Kuinka hukata kundi 10 päivässä (Osa 6)


“Wihii! Kovempaa! Anna mennä!”

Naruton ääni kantautui kirkkaana viuhuvan tuulen yli Sasuken korviin. Virnistäen viekkaasti hän valmistautui vääntämään prätkänsä kaasukahvaa.

“Pidä lujasti kiinni!”

Varoituksen huudettuaan, ja tuntiessaan käsien kiristävän otettaan vyötäisillään, Uchiha väänsi lisää kaasua keulien muutaman metrin takapyörän varassa. Prätkän tömähdettyä takaisin kahdelle pyörälle, se jatkoi matkaa täydellisessä tasapainossa. Moottoripyörä oli tehty kisaamista varten ja siksi se oli erittäin virtaviivainen, mahdollisimman kevyt ja tasapainotettu hyvin. Mustan pätkän kylkiin oli tatuoitu myrkynvihreällä salamakuviota jäljittelevät kuviot, joista tosin heidän vauhtinsa takia ei voinut ohikulkija juurikaan selvää saada.

“Tällä pääsee uskomattoman lujaa! Tämä on kerrassaan upeaa!” Naruto huusi kurkku suorana saadakseen äänensä kuuluville.

“Niin on! Olen aina pitänyt tällä ajamisesta”, Sasuke vastasi aidosti iloisena.

“Taidat muuten ajaa ylinopeutta, sillä…”

“Mitä? En kuule!”

“Ajat liian lujaa! Perässämme…”

“MITÄ?”

“KYTTIÄ!” Naruto karjaisi saaden Sasuken hätkähtämään ja sen seurauksena moottoripyörä käväisi vastaantulijoiden kaistalla.

“No voi paska! Ei auta kuin eksyttää ne, Itachi tappaa minut jos poliisit takavarikoivat tämän, pidä kiinni!” Sasuke kajautti kuuluvalla äänellä jarruttaen rajusti ja kääntyen pienemmälle metsätielle, jota Naruto ei ollut edes huomannut.

“Miksi Itachi suuttuisi?”

“Tämä on hänen kulkupelinsä, hän kilpailee tällä”, Sasuke totesi yrittäen keskittyä kuumeisesti löytämään sopivaa pakoreittiä.

“Mitä!? Sanoit tämän olevan sinun!” Naruto puuskahti vihaisena.

“Kunhan leveilin. Nyt pää kiinni, että voin keskittyä!”

Naruto vaikeni, mutta poliisiauton sireenien ulvonta ei. Hermostuneena vaaleaverikkö rutisti entistä tiukemmin Sasuken vyötäröä. Hän ei koskaan ollut ollut osallisena takaa-ajossa, eikä hän taatusti haluaisi tulevaisuudessa ollakaan. Olihan tämä toki jännittävää, mutta hivenen liian vaarallista hänen makuunsa.

“Mitä jos vain pysähtyisit?”

“En todellakaan… Ahaa! Löysinpäs sen!”

Enempää Naruto ei ehtinyt kuulla Sasuken jälleen tehdessä taidokkaan, mutta hurjan käännöksen vieläkin pienemmälle metsäpolulle, jonne autolla ei päässyt. Naruto joutui purra hampaansa yhteen, jotta hän ei olisi vahingossa purrut itseään huuleen tai kieleen poukkoilevassa kyydissä. Moottoripyörä kulki melko vaivattomasti pienten kivien, kuoppien ja juurten päältä, vaikka sitä ei oltukaan tehty maastoajoon.

“Täältä sinivuokot ei ikinä löydä meitä! Piilottelemme hetken ja sitten - UAAH!”

Prätkän etupyörä luiskahti pehmeän maan vuoksi lennättäen kauhusta huutavan kaksikon pitkin metsikköä. Heidän onnekseen he lensivät muutaman metrin päässä olevaan mutakuoppaan.

Narutosta tuntui, kuin joku olisi juuri lyönyt häneltä ilmat pihalle. Joka paikkaa kolotti ja päässä pyöri. Hiljaa hän kiitti heidän onneaan, heillä molemmilla oli sentään kypärät.

“Naruto? Oletko kunnossa?” Sasuke tiedusteli huolissaan tönien liikkumatonta toveriaan.

“Joo, ihan kunnossa”, Naruto voihkaisi nousten istumaan Uchihan avustuksella.

