta Narutoon.
”Ei, en halua, mene pois” Gaara hoki.
”Mistä sinä puhut?” blondi ihmetteli, mutta tuntui kuin punapää ei edes olisi puhunut hänelle, vaan jollekin kolmannelle osapuolelle.
”En anna sinun satuttaa häntä. Mutta… ”, Gaara vaikeni hetkeksi. ”Mistä tiedän, että et valehtele?”

Äkkiä Gaara huusi tuskasta ja valahti lattialle. Naruto oli syöksähtämäisillään pojan luo, kun äkkiä tämän paidan selkämys repesi ja punapään selästä puhkesi kaksi lumenvalkoista siipeä. Blondi jähmettyi paikoilleen, valkoisten sulkien lepattaessa ympäriinsä, jolloin Gaaran ulkomuoto alkoi muuttua. Hän kasvoi pituutta, hiusten väri vaaleni ja niiden pituus myös kasvoi huomattavasti. Äkkiä ilmassa lentelevät sulat katosivat ja Gaara kohotti katseensa. Paitsi enää Gaaran paikalla ei seissyt Gaara, vaan pitkä vaalea mies, joka jollakin tavalla tuntui tutulta. Aivan kuin vaalea Dark, Naruto tajusi.
”Uzumaki Naruto, oletan?” mies sanoi venyttelevästi ja astui lähemmäs.
”Ku-kuka sinä olet?” Naruto kysyi ja vastaavasti astui taemmas.
”Minä olen Krad, vähän niin kuin Darkin toinen puoli.”
”Mutta, mutta missä Gaara on?” blondi sanoi, sillä ei ollut oikein tajunnut tilannetta.

Krad huokaisi hiukan kärsimättömästi ja käveli Naruton luo.
”Aivan niin kuin sinun ja Darkin tapauksessa, minä elän Gaaran sisällä.”
”Ahaaa!” Naruto sanoi. ”Mutta sittenhän sinä voit ehkä auttaa minua saamaan Darkin takaisin!”
”Niin periaatteessa, mutta… ” Krad sanoi ja tarttui äkkiä Narutoa yhdellä kädellä kauluksista. ”Miksi minä niin tekisin? Dark on viholliseni, hän on pelkkä valeminä, minä olen se oikea puoli!”
”Mistä sinä puhut”, Naruto kähähti, sillä hänen oli vaikea puhua, kun Krad piti häntä kauluksista.
”Eikö Dark ole kertonut?” vaalea mies ihmetteli. ”Minä ja Dark olemme pahimmat viholliset, koska Dark ei suostu myöntämään olevansa väärä Dark, joten minun on surmattava hänet!”

Äkkiä Krad tarttui Narutoa kurkusta ja alkoi kuristaa tätä voimakkaasti. Poika yritti tempoa itseään vapaaksi, muttei onnistunut siinä, miehen ote oli niin voimakas. Naruto kähisi epätoivoisena, tajuten, että hänen jokainen pyristely yrityksensä, jokainen potku, jokainen yritys vetää henkeä, kävivät entistä heikommiksi ja ponnettomiksi.
Minä kuolen, Naruto ymmärsi, muttei enää pyristellyt kunnolla vastaan, hän ei enää jaksanut. Äkkiä muisto Darkista tuli kirkkaana hänen mieleensä, hän ei voinut huutaa, mutta kai hän ajatuksen voimalla pystyisi tavoittamaan miehen?
”DARK!” Naruto huusi mielessään. ”DARK!”

Mutta hän ei kuullut vastausta. Hän alkoi hiukan aistia Darkin olemassa olon, mutta tuntui kuin tämä olisi ollut jotenkin hänen ulottumattomissaan, kuin heidän yhteytensä olisi säröillyt.
Kaikki tuntui jälleen mustenevan päässä, hän näki vain epämääräisiä valopalloja ja kuuli sekavia ääniä, hän ei edes tiennyt kenelle ne kuuluivat, olivatko ne kenties hänen omia ääniään? Sydämen tykytystä, outoa puuroa josta ei saanut selvää ja muuta epämiellyttävää surinaa. Tällaistako oli kuolla? Ei se oikeastaan sattunut…
”Naruto!”

Äänet selkenivät, joku aivan selvästi kutsui häntä. Äkkiä Naruto tajusi, että hän hengitti taas, mutta kuinka se oli mahdollista, kun hän oli jo kuollut? Blondi tunsi kipua rinnassaan ja silloin hänen silmänsä räpsähtivät auki.
Narutosta tuntui kuin hän olisi kokenut Déjà vun. Taas hänen yläpuolellaan näkyivät Gaaran huolestuneet kasvot ja hän tunsi inhottavaa kipua rintakehässään, aivan kuten viimeksi.
”Mitä tapahtui?” Naruto yritti sanoa, mutta ääni tuli ulos pienenä piipityksenä.
”Yritä levätä nyt”, Gaara sanoi ja silloin Narutolle riitti.
”Mikä hiton Déjà vu tämä on nyt olevinaan?” hän kärisi.

Gaara katsoi Narutoa hämmentyneenä, jolloin Naruto punastui.
”Äh, unohda”, Naruto sanoi yrittäen vielä nauraa päälle.
”Ei se mitään, ymmärrän kyllä että olet sekavassa mielentilassa. Minä jo luulin, että sinä kuolet...” Gaara ääni hiipui kuiskaukseksi.
”Mutta siis”, Naruto kelasi. ”Mitä oikein tapahtui? Kun ensin olit sinä ja sitten se Krad ja… äh olen ihan sekaisin.”