“Hyvä, ehdin jo huolestua”, tummahiuksinen huokaisi nousten seisomaan. “Onneksi tässä oli mutaa, muuten olisi voinut käydä pahemminkin.”

“Jos olisi, vika olisi sinun. Ajoit ylinopeutta ja pakenit poliisia”, Naruto huomautti riisuen kypäränsä hengittääkseen paremmin.

“Myönnä pois, se oli hauskaa”, Sasuke maanitteli riisuen myös kypäränsä.

“Ja paskat”, Naruto vastasi saaden heidät molemmat nauramaan. “Sinulla muuten taisi käydä tuuri, prätkä näyttää selvinneen ilman vaurioita”, blondi jatkoi naurun vaiettua.

Uchihan käytyä tuuma tuumalta kallisarvoisen kulkupelin läpi, hän huokaisi helpottuneena.

“Meillä oli todellakin onnea. Mieluummin murtaisin puolet luistani kuin ottaisin Itachin vihat niskoilleni.”

----------

Tunnin kuluttua he olivat saapuneet onnistuneesti takaisin Uchihoille. He olivat ensitöikseen pesseet moottoripyörän ja vieneet sen takaisin talliin. He putsasivat itsestään enimmät mudat, ennen kuin he siirtyivät sisätiloihin. Hiljaa he hiipivät kohti yläkerran pesutiloja yrittäen välttää kaikin keinoin muut talon asukit.

“Mutapainiako sitä on leikitty?” Pehmeä, mutta vinoileva ääni kysyi portaiden yläpäästä.

Naruton kohottaessa katseensa, hän näki Itachin seisovan pelkkä pyyhe lanteillaan. Miehen vartalo ja hiukset valuivat vesipisaroita saaden miehen näyttämään entistä seksikkäämmältä. Vaikka Naruto kuinka yrtti, hän ei millään saanut silmiään irti miehen kropasta. Vaaleat vatsa- ja rintalihakset olivat täydellisen näköiset, eivät liian treenatut, vaan hillityt ja Itachin vartaloon sopivan oloiset. Hitaasti Uzumaki kohotti kasvonsa vanhemman miehen kauniisiin kasvoihin ja välittömästi hän lehahti punaiseksi kasvoiltaan. Itachi katseli häntä hyvin tietäväisen näköisenä ja iski silmää.

“Pää kiinni! Satuimme vain tippumaan ojaan…”, Sasuke mutisi äkeissään.

“Vai tipuitte ojaan? Aika pahasti kyllä ehditte sotkeentua. Ettette vain olisi pyöriskelleet siellä hieman?” Itachi kysäisi viattomasti.

“Ääliö. Tule Naruto, men-”

Sasuken kääntyessä hän huomasi sinisilmän olevan kasvoiltaan kauttaaltaan punainen. Ihmetellen hän vilkaisi jälleen veljeään ja samassa ymmärsi mistä oli kyse. Naruto ihaili hänen veljeään!

Käsittämättömän kateuden aallon iskiessä hänen lävitseen, Sasuke tarrasi Naruton ranteesta ja lähti viilettämään huonettaan kohti. Naruto yritti kompastellen pysyä toisen perässä.

“Sasuke! Mikä sinulle oikein tuli!? Kuulitko sin-”

Naruto ei ehtinyt saada lausettaan loppuun Sasuken kiskaistessa hänet sisälle huoneeseensa, paukauttaessa oven kiinni ja painaessa hänet tiukasti selkä ovea vasten. Samassa Uchihan huulet painautuivat rajusti Naruton omille.

Täysin ihmeissään Sasuken käytöksestä hän yritti kammeta miehen itsestään irti, onnistumatta siinä. Uchihan kädet vaeltelivat villisti hänen vartaloaan pitkin kiihkeiden suudelmien lomassa. Naruto taivutti päätään taaksepäin saadakseen happea, mutta Sasuke painoi huulensa takaisin pehmeitä huulia vasten puraisten ohimennen Narutoa huulesta. Siniset silmät painuivat kiinni nautinnon huokauksen karatessa hänen huuliltaan. Sasuken tekemiset alkoivat tuntua melkoisen hyvältä.

Virnistäen tyytyväisenä Sasuke hakeutui vaaleaverikön kaulan kimppuun. Hän pureskeli ja suuteli ihoa minkä kerkesi toisen käden etsiessä tietään alaspäin Naruton mutaista vatsaa pitkin. Lopulta hän löysi etsimänsä ja sujautti kätensä miehen vyön ali tarttuen tämän miehuuteen.

Naruto hätkähti äkillistä otetta alapäässään ja avasi salamana silmänsä. Tajuttuaan mitä oli meneillään, hän irrotti Sasuken kädet itsestään ja ryntäsi huohottaen, syvä puna kasvoillaan suihkun ovelle.

“Et sitten tule tänne!” Naruto kiljaisi säikähtäneenä paukauttaen oven kiinni.

Sasuke jäi hölmistyneenä paikoilleen huohottaen itsekin. Hänen sydämensä tykytti huimaa vauhtia ja veri pakkautui jatkuvasti hänen housujensa tienoille.

“Voi luoja… minä… minä oikeasti haluan häntä! Miksi?” Sasuke voivotteli hiljaa itsekseen.

Miksi hän oli ollut niin kateellinen Naruton katsellessa hänen puolialastonta isoveljeään? Mikä häneen oikein oli mennyt!?

Uchiha yritti rauhoittua, mikä oli sangen hankalaa yhä tukalammaksi käyvän olonsa takia. Hän laittoi kaikki viimeiset aivosolunsa töihin, jotka eivät vielä olleet jääneet hänen pääkoppaansa valloittavan himon jalkoihin.

Naruto oli ärsyttävä, mutta hyvännäköinen. Ja kun oikein tarkasti ajatteli, ei mies ollut täällä ollessaan tehnyt mitään typerää, tämä oli käyttäytynyt ihan… normaalisti. Itse asiassa, Naruto oli tällä hetkellä todella mukava ja puoleensavetävä eikä hän missään nimessä halunnut luovuttaa tätä kenellekään muulle. Eikä hän ollut pitänyt siitä, että hänen Narutonsa katseli Itachia…

“Hetkinen… minun Narutoni? Kuulosti vähän liian hyvältä…”

Hetken oltuaan hiljaa ja mietittyään vielä, Uchiha tuli yhteen ainoaan järkevään lopputulokseen. Hän oli rakastunut.


Naruto tärisi jääkylmän veden iskeytyessä yhä uudelleen hänen iholleen. Hän ei kylmyydestä huolimatta uskaltanut laittaa vettä lämpimämmälle, ei ainakaan ennen kuin hänen kehonsa rauhoittuisi. Miten Sasuke olikin onnistunut sotkemaan hänen tunteensa näin täydellisesti?

Naruto muisti vieläkin, miltä Sasuken huulten ja käsien kosketus oli tuntunut. Hän melkein pystyi yhä tuntemaan kosketukset itsessään ja se sai hänet kananlihalle. Se mitä Uchihan pentele oli hänelle tehnyt, oli tuntunut aivan liian hyvältä.

“Mitä se mies oikein minulle tekee? Hänen seurassaan on liian hyvä olla…”

Naruto sulki silmänsä ja keskittyi tasaamaan hengitystään kylmän veden alla. Huomaamattaan hän oli vaipunut lähes horrosmaiseen tilaan, josta hän heräsi valuvan veden muuttuessa lämpimämmäksi.

“Mitä ihmet-?”

“Olisit vilustunut, jos en olisi rientänyt apuun.”

“IAAH! Minähän kielsin tulemasta!”

Sasuke kallisti huvittuneena päätään säikähtäneen toverinsa edessä. Naruto tosiaan oli kieltänyt häntä tulemasta, mutta hän ei ollut voinut vastustaa kiusausta.

“Sinun tulisi huutamisen sijaan kiittää minua, pelastin sinut kylmettymiseltä”, mustahiuksinen mies vastasi naurahtaen ja astuen askelen lähemmäs.

Vasta nyt Naruto huomasi Uchihan seisovan edessään ilman rihman kiertämää. Änkyttäen jotain, mistä hän ei itsekään saanut mitään selvää, Naruto antoi katseensa lipua nopeasti läpi upean kropan. Hän tiesi, ettei olisi saanut tehdä niin, mutta hän ei voinut itselleen mitään. Hän tunsi punastuksen jälleen valtaavan kasvonsa ja nopeasti hän riisti katseensa jumalaisesta näystä.