Gaara huokaisi syvään ja sulki silmänsä. Kun hän vihdoin avasi silmänsä, Naruto näki, että Gaaran vihreät silmät näyttivät tavallista kosteammilta.
”Minulla on Krad sisälläni, aivan kuin sinulla Dark. Mutta minä en osaa hallita häntä niin hyvin. Hän tulee väkisin esiin, tavoitteenaan valloittaa minun ruumiini täysin, niin etten minä enää koskaan palaisi.”

Naruto nyökkäili, kerrankin hän jopa koki ymmärtävänsä jotakin.
”Eli sinä et voi yhtään estää häntä, jos hän päättää tehdä jotain?”
”Niin”, Gaara myönsi. ”Olen pahoillani, en olisi halunnut kuristaa sinua.”
”Eihän se sinun syysi ole”, Naruto sanoi kättään heilauttaen, jolloin hänen rintaansa vihloi taas, mikä sai hänet vinkaisemaan.
”Oletko kunnossa?”
”Olen, olen. Mutta… Jos et kerta voi vaikuttaa Kradiin, kuinka minä olen tässä? Ja kuinka sinä oikein pelastit minut, olen aivan pihalla.”
”No, jotenkin minä sain kerättyä jostakin tahdon voimaa ja sain työnnettyä Kradin takaisin mieleni perukoille. Siinä vaiheessa, kun muutuin takaisin itsekseni, et enää hengittänyt ja minä olin jo varma, että olin tappanut sinut.”
”Mutta kuinka sitten olen tässä?” Naruto sanoi tyhmänä.
”Annoin tekohengitystä ja sitten sinä virkositkin.”
”T-t-t-tekohengitystä?!” blondi parkaisi.
”Niin”, Gaara sanoi hymyillen hiukan vinosti.

Heidän välilleen laskeutui syvä hiljaisuus, kun Naruto punastui kiihtyvää tahtia Gaaran katsellessa Narutoa pää hiukan vinossa.
”T-t-tuota”, Naruto takelteli epävarmana.
”Niin?”
”Missä Dark on? Miten saan hänet takaisin?”
”Ah”, Gaara huokaisi. ”Hän on nyt vähän aikaa heikkona, mutta uskoisin, että hän on viimeistään huomenna taas hereillä, ei tosin välttämättä täysissä voimissa, sillä tuo koru on aika voimakas.”
”Selvä”, Naruto sanoi. ”Miksei meitä muuten ole otettu kiinni vielä?”
”Otin hälytyksen pois päältä. Luultavasti poliisit jahtaavat sitä pupua.”
”With!” Naruto huudahti. ”No kaipa täältä pitäisi jotenkin päästä pois, vaikka ryöstö jää kyllä tekemättä.”

Gaara nyökkäsi ja nousi ylös, jolloin hänen kasvonsa vääntyivät kivusta irveen.
”Mikä on?” Naruto hätäili.
”Selkä on vain hiukan arka”, Gaara sanoi vähättelevästi ja ojensi kätensä auttaakseen blondin ylös.

Naruto tarttui käteen ja nousi ylös. Häntä vielä hiukan huimasi, muttei jaksanut välittää siitä, vaan siirsi katseensa Gaaran selkään. Paidan selkämys oli repeytynyt rikki ja selkä näytti todella pahalta, siinä oli kaksi ilkeän näköistä haavaa lapaluiden kohdalla.
”Ei hätää”, Gaara vakuutteli ja kaivoi taskustaan muovihanskat ja laittoi ne käteensä.
”Mitä sinä teet?” Naruto ihmetteli.
”Otan tuon kaulakorun talteen. En kuitenkaan uskalla käsitellä sitä paljain käsin. Pidän sen itselläni, niin kukaan muu ei pääse kajoamaan siihen. Ja pitäähän Darkin maine vielä säilyttää, vai mitä?”

Naruto nauroi hyväntuulisesti ja Gaara laittoi korun huolellisesti housuntaskuun.
”Tule, näytän sinulle kuinka pääset pois”, punapää sanoi ja Naruto nyökkäsi.

Pojat poistuivat vaiteliaina huoneesta ja jatkoivat käytävää pitkin aivan käytävän päähän asti. Gaara osoitti kattoon, siellä näkyi pieni kattoikkuna.
”Pystyt varmaan hyppäämään tuonne?”
”Ei mikään ongelma”, Naruto sanoi ja loikkasi tarttuen kattoikkunan hopeanväriseen kahvaan.

Ikkuna aukesi ja kylmä yöilma tulvahti sisälle. Naruto kiepautti itsensä katolle ja ojensi sitten kätensä, valmiina auttamaan Gaarankin pois, mutta tämä pudisti päätään.
”Mitä nyt?” Naruto ihmetteli.
”Minun on jäätävä tänne. Minähän vastaan tämän paikan turvallisuudesta. Minun on ilmoitettava, että Dark on päässyt pakoon, kaulakoru mukanaan.
”Mutta, entäpä Krad?”
”Ei hän vähään aikaan ole tulossa. Mene nyt, minä pärjään kyllä.”
”Hyvä on”, Naruto myöntyi ja nousi katolla seisaalleen. ”Nähdään koulussa!” hän jatkoi ja loikkasi pimentoihin.

Gaara vain hymähti hiukan ja kääntyi kannoillaan. Nyt hänen täytyi enää keksiä hyvä valhe isäänsä varten. Vaikka hän koki Kradin uhkaavana, se ei jaksanut huolettaa häntä nyt, murehtia ehtisi myöhemminkin.