Sasuke oli erittäin tyytyväinen saamaansa reaktioon. Tuntui hyvältä nähdä, miten Naruto nautti hänen kroppansa katselusta ja tietää, että tällä varmasti oli tukalat oltavat juuri nyt.

“Voi sinua poloista, annahan kun autan. Vai ajattelitko peseytyväsi vaatteet päällä?” Sasuke kysyi viattomasti tummien silmien välähtäessä.

Naruto yritti änkyttäen protestoida, mutta hänen viestinsä ei mennyt perille. Tai oikeastaan Sasuke ei halunnut kuunnella. Sulavasti hän livautti kätensä tiukasti ihossa kiinni olevan paidan alle ja ryhtyi liu’uttamaan paitaa pois. Hänen yllätyksekseen Naruto vaikeni, eikä laittanut vastaan. Mutta eipä tämä paljon häntä auttanutkaan. Vaivalloisesti hän sai painavana riippuvan paidan pois. Hän antoi pehmeiden käsiensä vaeltaa rintalihaksien ylitse muutamaan otteeseen ennen kuin hän avasi nopealla liikkeellä Naruton vyön.

Valkoiset housut oli huomattavasti helpompi kiskoa pois tieltä ja siinä samalla hän hankkiutui eroon myös boksereista. Hän kosketteli hellästi edessään heräilevää elintä, kunnes astui kauemmaksi heikosti huohottavasta Narutosta. Uchiha nautiskeli hetken katselemalla kaunista ja kiihottavaa saalistaan, ennen kuin tarttui shampoo purkkiin ja tukki itsensä suihkun alle pukaten samalla Naruton kauemmas.

“Emmeköhän me nyt voi aloittaa peseytymisen”, Sasuke tuumasi rutistaen pesuainetta kämmenelleen ja levittäen sitä hiuksiinsa.

Siniset silmät tapittivat suurina Sasuken sulkeutuneita silmiä. Mikä vitsi tämä muka oli!? Ensin sitä tultiin ja viekoiteltiin, riisuttiinkin ja herätettiin hänen halunsa ja sitten heitettiin syrjään!

‘Vai että tällaista peliä. Luulet, että minä tulen kerjäämään sinulta huomiota. Ei onnistu, en alennu moiseen. En minä sinua niin paljon  halua.’

Salaten ärtyisyytensä ja pettymyksensä, Naruto vuorostaan astui suihkun alle peseytyäkseen. Hän ei huomannut, kuinka peittelemättömän tyytyväiseltä itseensä Uchiha juuri nyt näytti.

--------------

Kaksi päivää oli kulunut Naruton vierailusta Sasuken vanhempien luona. He eivät olleet nähneet toisiaan palattuaan reissusta, mutta Sasuke oli eilen soittanut hänelle ja pyytänyt hänet kavaljeerikseen lähestyviin Timanttijuhliin. Naruto oli myöntynyt, mutta todennut että hänen pitäisi siinä samalla hoitaa työnsä, sillä hänen piti haastatella siellä olevia tärkeitä vieraita ja kirjoittaa heidän lehteensä juttu illasta.

Illan tarkoituksena oli esitellä mittaamattoman arvokkaita koruja, joita jokainen juhliin saapuva nainen sai pitää koko illan yllään. Ja totta kai ajatuksena tietenkin oli myös esitellä uusimpia markkinoille tulleita koruja ja kerätä kiinnostusta niitä kohtaan, sekä saada niille mahdollisimman paljon uusia ostajia.

Naruto oli saapunut juhliin tuntia aikaisemmin kuin he olivat Sasuken kanssa sopineet tapaavansa, jotta hän ehtisi jututtaa mahdollisimman monia henkilöitä ennen Sasuken tuloa. Haku kulki hänen apunaan ja kuvasi koruja ja muutamia erittäin tärkeitä vieraita. He olivat pyörineet ympäriinsä kaksi tuntia, ennen kuin Naruto sai etsimänsä miehen tähtäimeen.

“Haku, hoidatko vielä muutaman haastattelun? Minun täytyy mennä Sasuken luokse.”

Haku nyökkäsi myöntymyksen merkiksi. Hän oletti Naruton menevän hoitamaan tehtävänsä loppuun. Totuus kuitenkin oli, että Naruto oli unohtanut koko vedonlyönnin.

“Siinähän sinä olet, ehdinkin jo etsiä sinua hyvän tovin”, Sasuke huomautti ojentaen drinkin Narutolle.

“Täällä on niin paljon väkeä, että oli vaikea huomata sinut.”

“Vaikka olen näin hyvännäköinen?” Sasuke kysyi loihtien kasvoilleen ällistyneen ilmeen.

He purskahtivat nauruun, eivätkä olisi lopettaneet sitä, jollei tanssimusiikki olisi lähtenyt pyörimään.

“Oi, valssia. Olisi niin ihanaa tanssia…”, Naruto huokaili.

“Herättäisimme kyllä valtavasti huomiota, jos tanssisimme yhdessä”, Sasuke totesi pahoitellen.

“Tiedän…”

“Tanssitaan sitten illan päätteeksi meillä”, Sasuke kuiskasi näykäten pikaisesti Naruton korvanlehteä.

“Ei täällä, senkin toope!” Naruto vastusteli hieraisten korvaansa.

Hivenen kauempana kaksikosta kurvikas vaaleahiuksinen nainen hivuttautui valkeahiuksisen miehen käsikynkkään.


“Kas Jiraya! Sinua ei ole näkynyt aikoihin, mukavaa törmätä sinuun täällä”, Tsunade tervehti sydämellisesti vanhaa ystäväänsä.

“Ilo on kokonaan minun puolellani”, Jiraya vastasi katse yönsinisen iltapuvun povessa.

“Kaunis koru, vai mitä?” Hunajanväriset silmät omaava nainen kysyi topakasti.

“Todella, todellakin!” Jiraya vastasi ryhdistäytyen ja luoden katseensa hivenen ylemmäs.

“Luulin, että sinua ei kiinnostaisi näin säädylliset juhlat.”

“Itse asiassa ei. Tulin katsomaan alaiseni, Uchiha Sasuken loistavaa voittoa!”

“Voittoa? Kas kummaa, minäkin odotan Uzumaki Naruton voittavan tänään. Vedonlyönnissä nimittäin”, Tsunade ilmoitti ylpeänä.

“Mistäs oikein vetoa on lyöty?” Jiraya kyseli kiinnostuneena.

“Siitä, kuinka nainen voi kätevästi päästä eroon miehestä kymmenessä päivässä. Jutusta tulee oikein mahtava lehtijuttukin, otsikoksi tulee ’Kuinka hukata kundi kymmenessä päivässä.’ Eikö olekin mahtava idea!”

“Todellakin mielenkiintoista. Minä taas olen lyönyt vetoa siitä, että Uchiha saa miehen rakastumaan itseensä kymmenessä päivässä”, Jiraya kertoi ihmetellen tätä yhteensattumaa.

‘Kuulostaa pahalta, mutta eihän se voisi…’, Tsunade mietti.

“Kenet Sasuken piti saada rakastumaan itseensä?” Tsunade kysyi peläten pahinta.

“…Naruton…”

“Mutta… Naruton piti päästä eroon Sasukesta…”

He loivat toisiinsa kauhistuneet ilmeet. Kauan he eivät ehtineet toisiaan katsella, sillä he kuulivat edestään kaksi henkäystä. Varoen he käänsivät katseensa äänen suuntaan.

“Voi paska”, he huokaisivat yhteen ääneen.

Sasuke ja Naruto olivat kuulleet kaiken. He tuijottivat toisiaan kykenemättä järkytykseltään sanomaan yhtään mitään. He toki yrittivät, mutta sanat olivat puuromaisia ja juuttuivat kurkkuun haluamatta tulla julki.

“Sinä…”

“Sinä...”

“Petit minua!” Molemmat huusivat yhtä kurkkua äänen viimein lähtiessä liikkeelle.

“Kuinka sinä kehtasit!” Naruto suorastaan kirkui kyyneleet silmissä.

“Ai minä vai? Minä yritin vain saada sinut rakastumaan. Sinä yritit kaiken aikaa murskata sydämeni!” Sasuke huusi raivoissaan astuen vain askelen päähän vaaleahiuksisesta nuorukaisesta.

“Sinä teit rakkaudesta pilkkaa siinä missä minäkin! Löit vetoa, että rakastun sinuun!”

“Minä kuitenkin aioin jatkaa suhdettamme, vaikka voittaisinkin sydämesi! Kyllä, todellakin aioin viime aikaisten tapahtumien vuoksi. Luulin, että viimein löysin sen oikean!” Sasuke huusi puristaen kätensä nyrkkiin.

Naruto ei saanut enää sanaa suustaan. Hän olisi tahtonut huutaa, raivota ja selittää. Sasuke sai hänet tuntemaan itsensä paljon suuremmaksi rikolliseksi, vaikka tämä oli tehnyt aivan yhtä väärin kuin hänkin! Miksei Sasuke ymmärtänyt, että häneen sattui myös?

Sillä karmealla sekunnilla Naruto viimeinkin ymmärsi, miksi Sasuken kanssa oli ollut viime aikoina niin hemmetin hyvä olla. Hän rakasti tätä. Hän vain huomasi sen aivan liian myöhään.

“Onneksi olkoon, voitit typerän vetosi. Minä rakastuin sinuun, sinä onnistuit särkemään minut. Onko nyt ihan helvetin hyvä olo!?”

Naruto ei ehtinyt sanoa mitään Sasuken viilettäessä lähimmälle ovelle ja kadoten ovet paukkuen yöhön. Hän oli kuitenkin varma, että Sasuken tummat silmät olivat olleet kyynelistä kosteat.

Hän tunsi omien kyyneleidensä virtaavan poskiaan pitkin. Tajutessaan kaikkien katsovan häntä, Naruto pinkaisi myös ulos rakennuksesta.

-------------

“Sasuke, lue tämä ihan oikeasti”, Neji vaati tiputtaen Composure-lehden Sasuken työpöydälle.

“En tahdo lukea mitään, mikä liittyy Narutoon. Ja hän kirjoittaa tuohon lehteen”, Sasuke totesi kylmällä äänensävyllä vilkaistuaan lehteä.

“Mutta tuossa on todellakin tärkeä juttu, joka sinun pitäisi lukea.”

“Ei onnistu”, Uchiha tokaisi huitaisten lehden roskakoriinsa.

Huokaisten syvään Neji palasi pöytänsä ääreen.

“Onnistiko?” Kiba kuiskasi.

“Ei, tuo oli varmasti kahdeskymmenes kerta kahden viikon aikana, minä luovutan”, Neji huokaisi surullisesti jatkaen töitään.

Sasuke oli edelleen vihainen Narutolle. Mutta vielä enemmän hän oli surullinen ja pettynyt. Hän oli luullut, että heistä oikeasti tulisi jotakin Naruton lopetettua ihme temppunsa. Miksi hänen piti mennä rakastumaan siihen idioottiin? Mitään ongelmaa ei olisi, jos hän ei olisi langennut siihen pikku piruun!

Oli hänkin tehnyt väärin, hän pystyi myöntämään sen. Mutta Naruton teot olivat silti pahempia. Ja kaiken tunteiden kaaoksen keskellä välkkyi ikävä. Hän todellakin kaipasi Naruton läheisyyttä.

“Tuletko sinä syömään?”

“Aa, ihan kohta Kiba, menkää te edeltä.”

Jäätyään yksin, Uchihan päättäväisyys alkoi jälleen kerran horjua. Hänen katseensa eksyi vähän väliä roskakorin tienoille.

“Ei, minä en lue sitä! Mutta… toisaalta haluaisin tietää, miksi Neji niin kovasti tahtoo minun lukevan sen…”

Uchiha taisteli kauan itseään vastaan, mutta lopulta hän sieppasi lehden avaten sisällysluettelon. Neji oli ympyröinyt hänelle sivun, jotka hänen tulisi lukea.

“Sivu 32. Vain yksi sivu, sinä pystyt siihen!”

Hitaasti hän selaili lehteä, kunnes oikea sivu viimein aukesi. Sasuke ei millään meinannut tohtia laskea katsettaan ja lukea. Viimein hän otti itseään niskasta kiinni tajutessaan kuinka säälittävä hän oikein oli.

Rakkaus on merkillinen asia. Se tulee täysin yllättäen, se iskee vasten kasvoja, kun sitä vähiten osaa odottaa. Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa. Sitä voi rakastua mitä oudoimmassa tilanteessa ja ihan keneen tahansa, jopa vähiten odottamaansa henkilöön.

Rakkaus on myös monesti vaikea havaita. Minulle kävi niin. Kun viimein tajusin rakastuneeni, oli liian myöhäistä. Olin pilannut kaiken.

Olin niin hirveä, kuin seurustelukumppania kohtaan vain voi olla. Tein kaikenlaista, jota kadun nyt jälkeen päin. Voin vain toivoa, että Hän antaa joskus minulle anteeksi. Tuskin meistä enää mitään tulee, pilasin mahdollisuuteni. Ehkä hän kuitenkin jonakin päivänä pystyy katsomaan minua silmiin ilman halveksuntaa, surua ja pettymystä? Toivon niin kovasti sitä.

Sinä loukkasit minun tunteitani omilla teoillasi, mutta omat tekoni olivat paljon pahempia.

En osaa sanoin kuvailla, kuinka pahoillani olen kaikesta. Vaikka onkin myöhäistä, niin minun täytyy sanoa tämä; Minä rakastan sinua.

En saa kasvojasi mielestäni hetkeksikään, ne kummittelevat mielessäni öisinkin. Äänesi miellyttävä sävy on unohtumaton, luulen kuulevani sinut asuntoni ovensuussa, vaikket ole lähelläkään minua. Silmiäsi tuskin unohdan koskaan, ne ovat niin kauniit. Syvät ja arvoitukselliset.

Tiedän, että minulla ei ole oikeutta pyytää tätä, mutta…

Anna minulle anteeksi, oma lemmensaniaiseni.

Kyübi

Hitaasti teksti syöpyi Sasuken mieleen ja antoi hänelle mahdollisuuden ymmärtää sen sanoma. Viestin saavuttua perille, suunnaton ilo räjähti hänen sisällään pyyhkien kaiken kurjuuden tieltään.

“Hän rakastaa minua! Hän rakastaa minua!”

Lehti jäi avonaisena lojumaan työpöydälle miehen rynnätessä juoksujalkaa matkoihinsa.


Naruto oli elänyt nämä muutamat viikot zombin lailla. Hän oli käynyt töissä, tehnyt rutiininomaisesti työnsä, keskittyen täysillä sielunsa voimilla vain yhteen ainoaan artikkeliin. Siihen, joka oli omistettu hänen rakkauden kohteelleen.

Päivä toisensa perään hän oli toivonut Sasuken lukevan sen ja antavan anteeksi. Hän oli haaveillut miehen käyvän hänen luonaan, edes soittavan. Mitään ei ollut tapahtunut. Se söi Narutoa sisältä päin. Hän ymmärsi, ettei Sasuke ehkä ikinä lukisi artikkelia. Tai jos lukisi, tämä tuskin antaisi anteeksi, ja ihan syystä.

Haku, Ino ja Sakura olivat yrittäneet lohduttaa häntä, kertoa että kaikki ei ollut vielä ohi, maailman loppu ei olisi käsillä. Ja että olisi täysin mahdollista, että Sasuke antaisi hänelle anteeksi. Heidän puheensa eivät olleet auttaneet.

Naruto ei ollut syönyt kunnolla, vain sen verran kuin oli pakko pysyäkseen elossa ja työkykyisenä. Hän ei pystynyt nukkumaan kunnolla, syyllisyys painoi liian raskaana hänen harteillaan.

Naruto makasi sohvalla katsoen televisiota. Ei hän oikeastaan edes nähnyt sitä, hän oli vajonnut jälleen surkeaan olotilaansa, jolloin hän ei nähnyt eikä kuullut juurikaan mitään. Naruto ei ollut koskaan voinut kuvitella, että rakkaan menetys tuntuisi näin pahalta, että elämä tuntuisi niin tyhjältä.

“Naruto!”

Vaaleat hiukset liikahtivat miehen kohottaessa päätään. Hän oli ollut aivan varma, että oli kuullut Sasuken äänen. Samassa hän muisti katkerana, että hän kuuli nykyään Sasuken ääntä jatkuvasti. Ja kaikki se oli mielikuvituksen ja haaveiden luomaa harhakuvaa.

“Naruto, avaa ovi! Tiedän että olet siellä!”

Siniset silmät sulkeutuivat uudestaan ja Naruto peitti käsillä korvansa. Sasuken ääntä oli liian raastavaa kuunnella.

“Jumalauta se ovi auki!”

TUMS

Naruto hätkähti uudemman kerran kuultuaan valtavan tömäyksen ovensa ulkopuolelta. Sisäänpyrkijä oli tainnut potkaista hänen oveaan. Sasuken äänikin oli kuulunut paljon voimakkaampana. Voisiko sittenkin? Naruto viiletti ovelle ja riuhtaisi sen nopeasti auki kohdaten kauan odottamansa ihmisen.

Sasuke jähmettyi oven suuhun nähdessään vihdoinkin Naruton. Hän tasasi hengitystään, joka oli vieläkin epätasainen hänen juostuaan koko matka tänne asti. Siinä hän nyt viimein näki henkilön, jota hän oli kironnut ja ikävöinyt kaksi viikkoa. Hetkeksi viha meinasi taas valloittaa hänen sielunsa, mutta nähdessään itkuiset, ahdistuneet ja epätoivoiset siniset silmät, hän leppyi.

“Naruto…”

“Sasuke…”

Hetkeksi heidän välilleen laskeutui hiljaisuus, jonka Naruto kuitenkin rikkoi nopeasti halutessaan kuulla Sasuken tuomion hänelle.

“Luitko sinä… artikkelini?”

“Luin, juuri äsken. Olin vakaasti päättänyt olla lukematta sitä, mutta… sorruin”, Sasuke vastasi mutisten.

Siinä se tuli. Sasuke oli lukenut sen! Mutta mitä tämä ajatteli lukemastaan, hänestä?

“Olen niin pahoillani, minä…”

“Hys. Minä haluan sanoa jotakin. Luulin vihaavani sinua loppu elämäni, mutta varsin pian huomasin kaipaavani sinua. Olin pauloissasi, enkä tiennyt miten sinusta pääsisi irti. Yritin kaikenlaista, mutta mikään ei auttanut. Nyt kun tiedän sinun rakastavan minua, minä… en tahdo päästää sinusta irti.”

“Sasuke…”

“Jos sinulle sopii, tahtoisin yrittää vielä kerran ja unohtaa menneet, kunnes olemme valmiita nauramaan niille”, Sasuke sanoi luoden varman katseensa Naruton silmiin.

“Sasuke… minä… haluan yrittää vielä! Lupaan, ettet pety enää minuun!” Naruto puhkesi itkuun hypäten halaamaan Sasukea.

Uchiha otti Naruton vastaan kietoen kätensä tiukasti tämän ympärille. Hän silitteli rauhoittavasti nyyhkyttävän miehen hiuksia ja kuiskaili hiljaa tämän korvaan.

“Minä en enää päästä sinua käsistäni, sinä olet minun oma aarteeni”, Sasuke ilmoitti rakastavalla äänensävyllä ja suuteli Narutoa.

Naruto vastasi innokkaana suudelmaan ja painautui yhä lähemmäs Sasukea. Huulet maistelivat varoen toisiaan yhä uudelleen ja uudelleen. Hän ei olisi halunnut ikinä irrottaa heidän huuliaan toisistaan, mutta hapenpuute pakotti siihen.

“Saanko tulla sisään? En ole vielä käynyt luonasi.”

“Toki”, Naruto vastasi johdattaen Sasuken sisään ja pyyhkien viimeiset kyyneleet poskiltaan sulkiessaan oven.

Sasuke seurasi hymy huulillaan Naruton touhotusta tämän päästessä vauhtiin esitellessään hyllyillä olevissa valokuvissa tapittavia henkilöitä.

“…tässä ovat vanhempani, sinun täytyy joskus tavata heidät ja…”

Hän todella rakasti Narutoa, mutta veisi vielä aikaa, ennen kuin heidän välinsä olisivat täysin korjaantuneet. Tulevaisuus vaikutti silti erittäin lupaavalta hänen katsoessa safiirinsinisiin silmiin ja upotessa niiden syvyyksiin.

-----------

Toivottavasti tämä ei edennyt kenenkään mielestä häiritsevän nopeasti. Ei oikein auttanut junnata kauheasti paikoillaankaan x)

Täältä näette suunnilleen, minkä tyyppistä prätkää suunnittelin Itachille -->

prätkän kuva

Toivottavasti nautitte tästä sarjasta! :) Tapaamisiin uusien tuotoksieni parissa! :3